lauantai 29. tammikuuta 2011

Puhe menestyneille urheilijoille

Puhuin eilen menestyneiden urheilijoiden vastaanotolla kaupungintalolla. Menestyneiden urheilijoiden juhla on perinne, jolla kaupunki haluaa muistaa ja onnitella edellisenä vuonna menestyneitä urheilijoita. Juhlaan kutsutaan SM-kultamitalistit, sekä PM, EM ja MM -tason kilpailuissa mitalisijoille päässeet. Vastaanotolla on aina mukava ja välitön tunnelma. Eri lajien toimijat kokoontuvat valitettavan harvoin yhteen.
Menestyneiden urheilijoiden juhla
27.1.2011
Avauspuhe
Saara-Sofia Sutela


Arvoisat urheilijat, hyvä juhlaväki,

Tämä on liikuntalautakunnan näkökulmasta hieno viikko. Kausi on tasan puolessavälissä, kaksi vuotta takana ja kaksi edessä. Tiistaina liikuntalautakunta kokoontui vuoden ensimmäiseen kokoukseen ja tälle vuodelle on edessä monia urheilun kannalta merkittäviä päätöksiä ja hankkeita.

Liikuntalautakunnan puheenjohtajalle tämä ilta on yksi vuoden mukavimmista. Mikä voisikaan olla miellyttävämpi tapa aloittaa uusi kausi ja uusi vuosi, kuin kiittämällä ja onnittelemalla niitä, jotka ovat viime vuonna menestyneet. Te olette vuonna 2010 saavuttaneet ja voittaneet urheilussa jotain, jolla on merkitystä paitsi teille itsellenne, myös teidän kotiseurallenne, Turulle ja koko seutukunnalle.

Hyvät urheilijat,

kun te osallistutte SM, PM, EM tai MM –tason kilpailuihin, turnauksiin ja tapahtumiin, toivonkin että näkisitte oman roolinne juurikin niin: edustamassa itseänne, taustajoukkoanne ja kotiseutuanne. Teidän menestyksenne on merkityksekästä monesta näkökulmasta.

Teidän menestystänne ympäröi eräänlainen tapahtumaketju. Te harrastatte liikuntaa, omaa itsellenne tärkeää urheilulajia - ja olette siinä hyviä, ehkä parhaita. Teidän ympärillänne on koko laaja seuratoiminnan kirjo ja taustajoukot, joihin voi kuulua pienempi tai suurempi määrä henkilöitä.

Seuratyö Suomessa taasen pohjautuu suurelta osalta vapaaehtoistyölle. Tuhannet ja taas tuhannet vapaaehtoiset pyörittävät suomalaista liikunta- ja urheilutoimintaa tuhansissa ja tuhansissa urheiluseuroissa. Siinä työssä on kaiken urheilun perusta.

Tällä kaikella taas on merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Me kaikki tiedämme liikunnan ja terveyden hyvinvointi-, terveyttä edistävät - ja sosiaaliset positiiviset vaikutukset. Ja teillä, hyvät menestyneet urheilijat, on urheilijan roolin ohella myös toinen rooli.
Menestyneinä turkulaisina urheilijoina te olette roolimalleja. Teidän joukkonne on esikuva eri lajien junioreille, joista paitsi nousee tulevaisuuden menestyjiä, muodostuu myös tulevaisuuden seuratoimijoiden joukko. Näitä seuratoimijoita tarvitaan, jotta liikunta- ja seuratoimintamme ylipäänsä on mahdollista.

Teidän esimerkkinne myös kannustaa muita liikkumaan ja pitämään huolta itsestään. Teidän esimerkkinne rohkaisee nuorempia harjoittelemaan ja yrittämään vielä enemmän ja jonakin päivänä heistäkin voi tulla, kuten teistä, menestyneitä urheilijoita.


Hyvät ystävät,

Tänä vuonna, kuten tiedätte, Turussa vietetään Euroopan kulttuuripääkaupunkivuotta. Se koskee myös teitä ja te olette iso osa sitä. Kulttuuri ymmärretään nyt laajasti ja myös urheilukulttuuri on totta kai merkittävä osa kulttuurin kokonaisuutta. Turussa kulttuuripääkaupunkivuoden yhdeksi kantavaksi teemaksi on nostettu nimenomaan hyvinvointi. Liikunta ja hyvinvointi kulkevat tietysti käsi kädessä ja te olette turkulaisen liikunnan ja urheilun mannekiineja.

Urheilu näkyy ja kuuluu, ja sen tuleekin näkyä ja kuulua, Turussa tänä vuonna. Turku2011 –säätiön toimitusjohtaja Cay Sevón tulee hetken päästä kertomaan vuoden tapahtumista tarkemmin, mutta tuon esille yhden esimerkin: UEFAn tuottaman Only a game –näyttelyn Logomossa. Siellä on esillä muun muassa jalkapallon arvostetuimmat palkinnot. Niitä ei ole aikaisemmin Suomessa muutoin nähty, mutta kun meillä on Turussa erinomaisesti toimivia hyviä urheiluseuroja ja niissä urheilevia esimerkillisiä menestyneitä urheilijoita, kuka tietää mitä kaikkia mestareita ja mitalisteja tässäkin juhlassa tulevina vuosina juhlitaankaan?

Arvoisat menestyneet urheilijat,

Liikuntalautakunnan ja liikuntapalvelukeskuksen puolesta minulla on ilo lämpimästi onnitella teitä viime vuonna saavutetusta menestyksestänne. Samalla kiitän ja onnittelen myös kaikkia urheilutoimintaa Turussa toteuttavia urheiluseuroja. Niissä tehdään käsittämättömän tärkeää työtä. Tänään palkitsemme kaksi uutta turkulaista sinettiseuraa sekä vuoden seuratyöntekijän.

Hyvä juhlaväki,

mitä parhaimmat onnittelut, mukavaa iltaa, sekä menestyksekästä alkanutta vuotta 2011 teille kaikille!

Kiitos.

perjantai 28. tammikuuta 2011

Tiedote: Turku juhlii menestyneitä urheilijoitaan

Turun kaupunki järjestää vuonna 2010 menestyneiden turkulaisurheilijoiden kunniaksi vastaanottotilai-suuden kaupungintalolla perjantaina 28.1.2011.

Tilaisuuteen on kutsuttu kaikki viime vuonna vähintään yleisen sarjan SM-kultaa voittaneet yksilö- ja joukkueurheilijat sekä PM-, EM-, tai MM-kisoissa mitalisijoille sijoittuneet veteraani- ja vammaisurheilijat. Kutsutut ovat joko turkulaisia tai edustavat turkulaista urheiluseuraa.

Kaikkiaan kutsun on saanut 165 urheilijaa, joista yksilölajien edustajia on 75. Joukkuemenestystä kahmivat jääkiekon Suomen mestaruuden saavuttanut TPS, Suomen Cupin voittanut TPS:n jalkapal-lojoukkue, maahockeyn indoor-sarjan Suomen mestaruuden voittanut Hc Kilppari ja lacrossen naisten Suomen mestarijoukkue Turku Titans Ladies.

Maailmanmestaruuskullan toi kotiin Suomen ringettejoukkueessa pelannut Raision Nuorisokiekkoa edustava turkulainen Susanna Tapani. Maailmanmestaruuden kiskaisi myös veteraanisarjassa Turun Senioriurheilijoiden Aivi Ojala M60-sarjan keihäänheitossa. Euroopan-mestaruuskultamitalin saavutti Tanssituvan Janina Ilkka discotanssillaan ja pronssia Turun Tovereiden Tom Niinimäki lukkopainissa.

Viime vuoden tapaan Suomen mestareita ja kansainvälisiä mitalisijoja saavutettiin 24 eri urheilulajissa.

Urheilutoimittajain liiton valitsemia vuoden parhaita urheilijoita lajeissaan koko Suomessa olivat Turun Urheiluliiton aerobiccaaja Mira Keränen, TVS-tenniksen Jarkko Nieminen ja Nesteen Soutajien Juho Karppinen.

Turun Weikot ry:n keilailujaosto ja Aboa Aquanauts ry vastaanottavat tilaisuudessa Sinettiseura-kunniakirjat. Seuraparlamentin ja Turun kaupungin liikuntapalvelukeskuksen nimeämä vuoden 2010 seuratyöntekijä Tauno Laaksonen (Turun Suunnistajat ry) saa myös kunniakirjan.

Juhlavastaanoton avaa liikuntalautakunnan puheenjohtaja Saara-Sofia Sutela. Kulttuuripääkaupungin tervehdyksen tuo Turku 2011 -säätiön toimitusjohtaja Cay Sevón.

Lisätietoja: Martti Raikasniemi, p. 050 554 6223

torstai 27. tammikuuta 2011

Työttömille oma liikuntakortti

Liikuntalautakunta kokoontui tiistaina vuoden ensimmäiseen kokoukseen. Asialistalla oli mm. itselleni tärkeä palloiluhalliraportti. On todella hienoa, että asia nyt etenee vuosikymmenten keskustelun jälkeen. Liikuntalautakunta on heti kauden alussa nimennyt palloiluhallihankkeen ehdottomasti tärkeimmäksi liikuntapaikkarakentamisen kohteeksi ja myös itse olen asettanut henkilökohtaiseksi tavoitteekseni, että asia etenee tällä valtuustokaudella. Olen oikein toiveikas, että niin nyt myös tapahtuu.

Yhtenä asiakokonaisuutena tiistaisessa lautakunnan kokouksessa oli liikuntapalvelujen hinnastosta päättäminen. Suuria muutoksia ei ole tiedossa tälle vuodelle, lähinnä kysymys on hinnoittelujen yhtenäistämisestä esimerkiksi eri alueellisten kuntosalien kohdalla. Merkittävin uusi tuote on kuitenkin työttömille tarkoitettu liikuntakortti.

Työttömien uusi liikuntakortti oikeuttaa kaupungin tarjoamien kuntosalien ja uimahallien käyttöön. Kortin voi lunastaa itselleen puoleksi vuodeksi 25 euron hintaan. Taustalla on ajatus siitä, miten liikuntaharrastus ja terveelliset elämäntavat ovat erityisen tärkeitä silloin, kun elämässä muutoin tapahtuu mullistuksia tai yllätyksiä. Tavoitteena on tukea arjesta selviytymistä ja tuoda liikunta mielekkääksi osaksi arkea. Kaupungin päätöksentekoa ohjaavista hyvinvointiohjelmista on työikäisten osalta nostettu yhdeksi toiminnalliseksi tavoitteeksi työelämästä syrjäytyneiden ohjaaminen liikunnalliseen elämäntapaan.

Työttömille tarkoitettu liikuntakortti otetaan käyttöön ystävänpäivänä 14.2. Uskon, että se saa kaupunkilaisilta hyvän vastaanoton. Markkinoinnissa ja viestinnässä tehdään yhteistyötä sosiaali- ja terveystoimien, sekä Turun Seudun Työttömät TST ry:n kanssa. Kuulemma korttia odotetaan jo kovasti.

maanantai 24. tammikuuta 2011

Kannanotto: Varhaisen vaiheen puuttuminen ei toteudu

Viime viikolla järjestettiin Turussa valtakunnalliset Syömishäiriöpäivät. Nyt toista kertaa järjestetty seminaariviikonloppu onnistui erinomaisesti. Aihe selvästi kiinnostaa, sillä osallistujamäärä ylitti reippaasti odotukset ja paikalla oli pitkälti toistasataa terveys-, sosiaali-, kasvatus- ja opetusalan ammattilaista ja syömishäiriöitä muuten työssään kohtaavia. Palaute oli positiivista ja keskustelu saa varmasti jatkoa. Järjestelyt toimivat mainiosti, suuri kiitos mahtavalle tekijäporukalle!

Syömishäiriöpäivillä avattiin myös taidenäyttely "Joka viides meistä?". Taidenäyttelyyn on koottu sairastaneiden taidetta eri puolilta Suomea. Kerrassaan vaikuttava ja tunteita herättävä näyttely, jonka kautta sairauteen liittyvät ajatukset ja tuntemukset välittyvät vahvasti myös sellaisille, jotka eivät ole itse sairautta kokeneet. Taidenäyttely lähtee nyt valtakunnalliselle kiertueelle, se on nähtävillä mm. monissa kirjastoissa. Kannattaa käydä tutustumassa, jos osuu omaan kaupunkiin!

Syömishäiriöpäivien yhteydessä julkaistiin myös alla oleva liiton kannanotto.
Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n kannanotto
JULKAISUVAPAA 19.1.2011

Varhaisen vaiheen puuttuminen ei toteudu

Lähtökohtainen ongelma syömishäiriöiden hoidossa se, että läheskään kaikki eivät pääse hoidon piiriin. Perusterveydenhuollon keinot tunnistaa syömishäiriöön sairastuneet ovat puutteelliset. Painoindeksillä on edelleen liian suuri merkitys hoitoon pääsyn kriteerinä, vaikka valtaosa syömishäiriöistä ei näy mitenkään ulospäin. Erityisesti aikuisten sekä ylipainoisten, ahmimisella oireilevien syömishäiriöt jäävät tunnistamatta. Kokemusten mukaan, aikuisten syömishäiriöitä ei myöskään uskalleta ottaa puheeksi, vaikka oireilu olisi silminnähtävää.

Tunnistamiseen ja puheeksi ottamiseen liittyvien vaikeuksien lisäksi, haasteena varhaisen vaiheen interventiolle on matalan kynnyksen palvelujen puuttuminen. Syömishäiriötä hoidetaan joko perusterveydenhuollossa tai toisessa ääripäässä erikoissairaanhoidon keinoin. Kynnys erikoissairaanhoitoon lähettämiselle on korkea, mutta toisaalta perusterveydenhuollon keinot hoitaa ovat usein riittämättömät.

● Tunnistamisessa ja avun saannissa on vahvistettava anoreksiakeskeisyyden sijaan laajempaa näkemystä syömishäiriöistä. Huomio pitää kiinnittää ensisijaisesti siihen, miten paljon syömishäiriö vaikuttaa sairastuneen arkipäivään ja toimintakykyyn. Vakavien fyysisten ja psyykkisten oireiden ilmaantumisen odottaminen on vastoin sitä tietoa, että varhainen puuttuminen parantaa syömishäiriöistä parantumisen ennustetta.
● Varhaisen vaiheen puuttumisen avuksi tarvitaan matalan kynnyksen vuorovaikutuksellista, ei-diagnoosikeskeistä tukea. Ajatuksesta "milloin on pakko hoitaa" on siirryttävä ajatukseen "miten voin auttaa". Terveydenhuollon ammattilaisilta kaivataan rohkeutta puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja tarvittaessa ottaa enemmän vastuuta silloin, kun sairastunut ei itse ymmärrä tilansa vakavuutta.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Sopivan vihreä ry:n onnittelupuhe

Juhlin viime viikon perjantaina valmistumistani kauppatieteiden maisteriksi. Vapaamuotoisen seurustelun lisäksi juhlissa kuultiin kolme hienoa puhetta. Isäni puhui kauniisti tyttärelleen ja ystäväni kertoivat ihanasti yhteisestä oppitiestämme. Eduskuntavaalikampanjani tukiyhdistyksen puolesta puheen piti yksi kampanjapäälliköistäni, Krista. Tässä hänen upea puheensa. Näin kauniisti ei montaa kertaa elämässä kuule itsestään puhuttavan. Kiitos ihanat!

 
Arvoisa juhlaväki, Rakas Saara, kauppatieteiden maisteri
-          meidän maisterinainen!
Päätös ja uuden alku kiteytyvät tässä illassa vahvana. Juhlahumu, ilo ja onnellisuus ovat käsin kosketeltavissa. Ilmassa on taianomaisuutta ja satua –tähtien loistetta.  Tänään sinä olet Saara juhlistamassa arvokasta saavutustasi, etappia elämässäsi. Tutkintoa, joka on osoitus pitkäjänteisestä opiskelusta, jota olet osannut juuri oikein maustein maustaa niin, että tuloksena on sinun näköisesi opintosuorite kauppatieteistä.
Maisteri-sanan alkuperäisestä latinankielen sanasta löytyy paljon sinua Saara. Magister merkitsee suurempaa, ohjaajaa ja opastajaa.  Saara, sinä olet suuri, suurempi. Nuorena 24-vuotiaana olet ottanut isoja haasteita, joita päin käyt selvin sävelin, sinnikkäästi, päämäärätietoisesti, mutta ennen kaikkea nöyränä. Pienessä paketissa on jotain niin suurta, jonka edessä aina jaksan ihastella ja pysähtyä ihmettelemään mistä kaiken energisyyden, muiden huomioimisen ja valovoimaisuuden ammennat. Suurisydämisyys ja hyvän jakaminen ovat arvokkaita ominaisuuksia, jotka sinulle ovat siirtäneet vanhempasi omalla esimerkillään ja arvomaailmallaan.
Olet ohjaaja –sanan varsinaisessa merkityksessä. Pienen ikäsi olet toiminut urheilun parissa sitä harrastaen ja aikuisena valmentajana sekä luottamustehtävissä seuroissa kuin Turun kaupungin palveluksessakin. Kuulua johonkin, yhdessä tekeminen ja esimerkin voima ovat sinulle asioita, joiden merkityksen olet itse vahvasti elänyt ja joiden puolesta puhut.
Olet edellä kävijä, opastaja. Rohkeus ja haasteisiin tarttuminen ovat sinua. Asioiden tarkastelua uusista näkökulmista ja ennakkoluulottomuus ovat vieneet sinua asioiden pariin, joista muut uneksivat. Sinä uskallat. Elät kohti unelmia unohtamatta, että tie olisi helppo ja portti leveä. On toiminnan hetkiä ja hyväksymisen hetkiä.
Tämä päivä, tämä kevät ja koko vuosi ovat Saara varmasti elämäsi tähänastisista jännittävimmät. Edessä on samalla kertaa tyhjä aukko ja unelmien täyttymys. Ota kaikki eteen tuleva merkityksellisinä kokemuksina. Nauti, viivy hetkissä, joita koet. Älä kuitenkaan unohda koskaan niitä pysyviä siteitä, jotka ovat lujittuneet aikojen saatossa.
Ajattelija Laotse on viisaasti antanut ohjeen, joka siivittäköön sinut kohti seuraavaa haastetta.
”Tiehen kuuluu kaiken pienen ja huomaamattoman kunnioittaminen. Tiedä aina oikea hetki ryhtyä tarvittaviin toimiin. Vaikka olet ampunut jousella useat kerrat, tarkkaile aina kuinka asetat nuolen ja jännität jousen. Kun vasta-alkaja tiedostaa tarpeensa, on hän lopulta älykkäämpi kuin hajamielinen taituri. Rakkauden lietsominen tuo onnea, vihan lietsominen tuhoa. Se, joka ei tunnista ongelmia jättää auki oven ja onnettomuudet tulvivat sisään. Taistelu ja riita eivät ole sama asia.”
Onnea Saara tähän hetkeen ja huomisen haasteisiin!



tiistai 18. tammikuuta 2011

Palloiluhallitiedote 19.1

Palloiluhallille useita vaihtoehtoja

Turun palloiluhallivaihtoehtoja kartoittanut työryhmä nostaa esiin neljä kärkiehdotusta: keskustan, Kupittaan, Piispanristin tai Alfan liikuntakeskuksen.

– Parhaiten kriteerit täyttää Puolalankadun kallioperä, jonka vahvuuksia ovat koulujen läheisyys sekä hyvä sijainti kävelymatkan päässä hotelleista ja liikenteen solmukohdista. Hanke on tosin varsin keskeneräinen ja vaatii mm. maanalaisen kaavan muuttamista, sanoo työryhmän puheenjohtaja, liikuntajohtaja Arto Sinkkonen.

– Toinen erinomainen vaihtoehto on Veritas Stadionin pääty Kupittaalla, joka jo nykyisellään on urheilun keskittymä.

Työryhmä on tuonut esille myös kaksi muuta, kaupunkiyhteistyön näkökulmasta mielenkiintoista vaihtoehtoa: Piispanristin Lähde Kaarinassa ja Alfan liikuntakeskus Raunistulassa.

Sen sijaan Kupittaan jäähallin muuntaminen sisäliikuntapaikaksi ei työryhmän mielestä ole mielekäs vaihtoehto. Se ei vastaisi uudisrakennusta ja jäähallin tilalle rakennettava kaksiratainen harjoitushalli lisäisi kustannuksia.

Työryhmä on luovuttanut raporttinsa kaupunginjohtaja Aleksi Randellille ja tuloksia on esitelty myös kaupunginhallitukselle. Kaupunginjohtaja Randellin mukaan vaihtoehtojen selvittäminen on ollut tärkeä osa kokonaisprosessia.

– On hyvä, että työryhmä on tuonut esille useampia vaihtoehtoja. Tämä antaa paremman lähtökohdan asian jatkovalmistelulle ja päätöksenteolle kuin jos esille olisi tuotu vain yksi ratkaisumalli.

– Seuraavaksi kaupunginhallitukselle valmistellaan esitys minkä vaihtoehdon pohjalta laadintaan hankesuunnitelma. Ennen esityksen tekemistä on kuitenkin vielä joidenkin vaihtoehtojen osalta tehtävä lisäselvityksiä ja käytävä jatkoneuvotteluja.



Tavoitteena tehokas käyttö

Työryhmä kävi läpi 12 avoimella haulla saatua ideaa, joita arvioitiin valmiusasteen, sijainnin, päiväkäytön ja synergian näkökulmasta. Sijainti ja saavutettavuus olivat kriteereistä tärkeimpiä. Hallin on oltava tehokkaassa käytössä myös päiväsaikaan, jotta se on kustannustehokas.

– Keskustasijainti on tärkeä erityisesti opetustoimen kannalta. Kouluthan ovat hallin keskeinen päiväkäyttäjä. Keskustan elävöittäminen on toki yksi arvo. Kupittaa on myös varsin hyvä sijainniltaan, koska siellä on puolestaan liikuntaan liittyvää synergiaa, arvioi Sinkkonen.

Työryhmän esittämässä mittaluokassa hallin arvioidaan alustavasti maksavan 10–14 miljoonaa euroa. Tilaratkaisu voidaan toteuttaa kaupungin omana investointihankkeena, mutta myös osakeomistus, pitkäaikainen vuokrasopimus tai leasing-rahoitus ovat mahdollisia.

Tarveselvityksen mukaan tilaa tarvitsevat monet edustusjoukkueet, vanhimmat junioriurheilijat sekä erilaiset turnaukset ja tapahtumat. Myös Turun seudun Urheiluakatemia tarvitsee tiloja. Harjoitusvuoroja haetaan suuriin saleihin noin 20 prosenttia enemmän kuin niitä on saatavilla. Vaikka tarve painottuukin kilpaurheiluun, halli tukee myös turkulaisten harrasteliikuntaa.

– Muista tiloista vapautuu vuoroja lasten ja kuntoliikunnan tarpeisiin, kertoo Sinkkonen.

Työryhmä on esittänyt, että uuden sisäliikuntatilan tulee täyttää sisäpalloiluiden kansalliset ja kansainväliset olosuhdevaatimukset: 2500 istumapaikkaa, 12,5 m korkeus sekä 28 m x 48 m liikunta-ala. Tilan tulee olla muunneltavissa kolmeksi harjoituskentäksi (kokonaisliikunta-ala n. 2700 m2) esimerkiksi siirtokatsomoin.


Turun kaupungin liikuntapalvelukeskuksen tiedote luettavissa myös täällä.

Syömishäiriöihin puuttumisessa avoimuus tärkeää

Vaikka syömishäiriöistä puhutaan paljon, on asia edelleen monelle varsin vieras. Syömishäiriöihin liittyy edelleen ennakkoluuloja ja epätietoisuutta. Sairastuneiden määristä Suomessa ei ole virallisia tilastoja, mutta hoitoon hakeutuvia on aiempaa enemmän. Nuorten syömishäiriöihin osataan jo puuttua suhteellisen hyvin. Syömishäiriöön sairastuneiden hoidon saatavuudessa ja sisällössä on sen sijaan suuria alueellisia eroja.
Syömishäiriöt ovat tällä hetkellä nuorten naisten yleisimpiä mielenterveyden häiriöitä. Suomessa toteutetun tutkimuksen mukaan jopa joka kymmenes nuori kärsii syömishäiriöoireilusta. Syömishäiriö ei kuitenkaan kosketa pelkästään tyttöjä ja naisia. Arvioidaan, että syömishäiriöön sairastuneista n. 10 prosenttia on poikia ja miehiä.


Syömishäiriön alkamisen tunnistaminen on usein vaikeaa, koska syömishäiriöön sairastuminen tapahtuu pikkuhiljaa. Kukaan ei sairastu yhdessä yössä. Sairastunut pyrkii yleensä myös salaamaan muilta sen, miten hän oikeasti syö ja liikkuu. Tunnistaminen tapahtuukin usein vasta sitten, kun sairaus alkaa haitata jokapäiväistä elämää.
Sairaudenkuvaan, varsinkin sairastumisen alkuvaiheessa, kuuluu, ettei sairastunut aina itse tiedosta tarvitsevansa apua. Syömishäiriön oireet – syömiseen, liikkumiseen ym. toimintaan liittyvät rutiinit - saattavat sairastavasta tuntua ratkaisulta elämän ongelmiin. Sairaudentunnon löytyminen, ymmärrys siitä että on vakavan sairauden kanssa tekemisissä, saattaa viedä pitkään.

Häiriintynyt syöminen yhdistetään usein virheellisesti ainoastaan liialliseen laihuuteen, vaikka todellisuudessa suurin osa sairastuneista on normaali- tai ylipainoisia. Syömishäiriö ei välttämättä näy päällepäin mitenkään. Syömishäiriö onkin ensisijaisesti mielen sairaus, joka näkyy ihmisen tavassa ajatella ja toimia. Sairauden oireet vaikuttavat myös fyysiseen terveyteen. Siksi syömishäiriöistä puhutaan psykosomaattisina kehon ja mielen sairauksia, joihin tulee aina suhtautua vakavasti.


Varhaisen puuttumisen tiedetään parantava syömishäiriön ennustetta. Tämän vuoksi onkin syytä olla huolissaan siitä, tunnistetaanko syömisoireilu riittävän aikaisin.
Syömishäiriöliitto-SYLI ry julkaisi 9.-luokkalaisille tehtyyn kyselyyn pohjautuneen "Ystävä tietää ensin" – raportin tammikuussa 2010. Raportin mukaan kaverit, toiset nuoret, ovat merkittävässä asemassa syömishäiriön tunnistamisessa. Huolimatta siitä, ettei suurin osa nuorista itse koskaan sairastu syömishäiriöön, kohtaavat lähes kaikki nuoret syömishäiriöitä erilaisissa tilanteissa, koulussa ja harrastuksissa. Nuoret tarvitsevat tukea ja neuvoja siihen, miten syömishäiriöitä voi tunnistaa ja miten ystävän sairastuessa tulisi toimia. Nuorille on tärkeä korostaa, että asia pitää ottaa puheeksi aikuisten kanssa, ja että nuorten tehtävänä ei ole ottaa vastuuta ystävän tai luokkatoverin sairaudesta. Nuorten on hyvä tietää, että syömishäiriö harvoin häviää tai paranee itsestään. Usein asiasta vaikeneminen vain pahentaa tilannetta.


Syömishäiriö on aina suuri haaste, joka koskettaa voimakkaasti myös sairastuneen perhettä ja lähipiiriä. Syömishäiriön taustalla on ahdistusta, pahaa oloa ja tunnesolmuja, joita sairastunut ei välttämättä tunnista ja joiden purkamiseen sairastunut tarvitsee apua. Puuttumisessa on tärkeää ymmärtää, miten syömishäiriö pyrkii eristämään sairastavan muusta maailmasta. Sairastava kietoutuu valheiden verkkoon, jonka syömishäiriöinen mieli rakentaa: on esimerkiksi helpompi valehdella muille, että on syönyt vaikka ei olisikaan, kuin kohdata ahdistus, jonka syöminen aiheuttaa.
Lähiympäristön on tärkeää olla avoin, jotta sairastava näkee, että avoimuus on voimavara eikä heikkous. Syömishäiriöihin puuttumisessa on tärkeää, että asiat tehdään mahdollisimman avoimesti ja ymmärtäen.

Sairastuneen toipumispolulla riittää haasteita vielä tunnistamisen ja puuttumisen jälkeenkin. Esimerkiksi hoitoon pääsyä helpottavat matalan kynnyksen palvelut puuttuvat monilta paikkakunnilta. Syömishäiriöiden hoidossa alueelliset erot ovat merkittäviä.


Syömishäiriöliitto – SYLI järjestää järjestyksessään toiset valtakunnalliset Syömishäiriöpäivät tammikuussa Turussa. Syömishäiriöpäivät 2011 tarjoaa kohtaamispaikan kokemustiedolle ja ammattiosaamiselle. Päivien teemana ovat nuoret, puuttuminen ja toipuminen.

Saara-Sofia Sutela
Kirjoittaja on Syömishäiriöliitto - SYLI ry:n puheenjohtaja
 
Julkaistu Turun Sanomien Alakerta-palstalla 18.1

maanantai 17. tammikuuta 2011

Puhe Turun kauppakorkeakoulun valmistumisjuhlassa 14.1

Perjantaina juhlittiin Turun kauppakorkeakoulussa vastavalmistuneita kauppatieteiden maistereita. Sain kunnian pitää juhlatilaisuudessa puheen valmistuneiden opiskelijoiden puolesta.


Turun kauppakorkeakoulun valmistumisjuhla
14.1.2011
Valmistuneen puhe
Saara-Sofia Sutela

Arvoisa kauppakorkeakoulun johtaja, hyvä juhlaväki, arvoisat kanssavalmistuneet,

Tällaisina hetkinä mieli on tyytyväinen, utelias ja haikea. Tyytyväinen täytyy olla itseensä, kun iso urakka, yksi elämän merkkipaalu, on saatu päätökseen. Uteliaana odotamme, mihin elämä, kohtalo ja sattuma seuraavaksi meitä kuljettavat. Haikeaa on jättää taakseen opiskeluaika ja kokonainen elämänvaihe, sillä siihen on mahtunut paljon.

Omaa opiskeluaikaansa miettiessä tulee nopeasti todettua, miten maailma on muuttunut. Vuonna 2005 aloitin opiskeluni erilaisessa Euroopassa, erilaisessa Suomessa, erilaisessa Turussa ja erilaisessa Turun kauppakorkeakoulussa, kuin mistä nyt valmistun. Näiden vuosien aikana on voitettu olympiamitaleita ja käyty monet vaalit. Vuosien varrella on solmittu rauhaa ja aloitettu uusia sotia. Suomeen on syntynyt uusia kuntia ja vanhoja poistunut kartalta. Opiskelujeni aikana Suomessa on hoidettu EU-puheenjohtajuus. On perustettu Youtube ja Spotify, tuotu markkinoille iPhone. Kioton sopimus on astunut voimaan ja on saatu ja kumottu uutta tietoa ilmastonmuutoksesta. On surtu koulusurmia ja iloittu Nobelin rauhanpalkinnosta. Viime vuosina on kärsitty lamasta ja ilmastokatastrofeista. Viime vuonna uusi yliopistolaki astui voimaan.

Jos on maailman ympärillä muuttunut, niin olen myös itse muuttunut. Minä ja ihmiset ympärilläni, olemme kasvaneet ja kehittyneet maailman muutosten mukana, kukin omaan suuntaamme. Kun muistelen itseäni opintojeni alkaessa… Olin toisaalta lähes angstinen, varautunutkin, toisaalta sinisilmäinen ja naiivi, mutta ennen kaikkea optimistinen, motivoitunut ja vastaanottavainen. Elin hetkessä enkä huolehtinut tulevasta. Ensimmäisellä vuosikurssilla minulle oli aina edessä huominen, seuraava yritys, ensi vuosi. Uusintatentti ja rästitehtävä.

Arjessa muutosta ei aina havaitse, varsinkaan itsessään. Mutta olen kyllä muuttunut ja kasvanut. Arki ja elämä opettivat, että jokainen rästitentti ja tekemättä jäänyt peruskurssi löytyy vielä edestä. Etteivät vaikeat asiat muutu helpommiksi siirtämällä niitä eteenpäin.

Ensimmäisellä vuosikurssilla opiskellessani minua ja kurssikavereitani eivät työllistymisnäkymät huolettaneet, olihan meistä kaikista tulossa businessmiehiä ja naisia. Reilut viisi vuotta sitten, ensimmäisen vuoden opiskelijana, opiskelijaelämällä oli enemmän tekemistä kaiken muun uuden ja kiinnostavan, kuin varsinaisen opiskelun kanssa. Yksi suurimmista taloustieteellisistä kysymyksistä päässämme oli se, miten opintotuki oli mahdollista saada riittämään asumiseen, ruokaan, koulukirjoihin ja yöttömiin öihin.

Tänä vuonna, kuudennen vuosikurssin opiskelijana, tiedostin jo turhankin hyvin tulevaisuuden haasteet: työttömyyden, ikärakenteen muutoksen, verovarojen riittämättömyyden ja valtion velan. Samalla me tiedostamme myös oman vastuumme tässä kaikessa. Juuri näitä yhteiskunnan haasteita varten meitä on koulutettu ja me olemme kouluja käyneet. Koska me ymmärrämme, että vain työllä voimme luoda hyvinvointia.

Olemme saaneet Turun kauppakorkeakoulusta erinomaisen tutkinnon ja hyvän koulutuspohjan siihen, mitä ikinä haluammekaan elämässämme tehdä. Turun kauppakorkeakoulun vahvuus on juuri se, jolla tulevaisuuden Suomen haasteisiin vastataan. Kauppatieteiden maistereiden koulutuksessa huomioidaan elinkeinoelämän tarpeet. Jokaisella ikäluokalla on omat haasteensa ja modernissa, innovatiivisessa korkeakoulussa osataan ja halutaan reagoida ympäristön muutoksiin. Opiskelu Turun kauppakorkeakoulussa on monipuolista ja kansainvälistä. Opiskelijoilla on mahdollisuus joustavasti suorittaa tutkintoaan, omien kiinnostuksenkohteiden ja elämäntilanteen mukaan. On kerrassaan upeaa, miten täällä kannustetaan vaihtoon lähtöön ja harjoittelumahdollisuuksien hyödyntämiseen ja miten opetusmenetelmiä ja –materiaaleja kehitetään. Täällä on hyvä yhteishenki ja matala hierarkia. Turun kauppakorkeakoulussa on ollut hyvä opiskella.

Koulutuksen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Vain osaamisella Suomi voi aidosti kilpailla globaaleilla markkinoilla. Koulutuksella on valtava merkitys myös talouskasvun kannalta. Osaaminen ja korkea, laadukas koulutus ovat Suomen kilpailuvaltteja.

Juuri opintonsa päättäneen näkökulmasta pelkkä koulutus ei kuitenkaan näyttäydy avaimena onneen. Etenkään Turun seudulla vastavalmistuneiden työllistyminen ei aina suju niin, kuin ensimmäisen vuosikurssin opiskelijana ajateltiin. Turun kauppakorkeakoulu kyllä kouluttaa maistereita elinkeinoelämän ja yritysten tarpeisiin, mutta jostain kertoo se, että koulutusta vastaavaa työtä on vaikea alueelta löytää. On koko Varsinais-Suomen aluetta koskeva, yhteinen ongelma, kun akateemisesti koulutetut joutuvat muuttamaan työn perässä muualle. Uskon kuitenkin, että elämä kuljettaa ja osaajille löytyy töitä. Jokainen meistä löytäköön oman paikkansa. Kenestä nyt muutenkaan oikeasti tulee isona juuri sitä, mitä nuorena ajatteli? Piti minustakin tulla näyttelijä ja upseeri.

Opiskeluelämäni ajalle onkin mahtunut monta identiteettikriisiä. Seuraava sellainen on edessäni juuri nyt. Olen ollut koko nuoruuteni opiskelija. Mikä minusta nyt tulee, miksi tituleeraan itseäni, mihin identifioin itseni? Opiskelijakorttiini ei tule enää uutta tarraa.

Toinenkin identiteettikriisi on käyty läpi. Aloitin opintoni Turun kauppakorkeakoulussa ja nyt valmistun Turun yliopistosta. Se ei ole pieni juttu. Muutoksessa on ollut työtä ja sulattelemista, mutta on ollut hienoa olla mukana juuri tässä murrosvaiheessa. Me saimme olla osa sekä itsenäistä omaa kauppakorkeaa, että yhtenäistä ja vaikuttavampaa yliopistoa. Yliopistolakiuudistus ja korkeakoulujemme yhdistyminen ovat osoittautuneet onnistuneiksi ja tulevaisuuteen katsoviksi muutoksiksi.

Kaiken tämän elämän, minän, ympäristön ja identiteetin muutoksessa on helpottavaa, että tietää jonkin olevan pysyvää. Jokainen meistä on näiden vuosien aikana solminut uusia ystävyyssuhteita, tutustunut kurssikavereihin ja vierustovereihin. Meidän kaikkien opintosuorituksiin on sisältynyt paljon ryhmätöitä ja tiimityöskentelyä, joista on monella tapaa iloksi ja opiksi jatkossa. Niiden kautta on muodostunut myös lukuisa joukko ystävyyksiä, jotka säilyvät koko loppuelämän. Ystävissämme on maailmamme pienoiskoossa ja siitä olemme oppineet varmasti lähes yhtä paljon kuin niin osaavilta opettajiltamme, lehtoreiltamme ja professoreiltamme. Olen kiitollinen siitä, että olen näiden viiden ja puolen vuoden aikana saanut muutaman tärkeän uuden ystävän.

Ja vaikka emme olisikaan vielä ystävystyneet ihan kaikkiin opiskelijakollegoihimme, muodostamme yhdessä jo nyt todella tiheän verkoston. Vielä vuosien päästä meitä yhdistävät yhteiset muistot ylykursseista, Montun bileistä, laskiksen uusinnoista ja pikkulaskiaisista. Ja vähintäänkin meitä yhdistää se kaikille viimeinen rutistus, lopputyö, johon kaikki kulminoituu. En tiedä ketään, joka ei olisi tuskaillut gradunsa kanssa. Sellainen kokemus luo yhteishenkeä vielä vuosienkin päästä, vähän niin kuin maraton.

Vähän kuin maratonin maaliin pääsyssä, tämän valmistumisjuhlan myötä korkeakoulutuksemme on tullut päätökseen. Opintiemme ei kuitenkaan pääty tähän, sillä nyt meille kaikille on myönnetty koko loppuelämän kestävä jatko-opinto-oikeus. Ja elämähän opettaa. Mitä meistä sitten ikinä isona tuleekaan (kirjanpitäjiä, markkinointisuunnittelijoita, controllereita, sijoitusneuvojia, johtajia, asiantuntijoita, tutkijoita tai poliitikkoja), olemme saaneet Turun kauppakorkeakoulusta hyvän pohjan. Viis siitä identiteettikriisistä. Me olemme kauppatieteiden maistereita. Meillä tulee aina olemaan jotain, jonka olemme saaneet suoritettua loppuun. Siitä on syytä olla ylpeä ja sitä on syytä juhlia.

Kiitos.



 Tässä tuore maisterin molempien mummien kanssa. Vasemmalla äitini äiti Irja ja oikealla isäni äiti Lyyli.
 Tässä perhepotretti. Oikealla oleva pikkuveljeni Niklas opiskelee myös Turun kauppakorkeakoulussa paria vuosikurssia itseäni alemmalla. 

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Kolumni Turkulaisessa 12.1

Opiskelu ja elämä

Juuri opintoni päättäneenä on viimeaikoina tullut pohdiskeltua opiskeluelämän ja työelämän rajapintoja. Opiskelija- ja koulutuspolitiikassa tuntuu välillä vallitsevan tietynlainen vastakkainasettelun ilmapiiri. Opiskelijoiden näkökulmasta poliittinen viesti liittyy yleensä toimeentuloon ja esimerkiksi opiskelijaetuihin. Valtakunnallisessa politiikassa sen sijaan opiskelijoiden asioita lähestytään usein toisesta näkökulmasta: kärkiajatuksena on saada opiskelijat nopeasti koulutusputkesta ulos ja töihin veroeuroja tuottamaan. Molemmat näkökulmat ovat tietysti täysin oikeutettuja. On totta, että opiskelijoiden toimeentuloa tulee parantaa, ihan kuten on myös totta, että opiskeluaikoja tulee saada lyhennettyä.

Jotta kahden näkökulman vastakkainasettelusta päästäisiin eteenpäin, pitääkin keskittyä seikkoihin, joista kaikki ovat yhtä mieltä. Taloudellinen tosiasia on, että tulevaisuudessa vähemmällä pitää tuottaa enemmän. Tällä hetkellä opiskelujaan läpikäyvä sukupolvi tulee löytämään edestään tilanteen, jossa verovaroilla maksettavien tukien tarvitsijoita on aikaisempaa enemmän samalla, kun verovaroja kartuttavia on yhä vähemmän. Tuskin on opiskelijaa, joka ei tiedostaisi valtion velkaantumiseen ja väestön ikääntymiseen liittyvää problematiikkaa. Politiikassa vellova työurien pidentämiskeskustelu koskee juuri meitä.

Opiskeluaikaa voidaan tehostaa esimerkiksi lisäämällä opinto-ohjausta. On tärkeää, että opiskelija ohjatusti pohtii jo mahdollisimman varhaisessa opintojen vaiheessa omaa suuntautumistaan ja kiinnostuksen kohteitaan myös työuraansa ajatellen. Siksi perinteisen opinto-ohjauksen rinnalle tarvittaisiinkin täsmällisempää uraohjausta. Erityisesti korkeakouluissa moni koulutuslinja on varsin yleispätevä, eikä siten valmista opiskelijaa juurikaan työelämään siirtymiseen. Moni päätyy opiskelupaikkaansa tietämättä, mitä oma ala oikeastaan on ja minkälaisiin työtehtäviin opintojen kautta olisi mahdollista päätyä. Loppututkinnosta pitää kuitenkin jäädä käteen muutakin kuin tietty määrä suoritettuja opintoja. Kaikista ei tule tutkijoita, eikä maisterimassoja kannata kouluttaa kortistoon. Opinto-ohjaus yhdistettynä uraohjaukseen voisi paitsi nopeuttaa valmistumista, myös siirtymistä työelämään.

Samalla on tärkeää muistaa, että melko harvan opiskelijan työura alkaa vasta opintojen päätyttyä. Suurin osa opiskelijoista työskentelee aktiivisesti jo opintojensa ohessa, usein pakon sanelemana. Opintoraha ja asumistuki ovat yhteensäkin maksimissaan sen 500 euroa, jolloin lisätienestit tulevat nopeasti tarpeeseen. Monella opiskelijalla on todellisia haasteita tasapainoilla opintosuoritustensa ja toimeentulonsa kanssa. Työurien pidentäminen alkupäästä edellyttääkin niin opintojen etenemisen, kuin työelämään siirtymisen esteiden purkamista. Tämä tarkoittaa myös opintotuen remontoimista kannustavammaksi ja joustavammaksi.

Samaa mieltä ollaan myös siitä, että työikäiset ja työkykyiset tulee saada paitsi kiinni työelämään, myös jaksamaan siellä aikaisempaa pidempään. Siksi yksilön hyvinvointiin pitää kiinnittää huomiota koko työuran ajan, opiskeluja myöten. Opiskeluliikuntaan tarvitaan lisää painopistettä ja työhyvinvoinnin kehittämiseen uusia avauksia.

Kun esteitä poistetaan ja kannustusta lisätään, jää jäljelle opiskelijan oma vastuu. Lopulta on opiskelijan oma päätös edetä määrätietoisesti kohti omia tavoitteita ja unelmia. Yhteiskunnan tehtävä on tarjota siihen mahdollisuus.

Saara-Sofia Sutela
Kirjoittaja on eduskuntavaaliehdokas (kok.) ja vastavalmistunut KTM

Kolumni luettavissa myös verkkolehdessä täällä (s.4).

torstai 6. tammikuuta 2011

Anna nuorelle tulevaisuus

Loppusyksystä olin mukana Turun yliopiston ja OCM Varsinais-Suomi ry:n järjestämässä ajankohtaiseminaarissa, jonka teemoina olivat lasten ja nuorten hyvinvointi sekä syrjäytymisen ehkäisy. "Anna nuorelle tulevaisuus" -nimellä kulkenut seminaari oli erittäin laadukas ja mielenkiintoinen, varmastikin yksi parhaista kokonaisuuksista joissa minulla on ilo ollut olla mukana. Lisäkseni seminaarissa olivat äänessä muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kari Välimäki, työ- ja elinkeinomisiteriön ylijohtaja Tuija Oivo, poliisiylijohtaja Mikko Paatero, emeritusarkkipiispa John Vikström ja ministeri Stefan Wallin. Puheenjohtajana toimi professori Toivo T. Salmi. Itse sain kunnian pitää kommenttipuheenvuoron seminaarin työtä, vapaa-aikaa ja vapaaehtoistyötä koskevassa osiossa.

Itselleni tyypillisesti olin valmistellut puheenvuoron lyhyin tukisanoin ja ranskalaisin viivoin, eikä niistä ole oikein ollut lisättäväksi tänne blogiin. Nyt kirjoitin kuitenkin järjestäjien toiveesta epämääräiset muistiinpanoni kokonaisiksi lauseiksi. Ymmärtääkseni tarkoitus on koota osa seminaarin alustuksista yksiin kansiin. Tässäpä siis vihdoin jo reilut pari kuukautta sitten pitämäni puheenvuoro. Tuttua asiaa.


Saara-Sofia Sutela
29.10.2010
Anna nuorelle tulevaisuus –seminaari
Minun näkemykseni, liikuntalautakunnan puheenjohtaja Saara-Sofia Sutela, Turun kaupunki

Arvoisat kuulijat, hyvä seminaariväki,

on kunnia saada tuoda oma näkemykseni tähän korkeatasoiseen seminaariin. Kaikki edellä kuullut alustukset ja puheenvuorot ovat antaneet hienoja, erilaisia näkökulmia yhteiseen tärkeään aiheeseemme. Lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja syrjäytymisen ehkäisystä on puhuttu paljon. Itse haluan omassa puheenvuorossa tuoda esille urheiluseuratyön ja liikunnan merkityksen. Vaikka poliittinen urani onkin vielä melko lyhyt, olen jo oppinut että asioita tulee osata perustella luvuilla. Haluankin siksi kertoa pieniä otteita tilastoista ja tutkimuksista.

Hyvinvoinnista ja liikunnan merkityksestä tiedetään muun muassa, että jokainen nuorisotyöhön laitettu euro vähentää sosiaali- ja terveysmenoja seitsemällä eurolla. Jokainen syrjäytynyt nuori sen sijaan maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa. Tiedämme lisäksi, että ennaltaehkäisyyn sijoitetut rahat maksavat itsensä muutamassa vuodessa ja että keskimäärin nämä investoinnit tulevat säästöinä peräti kolminkertaisesti takaisin. Pelkästään liian vähäinen liikunta aiheuttaa sosiaali- ja terveysministeriön mukaan Suomessa 300-400 miljoonan euron menot joka vuosi.

Yhteiskunnan näkökulmasta kyseessä ovat isot summat, joihin meillä ei yksinkertaisesti ole varaa. Puhumattakaan siitä henkilökohtaisesta tragediasta, joka surullisiin tarinoihin aina liittyy yksilön näkökulmasta.

Vaikka tiedämme kaiken tämän, ei liikuntajärjestö- ja seuratyö läheskään aina saa sitä kunniaa, jonka ne mielestäni ansaitsisivat. Jostain syystä tuntuu, että urheiluseuratoimintaa pidetään edelleen helposti jonkinlaisena kivana vapaa-ajan puuhasteluna. Kiitos vanhemmalle rikoskonstaapeli Sami Isoniemelle, joka jakoi täällä oman, ajatuksia herättävän selviytymistarinansa. Ymmärtääkseni hänenkin kokemuksissaan jalkapallolla on ollut suuri merkitys. Urheiluharrastus ja oma seura ovat edustaneet jotain pysyvää, sellaista yhdessä tekemistä, mikä säilyy silloinkin kun elämässä muuten joutuu kohtaamaan vaikeita asioita. Jokainen, joka on joskus pukenut seuraverkkarit päällensä tietää, miltä se tuntuu kun kuuluu johonkin, on osa omaa joukkuetta ja omaa porukkaa. Urheiluseuratoiminta on tuhansille nuorille erittäin merkittävä osa elämää, eikä sitä siis missään nimessä tulisi nähdä minään puuhasteluna. Liikunnan terveyttä edistävän merkityksen lisäksi tuleekin huomioida harrastusten sosiaaliset ja yhteisölliset merkitykset.

On myös hyvä muistaa, että urheiluseurojen ja liikuntajärjestöjen kautta on mahdollista tavoittaa suuri osa lapsista ja nuorista. Lähes puolet 3-18 –vuotiaista suomalaisista kuuluu urheiluseuraan. Samalla kun kaupungin nuorisotoimi tavoittaa alle 10 prosenttia ja erilaiset nuorisojärjestöt noin 30 prosenttia nuorista, tavoitetaan seuratoiminnan kautta siis peräti joka toinen.

Suomalaisen urheilun perusta on yhä edelleen vapaaehtoistyössä, jota toteuttaa noin 7000 urheiluseuraa. Mikäli tämä vapaaehtoisten työpanos korvattaisiin palkkatyöllä, nousisi hintalappu SLU:n arvion mukaan minimipalkallakin arvioituna vähintään 2 miljardiin euroon vuodessa. Tulevaisuudessa vapaaehtoistyön arvo tulee vain nousemaan. Suomalaiset osallistuvat mielellään seuratoimintaan erilaisissa vapaaehtoisrooleissa. Jokainen suomalainen tekee keskimäärin kolme tuntia vapaaehtoistyötä joka viikko, mikä tarkoittaa vuositasolla yhteensä noin 150 000 henkilötyövuotta.

Suurin osa vapaaehtoistoiminnasta syntyy erilaisissa yhdistyksissä ja järjestöissä. Jo pelkästään kaikkien edellä mainittujen lukujen valossa on selvää, miten tärkeää näiden toimintamahdollisuuksien turvaaminen on lasten ja nuorten hyvinvoinnin sekä syrjäytymisen ehkäisyn kannalta.

Kiitos.

tiistai 4. tammikuuta 2011

Luottamusta ja luopumista

Politiikkoja on viimeaikoina kilvan kannustettu julkistamaan nk. sidonnaisuutensa. Omalta osaltani olen alusta asti avoimesti kertonut omista sidonnaisuuksistani: muun muassa työpaikoista ja eri luottamustoimista. Tiedot ovat olleet esillä tämän blogin lisäksi muun muassa kotisivuillani.

Uusi vuosi ja uudet kujeet pitää jälleen paikkansa ja vuodenvaihde toi tulleessaan muutoksia myös luottamuspaikkoihini. Kiitän uudesta luottamuksesta ja samalla luovun osin haikeinkin mielin osasta rooleistani. Vaihtuvuus on kuitenkin hyvä asia ja välillä toimintaan on pakkokin saada uutta verta. Ei ole järkeä jääräpäisesti pitää kiinni totutuista paikoista vuodesta toiseen kun jossakin vaiheessa sitä vaan on antanut sen, mitä annettavissa on. Samalla voi tuoda toisaalle sitä kaivattua uutta näkemystä.

Turun Riento ry
Luottamustoimet oman kotiseurani hallinnossa ovat olleen minulle niitä kaikkein ensimmäisiä. Mihin olenkaan ponnistanut, olen tehnyt sen seuratoiminnan kautta. Turun Riennossa minulle uskallettiin antaa luottamusta jo nuorena aktiivialoittelijana. Minulle taisi tulla viime vuonna 11 vuotta täyteen Turun Riennon Voimistelun johtokunnassa ja hallituksessa. Turun Riento ry:n puheenjohtajana olen toiminut neljä kautta ja sitä ennen yhden kauden hallituksen jäsenenä. Ensimmäisen puheenjohtajuuteni sain ollessani 19-vuotias ja tiettävästi Suomen nuorin seurajohtaja. Pääseuran puheenjohtajaksi minut nosti edeltäjäni Anders Blom.

Viime vuoden syyskokouksissa luovuin kaikista luottamuspaikoistani Turun Riennon päätöksentekoelimissä. Vuodet ovat antaneet paljon, mutta nyt on uusien tuulien aika. Riento on kuitenkin aina kotiseurani ja ponnistuslautani, jolle olen paljosta kiitollinen.

Luottamuspaikoista luopumisen jälkeen en siis enää ole liikuntalautakunnassa esteellinen käsittelemään seuraa koskevia asioita (kuten toiminta-avustukset). Valitettavasti tästä on ollut väärää tietoa liikkeellä mm. lehdistön keskuudessa.

TYYn edustajisto
Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston jäsen ehdin olla vuodesta 2009. Edustajistopaikasta luovuin nyt joulukuussa valmistumiseni myötä. Edustajistopesti antoi hyvää kokemusta ja laajensi ymmärrystäni paitsi opiskelijajärjestöjen vaikuttamistyöstä, myös yleisesti opiskelijoita lähellä olevista poliittisista kysymyksistä.

Opintoni ovat nyt siis valmiit, enkä enää toimi suoranaisesti opiskelijastatuksella. Opiskeluja jatkan kuitenkin saman tien aloittaessani ensi viikolla viestinnän perusopinnot Helsingin yliopiston avoimessa.

Kokoomus
On ollut todella ilahduttavaa, miten nopeasti olen saanut luottamusta puolueeni sisällä. Vuoden nyt vaihduttua olen ottanut vastaan parikin uutta luottamuspestiä:

Kansallisen Lastenliiton Varsinais-Suomen piirin puheenjohtajuus, Varsinais-Suomen Kokoomusnaisten piirihallituksen jäsenyys, Varsinais-Suomen Kokoomuksen piirivaltuuston jäsenyys ja Puoluevaltuuston varajäsenyys ovat kaikki mieleisiä ja mielenkiintoisia uusia luottamustehtäviä. Erityisesti Lastenliiton toimintaan olen innolla tutustunut puheenjohtajan pestin myötä. Lämmin kiitos luottamuksesta!


Summa summarum, tässäpä uuden vuoden alkajaisiksi tämän hetkiset toimeni:
Työ:
Kansanedustajan avustaja (Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Ravi)
Eduskunta

Luottamustehtävät:
KUNNALLISPOLITIIKKA
- Turun kaupunginvaltuuston jäsen
- Turun liikuntalautakunnan puheenjohtaja
- Turun tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunnan varajäsen
- Varsinais-Suomen liiton maakuntavaltuuston varajäsen
KOKOOMUS
- Kansallisen Lastenliiton Varsinais-Suomen piirin puheenjohtaja
- Turun kokoomuksen valtuustoryhmän työvaliokunnan jäsen
- Kokoomuksen Turun Aluejärjestön hallituksen jäsen
- Itä-Turun Kokoomusnaisten hallituksen jäsen
- Varsinais-Suomen Kokoomuksen piirivaltuuston jäsen
- Varsinais-Suomen Kokoomusnaisten piirihallituksen jäsen
- Puoluevaltuuston varajäsen
MUUT LUOTTAMUSTOIMET
- Suomen Voimisteluliiton hallituksen jäsen
- Syömishäiriöliitto – SYLIn hallituksen puheenjohtaja

Muuta:
Perheyrityksemme Sutela Consulting Oy:n osakas ja hallituksen jäsen

Näiden lisäksi olen siis Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaana Varsinais-Suomen vaalipiirissä. Kaikin puolin mielenkiintoinen vuosi ja etenkin kevät tulossa! Mukavaa alkanutta uutta vuotta kaikille!