perjantai 30. joulukuuta 2011

Hyvää uutta vuotta!

Tässä sosiaalisen median maailmassa katsaus menneeseen vuoteen tehdään tietysti Facebookin statuspäivitysten kautta. Hymiöiden määrästä päätellen vuosi 2011 oli minulle hyvä. Ja olihan se!

Statuskollaasin myötä toivotan oikein hyvää uutta vuotta 2012!

torstai 15. joulukuuta 2011

Ystävänpäivänä uimaan!

Tiedote: Impivaaran uimahalli pyrkii avaamaan ovet ystävänpäivänä 14.2.2012

Impivaaran uimahallin ovet aukeavat ystävänpäivänä 14.2.2012, mikäli remontin ja laajennuksen lopputyöt etenevät suunnitellusti ja uimahallin koekäyttö sujuu ongelmitta.


Suunnitelmien mukaan pääurakoitsija Skanska luovuttaa uimahallin Turun kaupungille 16. tammikuuta. Mikäli rakennusurakassa ei ilmene viivästyksiä, voi Turun kaupungin liikuntapalvelukeskus aloittaa luovutuspäivästä alkaen uimahallin laitetestaukset ja kalustuksen.

Koekäyttöaikana 23.1.–12.2. varmistetaan järjestelmien toimivuusHallin koekäyttö aloitetaan viikkoa myöhemmin, 23. tammikuuta. Koekäyttöaika kestää 12. helmikuuta saakka. Koekäyttöaikana varmistetaan järjestelmien ja laitteistojen toimivuus. Testattavia toimintoja ovat mm. vedenkäsittelylaitteisto, kulkuporttijärjestelmät, pesu- ja saunatilat, kassajärjestelmät, ensiapu- ja pelastusharjoitukset sekä av-laitteisto.

Mikäli koekäyttöaikana ei ilmene ongelmia, avautuu Impivaarassa Suomen suurin ja monipuolisin uimahalli yleisölle 14.2. Uimahallin kassa on avoinna maanantaista torstaihin klo 6–20, perjantaisin klo 11–18 ja viikonloppuisin klo 9–17. Uinti- ja kuntosaliaika päättyy puolta tuntia kassan sulkeutumisen jälkeen. Uimahalli on auki koko kevään muutamia poikkeuspäiviä lukuun ottamatta. Uimahalli on kesällä suljettuna 17.6.–5.8.

Uimahallin sarja- ja seniorirannekkeiden ennakkomyynti alkaa 1.2. Turun kaupungin liikuntapalvelukeskuksen asiakaspalvelussa (Blomberginaukio 4), avoinna maanantaista perjantaihin klo 08.15–16.

Lisätietoja: uimalaitosten johtaja Oskari Nummi

Uimahallin nettisivut avautuvat viimeistään 5.1.2012 osoitteessa http://www.impivaaranuimahalli.fi/

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Puhe Kirjastosillasta kaupunginvaltuuston kokouksessa 14.11.2011

Kaupunginvaltuuston kokouksessa käytiin oman valtuustotaipaleeni ehkä kiivainta keskustelua ja jännittävintä äänestystä viime maanantaina, kun esityslistalla oli toistamiseen kiistelty Kirjastosillan rakentamista koskeva kaavamuutosehdotus. Valtuusto hyväksyi lopulta kaavamuutoksen niukasti äänin 34-32. Yksi valtuutettu äänesti tyhjää.

Puhuin itse kokouksessa siltahankkeen puolesta. Itselleni tyypillisesti puhe ei ollut puhtaaksikirjoitettu, mutta ranskalaisten viivojeni perusteella se meni jotakuinkin tähän suuntaan:

Arvoisa puheenjohtaja,

Kuten tänään kuulluista puheenvuoroista on voinut huomata, on Kirjastosilta hyvä esimerkki hankkeesta, joka herättää vahvoja näkemyksiä puolesta ja vastaan. Kiivasta keskustelua on käyty, paitsi täällä tänään, jo pitkään kokouksissa ja kokouskäytävillä sekä lehtien mielipideosastoilla ja internetin keskustelupalstoilla. Jokainen meistä valtuutetuista lienee myös saanut palautetta suoraan kaupunkilaisilta oman päätöksentekonsa tueksi.

Keskustelua käydään rinnakkain kolmesta asiasta, joista jokaiseen liittyy vahva tunnelataus. Ensinnäkin keskustellaan siitä, tarvitaanko koko siltaa vai ei. Toiseksi kiistellään siitä, mikä mahdollisen sillan oikea sijainti olisi. Sijaintivaihtoehdot ovat rajautuneet kahteen: Vanha suurtori-Vähätori –vaihtoehtoon sekä Rettinginrinne-Kauppiaskatu –vaihtoehtoon. Käytännössä meillä on mahdollisuus päätyä vain näistä jälkimmäiseen, sillä Vanhan suurtorin ja Vähätorin välille rakentaminen on ongelmallista muun muassa esteettömyyden näkökulmasta. Lisäksi museovirasto ei hyväksy tätä vaihtoehtoa. Kolmas keskustelua herättävä asia on lopulta se, miltä uusi silta näyttäisi. Tähänkin olemme saaneet perustellun ehdotuksen.

Kun keskustelua käydään kolmesta kiistanalaisesta asiasta yhtä aikaa, on varsin ymmärrettävää että näkökulmia ja mielipiteitä on monenlaisia. Siltahanke on konkreettinen päätös, josta jokaisella on mielipide. Siltojahan on aikaisemminkin vastustettu kiivaasti.

Tässä vaiheessa lienee kuitenkin syytä muistaa, että tänään me emme ole päättämässä näistä edellä mainitsemistani asioista. Tänään me olemme päättämässä vain ja ainoastaan asemakaavan muutoksesta, joka mahdollistaisi Kirjastosillan rakentamisen. Kuten tiedämme, päätös kaavamuutoksesta on saatava tänään, mikäli haluamme säilyttää hanketta varten myönnetyn miljoonan euron EU:n kehittämisrahoituksen. Mikäli päätös muutoksesta siirtyy, tulisi tämäkin osuus hankkeesta kaupungin maksettavaksi. Tästä näkökulmasta minun on vaikea ymmärtää perusteita SDP:n tekemälle palautusehdotukselle.

Kaavamuutosehdotuksen taustalla on pitkä ja perusteellinen valmistelu. Vaikka keskustelu on Kirjastosillasta käynyt kuukausia kuumana, on hyvä tiedostaa että taustatyötä kaavaa varten on tehty jo vuosia. Päätettävänämme oleva esitys on pitkän suunnittelun ja taustatyön tulos. Valmisteluprosessin aikana useampi meistä, kuten olemme aikaisemmista puheenvuoroistakin kuulleet, on kääntänyt kantansa. Itsekin kuulun tähän joukkoon. En alun perin innostunut silta-ajatuksesta, mutta saatuani lisätietoa ja kuultuani perusteita puolesta ja vastaan, olen pikkuhiljaa vakuuttunut sillan tarpeellisuudesta.

Henkilökohtaisesti olen lähestynyt asiaa erityisesti liikunnan ja kevyen liikenteen näkökulmasta. Pyöräilen ja kävelen usein jokirantaa, molemmin puolin ja molempiin suuntiin, ja tunnen erittäin hyvin rannan ja keskusta-alueen haasteet, vaarat ja solmukohdat.

Lokakuussa, itse asiassa samana päivänä kun viime valtuustossa käsittelimme tätä samaa asiaa, julkaistiin Turun kaupungin ja Suomen Ladun yhteinen ulkoilupaikkaselvitys. Selvitys kartoitti kaupunkilaisten mielipiteitä Turun liikuntamahdollisuuksista ja ulkoilupaikoista ja sen mukaan kaupunkilaisten mielestä Turussa on eniten kehitettävää nimenomaan kevyen liikenteen mahdollisuuksissa. Samaa viestiä on aikaisemminkin tuotu esille esimerkiksi kävelyn ja pyöräilyn kansallisessa strategiassa (2020) ja kaupungin kehittämisohjelmassa sekä yhdessä hyväksymissämme hyvinvointiohjelmissa.

Kevyen liikenteen verkostoa onkin tämän päätöksen yhteydessä tarkasteltava kokonaisuutena. Kirjastosilta edistää kiistatta kevyen liikenteen mahdollisuuksia keskusta-alueella. Se olisi selkeä askel eteenpäin. Pyöräteiden kehittäminen rannoilla ei auta kovin pitkälle, mikäli joen yli ei ole mahdollista päästä sujuvasti ja turvallisesti. Kuten olemme tänäänkin useaan otteeseen kuulleet, esimerkiksi Aurasillan leventäminen ei ole vaihtoehto tilanteen parantamiseksi.

Kaupunginvaltuuston tehtävä on kehittää kaupunkia. Meidän tulee pystyä katsomaan eteenpäin. Aurajokiranta on Turun sydän ja on ollut ilo seurata, miten rantaa on kehitetty ja miten kaupunkilaiset ovat ottaneet jokivarren omakseen. Esimerkiksi Vähätorin alue on mielestäni yksi parhaita paloja Turkua.

Sillan ja esillä olevan ehdotuksen vastustajat argumentoivat vahvimmin sillä, että Kirjastosilta turmelisi tärkeä kulttuurimaiseman. Tämän merkitystä ei voi vähätellä, mutta itse ajattelen että asiaa voi katsoa myös toisesta näkökulmasta. Ajattelen jopa niin, että omalla tavallaan Kirjastosillan voisi päinvastoin katsoa kunnioittavan kulttuurihistoriallisesti merkittävää maisemaamme, sillä se tarjoaisi paikan josta maisemaa voisi, toisin kuin nykyisiltä silloilta, pysähtyä ihastelemaan rauhassa ja turvallisesti.
(kuva: Havainnekuva / Pontek oy. Lainattu turku.fi)

Yle Turun juttu aiheesta täällä.
Turun Sanomien juttu aiheesta täällä.
Turun Sanomien pääkirjoitus aiheesta täällä.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Palloiluhalli pystyssä 2014!

Minulla on tähänastisen kunnallispoliittisen urani aikana ollut selkeästi yksi konkreettinen tavoite yli muiden. Lähtiessäni kunnallisvaaleihin ehdolle 2008, ei minulla ehkä ollut Turun kunnallisesta päätöksenteosta kaikkein kattavinta näkemystä, mutta liikuntaolosuhteista sen sijaan tiesin paljonkin. Ehdolle lähtiessänihän minulla ei ollut lainkaan puoluepoliittista taustaa, mutta seura- ja liikuntajärjestötaustaa sitten senkin edestä.

Niinpä olikin luontevaa, että jo vaalimateriaalissani ja vaalikonevastauksissani toistuivat liikunnan merkitys ja liikuntaolosuhteiden parantaminen. Henkilökohtainen konkreettinen ykköshanke on alusta asti ollut kunnollisen sisäliikuntahallin saaminen Turkuun. Vaalien jälkeen nimesin lukuisissa yhteyksissä henkilökohtaiseksi tavoitteekseni sen, että vuosikymmeniä puhutusta palloiluhalliasiasta tehtäisiin päätös tämän vaalikauden aikana.

Esimerkiksi YLEn vaalikoneeseen 2008 vastasin seuraavasti:
"Turkuun tarvitaan kiireellisesti palloiluhalli ja sen tulee olla rakentamisen ykköshanke.
Toimivan ja riittävän palloiluhallin puute näkyy harrastajamäärissä, sekä toiminnan laadussa. Palloiluhallin puuttuminen vaikeuttaa kilpajoukkueiden toimintaa, sekä lasten ja nuorten harrastamista."

Heti vaalien jälkeen nimesin palloiluhallin tärkeäksi Turun Sanomien (19.11.2008) haastattelussa seuraavin perustein:
Mikä hanke Turussa on ehdottomasti toteutettava seuraavan valtuustokauden aikana?
"Palloiluhallihanke. Turkuun tarvitaan kiireellisesti palloiluhalli, ja sen tulisi olla rakentamisen ykköshanke. Toimivan ja riittävän palloiluhallin puuttuminen kaupungista näkyy usean lajin harrastajamäärissä, sekä toiminnan laadussa. Kunnollisten palloilutilojen puute vaikeuttaa paitsi monen lajin liigatason toimintaa, myös lasten ja nuorten harrastamista."

Myös liikuntalautakunnan esittelyssä toin samaa asiaa esille:
Mitä haluat saada aikaan liikuntalautakunnassa?"Haluaisin nostaa ymmärrystä liikunnan yhteiskunnallisesta merkityksestä. Satsaukset liikuntaan ennaltaehkäisevät paitsi terveyshaittoja, myös sosiaalisia ongelmia kuten syrjäytymistä. Konkreettisena esimerkkinä haluaisin saada aikaan vähintäänkin päätöksen kunnollisen palloiluhallin rakentamisesta Turkuun."


Näitä esimerkkejä löytyy, nimittäin aika paljon on palloiluhallin puolesta tullut puhuttua. Sen verran ponnekkaastikin, että sain jossakin vaiheessa valtuustoryhmässämme lisänimen Saara-Sofia "palloiluhalli" Sutela. :)

Olenkin viimeisen kolmen vuoden ajan useaan otteeseen papukaijamaisesti toistanut seuraavia ajatuksia:
- Turkuun tarvitaan ehdottomasti kunnollinen palloiluhalli.
- Palloiluhallin rakentamisen tulee olla liikuntarakentamisen ykkösinvestointi.
- Sijaintia, rahoitusmallia, lattiamateriaalia ja vuorojakoa (yms yms) tärkeämpää on saada asia etenemään.
- Tämä vaalikauden aikana tulisi saada tehtyä edes päätös palloiluhallin rakentamisesta.

Palloiluhalliasiasta keskusteltiin heti valtuustokauden alusta asti useaan otteeseen sekä liikuntalautakunnassa että muilla turkulaisilla liikuntafoorumeilla, mm. seuraparlamentin ja urheiluakatemian kanssa. Yhteistuumin nimesimme palloiluhallihankkeen turkulaisen liikunnan ykköshankkeeksi.

Jotta asiaa saataisiin eteenpäin, päätti liikuntalautakunta tältä pohjalta kokouksessaan 7.4.2009 esittää, että eri rahoitus- ja sijoitusvaihtoehtoja kartoittamaan perustettaisiin toimikunta vielä vuoden 2009 aikana. Asiasta kirjoitti Turun Sanomat 8.4.2009, jolloin kommentoin (itseäni jälleen toistaen:)) seuraavasti:
- Turusta puuttuu tarvittavat kriteerit täyttävä palloiluhalli. Se on ehdottomasti liikuntarakentamisen ykköshanke, korostaa liikuntalautakunnan puheenjohtaja Saara-Sofia Sutela.


Palloiluhallityöryhmä perustettiinkin, mutta se pääsi aloittamaan työnsä vasta noin vuotta myöhemmin. Työryhmä sai kartoituksensa valmiiksi syksyllä 2010. Tänä keväänä raportti saapui viimein lausuntokierrokselle ja liikuntalautakunta antoi lausuntonsa raportista huhtikuun kokouksessaan.

Kuluvan valtuustokauden aikana palloiluhallihankekeskustelun kuumin peruna on ollut sen sijainti. Vaikka olen toistanut lukuisia kertoja, että sijaintia tärkeämpää on että palloiluhallista ylipäänsä vihdoin saataisiin päätös, olen varovaisen toiveikkaasti ottanut kantaa Kupittaan puolesta ihanteellisena sijaintina. Muun muassa nyt keväisten eduskuntavaalien alla vastasin Turun Sanomien kyselyyn seuraavasti:
6. Mihin Turussa tulisi rakentaa palloiluhalli?
"Poliittinen prosessi on vielä kesken ja työryhmän raportti vasta tulossa liikuntalautakunnan lausunnolle. Omasta mielestäni luontevin paikka olisi Kupittaa. Se monipuolistaisi ja täydentäisi hienoa Kupittaan aluetta nimenomaan liikunta-alueeksi. Kupittaa on sijainniltaan hyvä, lähellä keskustaa ja kouluja. Tämä mahdollistaa kattavan päiväkäytön. Ymmärtääkseni myös Turkulaiset urheiluseurat ovat pitäneet Kupittaan aluetta ensisijaisena vaihtoehtona palloiluhallille."

Myös liikuntalautakunta antoi lausunnossaan puollon Kupittaalle.


Lausuntokierroksen jälkeen palloiluhalliasian valmistelu siirtyi tilakeskuksen alaiselle hankesuunnitteluryhmälle, jonka huomassa asiaa on viime kuukaudet valmisteltu.

Tänä syksynä olemme liikuntalautakunnan, seuraparlamentin, turkulaisten urheiluseurojen ja lukuisten hankkeelle myönteisten tahojen kanssa puhuneet kovasti sen puolesta, että hanke etenesi nyt vuoden 2012 budjettivalmistelun yhteydessä. Ja huhhei, kaupunginhallitus on eilisessä kokouksessaan näyttänyt hankkeelle vihreää valoa!



Vaikka asian eteneminen ei tokikaan ole yksin omaa ansiotani, sallinette minun ottaa hieman iloa irti hankkeen etenemisestä. Palloiluhallin puute on ollut selkeä häpeäpilkku urheilukaupunki-Turun liikuntaolosuhteissa vuosikymmenien ajan. Palloiluhallin rakentamisesta on puhuttu jo ennen, kuin minä olen syntynytkään. Mutta nyt näyttää siltä, että jotain todellakin tapahtuu! Ja se on hienoa se.

Etenemässä oleva malli on ns. Trivium-malli, jossa palloiluhalli rakenenttaisiin kumppanuushankkeena Lemminkäinen Talo Oy:n kanssa. Tämä tarkoittaisi sitä, että yksityinen taho rakentaisi hallin toimistorakentamisensa yhteydessä (nykyisen Triviumin viereen) ja kaupunki sitoutuisi vuokraamaan tilat liikuntakäyttöön. Kustannusarvio on hieman vajaa 10 miljoonaa euroa. Hallin olisi tarkoitus olla pystyssä 2014.

Toki kyseessä on vasta periaatepäätös ja valtuutus jatkaa neuvotteluja. Mutta nyt ollaan tosi lähellä lopullista sinettiä!

Seuraavana askeleena palloiluhallin hankesuunnitelma tulee lausunnolle liikuntalautakuntaan ja osaamissekotrin lautakuntiin. Lopullinen päätöksenteko tapahtuu sitten tietysti valtuustosalissa. Nyt ystävät hyvät, nyt näyttää todella vahvasti siltä että Turun kaupunginvaltuustossa voitaisiin tehdä hieno, historiallinen liikuntapäätös! Yeah!

***
PS. Kiitos Kaupunginjohtaja Aleksi Randellille liikuntamyönteisestä budjettiehdotuksesta!

Täytyy vielä lopuksi todeta, että Aleksin talousarvioehdotuksessa on palloiluhallihankkeen lisäksi muitakin hienoja liikuntamyönteisiä osioita:

- Liikunta-, nuoriso- ja kulttuurilautakuntien yhteinen Eviva!-hanke, jonka tarkoituksena on edistää hallintokuntien välisellä yhteistyöllä asukaslähtöistä vapaa-ajantoimintaa eripuolilla Turkua. (Itselleni myös läheinen hanke, neiti Palloiluhallin lisäksi minua on tituleerattu myös neiti Ennaltaehkäisyksi...). Kaupunginjohtaja ehdottaa 500 000 euroa ensi vuodelle.

- Impivaaran uimahallin laajennuksen ja peruskorjauksen loppurahoitus ja varaukset kattavan asiakaspalvelun takaamiseksi (liikuntalautakunnan talousarvioehdotuksen mukaisesti). Liikuntalautakunta ehdotti lisäyksenä 9 liikunnanohjaajaa sekä 6 asiakaspalvelusihteeriä. Impparin on tarkoitus avautua uudistettuna, Suomen ja ehkä koko Pohjoismaiden hienoimpana ja kauneimpana uimahallina helmikuussa! Kustannusarvio 23 miljoonaa euroa, ensi vuodelle 3 miljoonaa hankkeen loppuun saattamiseen.

- Kupittaan pesäpallostadion on kovasti kaivannut katsomoa ja tämäkin hanke on roikkunut esillä liikuntainvestointina jo vuosia. (Erityisesti naisten) pesäpallo on kovasti kasvattanut suosiotaan Turussa ja pelit vetävät välillä kovastikin katsojia varsin alkeelliseen "katsomoomme". Nyt kaupunginjohtajan ehdotuksessa on viimein varaus katsomoinvestoinnille vuodelle 2013. Kustannusarvio on noin 500 000 euroa.

- Samppalinnan maauimala kaipaa peruskorjausta (tiedätte, jos tänä kesänä tulitte käyneeksi). Peruskorjaukseen ehdotetaan rahoitusta vuosille 2012-2014, kustannusarvio noin 3,3 miljoonaa euroa.

- Nunnavuoren palloiluhalli on tällä hetkellä turkulaisen sisäpalloilun (mm. koripallo) ykkösolosuhde ja täysin remontin tarpeessa. Ilouutinen palloiluväelle: kaupunginjohtaja ehdottaa peruskorjaukseen 2,6 miljoonaa euroa ensi vuodelle. Valitettavasti koripalloilijoille koittavat ensi vuonna vaikeat oltavat, kun surkeat olosuhteet heikkenevät väliaikaisesti entisestään, mutta on kerrassaan hienoa että kurjistuneita olosuhteita laitetaan kuntoon!

- Myös Veritas Stadionin kenttä vaatii peruskorjauksen. Kentän perusta on tällä hetkellä huono ja huolellisesta hoidosta huolimatta jalkapallo on Veritaksella välillä ollut lähempänä muta- tai suopotkupalloa. Ei ole montaa viikkoa aikaa, kun UEFA päätti siirtää Alle 21-vuotiaiden EM-karsintapelin pois Turusta kentän huonon kunnon takia. Kentän peruskorjaukseen ehdotetaan miljoonaa euroa ensi vuoden budjettiin.


Kiitos siis Aleksille varsin liikuntamyönteisestä budjetitiehdotuksesta! Toivotaan, että samanlaista liikuntamyönteisyyttä löytyy myös kaupunginvaltuuston enemmistöstä.


Kuvat Impivaaran uimahallin laajennuksen ja peruskorjauksen harjakaisista. Hyvältä näyttää jo! :)

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Vaalirahoituksesta

Tänään on ollut viimeinen päivä jättää vaalirahoitusilmoitus. Vaalirahoitusilmoituksen tekevät kansanedustajat ja ensimmäiset varakansanedustajat.

Vaalirahoituslaki muuttui ja nyt tehdyt ilmoitukset tulisi olla tehtynä uusien sääntöjen mukaisesti. On hyvä, että yhteisiä pelisääntöjä on nyt tarkennettu. Valitettavaa on, että ainakin kampanjan aikana uudet ohjeet eivät olleet menneet kaikille ehdokkaille perille. Esimerkiksi monista lehti-ilmoituksista ja kadunvarsimainoksista puuttui tieto ilmoituksen maksajasta. Toivoa sopii, että valitut kansanedustajat ja ensimmäiset varat ovat kuitenkin nyt täyttäneet vaalirahoitusilmoituksensa tarkasti Lauri Tarastin vaalirahoitusohjeita noudattaen.


Ennen varsinaisten lukujen iskemistä pöytään muutama sana omasta vaalirahoituksestani.

Itselleni oli selvää alusta alkaen, että haluan tehdä oman vaalirahoitukseni mahdollisimman avoimesti ja läpinäkyvästi. Siksi vaalirahoitukseni kerääntymistä oli mahdollista seurata kotisivujeni kautta jo kauan ennen varsinaisen kampanja-ajan alkamista. Virallisestihan kampanja-aika oli 6 kuukautta ennen ja 2 viikkoa jälkeen vaalipäivän. Päivitin kotisivuilleni ajantasaisen vaalirahoitustilanteen sitä mukaa, kun tukea vaalikirstuun kilahti.

Käytännössä vaalirahoituksen päivittäminen nettisivuille ei kuitenkaan toiminut aivan niin mutkattomasti, kuin olisin toivonut. Päivitin itse kotisivujani kun taas minulla itselläni ei ollut tekemistä lainkaan rahaliikenteen kanssa. Kampanjani rahoitus pyöritettiin tukiyhdistykseni Sopivan vihreä ry:n kautta ja kirjanpitoa taas hoiti täysin ulkopuolinen tilitoimisto. Aivan reaaliajassa en siis itse pystynyt tilannetta seuraamaan ja päivittämään, vaan sain tilannetiedon aina jonkin verran jälkijunassa. Suuri osa tuesta vielä painottui aivan kampanjan loppupäähän ja tästä johtuen kotisivujen seuranta oli loppuvaiheessa turhan paljon jäljessä.

Kampanjaa suunniteltaessa emme myöskään osanneet ennakoida vaalirahoituksen kokonaissummaa. Lähdimme rakentamaan kampanjaa 25000-30000 euron budjetille, josta 10000 olisi omaa rahaa ja loput muuta tukea. Itselleni oli tärkeää, että mukana on myös omaa panosta.

Saamani tuki ylitti mennen tullen kaikki arviot ja toiveet. Olen edelleen aivan pyörällä päästäni, kun ajattelen miten paljon yksityiset henkilöt ja yritykset ovat minua halunneet tukea. Kampanjaani tuettiin yhteensä lähes 47000 eurolla. Kysymys on siis suurista summista! Tuntui aivan käsittämättömältä syöttää lukuja vaalirahoitusilmoitukseen. Kiitos kaikille tukijoilleni siitä, että uskoitte minuun ja tuitte kampanjaani! Teidän tukenne ylitti kaikki odotukseni.


Vaalirahoitusilmoitukseni on siis laatinut tilitoimisto. Ilmoituksessa on huomioitu kaikki tukiyhdistykseni rahaliikenne ja kaikki kampanjatukeni on käytetty tukiyhdistyksen tilin kautta. Itse en ole ollut tekemisissä kampanjan tai kannatusyhdistyksen rahaliikenteen kanssa mitenkään.

Vaalikampanjani rahoituksessa on laskettu yhteen kaikki kampanjatyölleni ja tukiyhdistykselleni osoitettu tuki. Kokonaissummassa on mukana myös kaikki ennen varsinaisen kampanja-ajan alkamista saadut tuet. Osa kampanjatuesta on annettu käteisenä rahana, mutta silloinkin kaikki lahjoitukset on siirretty kampanjayhdistyksen tilille ja käytetty sitä kautta. Näinollen kaikki annettu tuki todellakin on saatu laskettua mukaan.

Rahoitus sisältää omia varojani lähes 10000 euroa. Tästä 9000 euroa on ohjattu Kokoomuksen Nuortenliitolle, joka taasen on tukenut kampanjaani samanmoisella summalla. KNL on siis maksanut kampanjalaskujani tämän yhteissumman 18000 euron arvosta. Vastaavaa tukea ovat saaneet myös muut alle 30-vuotiaat Kokoomusehdokkaat. Lisäksi sain 1000 euron tuen Varsinais-Suomen Kokoomusnuorilta.Omarahoituksestani jäljelle jäävät 820 euroa olen itse siirtänyt kannatusyhdistykseni tilille kampanjalaskujen maksamista varten.

Rahoitus sisältää yksityishenkilöiltä saatua tukea yli 15000 euroa. Yksityisiä lahjoituksia tuli lähemmäs sadalta henkilöltä! Niistä suurin osa on pieniä lahjoituksia ystäviltä, sukulaisilta ja tutuilta. Pienin lahjoitussumma oli 15 euroa ja suurin 3000 euroa. Suurimman, ja ainoan yli 1500 euron, lahoituksen teki Erkki Tuovinen. Alle 1500 euron lahjoituksista ei tarvitse ilmoittaa lahjoittajaa. Mielelläni olisin ilmoittanut myös pienempien lahjoitusten tekijöiden nimiä. Käytännössä homma toimii kuitenkin niin, että nimen julkaisemista varten olisi pitänyt kysyä lupa. Juuri kukaan lahjoittajista ei erikseen kieltänyt nimensä julkaisemista, mutta tämähän ei vielä riitä. Olisi pitänyt erikseen kysyä kaikilta kymmeniltä lahjoittajila lupa nimen julkaisemiseen ja se jäi nyt valitettavasti tekemättä.

Yrityksiltä saatua tukea rahoitukseni sisältää lähes 12000 euroa. Tämä on erityisen huikeaa, sillä emme mitenkään erityisen järjestelmällisesti edes keräänneet vaalirahoitusta. Yhteensä kampanjaani tuki 11 yritystä. Pienin lahjoitus oli 500 euroa ja suurin 1499 euroa. Yksi kampanjaani tukeneista yrityksistä on äitini pilatesyritys Pilates-Balanssi. Äiti järjesti pilateskoulutuksen, jonka tuoton hän ohjasi suoraan tukiyhdistykselleni. Myös isäni tuki kampanjaani vastaavasti järjestämällä purjehduskurssin. Hän teki tämän kuitenkin yksityishenkilönä. Yksi yritystuista oli kampanjatoimistomme vuokran maksu. Kampanjatoimisto vuokrattiin muutamaksi viikoksi avoimilta markkinoilta, eikä tuen arvo ylitä 1500 euron rajaa. 

Kampanjani rahoitukseen on lisäksi laskettu mukaan palvelun muodossa saamani tuki. Mainostoimistossa työskentelevä tuttavani tuki kampanjaani auttamalla mainonnan suunnittelussa. Hän arvioi tukensa arvon käyttämiensä tuntien perusteella seuraavasti: 1400 euron arvosta yksityishenkilönä ja 1200 euroa yrityksensä kautta. Rahaa tässä tapauksessa ei siis liikkunut mihinkään suuntaan ja siksi kuluissakaan ei näy lainkaan mainonnan suunnittelun kuluja. (Tämä oli muuten todella hieno tapa tukea kampanjaa, ilman ammattilaisen apua mainonnan suunnittelu olisi ollut todella kökköä!)

Vaalikampanjani kuluihin on ohjeen mukaisesti laskettu yhteen kaikki varsinaisena kampanja-aikana syntyneet kulut. Toisin kuin ilmoituksen rahoitusosiossa, kuluissa on siis tosiaan huomioitu tukiyhdistyksen tilin tapahtumat ainoastaan 17.10.2010-1.5.011 väliseltä ajalta. Tiedän joidenkin ehdokkaiden harrastavan jonkinasteista karsintaa, mutta omassa ilmoituksessani on selkeyden takia todellakin mukana aivan kaikki tapahtumat tältä ajalta. Emme siis harrastaneet tulkinnanvaraista harkintaa. Se, että rahoituslaskelmissa on huomioitu kuluja pidempi ajanjakso, selittää osaltaan sitä että lopulta ilmoituksessa rahoitus on kuluja suurempi. 

Itseasiassa, ensimmäisessä vaalirahoitusilmoituksessani myös kulut oli laskettu koko yhdistyksen olemassaoloajalta, eli pitkälti ajalta ennen kampanja-aikaa. Tällöin rahoitus ja kulut olivat myös lähempänä toisiaan. Sain kuitenkin ohjeen ilmoittaa kuluissa ainoastaan kampanja-ajalla syntyneet kulut ja näin todetaan myös vaalirahoitusohjeissa. Ohjeen tarkoituksena on parantaa eri ehdokkaiden vaalirahoitusten vertailtavuutta. Tämä lienee ihan perusteltuakin, sillä kun mennään pitkälle ennen kampanja-ajan alkua, on jo vaikeampi arvioida ovatko kaikki kulut todellakin suoraan liitettävissä kampanjaan.

Vaalirahoitukseni
Rahoitus:
- Omat varat 9820
- Yksityiset lahjoitukset 15236,90
- Yritysten lahjoitukset 11707,72
- Puolueyhdistysten tuki 10000
Rahoitus yhteensä: 46764,62

Kulut:
- Vaalimainonta 32429,71
- Vaalitilaisuudet 517,26
- Vastikkeellisen tuen hankintakulut 2460
- Muut kulut 1221,15
Kulut yhteensä: 36628,12

Koko vaalirahoitusilmoitukseni täällä.

PS. Tylkkäri teki vaalien alla jutun opiskelijaehdokkaiden vaalirahoituksesta. Jutussa mainitaan minun arvioineen menoiksi 20000 euroa. Tässä on itseasiassa käynyt toimituksessa lyöntivirhe. Ilmoitin arviokseni sähköpostitse 30000 euroa (tarkistin vielä jutun ilmestymisen jälkeen). Tästä arviosta menot myöhemmin vielä nousivat, lähinnä koska päätimme aivan kampanjan loppumetreillä tehdä vielä lyhyen tv-kampanjan.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Pieni tarina

Kokoomus julkisti vähän ennen vaaleja Pieniä suuria tarinoita Kokoomuksesta -kirjan. Kirjaan valittiin kolmisenkymmentä tekstiä kirjoituskilpailun perusteella. Mukana on mm. Jan Vapaavuori ja Sari Sarkomaa. Kirjoituskilpailun raadissa istuivat Taru Tujunen, Jyrki Katainen, Riitta Uosukainen, Iiro Viinanen ja Kirsi Piha.

Osallistuin itsekin kilpailuun ja tekstini tuli valituksi mukaan kirjaan! Julkaisen kirjoitukseni nyt myös täällä blogissa. Jotenkin se tuntuu ajankohtaiselta vaalien jälkeenkin. En itse päässyt julkistamistilaisuuteen paikalle, enkä vielä ole saanut omaa kopiotani kirjasta, joten en tiedä varmasti onko tekstiäni muokattu tai lyhennetty. Tässä kuitenkin kirjoitus siinä muodossa, missä olen sen kilpailuun lähettänyt.

Minulta kysyttiin myös kampanjani aikana moneen kertaan sitä, miten tulin alun perin lähteneeksi mukaan politiikkaan. Minun pieni tarinani kertoo siitä.

Pieniä suuria tarinoita Kokoomuksesta -kirjaa voi tiedustella mm. Akateemisesta kirjakaupasta ja Lasipalatsin kirjakauppa Kirjasta.

Pieniä suuria tarinoita Kokoomuksesta – totta ja toivoa
Toim. Sonja Lende
Helsinki: Kansalliskustannus Oy
85 sivua
ISBN: 978-952-92-8853-3


Poliittinen päätöksentekijä

Istun kylmässä, parkkiruutuun pysäköidyssä autossa ja tuijotan edessäni ruutupaperia. Paperi on peräisin kouluvihkostani, olen piirtänyt siihen nelikentän ja kirjoittanut epämääräisiä muistiinpanoja auton rattia vasten. Meille opetettiin jollakin kauppakorkeakoulun peruskurssilla, että SWOT-analyysiä käytetään strategian luomisessa, ongelman ratkaisemisessa tai päätöksenteon tukena. Nyt tarvitsen nimenomaan strategiaa, ongelmanratkaisua ja tukea päätöksentekoon. Kyseessä on minun elämäni, se mitä minusta tulee, miten minut nähdään ja mitä minusta ajatellaan.

Miten ne minua tulivat edes ajatelleeksi? Enhän minä ole mitenkään poliittinen tyyppi. Sitä paitsi, minulla on aina muutenkin kädet täynnä töitä: on opiskelu ja harrastukset, ystävät ja illanvietot, mitä nyt kaksikymmentäkaksivuotiaalla elämässään on. Käyn tanssitunneilla ja valmennan pieniä voimistelijoita.

Urheilutaustani kautta minä kai tähänkin tilanteeseen päädyin. Olen ollut aktiivinen seurani toiminnassa ja sieltä sitten päätynyt erilaisiin liittoihin ja järjestöihin. Nykyään harrastan siksi myös kokouksissa istumista. Minulla on mielipiteitä ja ajatuksia, joita olen kertonut ympärilläni oleville ihmisille. Olen aktiivinen ja olen saanut näkemyksiäni eteenpäin. Nyt kun on niin paljon tätä liikuntajärjestötyötä, en oikein tiedä onko minulla enää aikaa millekään politiikalle, kiitos vaan kysymästä.

Nelikenttään olen kirjannut vahvuuksia ja heikkouksia, joita päätös elämääni toisi. Toisaalta olen pohtinut sen mahdollisuuksia ja uhkia ympäristölleni ja lähipiirilleni.

Heikkouksien alle ensimmäiseksi ajanpuute.
Mutta onhan tämä hieno mahdollisuus, nyt jos koskaan pitäisi uskaltaa. Kirjaan ajatuksen mahdollisuuksien ruutuun.
Kokoomusnuorten stereotyyppinen imago on mielessäni uhka, samoin puolueen jäsenkirjan antama ikuinen leima.
”Neutraaliuden menettäminen” kirjoitan heikkouksiin.
Mietittää, mitä sukulaiset ajattelisivat.
Mitä jos en saa yhtään ääntä?

Vahvuuksien listallakin on jo useampi kohta. Ehdokkuus voisi avata uusia ovia ja tarjota hyviä kontakteja. Minulla on sanottavaa: tässä kaupungissa on epäkohtia, joihin haluaisin vaikuttaa. Sen sijaan että tyytyisin valittamaan taustalla, voisin olla mukana muuttamassa asioita paremmaksi. Ehkä voisin pärjätäkin. Ainakin saisin itselleni tärkeitä teemoja esille.

Olen lukenut kolmen puolueen puolueohjelmia ja vertaillut arvoja. Päätöstäni vahvistaa tieto siitä, että Kokoomuksen ajatukset ovat lähellä omiani. Kirjaan tämänkin ruudukkooni ja perään plusmerkin.

Silmäilen aikaansaamaani nelikenttäanalyysiä ja totean plussia tuleen enemmän kuin miinuksia. Vaihdan ruutupaperin tilalle valmiiksi täyttämäni lomakkeen ja vedän sen alle nimikirjoitukseni. Vähän hirvittää. Piiritoimistosta annettiin aikaa ehdokassopimuksen palauttamiseen kello kahteen asti. Auton digitaalinäytössä vaihtuu numeroiksi 13.53.

Kavutessani portaita kohti toimiston ovea tajuan olleeni yhdessä asiassa väärässä. Olen koko ajan ollut poliittinen tyyppi! Politiikkahan on yhteisten asioiden hoitamista ja juuri sitä minä olen aina tehnyt kaiken maailman oppilaskunnissa, urheiluseuroissa, järjestöissä ja liitoissa. Minä välitän siitä, mitä ympärilläni tapahtuu, haluan vaikuttaa. Ehkä puolueeseen liittyminen onkin vain luonteva seuraava askel. Ehkä minusta todellakin voisi tulla kaupunginvaltuutettu. ”Ainakin minusta tulee nyt kokoomuslainen”, ajattelen ojentaessani ehdokaslomakkeeni piirisihteerille.

Kirjoittaja Saara-Sofia Sutela on nyt 24-vuotias Turun kaupunginvaltuutettu ja liikuntalautakunnan puheenjohtaja

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Kiitos!

Näissä eduskuntavaaleissa riittää analysoitavaa pitkäksi aikaa. Kokoomus teki historiaa nousemalla suurimmaksi puolueeksi, mikä on todella hienoa! Tämä oli yhteinen tavoitteemme, jonka eteen me kaikki ehdokkaat ja tiimit teimme töitä. Edessä ovat vaikeat hallitusneuvottelut ja joka tapauksessa todella haastava vaalikausi.

Vaikka nousimmekin suurimmaksi puolueeksi, vei Perussuomalaisten uskomaton nousu kuitenkin meiltä paikkoja. Täällä Varsinais-Suomessa menetimme tärkeän viidennen paikan. Tässä mielessä tulos on Varsinais-Suomen Kokoomukselle pettymys, sillä tavoitteenamme oli alun perin peräti kuusikin paikkaa. Nyt saimme tyytyä neljään.

Tuo viides paikka olisi ollut juuri minulle tärkeä. Nousin 17 ehdokkaastamme viidenneksi ja olin siis listallamme ensimmäinen istuvien neljän kansanedustajan jälkeen. Ekakertalaiselta nuorelta ehdokkaalta tämä on tottakai hieno tulos, johon tulee olla tyytyväinen. Tietysti paikan menettäminen kuitenkin harmittaa, etenkin kun jäin koko vaalipiiristä ensimmäisenä ulos. Läpimeno oli niin lähellä, mutta niin kaukana.

Harmituksesta huolimatta päällimmäisenä tunteena ei suinkaan ole pettymys, vaan kiitollisuus. Läpi kampanjan olen ollut aivan häkeltynyt kaikesta saamastani avusta ja tuesta. Minulla on aivan käsittämättömän upea kampanjatiimi, joka teki hienon kampanjan kanssani. Nöyrä kiitokseni aivan jokaiselle, joka on ollut tavalla tai toisella kampanjaani tukemassa! Tiimini on tehnyt vuoden verran töitä ahkerasti ja itsensä likoon laittaen. Kampanjassamme on koko ajan säilynyt todella hyvä henki ja yhteinen tsemppi. Olemme tehneet hirmusti töitä, mutta koko ajan ilolla ja hymyllä. Juuri positiivisuudesta, energisyydestä ja aktiivisuudesta olemme saaneet todella paljon kiitosta koko kampanjan ajan! Erikseen haluan lisäksi kiittää mainostoimisto Revolverin osaavia ammattilaisia. Heidän kanssaan oli todella ilo tehdä yhteistyötä. Tämä oli näköiseni kampanja. Olen kampanjasta ja tiimistäni onnellinen ja ylpeä. Kiitos!

Erityiskiitos kolmelle upealle kampanjapäällikölleni: Maijalle, Katriinalle ja Kristalle. He tekivät niin paljon töitä tämän kampanjan eteen, ettei sitä oikein käsitäkään. En tiedä, miten ikinä voisin kiittää tarpeeksi. Toivon, että minulla on joskus mahdollisuus auttaa heitä tavoittelemaan unelmiaan, kuten he auttoivat minua tavoittelemaan omaani.

Valtavat kiitokset tietenkin kaikille 3960 äänestäjälleni! Tuntuu uskomattomalta ja hämmentävältäkin, miten suuri joukko on antanut ainoan äänensä juuri minulle. Lähes neljätuhatta äänestäjää oli sitä mieltä, että minä olin kaikista varsinaissuomalaisista ehdokkaista paras! Kiitos luottamuksestanne ja myös rohkeudestanne antaa äänenne selkeästi nuorelle uuden sukupolven ehdokkaalle.

Eduskuntaan on kaivattu nuorennusleikkausta. Itse jäin nyt varasijalle, mutta olen todella iloinen, että muissa vaalipiireissä Kokoomus sai läpi upeita nuoria kansanedustajia! Sofia Vikman Pirkanmaalta, Heikki Autto Lapista ja Sanni Grahn-Laasonen Hämeestä tekivät upeat tulokset kukin.

Lämpimät onnitteluni kaikille muillekin läpimenijöille!

...
Äänimääräni: 3960 (ennen tarkastuslaskentaa)
Vertausluku: 11938,00
Kuntakohtaiset äänimäärät täällä.
Varsinais-Suomen ehdokkaiden äänimäärät täällä.



Turun Sanomien juttu täällä.
Turun Sanomien kommentti täällä.
Verkkouutisten kommentti ensimmäisistä putoajista täällä.  

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Haastattelu Turun Sanomissa 5.4

Tänään Turun Sanomissa on kokosivun juttu liikuntapolitiikasta ja erityisesti siitä, miten liikkumattomuus uhkaa kansanterveyttämme. Jutun yhteydessä on haastateltu kuutta kansanedustajaehdokasta, joilta kaikilta oli kysytty samat kysymykset.

Koska painettuun lehteen mahtuu vain rajallinen määrä tekstiä, oli perusteluita ymmärrettävästi lyhennetty. Julkaisen kuitenkin täällä vastaukseni myös kokonaisuudessaan:


1. Miten hallitus on mielestäsi onnistunut liikuntapolitiikassa?
On hienoa, että liikuntajärjestöjen valtiontuki on ollut kasvusuunnassa ja kasvoi myös tällä hallituskaudella. Liikunta on myös ollut hyvin esillä hallituksen politiikkaohjelmissa. On erittäin valitettavaa, että Kokoomuksen ministeri Virkkusen johdolla esittämä peruskoulun tuntijakouudistus kaatui Keskustan vastustukseen. Uudistukseen olisi sisältynyt koulujen valinnaisaineiden (mm. liikunta) lisäys. Olen mielissäni siitä, miten liikunta on ymmärretty laajasti osaksi hyvinvointipolitiikkaa. Lisäksi tulee tietysti huomioida, että liikuntaan vaikuttaa myös moni muu politiikan alue, kuten koulutus-, verotus-, ja terveyspolitiikka.

2. Onko mielestäsi oikein, että liikuntaa rahoitetaan veikkausvoittovaroilla? 
Kyllä. Veikkausvoittovarat ovat elinehto suomalaiselle liikunta- ja urheilujärjestötoiminnalle. Veikkausvoittovarojen kasvu on mahdollistanut budjettivaroja paremman kasvun liikuntaan.

3. Kuinka monta viikkotuntia liikuntaa yläasteella pitäisi olla?
Lasten ja nuorten tulisi oppia liikunnallinen, aktiivinen elämäntapa. Tässä tavoitteessa kouluilla on keskeinen merkitys, sillä kouluissa tavoitetaan koko ikäluokka. Mielestäni yläasteen liikuntatuntimäärää tulisi nostaa vähintään yhdellä kolmeen, mielellään jopa tuplaten neljään. Tällä hetkellähän seiskaluokkalaisilla on vain kaksi tuntia liikuntaa viikossa. 8.- ja 9.-luokkalaisilla on lisäksi mahdollisuus kahteen vapaaehtoiseen liikuntatuntiin. Varsinaisen liikuntatuntien lisäksi tulee kiinnittää huomiota mahdollisuuksiin käyttää esimerkiksi väli- ja hyppytunnit liikunnallisiin aktiviteetteihin. Koulupäivän jälkeisiä kerhotoimintamahdollisuuksia tulisi kehittää, esim. yhteistyössä paikallisten urheiluseurojen kanssa. (Välitunti- ja iltapäiväkerholiikunta koskevat tietysti myös alakoulua.)

4. Pitäisikö varusmiespalveluksesta karsia huonokuntoisimmat kuntotestillä pois?
Ei. On erittäin huolestuttavaa, että yhä harvempi nuori pärjää armeijassa. Ennemminkin tarvitsemme toimenpiteitä, joilla huonokuntoisten määrää saadaan pienemmäksi. Huonokuntoisille nuorille armeijalla on tärkeä merkitys kunnonkohottajana ja aktiivisemman elämäntavan opettajana. Varusmiesten kuntokeskiarvothan nousevat varusmiespalveluksen aikana.

5. Miten mielestäsi liikkumattomuuteen voi vaikuttaa? 
Liian vähäinen liikunta maksaa sosiaali- ja terveysmenoina satoja miljoonia euroja joka vuosi. Meillä ei ole varaa olla puuttumatta liikkumattomuuteen. Tämä edellyttää painopisteen siirtämistä korjaavista toimista ennaltaehkäiseviin. Lasten liikunnalliset elämäntavat ovat ensisijaisessa asemassa, joten myös kotien kasvatusvastuu tulee huomioida. Jokainen lapsi tarvitsee vähintään pari tuntia liikuntaa joka päivä. Mikäli elämäntapa muuten on istuva ja passiivinen, ei tämä määrä usein täyty silloinkaan kun lapsi harrastaa seurassa. Tärkeää on kiinnittää huomiota myös työhyvinvointiin mm. työpaikkaliikunnan ja liikuntamahdollisuuksien kautta. Turussa tulisi tiivistää entisestään poikkihallinnollista yhteistyötä liikuntatoimen ja esim. sote:n ja kaavoituksen kanssa nimenomaan aktiivisen elinympäristön näkökulmasta. Tässä työssä voidaan hyödyntää THL:n TEAviisaria (=terveydenedistämisen aktiivisuus). Myös kevyenliikenteenväyliä tulee parantaa (erityisesti keskusta- ja yliopistoalueet).

6. Mihin Turussa tulisi rakentaa palloiluhalli?  
Poliittinen prosessi on vielä kesken ja työryhmän raportti vasta tulossa liikuntalautakunnan lausunnolle. Omasta mielestäni luontevin paikka olisi Kupittaa. Se monipuolistaisi ja täydentäisi hienoa Kupittaan aluetta nimenomaan liikunta-alueeksi. Kupittaa on sijainniltaan hyvä, lähellä keskustaa ja kouluja. Tämä mahdollistaa kattavan päiväkäytön. Ymmärtääkseni myös Turkulaiset urheiluseurat ovat pitäneet Kupittaan aluetta ensisijaisena vaihtoehtona palloiluhallille.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Radiohaastatteluja

Viime viikolla olin mukana parissakin radiohaastattelussa.

30.3 osallistuin Radio Sadan vaaliväittelyyn Perussuomalaisten Kike Elomaan kanssa. Aiheena talous ja muun muassa verotus. Kooste haastattelusta kuunneltavissa täältä.

31.3 osallistuin Zoom FM:n vaalipaneeliin Vasemmistoliiton Elias Laitisen ja Liberaalien Jouni Flemmingin kanssa. Paneeli kuunneltavissa Liberaalien sivuilla täältä.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Haastattelu Turun Sanomissa 19.3

Lauantain Turun Sanomista löytyy eduskuntavaalikampanjaani koskeva haastattelu (sivulla 9). Haastattelu on osa Turkkarin "Haluan kansanedustajaksi"-juttusarjaa. Juttu on luettavissa myös täällä.
Kokoomuksen komeetta kampanjoi vihreillä arvoilla

Turun Sanomat
JARI HEINO
Onko 24-vuotias Saara-Sofia Sutela (kok) liian nuori ja kokematon kansanedustajaksi?
  Ei ole. Nuoren naisen ansioluettelo on sellainen, että useimmat meistä lasketaan hautaan paljon lyhyemmän kanssa.
  Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Pekka Ravin avustaja, Turun kaupunginvaltuutettu, liikuntalautakunnan puheenjohtaja, kokoomuksen Turun aluejärjestön varapuheenjohtaja, Syömishäiriöliiton puheenjohtaja ja Suomen voimisteluliiton hallituksen jäsen on entinen Turun Riennon sekä Liikunnan ja urheilun nuorisokomitean puheenjohtaja. Kauppatieteiden maisteri on ennättänyt Turun kauppakorkean lisäksi opiskella Ruotsissa, Yhdysvalloissa ja Jordaniassa.
  Kaikki alkoi siitä, kun 14-vuotias voimistelija rikkoi selkänsä. Urheiluseura alkoi houkutella reipasta jäsentään järjestöpuolelle. Kannatti houkutella.
  – Luottamustehtävät täydentävät toisiaan. Ei tunnu, että repisin itseäni sataan paikkaan, hän vakuuttaa.
  Sutela uskoo, että yksi ihminen pystyy muuttamaan maailmaa. Tai ainakin vaikuttamaan asioihin, jotka ottavat pannuun. Kuten vaikka byrokratian hitaat rattaat. Noita rattaita rasvaamaan hän lähtee 30 000 euron vaalibudjetilla. Tavoitteena on kuntavaalien äänimäärän kymmenkertaistaminen ja paikka eduskunnassa.
  Sutelan kampanjan kivijalka on kestävä kehitys. Se jakaantuu taloudelliseen ja sosiaaliseen vastuuseen sekä ympäristövastuuseen. Kaikki kolme asiaa pitäisi huomioida kaikessa päätöksenteossa. Löytyy häneltä myös yksittäisiä esityksiä. Esimerkiksi urheiluseurojen jäsenmaksut voisivat olla verovähennyskelpoisia.
  Myöskään Varsinais-Suomen asiaa ei unohdeta.
  – Pitää saada Elsa-rata Turusta Helsinkiin. Ja kasitie kuntoon. Varsinais-Suomessa on paljon korkeakouluja, mutta valmistuvat nuoret eivät saa täältä töitä, hän listaa.
  Yksin ei kokenut järjestöhirmu noita asioita aja.
  – Meillä on ihan mahtava tiimi. On kolme kampanjapäällikköä, ja tiiviimpi parinkymmenen hengen porukka. Sähköpostilistalta löytyy 70 nimeä ja Facebookista varmaan 400, hän iloitsee.

Myös vihreät oli vaihtoehto

Kumpi vetää sinua enemmän: urheilu vai politiikka?
  – Tällä hetkellä politiikka. Liikunta ja urheilu ovat hyvää vastapainoa vapaa-ajalla. Mutta urheilu on myös merkittävä osa sitä politiikkaa, jota teen.
Entä kansainvälinen bisnesura vai kansanedustajan tehtävä?
  – Kansanedustajan tehtävä. Vaikka en ole alunperin suunnitellut mitään poliittista uraa, niin näiden vaiheiden jälkeen se tuntuu luontevalta.
Nettisivuillasi puhut vihreistä arvoista. Miksi kokoomus eikä vihreät?
– Hyvä kysymys. Pohdin myös toista vaihtoehtoa ennen kuin lähdin kokoomuksen ehdokkaaksi. Koin, että kokoomuksessa on laajemmin esillä ne näkemykset ja arvot, jotka allekirjoitan. Vaikka en olisikaan kaikista asioista samaa mieltä.

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Alkoholikeskustelun näkökulmia


Alkoholin verotus puhututtaa säännöllisin väliajoin. Taustalla on huoli suomalaisten alkoholinkäytöstä. Huoli on toki oikea, mutta keskustelusta unohtuu helposti eräs merkittävä näkökulma. 

Kansanterveyslaitoksen tutkijoiden mukaan alkoholiveron laskulla vuonna 2004 oli selvä vaikutus alkoholin kulutukseen suomessa. Lisääntyneiden terveyshaittojen ja alkoholisyisten kuolemien vuoksi alkoholiveroa päätettiin nostaa 10 % vuonna 2008. Seuraavana vuonna alkoholiveroa nostettiin kymmenellä prosentilla kahdesti. Nyt alkoholiveron nosto on jälleen ollut esillä.

Alkoholiveron nosto on helposti perusteltavissa terveydellisistä näkökulmista. Ravintola-alalle alkoholiverotuksen korotukset ovat kuitenkin olleet kovia paikkoja. Ravintoloitsijat maksavat ravintolaan sisään ostamastaan alkoholista saman hinnan kuin yksityinen kuluttaja. Kun alkoholi jälleenmyydään asiakkaalle, on sen hintaan jyvitetty palkka-, vuokra- ja muita toimintakuluja. Tästä johtuu alkoholijuomien korkea hinta ravintoloissa.

Kun kansanterveydestä ollaan huolissaan, voitaisiin alkoholinkulutusta oikeastaan ohjata nimenomaan ravintolakulutuksen suuntaan, sillä ravintoloissa anniskelua sääntelee laki. Laki kieltää anniskelemasta päihtyneelle tai alaikäisellä ja ravintolassa järjestyksen turvaa järjestyksenvalvoja. Alkoholiveron korottaminen kuitenkin aiheuttaa hinnankorotuspaineita ravintoloissa ja korkeat hinnat ohjaavat asiakkaita muualle. Muutaman vuoden sisällä toteutetut kolme alkoholiveronkorotusta ovat ajaneet monet ravintola-alan yrittäjät konkurssiin ja myös harmaatalous alalla on kasvanut rajusti. 

Helmikuun lopussa osallistuin Varsinais-Suomen Kokoomuksen ministerikiertueelle, jossa mukana oli peruspalveluministeri Paula Risikko. Kysyin Laitilassa pidetyssä keskustelutilaisuudessa ministeriltä alkoholiverotuksen problematiikasta nimenomaan yritysten näkökulmasta. Risikon mukaan EU-lainsäädäntö estää ravintoloiden erioikeuden alkoholiverotuksessa. Tämä tarkoittaa sitä, ettei meillä ole mahdollisuutta määrittää anniskeluravintoloille kuluttajaa matalampaa veroa.

Mielenkiintoisen kiemuran alkoholinkulutuksen ohjailuyrityksiin Suomessa aiheuttaa Ahvenanmaan erityisasema alkoholiverotuksesta vapaana alueena. Tämän erioikeuden mahdollistaa samainen EU lainsäädäntö. On tunnettu tosiasia, että alkoholiverotuksen kiristyessä viinanhakumatkailu Ahvenanmaalla pysähtyville laivoille ja Tallinnaan lisääntyy. Veronkiristys ajaa asiakkaat ravintoloista ja siirtää kulutuksen pois Alkosta. On toki koko Varsinais-Suomen näkökulmasta tärkeää, että laivabisnes pärjää. Viinarallimatkustajien lisääntyminen ei kuitenkaan ole pelkästään positiivinen ilmiö: ei terveydellisistä näkökulmista, eikä suomalaisten ravintola-alan yrittäjien kannalta. 

Olen ehdottoman huolissani alkoholin vaikutuksista kansanterveyteen ja mielestäni alkoholin ongelmakulutukseen on tärkeää löytää ratkaisuja. Alkoholiveron korotuksia esitettäessä on kuitenkin pidettävä mielessä sen vaikutukset ravintola-alaan. On hyvä muistaa, miten merkittäviä työllistäjiä ravintolayritykset pienestä suureen Suomessa ovet. Alkoholiverojen korotuksista keskusteltaessa ei mielestäni tuoda tarpeeksi esille korotusten vaikutuksia ravintola-alan yrittäjyyteen ja sitä kautta työllisyyteen.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Haastattelu Tylkkärissä

Annoin viime viikolla haastattelun Turun ylioppilaslehdelle. Kyseessä on debattihaastattelusarja, jossa kaksi nuorta ehdokasta vastaa tiettyä aihealuetta koskeviin kysymyksiin. Kanssani haastattelussa oli Vihreiden Ville-Veikko Mastomäki.

Iso käsi ympäristölle
Eduskuntavaalidebatti
Tylkkäri 02/2011


Ilmastolaki saa ehdokkailta kannatusta, mutta ydinvoima jakaa mielipiteet.

Tulisiko Suomeen säätää ilmastolaki ja mitä se pitäisi sisällään?
Saara-Sofia Sutela: Polttavan kysymys-kampanjan ajama ilmastolaki on oikealla asialla. Meidän, joilla on siihen mahdollisuus, pitäisi olla edelläkävijöitä ympäristönsuojelussa. Meidän tulisi pystyä toteuttamaan ne tavoitteet, joihin olemme jo eri sopimuksissa sitoutuneet. Jälleen pitää toki ottaa huomioon myös ne kestävän kehityksen muut osa-alueet, eli esimerkiksi miten se vaikuttaa esimerkiksi Suomen kilpailukykyyn.
Ville-Veikko Mastomäki: Olen itse mukana ilmastolakia ajavassa Polttava kysymys- kampanjassa ja kannatan ilmastolain säätämistä. Ilmastolaki asettaisi Suomelle muun muassa vuosittaiset yli viiden prosentin päästövähennystavoitteet. Laki siis sitoisi toteuttamaan vuosittaiset päästövähennykset, jolloin nykyisten ilmastostrategioiden ongelma eli tavoitteiden toteutumatta jääminen ei onnistuisi. Kun ryhdytään nyt heti tekemään leikkauksia päästöissä, se helpottaa päästöjen vähentämistä myöhemmin tulevaisuudessa, sillä vuoteen 2015 mennessä globaalit päästöt tulisi saada kääntymään laskuun.

Miten energiaverotus tulisi Suomessa järjestää? Miten kulutusverojen kasvatus säilyttää verotuksen progressiivisuuden?
VM: Energiaverotus on mennyt oikeaan suuntaan, eli verotuksen pitää perustua hiilidioksidipäästöihin. Ekologisessa veromallissa puhtaat polttoaineet olisivat halvempia. Nyt ikäväksi poikkeukseksi uudessa energiaveromallissa jäi turve, joka on jopa kivihiiltä likaisempi polttoaine. Vihreiden veromallissa progressiivisuus säilytetään laskemalla vähätuloisten tuloveroja, jolloin kokonaisprogressio pysyisi nykyisellään.
SS: Oikeaan suuntaan on menty. Oma puolueenikaan ei tasaveroa kannata. Kulutus- ja ympäristöverotuksen kiristäminen ovat hyviä asioita. Verotusta tulisi muuten viedä työntekoon kannustavaan suuntaan.

Miten suhtaudut ydinvoimaan? Mitä uusia energiamuotoja Suomeen tulisi luoda?
SS: Ydinvoima on itselleni todella vaikea kysymys. Toivoisin, että meidän ei tarvitsisi rakentaa ydinvoimaa, mutta koska kannatan myös päästöttömyyttä ja me tarvitsemme myös lisää energiaa, en näe ydinvoimalle vaihtoehtoa. Suomen tulisi myös kasvattaa uusiutuvan energian käyttöä niin paljon kuin mahdollista. Ydinvoiman lisärakentaminen ei sulje pois uusiutuvien energialähteiden kehittämistä ja lisärakentamista.
VM: Henkilökohtaisesti vastustan ydinvoimaa kuten puolueeni. On olemassa suuri liuta erilaisia energiasektorin tutkimuksia, joissa on osoitettu, että on muitakin keinoja kattaa Suomen tarvitsema energiatarve kuin rakentaa ydinvoimaloita. Esimerkiksi metsäteollisuuden vähetessä Suomessa maan energiatarve ei tule nousemaan teollisuuden tarpeen takia, kuten useina perustellaan. Vaikka ydinvoiman hiilidioksidipäästöt ovat vähäiset, klassiset ongelmat, kuten uraanin louhinta ja ydinjätteen loppusijoittaminen tekevät ydinvoimasta vähemmän houkuttelevan suhteessa muihin ilmastoystävällisempiin energiamuotoihin.

Miten julkista liikennettä tulisi mielestäsi Suomessa kehittää?
SS: Rataverkko tulee saada toimimaan, sillä nykyisellään VR ei siihen tunnu pystyvän. Junaliikenteen osalta voisi selvittää osittaisen kilpailutuksen mahdollisuuksia paremman palvelun aikaansaamiseksi. Turku-Helsinki välille tulee myös rakentaa oikorata, jolla liikenne saataisiin sujuvammaksi. Julkinen liikenne tulee rakentaa helposti lähestyttäväksi ja kätevämmäksi kuin yksityisautoilu. Vaikka julkinen liikenne olisi ilmaista, ihmiset eivät sitä käytä, ennen kuin se on toimivaa. Myös yhteydet Turusta pohjoiseen, Satakunnan suuntaan, ovat varsin huonot, joten myös junarata Porin olisi hyvä rakentaa.
VM: Ensinnäkin jo kaavoituksessa tulisi huomioida ihmisten liikkuvuus ja julkisen liikenteen rakentaminen, sillä jokaisella omakotitaloalueen kadulla ei voi pyöriä ratikka. Kaupunkirakennetta on tiivistettävä, jotta joukkoliikenne olisi järkevää. Suurin osa valtion liikenneinvestoinneista tulisi sijoittaa raideliikenteeseen. En kannata VR:n yksityistämistä ja raideliikenteen kilpailuttamista, sillä siitä on huonona esimerkkinä mm. Iso-Britannia. Turkuun ja Tampereelle pitäisi rakentaa raitiovaunut ja kaupunkien bussiliikenteeseen tulisi ottaa käyttöön hybridibussit. Ruuhkamaksujen käyttöönotto olisi myös hyvä isojen kaupunkien alueella, sillä ne palvelisivat sekä ympäristöä että kaikkia teillä liikkujia vähentämällä ruuhkia.

Mitä mieltä olet degrowth-ajattelusta?
VM: Tämä on yhteiskunnallemme älyttömän vaikea kysymys. Meidän tulee tehdä sellaista politiikkaa, jossa luonnon monimuotoisuus säilyy myös jatkossa ja missä ilmastonmuutos pystytään oikeasti pitämään aisoissa, alle kahdessa celsiusasteessa. Näiden toteuttaminen vaatii globaalisti todella dramaattisia muutoksia ja jos niiden toteuttamisesta seuraa talouslaskua eli degrowhtia, se on mielestäni hyväksyttävää. En kuitenkaan suhtaudu degrowthiin fundamentalisti siten, että nyt meillä on ympäristöongelmia, joten on pakko siirtyä talouslaskuun.
SS: Taloudellinen vastuu mielestäni tarkoittaa sitä, että talous kasvaa maltillisesti ja on tasapainossa. Sitä kautta me voidaan luoda hyvinvointia ja kun meillä on hyvinvoiva, tasapainoinen yhteiskunta, niin me voidaan kestävästi kehittyä. Kaikki ihmiset varmasti pystyvät tekemään nykyistä enemmän ja tästä lähtikin kokoomuksen 5 miljoonaa vihreän sävyä–kampanja, jossa jokainen voi tehdä jotain ympäristön hyväksi, ennen kuin meidän tarvitsee edes tinkiä elintasostamme.
VM: Uudessa järjestelmässä ihmiset varmasti joutuvat luopumaan jostain materiaalisesta hyvinvoinnistaan, lähinnä sen vuoksi, että se tehdään kalliiksi. Samalla pitää muistaa tehdä sellaista sosiaali- ja tulonjakopolitiikkaa, jossa ainoastaan köyhät joutuvat elintasosta luopujan rooliin. Noista kokoomuksen viidestä miljoonasta vihreän sävystä sanoisin sen verran, että jos valtakunnallisen puolueen ympäristötavoitteet ovat sitä, että ihmiset tekevät kotonaan hyviä juttuja, niin toivoisin puolueella olevan myös oikeita poliittisia tavoitteita ympäristön suhteen.

SAMULI MAXENIUS

Saara- Sofia Sutela
24-vuotias kauppatieteiden maisteri
Turun kaupunginvaltuutettu
Kokoomuksen kansanedustajaehdokas
Ville-Veikko Mastomäki
26-vuotias kestävän kehityksen opiskelija, Turun AMK sekä maantieteen opiskelija, TY
Turun kaupungin varavaltuutettu
Vihreiden kansanedustajaehdokas

Juttu kuvineen Tylkkärin 2/2011 paperiversiossa, tekstiosa sähköisesti myös täällä.

lauantai 29. tammikuuta 2011

Puhe menestyneille urheilijoille

Puhuin eilen menestyneiden urheilijoiden vastaanotolla kaupungintalolla. Menestyneiden urheilijoiden juhla on perinne, jolla kaupunki haluaa muistaa ja onnitella edellisenä vuonna menestyneitä urheilijoita. Juhlaan kutsutaan SM-kultamitalistit, sekä PM, EM ja MM -tason kilpailuissa mitalisijoille päässeet. Vastaanotolla on aina mukava ja välitön tunnelma. Eri lajien toimijat kokoontuvat valitettavan harvoin yhteen.
Menestyneiden urheilijoiden juhla
27.1.2011
Avauspuhe
Saara-Sofia Sutela


Arvoisat urheilijat, hyvä juhlaväki,

Tämä on liikuntalautakunnan näkökulmasta hieno viikko. Kausi on tasan puolessavälissä, kaksi vuotta takana ja kaksi edessä. Tiistaina liikuntalautakunta kokoontui vuoden ensimmäiseen kokoukseen ja tälle vuodelle on edessä monia urheilun kannalta merkittäviä päätöksiä ja hankkeita.

Liikuntalautakunnan puheenjohtajalle tämä ilta on yksi vuoden mukavimmista. Mikä voisikaan olla miellyttävämpi tapa aloittaa uusi kausi ja uusi vuosi, kuin kiittämällä ja onnittelemalla niitä, jotka ovat viime vuonna menestyneet. Te olette vuonna 2010 saavuttaneet ja voittaneet urheilussa jotain, jolla on merkitystä paitsi teille itsellenne, myös teidän kotiseurallenne, Turulle ja koko seutukunnalle.

Hyvät urheilijat,

kun te osallistutte SM, PM, EM tai MM –tason kilpailuihin, turnauksiin ja tapahtumiin, toivonkin että näkisitte oman roolinne juurikin niin: edustamassa itseänne, taustajoukkoanne ja kotiseutuanne. Teidän menestyksenne on merkityksekästä monesta näkökulmasta.

Teidän menestystänne ympäröi eräänlainen tapahtumaketju. Te harrastatte liikuntaa, omaa itsellenne tärkeää urheilulajia - ja olette siinä hyviä, ehkä parhaita. Teidän ympärillänne on koko laaja seuratoiminnan kirjo ja taustajoukot, joihin voi kuulua pienempi tai suurempi määrä henkilöitä.

Seuratyö Suomessa taasen pohjautuu suurelta osalta vapaaehtoistyölle. Tuhannet ja taas tuhannet vapaaehtoiset pyörittävät suomalaista liikunta- ja urheilutoimintaa tuhansissa ja tuhansissa urheiluseuroissa. Siinä työssä on kaiken urheilun perusta.

Tällä kaikella taas on merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Me kaikki tiedämme liikunnan ja terveyden hyvinvointi-, terveyttä edistävät - ja sosiaaliset positiiviset vaikutukset. Ja teillä, hyvät menestyneet urheilijat, on urheilijan roolin ohella myös toinen rooli.
Menestyneinä turkulaisina urheilijoina te olette roolimalleja. Teidän joukkonne on esikuva eri lajien junioreille, joista paitsi nousee tulevaisuuden menestyjiä, muodostuu myös tulevaisuuden seuratoimijoiden joukko. Näitä seuratoimijoita tarvitaan, jotta liikunta- ja seuratoimintamme ylipäänsä on mahdollista.

Teidän esimerkkinne myös kannustaa muita liikkumaan ja pitämään huolta itsestään. Teidän esimerkkinne rohkaisee nuorempia harjoittelemaan ja yrittämään vielä enemmän ja jonakin päivänä heistäkin voi tulla, kuten teistä, menestyneitä urheilijoita.


Hyvät ystävät,

Tänä vuonna, kuten tiedätte, Turussa vietetään Euroopan kulttuuripääkaupunkivuotta. Se koskee myös teitä ja te olette iso osa sitä. Kulttuuri ymmärretään nyt laajasti ja myös urheilukulttuuri on totta kai merkittävä osa kulttuurin kokonaisuutta. Turussa kulttuuripääkaupunkivuoden yhdeksi kantavaksi teemaksi on nostettu nimenomaan hyvinvointi. Liikunta ja hyvinvointi kulkevat tietysti käsi kädessä ja te olette turkulaisen liikunnan ja urheilun mannekiineja.

Urheilu näkyy ja kuuluu, ja sen tuleekin näkyä ja kuulua, Turussa tänä vuonna. Turku2011 –säätiön toimitusjohtaja Cay Sevón tulee hetken päästä kertomaan vuoden tapahtumista tarkemmin, mutta tuon esille yhden esimerkin: UEFAn tuottaman Only a game –näyttelyn Logomossa. Siellä on esillä muun muassa jalkapallon arvostetuimmat palkinnot. Niitä ei ole aikaisemmin Suomessa muutoin nähty, mutta kun meillä on Turussa erinomaisesti toimivia hyviä urheiluseuroja ja niissä urheilevia esimerkillisiä menestyneitä urheilijoita, kuka tietää mitä kaikkia mestareita ja mitalisteja tässäkin juhlassa tulevina vuosina juhlitaankaan?

Arvoisat menestyneet urheilijat,

Liikuntalautakunnan ja liikuntapalvelukeskuksen puolesta minulla on ilo lämpimästi onnitella teitä viime vuonna saavutetusta menestyksestänne. Samalla kiitän ja onnittelen myös kaikkia urheilutoimintaa Turussa toteuttavia urheiluseuroja. Niissä tehdään käsittämättömän tärkeää työtä. Tänään palkitsemme kaksi uutta turkulaista sinettiseuraa sekä vuoden seuratyöntekijän.

Hyvä juhlaväki,

mitä parhaimmat onnittelut, mukavaa iltaa, sekä menestyksekästä alkanutta vuotta 2011 teille kaikille!

Kiitos.

perjantai 28. tammikuuta 2011

Tiedote: Turku juhlii menestyneitä urheilijoitaan

Turun kaupunki järjestää vuonna 2010 menestyneiden turkulaisurheilijoiden kunniaksi vastaanottotilai-suuden kaupungintalolla perjantaina 28.1.2011.

Tilaisuuteen on kutsuttu kaikki viime vuonna vähintään yleisen sarjan SM-kultaa voittaneet yksilö- ja joukkueurheilijat sekä PM-, EM-, tai MM-kisoissa mitalisijoille sijoittuneet veteraani- ja vammaisurheilijat. Kutsutut ovat joko turkulaisia tai edustavat turkulaista urheiluseuraa.

Kaikkiaan kutsun on saanut 165 urheilijaa, joista yksilölajien edustajia on 75. Joukkuemenestystä kahmivat jääkiekon Suomen mestaruuden saavuttanut TPS, Suomen Cupin voittanut TPS:n jalkapal-lojoukkue, maahockeyn indoor-sarjan Suomen mestaruuden voittanut Hc Kilppari ja lacrossen naisten Suomen mestarijoukkue Turku Titans Ladies.

Maailmanmestaruuskullan toi kotiin Suomen ringettejoukkueessa pelannut Raision Nuorisokiekkoa edustava turkulainen Susanna Tapani. Maailmanmestaruuden kiskaisi myös veteraanisarjassa Turun Senioriurheilijoiden Aivi Ojala M60-sarjan keihäänheitossa. Euroopan-mestaruuskultamitalin saavutti Tanssituvan Janina Ilkka discotanssillaan ja pronssia Turun Tovereiden Tom Niinimäki lukkopainissa.

Viime vuoden tapaan Suomen mestareita ja kansainvälisiä mitalisijoja saavutettiin 24 eri urheilulajissa.

Urheilutoimittajain liiton valitsemia vuoden parhaita urheilijoita lajeissaan koko Suomessa olivat Turun Urheiluliiton aerobiccaaja Mira Keränen, TVS-tenniksen Jarkko Nieminen ja Nesteen Soutajien Juho Karppinen.

Turun Weikot ry:n keilailujaosto ja Aboa Aquanauts ry vastaanottavat tilaisuudessa Sinettiseura-kunniakirjat. Seuraparlamentin ja Turun kaupungin liikuntapalvelukeskuksen nimeämä vuoden 2010 seuratyöntekijä Tauno Laaksonen (Turun Suunnistajat ry) saa myös kunniakirjan.

Juhlavastaanoton avaa liikuntalautakunnan puheenjohtaja Saara-Sofia Sutela. Kulttuuripääkaupungin tervehdyksen tuo Turku 2011 -säätiön toimitusjohtaja Cay Sevón.

Lisätietoja: Martti Raikasniemi, p. 050 554 6223

torstai 27. tammikuuta 2011

Työttömille oma liikuntakortti

Liikuntalautakunta kokoontui tiistaina vuoden ensimmäiseen kokoukseen. Asialistalla oli mm. itselleni tärkeä palloiluhalliraportti. On todella hienoa, että asia nyt etenee vuosikymmenten keskustelun jälkeen. Liikuntalautakunta on heti kauden alussa nimennyt palloiluhallihankkeen ehdottomasti tärkeimmäksi liikuntapaikkarakentamisen kohteeksi ja myös itse olen asettanut henkilökohtaiseksi tavoitteekseni, että asia etenee tällä valtuustokaudella. Olen oikein toiveikas, että niin nyt myös tapahtuu.

Yhtenä asiakokonaisuutena tiistaisessa lautakunnan kokouksessa oli liikuntapalvelujen hinnastosta päättäminen. Suuria muutoksia ei ole tiedossa tälle vuodelle, lähinnä kysymys on hinnoittelujen yhtenäistämisestä esimerkiksi eri alueellisten kuntosalien kohdalla. Merkittävin uusi tuote on kuitenkin työttömille tarkoitettu liikuntakortti.

Työttömien uusi liikuntakortti oikeuttaa kaupungin tarjoamien kuntosalien ja uimahallien käyttöön. Kortin voi lunastaa itselleen puoleksi vuodeksi 25 euron hintaan. Taustalla on ajatus siitä, miten liikuntaharrastus ja terveelliset elämäntavat ovat erityisen tärkeitä silloin, kun elämässä muutoin tapahtuu mullistuksia tai yllätyksiä. Tavoitteena on tukea arjesta selviytymistä ja tuoda liikunta mielekkääksi osaksi arkea. Kaupungin päätöksentekoa ohjaavista hyvinvointiohjelmista on työikäisten osalta nostettu yhdeksi toiminnalliseksi tavoitteeksi työelämästä syrjäytyneiden ohjaaminen liikunnalliseen elämäntapaan.

Työttömille tarkoitettu liikuntakortti otetaan käyttöön ystävänpäivänä 14.2. Uskon, että se saa kaupunkilaisilta hyvän vastaanoton. Markkinoinnissa ja viestinnässä tehdään yhteistyötä sosiaali- ja terveystoimien, sekä Turun Seudun Työttömät TST ry:n kanssa. Kuulemma korttia odotetaan jo kovasti.

maanantai 24. tammikuuta 2011

Kannanotto: Varhaisen vaiheen puuttuminen ei toteudu

Viime viikolla järjestettiin Turussa valtakunnalliset Syömishäiriöpäivät. Nyt toista kertaa järjestetty seminaariviikonloppu onnistui erinomaisesti. Aihe selvästi kiinnostaa, sillä osallistujamäärä ylitti reippaasti odotukset ja paikalla oli pitkälti toistasataa terveys-, sosiaali-, kasvatus- ja opetusalan ammattilaista ja syömishäiriöitä muuten työssään kohtaavia. Palaute oli positiivista ja keskustelu saa varmasti jatkoa. Järjestelyt toimivat mainiosti, suuri kiitos mahtavalle tekijäporukalle!

Syömishäiriöpäivillä avattiin myös taidenäyttely "Joka viides meistä?". Taidenäyttelyyn on koottu sairastaneiden taidetta eri puolilta Suomea. Kerrassaan vaikuttava ja tunteita herättävä näyttely, jonka kautta sairauteen liittyvät ajatukset ja tuntemukset välittyvät vahvasti myös sellaisille, jotka eivät ole itse sairautta kokeneet. Taidenäyttely lähtee nyt valtakunnalliselle kiertueelle, se on nähtävillä mm. monissa kirjastoissa. Kannattaa käydä tutustumassa, jos osuu omaan kaupunkiin!

Syömishäiriöpäivien yhteydessä julkaistiin myös alla oleva liiton kannanotto.
Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n kannanotto
JULKAISUVAPAA 19.1.2011

Varhaisen vaiheen puuttuminen ei toteudu

Lähtökohtainen ongelma syömishäiriöiden hoidossa se, että läheskään kaikki eivät pääse hoidon piiriin. Perusterveydenhuollon keinot tunnistaa syömishäiriöön sairastuneet ovat puutteelliset. Painoindeksillä on edelleen liian suuri merkitys hoitoon pääsyn kriteerinä, vaikka valtaosa syömishäiriöistä ei näy mitenkään ulospäin. Erityisesti aikuisten sekä ylipainoisten, ahmimisella oireilevien syömishäiriöt jäävät tunnistamatta. Kokemusten mukaan, aikuisten syömishäiriöitä ei myöskään uskalleta ottaa puheeksi, vaikka oireilu olisi silminnähtävää.

Tunnistamiseen ja puheeksi ottamiseen liittyvien vaikeuksien lisäksi, haasteena varhaisen vaiheen interventiolle on matalan kynnyksen palvelujen puuttuminen. Syömishäiriötä hoidetaan joko perusterveydenhuollossa tai toisessa ääripäässä erikoissairaanhoidon keinoin. Kynnys erikoissairaanhoitoon lähettämiselle on korkea, mutta toisaalta perusterveydenhuollon keinot hoitaa ovat usein riittämättömät.

● Tunnistamisessa ja avun saannissa on vahvistettava anoreksiakeskeisyyden sijaan laajempaa näkemystä syömishäiriöistä. Huomio pitää kiinnittää ensisijaisesti siihen, miten paljon syömishäiriö vaikuttaa sairastuneen arkipäivään ja toimintakykyyn. Vakavien fyysisten ja psyykkisten oireiden ilmaantumisen odottaminen on vastoin sitä tietoa, että varhainen puuttuminen parantaa syömishäiriöistä parantumisen ennustetta.
● Varhaisen vaiheen puuttumisen avuksi tarvitaan matalan kynnyksen vuorovaikutuksellista, ei-diagnoosikeskeistä tukea. Ajatuksesta "milloin on pakko hoitaa" on siirryttävä ajatukseen "miten voin auttaa". Terveydenhuollon ammattilaisilta kaivataan rohkeutta puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja tarvittaessa ottaa enemmän vastuuta silloin, kun sairastunut ei itse ymmärrä tilansa vakavuutta.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Sopivan vihreä ry:n onnittelupuhe

Juhlin viime viikon perjantaina valmistumistani kauppatieteiden maisteriksi. Vapaamuotoisen seurustelun lisäksi juhlissa kuultiin kolme hienoa puhetta. Isäni puhui kauniisti tyttärelleen ja ystäväni kertoivat ihanasti yhteisestä oppitiestämme. Eduskuntavaalikampanjani tukiyhdistyksen puolesta puheen piti yksi kampanjapäälliköistäni, Krista. Tässä hänen upea puheensa. Näin kauniisti ei montaa kertaa elämässä kuule itsestään puhuttavan. Kiitos ihanat!

 
Arvoisa juhlaväki, Rakas Saara, kauppatieteiden maisteri
-          meidän maisterinainen!
Päätös ja uuden alku kiteytyvät tässä illassa vahvana. Juhlahumu, ilo ja onnellisuus ovat käsin kosketeltavissa. Ilmassa on taianomaisuutta ja satua –tähtien loistetta.  Tänään sinä olet Saara juhlistamassa arvokasta saavutustasi, etappia elämässäsi. Tutkintoa, joka on osoitus pitkäjänteisestä opiskelusta, jota olet osannut juuri oikein maustein maustaa niin, että tuloksena on sinun näköisesi opintosuorite kauppatieteistä.
Maisteri-sanan alkuperäisestä latinankielen sanasta löytyy paljon sinua Saara. Magister merkitsee suurempaa, ohjaajaa ja opastajaa.  Saara, sinä olet suuri, suurempi. Nuorena 24-vuotiaana olet ottanut isoja haasteita, joita päin käyt selvin sävelin, sinnikkäästi, päämäärätietoisesti, mutta ennen kaikkea nöyränä. Pienessä paketissa on jotain niin suurta, jonka edessä aina jaksan ihastella ja pysähtyä ihmettelemään mistä kaiken energisyyden, muiden huomioimisen ja valovoimaisuuden ammennat. Suurisydämisyys ja hyvän jakaminen ovat arvokkaita ominaisuuksia, jotka sinulle ovat siirtäneet vanhempasi omalla esimerkillään ja arvomaailmallaan.
Olet ohjaaja –sanan varsinaisessa merkityksessä. Pienen ikäsi olet toiminut urheilun parissa sitä harrastaen ja aikuisena valmentajana sekä luottamustehtävissä seuroissa kuin Turun kaupungin palveluksessakin. Kuulua johonkin, yhdessä tekeminen ja esimerkin voima ovat sinulle asioita, joiden merkityksen olet itse vahvasti elänyt ja joiden puolesta puhut.
Olet edellä kävijä, opastaja. Rohkeus ja haasteisiin tarttuminen ovat sinua. Asioiden tarkastelua uusista näkökulmista ja ennakkoluulottomuus ovat vieneet sinua asioiden pariin, joista muut uneksivat. Sinä uskallat. Elät kohti unelmia unohtamatta, että tie olisi helppo ja portti leveä. On toiminnan hetkiä ja hyväksymisen hetkiä.
Tämä päivä, tämä kevät ja koko vuosi ovat Saara varmasti elämäsi tähänastisista jännittävimmät. Edessä on samalla kertaa tyhjä aukko ja unelmien täyttymys. Ota kaikki eteen tuleva merkityksellisinä kokemuksina. Nauti, viivy hetkissä, joita koet. Älä kuitenkaan unohda koskaan niitä pysyviä siteitä, jotka ovat lujittuneet aikojen saatossa.
Ajattelija Laotse on viisaasti antanut ohjeen, joka siivittäköön sinut kohti seuraavaa haastetta.
”Tiehen kuuluu kaiken pienen ja huomaamattoman kunnioittaminen. Tiedä aina oikea hetki ryhtyä tarvittaviin toimiin. Vaikka olet ampunut jousella useat kerrat, tarkkaile aina kuinka asetat nuolen ja jännität jousen. Kun vasta-alkaja tiedostaa tarpeensa, on hän lopulta älykkäämpi kuin hajamielinen taituri. Rakkauden lietsominen tuo onnea, vihan lietsominen tuhoa. Se, joka ei tunnista ongelmia jättää auki oven ja onnettomuudet tulvivat sisään. Taistelu ja riita eivät ole sama asia.”
Onnea Saara tähän hetkeen ja huomisen haasteisiin!



tiistai 18. tammikuuta 2011

Palloiluhallitiedote 19.1

Palloiluhallille useita vaihtoehtoja

Turun palloiluhallivaihtoehtoja kartoittanut työryhmä nostaa esiin neljä kärkiehdotusta: keskustan, Kupittaan, Piispanristin tai Alfan liikuntakeskuksen.

– Parhaiten kriteerit täyttää Puolalankadun kallioperä, jonka vahvuuksia ovat koulujen läheisyys sekä hyvä sijainti kävelymatkan päässä hotelleista ja liikenteen solmukohdista. Hanke on tosin varsin keskeneräinen ja vaatii mm. maanalaisen kaavan muuttamista, sanoo työryhmän puheenjohtaja, liikuntajohtaja Arto Sinkkonen.

– Toinen erinomainen vaihtoehto on Veritas Stadionin pääty Kupittaalla, joka jo nykyisellään on urheilun keskittymä.

Työryhmä on tuonut esille myös kaksi muuta, kaupunkiyhteistyön näkökulmasta mielenkiintoista vaihtoehtoa: Piispanristin Lähde Kaarinassa ja Alfan liikuntakeskus Raunistulassa.

Sen sijaan Kupittaan jäähallin muuntaminen sisäliikuntapaikaksi ei työryhmän mielestä ole mielekäs vaihtoehto. Se ei vastaisi uudisrakennusta ja jäähallin tilalle rakennettava kaksiratainen harjoitushalli lisäisi kustannuksia.

Työryhmä on luovuttanut raporttinsa kaupunginjohtaja Aleksi Randellille ja tuloksia on esitelty myös kaupunginhallitukselle. Kaupunginjohtaja Randellin mukaan vaihtoehtojen selvittäminen on ollut tärkeä osa kokonaisprosessia.

– On hyvä, että työryhmä on tuonut esille useampia vaihtoehtoja. Tämä antaa paremman lähtökohdan asian jatkovalmistelulle ja päätöksenteolle kuin jos esille olisi tuotu vain yksi ratkaisumalli.

– Seuraavaksi kaupunginhallitukselle valmistellaan esitys minkä vaihtoehdon pohjalta laadintaan hankesuunnitelma. Ennen esityksen tekemistä on kuitenkin vielä joidenkin vaihtoehtojen osalta tehtävä lisäselvityksiä ja käytävä jatkoneuvotteluja.



Tavoitteena tehokas käyttö

Työryhmä kävi läpi 12 avoimella haulla saatua ideaa, joita arvioitiin valmiusasteen, sijainnin, päiväkäytön ja synergian näkökulmasta. Sijainti ja saavutettavuus olivat kriteereistä tärkeimpiä. Hallin on oltava tehokkaassa käytössä myös päiväsaikaan, jotta se on kustannustehokas.

– Keskustasijainti on tärkeä erityisesti opetustoimen kannalta. Kouluthan ovat hallin keskeinen päiväkäyttäjä. Keskustan elävöittäminen on toki yksi arvo. Kupittaa on myös varsin hyvä sijainniltaan, koska siellä on puolestaan liikuntaan liittyvää synergiaa, arvioi Sinkkonen.

Työryhmän esittämässä mittaluokassa hallin arvioidaan alustavasti maksavan 10–14 miljoonaa euroa. Tilaratkaisu voidaan toteuttaa kaupungin omana investointihankkeena, mutta myös osakeomistus, pitkäaikainen vuokrasopimus tai leasing-rahoitus ovat mahdollisia.

Tarveselvityksen mukaan tilaa tarvitsevat monet edustusjoukkueet, vanhimmat junioriurheilijat sekä erilaiset turnaukset ja tapahtumat. Myös Turun seudun Urheiluakatemia tarvitsee tiloja. Harjoitusvuoroja haetaan suuriin saleihin noin 20 prosenttia enemmän kuin niitä on saatavilla. Vaikka tarve painottuukin kilpaurheiluun, halli tukee myös turkulaisten harrasteliikuntaa.

– Muista tiloista vapautuu vuoroja lasten ja kuntoliikunnan tarpeisiin, kertoo Sinkkonen.

Työryhmä on esittänyt, että uuden sisäliikuntatilan tulee täyttää sisäpalloiluiden kansalliset ja kansainväliset olosuhdevaatimukset: 2500 istumapaikkaa, 12,5 m korkeus sekä 28 m x 48 m liikunta-ala. Tilan tulee olla muunneltavissa kolmeksi harjoituskentäksi (kokonaisliikunta-ala n. 2700 m2) esimerkiksi siirtokatsomoin.


Turun kaupungin liikuntapalvelukeskuksen tiedote luettavissa myös täällä.

Syömishäiriöihin puuttumisessa avoimuus tärkeää

Vaikka syömishäiriöistä puhutaan paljon, on asia edelleen monelle varsin vieras. Syömishäiriöihin liittyy edelleen ennakkoluuloja ja epätietoisuutta. Sairastuneiden määristä Suomessa ei ole virallisia tilastoja, mutta hoitoon hakeutuvia on aiempaa enemmän. Nuorten syömishäiriöihin osataan jo puuttua suhteellisen hyvin. Syömishäiriöön sairastuneiden hoidon saatavuudessa ja sisällössä on sen sijaan suuria alueellisia eroja.
Syömishäiriöt ovat tällä hetkellä nuorten naisten yleisimpiä mielenterveyden häiriöitä. Suomessa toteutetun tutkimuksen mukaan jopa joka kymmenes nuori kärsii syömishäiriöoireilusta. Syömishäiriö ei kuitenkaan kosketa pelkästään tyttöjä ja naisia. Arvioidaan, että syömishäiriöön sairastuneista n. 10 prosenttia on poikia ja miehiä.


Syömishäiriön alkamisen tunnistaminen on usein vaikeaa, koska syömishäiriöön sairastuminen tapahtuu pikkuhiljaa. Kukaan ei sairastu yhdessä yössä. Sairastunut pyrkii yleensä myös salaamaan muilta sen, miten hän oikeasti syö ja liikkuu. Tunnistaminen tapahtuukin usein vasta sitten, kun sairaus alkaa haitata jokapäiväistä elämää.
Sairaudenkuvaan, varsinkin sairastumisen alkuvaiheessa, kuuluu, ettei sairastunut aina itse tiedosta tarvitsevansa apua. Syömishäiriön oireet – syömiseen, liikkumiseen ym. toimintaan liittyvät rutiinit - saattavat sairastavasta tuntua ratkaisulta elämän ongelmiin. Sairaudentunnon löytyminen, ymmärrys siitä että on vakavan sairauden kanssa tekemisissä, saattaa viedä pitkään.

Häiriintynyt syöminen yhdistetään usein virheellisesti ainoastaan liialliseen laihuuteen, vaikka todellisuudessa suurin osa sairastuneista on normaali- tai ylipainoisia. Syömishäiriö ei välttämättä näy päällepäin mitenkään. Syömishäiriö onkin ensisijaisesti mielen sairaus, joka näkyy ihmisen tavassa ajatella ja toimia. Sairauden oireet vaikuttavat myös fyysiseen terveyteen. Siksi syömishäiriöistä puhutaan psykosomaattisina kehon ja mielen sairauksia, joihin tulee aina suhtautua vakavasti.


Varhaisen puuttumisen tiedetään parantava syömishäiriön ennustetta. Tämän vuoksi onkin syytä olla huolissaan siitä, tunnistetaanko syömisoireilu riittävän aikaisin.
Syömishäiriöliitto-SYLI ry julkaisi 9.-luokkalaisille tehtyyn kyselyyn pohjautuneen "Ystävä tietää ensin" – raportin tammikuussa 2010. Raportin mukaan kaverit, toiset nuoret, ovat merkittävässä asemassa syömishäiriön tunnistamisessa. Huolimatta siitä, ettei suurin osa nuorista itse koskaan sairastu syömishäiriöön, kohtaavat lähes kaikki nuoret syömishäiriöitä erilaisissa tilanteissa, koulussa ja harrastuksissa. Nuoret tarvitsevat tukea ja neuvoja siihen, miten syömishäiriöitä voi tunnistaa ja miten ystävän sairastuessa tulisi toimia. Nuorille on tärkeä korostaa, että asia pitää ottaa puheeksi aikuisten kanssa, ja että nuorten tehtävänä ei ole ottaa vastuuta ystävän tai luokkatoverin sairaudesta. Nuorten on hyvä tietää, että syömishäiriö harvoin häviää tai paranee itsestään. Usein asiasta vaikeneminen vain pahentaa tilannetta.


Syömishäiriö on aina suuri haaste, joka koskettaa voimakkaasti myös sairastuneen perhettä ja lähipiiriä. Syömishäiriön taustalla on ahdistusta, pahaa oloa ja tunnesolmuja, joita sairastunut ei välttämättä tunnista ja joiden purkamiseen sairastunut tarvitsee apua. Puuttumisessa on tärkeää ymmärtää, miten syömishäiriö pyrkii eristämään sairastavan muusta maailmasta. Sairastava kietoutuu valheiden verkkoon, jonka syömishäiriöinen mieli rakentaa: on esimerkiksi helpompi valehdella muille, että on syönyt vaikka ei olisikaan, kuin kohdata ahdistus, jonka syöminen aiheuttaa.
Lähiympäristön on tärkeää olla avoin, jotta sairastava näkee, että avoimuus on voimavara eikä heikkous. Syömishäiriöihin puuttumisessa on tärkeää, että asiat tehdään mahdollisimman avoimesti ja ymmärtäen.

Sairastuneen toipumispolulla riittää haasteita vielä tunnistamisen ja puuttumisen jälkeenkin. Esimerkiksi hoitoon pääsyä helpottavat matalan kynnyksen palvelut puuttuvat monilta paikkakunnilta. Syömishäiriöiden hoidossa alueelliset erot ovat merkittäviä.


Syömishäiriöliitto – SYLI järjestää järjestyksessään toiset valtakunnalliset Syömishäiriöpäivät tammikuussa Turussa. Syömishäiriöpäivät 2011 tarjoaa kohtaamispaikan kokemustiedolle ja ammattiosaamiselle. Päivien teemana ovat nuoret, puuttuminen ja toipuminen.

Saara-Sofia Sutela
Kirjoittaja on Syömishäiriöliitto - SYLI ry:n puheenjohtaja
 
Julkaistu Turun Sanomien Alakerta-palstalla 18.1

maanantai 17. tammikuuta 2011

Puhe Turun kauppakorkeakoulun valmistumisjuhlassa 14.1

Perjantaina juhlittiin Turun kauppakorkeakoulussa vastavalmistuneita kauppatieteiden maistereita. Sain kunnian pitää juhlatilaisuudessa puheen valmistuneiden opiskelijoiden puolesta.


Turun kauppakorkeakoulun valmistumisjuhla
14.1.2011
Valmistuneen puhe
Saara-Sofia Sutela

Arvoisa kauppakorkeakoulun johtaja, hyvä juhlaväki, arvoisat kanssavalmistuneet,

Tällaisina hetkinä mieli on tyytyväinen, utelias ja haikea. Tyytyväinen täytyy olla itseensä, kun iso urakka, yksi elämän merkkipaalu, on saatu päätökseen. Uteliaana odotamme, mihin elämä, kohtalo ja sattuma seuraavaksi meitä kuljettavat. Haikeaa on jättää taakseen opiskeluaika ja kokonainen elämänvaihe, sillä siihen on mahtunut paljon.

Omaa opiskeluaikaansa miettiessä tulee nopeasti todettua, miten maailma on muuttunut. Vuonna 2005 aloitin opiskeluni erilaisessa Euroopassa, erilaisessa Suomessa, erilaisessa Turussa ja erilaisessa Turun kauppakorkeakoulussa, kuin mistä nyt valmistun. Näiden vuosien aikana on voitettu olympiamitaleita ja käyty monet vaalit. Vuosien varrella on solmittu rauhaa ja aloitettu uusia sotia. Suomeen on syntynyt uusia kuntia ja vanhoja poistunut kartalta. Opiskelujeni aikana Suomessa on hoidettu EU-puheenjohtajuus. On perustettu Youtube ja Spotify, tuotu markkinoille iPhone. Kioton sopimus on astunut voimaan ja on saatu ja kumottu uutta tietoa ilmastonmuutoksesta. On surtu koulusurmia ja iloittu Nobelin rauhanpalkinnosta. Viime vuosina on kärsitty lamasta ja ilmastokatastrofeista. Viime vuonna uusi yliopistolaki astui voimaan.

Jos on maailman ympärillä muuttunut, niin olen myös itse muuttunut. Minä ja ihmiset ympärilläni, olemme kasvaneet ja kehittyneet maailman muutosten mukana, kukin omaan suuntaamme. Kun muistelen itseäni opintojeni alkaessa… Olin toisaalta lähes angstinen, varautunutkin, toisaalta sinisilmäinen ja naiivi, mutta ennen kaikkea optimistinen, motivoitunut ja vastaanottavainen. Elin hetkessä enkä huolehtinut tulevasta. Ensimmäisellä vuosikurssilla minulle oli aina edessä huominen, seuraava yritys, ensi vuosi. Uusintatentti ja rästitehtävä.

Arjessa muutosta ei aina havaitse, varsinkaan itsessään. Mutta olen kyllä muuttunut ja kasvanut. Arki ja elämä opettivat, että jokainen rästitentti ja tekemättä jäänyt peruskurssi löytyy vielä edestä. Etteivät vaikeat asiat muutu helpommiksi siirtämällä niitä eteenpäin.

Ensimmäisellä vuosikurssilla opiskellessani minua ja kurssikavereitani eivät työllistymisnäkymät huolettaneet, olihan meistä kaikista tulossa businessmiehiä ja naisia. Reilut viisi vuotta sitten, ensimmäisen vuoden opiskelijana, opiskelijaelämällä oli enemmän tekemistä kaiken muun uuden ja kiinnostavan, kuin varsinaisen opiskelun kanssa. Yksi suurimmista taloustieteellisistä kysymyksistä päässämme oli se, miten opintotuki oli mahdollista saada riittämään asumiseen, ruokaan, koulukirjoihin ja yöttömiin öihin.

Tänä vuonna, kuudennen vuosikurssin opiskelijana, tiedostin jo turhankin hyvin tulevaisuuden haasteet: työttömyyden, ikärakenteen muutoksen, verovarojen riittämättömyyden ja valtion velan. Samalla me tiedostamme myös oman vastuumme tässä kaikessa. Juuri näitä yhteiskunnan haasteita varten meitä on koulutettu ja me olemme kouluja käyneet. Koska me ymmärrämme, että vain työllä voimme luoda hyvinvointia.

Olemme saaneet Turun kauppakorkeakoulusta erinomaisen tutkinnon ja hyvän koulutuspohjan siihen, mitä ikinä haluammekaan elämässämme tehdä. Turun kauppakorkeakoulun vahvuus on juuri se, jolla tulevaisuuden Suomen haasteisiin vastataan. Kauppatieteiden maistereiden koulutuksessa huomioidaan elinkeinoelämän tarpeet. Jokaisella ikäluokalla on omat haasteensa ja modernissa, innovatiivisessa korkeakoulussa osataan ja halutaan reagoida ympäristön muutoksiin. Opiskelu Turun kauppakorkeakoulussa on monipuolista ja kansainvälistä. Opiskelijoilla on mahdollisuus joustavasti suorittaa tutkintoaan, omien kiinnostuksenkohteiden ja elämäntilanteen mukaan. On kerrassaan upeaa, miten täällä kannustetaan vaihtoon lähtöön ja harjoittelumahdollisuuksien hyödyntämiseen ja miten opetusmenetelmiä ja –materiaaleja kehitetään. Täällä on hyvä yhteishenki ja matala hierarkia. Turun kauppakorkeakoulussa on ollut hyvä opiskella.

Koulutuksen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Vain osaamisella Suomi voi aidosti kilpailla globaaleilla markkinoilla. Koulutuksella on valtava merkitys myös talouskasvun kannalta. Osaaminen ja korkea, laadukas koulutus ovat Suomen kilpailuvaltteja.

Juuri opintonsa päättäneen näkökulmasta pelkkä koulutus ei kuitenkaan näyttäydy avaimena onneen. Etenkään Turun seudulla vastavalmistuneiden työllistyminen ei aina suju niin, kuin ensimmäisen vuosikurssin opiskelijana ajateltiin. Turun kauppakorkeakoulu kyllä kouluttaa maistereita elinkeinoelämän ja yritysten tarpeisiin, mutta jostain kertoo se, että koulutusta vastaavaa työtä on vaikea alueelta löytää. On koko Varsinais-Suomen aluetta koskeva, yhteinen ongelma, kun akateemisesti koulutetut joutuvat muuttamaan työn perässä muualle. Uskon kuitenkin, että elämä kuljettaa ja osaajille löytyy töitä. Jokainen meistä löytäköön oman paikkansa. Kenestä nyt muutenkaan oikeasti tulee isona juuri sitä, mitä nuorena ajatteli? Piti minustakin tulla näyttelijä ja upseeri.

Opiskeluelämäni ajalle onkin mahtunut monta identiteettikriisiä. Seuraava sellainen on edessäni juuri nyt. Olen ollut koko nuoruuteni opiskelija. Mikä minusta nyt tulee, miksi tituleeraan itseäni, mihin identifioin itseni? Opiskelijakorttiini ei tule enää uutta tarraa.

Toinenkin identiteettikriisi on käyty läpi. Aloitin opintoni Turun kauppakorkeakoulussa ja nyt valmistun Turun yliopistosta. Se ei ole pieni juttu. Muutoksessa on ollut työtä ja sulattelemista, mutta on ollut hienoa olla mukana juuri tässä murrosvaiheessa. Me saimme olla osa sekä itsenäistä omaa kauppakorkeaa, että yhtenäistä ja vaikuttavampaa yliopistoa. Yliopistolakiuudistus ja korkeakoulujemme yhdistyminen ovat osoittautuneet onnistuneiksi ja tulevaisuuteen katsoviksi muutoksiksi.

Kaiken tämän elämän, minän, ympäristön ja identiteetin muutoksessa on helpottavaa, että tietää jonkin olevan pysyvää. Jokainen meistä on näiden vuosien aikana solminut uusia ystävyyssuhteita, tutustunut kurssikavereihin ja vierustovereihin. Meidän kaikkien opintosuorituksiin on sisältynyt paljon ryhmätöitä ja tiimityöskentelyä, joista on monella tapaa iloksi ja opiksi jatkossa. Niiden kautta on muodostunut myös lukuisa joukko ystävyyksiä, jotka säilyvät koko loppuelämän. Ystävissämme on maailmamme pienoiskoossa ja siitä olemme oppineet varmasti lähes yhtä paljon kuin niin osaavilta opettajiltamme, lehtoreiltamme ja professoreiltamme. Olen kiitollinen siitä, että olen näiden viiden ja puolen vuoden aikana saanut muutaman tärkeän uuden ystävän.

Ja vaikka emme olisikaan vielä ystävystyneet ihan kaikkiin opiskelijakollegoihimme, muodostamme yhdessä jo nyt todella tiheän verkoston. Vielä vuosien päästä meitä yhdistävät yhteiset muistot ylykursseista, Montun bileistä, laskiksen uusinnoista ja pikkulaskiaisista. Ja vähintäänkin meitä yhdistää se kaikille viimeinen rutistus, lopputyö, johon kaikki kulminoituu. En tiedä ketään, joka ei olisi tuskaillut gradunsa kanssa. Sellainen kokemus luo yhteishenkeä vielä vuosienkin päästä, vähän niin kuin maraton.

Vähän kuin maratonin maaliin pääsyssä, tämän valmistumisjuhlan myötä korkeakoulutuksemme on tullut päätökseen. Opintiemme ei kuitenkaan pääty tähän, sillä nyt meille kaikille on myönnetty koko loppuelämän kestävä jatko-opinto-oikeus. Ja elämähän opettaa. Mitä meistä sitten ikinä isona tuleekaan (kirjanpitäjiä, markkinointisuunnittelijoita, controllereita, sijoitusneuvojia, johtajia, asiantuntijoita, tutkijoita tai poliitikkoja), olemme saaneet Turun kauppakorkeakoulusta hyvän pohjan. Viis siitä identiteettikriisistä. Me olemme kauppatieteiden maistereita. Meillä tulee aina olemaan jotain, jonka olemme saaneet suoritettua loppuun. Siitä on syytä olla ylpeä ja sitä on syytä juhlia.

Kiitos.



 Tässä tuore maisterin molempien mummien kanssa. Vasemmalla äitini äiti Irja ja oikealla isäni äiti Lyyli.
 Tässä perhepotretti. Oikealla oleva pikkuveljeni Niklas opiskelee myös Turun kauppakorkeakoulussa paria vuosikurssia itseäni alemmalla.