EViva –hanke on edistystä

Turun kaupunginvaltuusto päätti maanantaina 29.11 vuoden 2011 talousarviosta ja sen myötä 500 000 euron määrärahasta liikunta-, kulttuuri- ja nuorisolautakuntien yhteiselle ennaltaehkäisevän virikkeellisen vapaa-ajan EViva –hankkeelle. Tämä on tärkeä poliittinen linjaus pienten hallintokuntien ennaltaehkäisevän toiminnan merkityksestä.

Ennaltaehkäisystä puhutaan niin valtuustoryhmien välisessä sopimuksessa, kuin toimintaa ohjaavissa strategisissa asiakirjoissa (esim. Asukkaiden hyvinvointiohjelmassa 2009–2013). Sana on tuttu myös lukuisista juhlapuheista. Aidot panostukset ennaltaehkäisevään toimintaan ovat tästä huolimatta olleet melko vähäisiä, kun keskustelu turhan helposti kärjistyy ns. korjaavien ja ennaltaehkäisevien palveluiden vastakkainasetteluksi. Kuitenkin, jos verrataan sosiaali-, terveys- ja sivistystoimien menojen muutosta viimeisen vuosikymmenen aikana, näkyy eri hallintokuntien budjettikehityksissä huimia eroja. Samalla kun peruspalvelujen menot ovat kasvaneet räjähdysmäisesti, ovat nuoriso- ja kulttuurilautakunta saaneet tyytyä nollakasvuun ja liikuntalautakunta ainoana hallintokuntana jopa negatiiviseen budjettikehitykseen.

Juuri tästä syystä kaupunginvaltuuston tekemä päätös näiden hallintokuntien yhteistyön tukemisesta on niin tärkeä. Talouden tasapainottamisen nimissä tiedämme, että satsaukset ennaltaehkäisyyn ovat satsauksia tulevaisuuteen. EViva! –hanke edustaa tulevaisuuteen katsovaa päätöksentekoa myös muilta osin, sillä hankkeen perusperiaatteena on ennaltaehkäisyn lisäksi asukaslähtöisyys. Hankkeen tarkoituksena on saada vuoteen 2015 mennessä 10 000 uutta osallistujaa vapaa-aikatoimintaan. Palveluiden kehittämisessä lähtökohtana on asukkaiden kuuleminen alueellisesti.

Kolmen hallintokunnan yhteishanke edustaa myös sellaista raja-aidat ylittävää toimintaa, josta on paljon puhuttu. Eri virastojen välistä yhteistyötä on tärkeä tehostaa ja kehittää. EViva! –hanke tarjoaa mahdollisuuksia myös uusille avauksille yhteistyössä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Turusta löytyy satoja kaupunkilaisille vapaa-ajan toimintaa järjestäviä järjestöjä ja yhdistyksiä, joiden tarjonnalla on suuri merkitys kaupunkilaisten hyvinvoinnille.

Kun hyvinvoinnista ja ennaltaehkäisystä on puhuttu niin paljon, on todella hienoa että puheiden seurauksena syntyy myös todellisia tekoja. Kaupunginvaltuuston nyt tekemä päätös osoittaa valmiutta uudenlaiseen ajatteluun. Kun jokainen ennaltaehkäisyyn sijoitettu euro saadaan moninkertaisesti takaisin, voidaan pienelläkin panostuksella saada suuria aikaan. Tässä ajattelussa Turkua voidaan hyvällä syyllä nimittää vapaa-aikatoiminnan edelläkävijäksi.

Pääkirjoitus Voimistelu -lehdessä 4/2010

Eräs voimistelutarina

Olen harrastanut voimistelua kauemmin, kuin olen osannut kävellä. Voimistelutarinani alkaa äiti-lapsijumpasta ja jatkuu varmasti pitkään. Matkan varrella olen saanut olla mukana voimistelutoiminnassa monessa roolissa.

Nuorempana harrastin aktiivisesti joukkuevoimistelua. Joukkueemme ei kuulunut Suomen kärkeen, mutta se ei pahemmin haitannut, sillä meillä oli loistava tiimihenki ja harjoituksiin oli aina kiva mennä. Yläasteikäisenä loukkasin selkäni, enkä enää pystynyt lajin vaatimiin taivutuksiin. Onnekseni sain jatkaa rakasta harrastusta muilla tavoin ja siirryin apuohjaajaksi nuorempien joukkueelle. Olen mukana valmennustoiminnassa edelleen, enkä oikein osaisi olla olematta.

Ohjaustoiminnan kautta päädyin mukaan myös seuran hallintoon: ensin nuorisojäseneksi voimistelujaostoon, myöhemmin koko yleisseuran hallitukseen ja sen puheenjohtajaksi. Silloinen seurajohto huomasi, että minulla oli intoa olla mukana toiminnassa, vaikken enää itse pystynytkään harrastamaan. Kysymättä en olisi tullut hakeutuneeksi päätöksentekoon.

Seuratoiminta on sittemmin vienyt minua moneen paikkaan: vaikuttajaksi valtakunnallisiin liikuntajärjestöihin, työharjoitteluun ulkomaille, matkoille kansainvälisiin tapahtumiin ja lopulta politiikkaankin. Voimistelun kautta olen saanut esiintymiskokemusta,

elinikäisiä ystäviä ja kansainvälisiä kontakteja. Olen tavannut liikuntapäättäjiä Suomessa ja ulkomailla ja saanut olla vaikuttamassa urheilujärjestöjen toimintaan. Ennen kaikkea olen oppinut paljon. Organisointitaitojen ja vastuunkantamisen lisäksi sen, miten mieletön yhteiskunnallinen merkitys vapaaehtoisella seuratoiminnalla on.

Aina voin ylpeänä kertoa taustani olevan voimistelussa. Tämä yhdistää meitä kaikkia. Seuratoiminnassa voi olla mukana monella tavalla, eikä mukaan lähteminen katso ikää tai kokemusta. Millainen on Sinun voimistelutarinasi?

Saara-Sofia Sutela

Suomen Voimisteluliiton hallituksen jäsen

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Pidin torstaina juhlapuheen Paasikiviopiston itsenäisyysjuhlassa. Puheessani kerroin omista tarttumakohdistani Suomen historiaan, muun muassa urheiluhistorian kautta.

Kuten tiedämme, Suomessa järjestettiin ensimmäiset ja ainakin toistaiseksi ainoat olympialaiset 1952. Suomi itseasiassa sai kesäolympialaisten järjestämisoikeuden jo aikaisemmin, vuonna 1940. Silloin kisat jouduttiin kuitenkin peruuttamaan toisen maailmansodan syttymisen vuoksi. Itsenäisyys oli saatu pari vuosikymmentä aikaisemmin ja tahto puolustaa maatamme oli yhteinen. Itsenäisyyttä puolustettiin suomalaisella periksiantamattomuudella ja sisukkuudella. Kun kesäolympialaiset jouduttiin sodan alta peruuttamaan, järjestettiin suunniteltuna ajankohtana muistotilaisuus, jossa kunnioitettiin talvisodassa kaatuneita urheilijoita. Tähän muistotilaisuuteen Yrjö Jylhä kirjoitti runonsa Vaienneet voittajat:

Te ette turhaan taistelleet,

te ette turhaan kaatuneet,

te saitte suurimman voiton,

te voititte veljen veljelleen, 

te löysitte kansan eksyneen.

Te airuet aamun koiton.

Edesmennyt pappani Aarne palveli maatamme kolmessa sodassa: 
talvisodan lisäksi jatkosodassa ja Lapin sodassa. Pappa ei juurikaan sodasta puhunut, 
mutta hänen saamansa selkävamma muistutti meitä aina taisteluista.

 
Näissä mietteissä toivotan kaikille hyvää Suomen itsenäisyyden 93-vuotisjuhlapäivää.