Saara-Sofia Sutelan päiväkirja

Hyvää uutta vuotta!

2011-12-30T13:18:00.000+02:00

Tässä sosiaalisen median maailmassa katsaus menneeseen vuoteen tehdään tietysti Facebookin statuspäivitysten kautta. Hymiöiden määrästä päätellen vuosi 2011 oli minulle hyvä. Ja olihan se!

Statuskollaasin myötä toivotan oikein hyvää uutta vuotta 2012!

Ystävänpäivänä uimaan!

2011-12-15T11:14:00.003+02:00

Tiedote: Impivaaran uimahalli pyrkii avaamaan ovet ystävänpäivänä 14.2.2012

Impivaaran uimahallin ovet aukeavat ystävänpäivänä 14.2.2012, mikäli remontin ja laajennuksen lopputyöt etenevät suunnitellusti ja uimahallin koekäyttö sujuu ongelmitta.

Suunnitelmien mukaan pääurakoitsija Skanska luovuttaa uimahallin Turun kaupungille 16. tammikuuta. Mikäli rakennusurakassa ei ilmene viivästyksiä, voi Turun kaupungin liikuntapalvelukeskus aloittaa luovutuspäivästä alkaen uimahallin laitetestaukset ja kalustuksen.

Koekäyttöaikana 23.1.–12.2. varmistetaan järjestelmien toimivuusHallin koekäyttö aloitetaan viikkoa myöhemmin, 23. tammikuuta. Koekäyttöaika kestää 12. helmikuuta saakka. Koekäyttöaikana varmistetaan järjestelmien ja laitteistojen toimivuus. Testattavia toimintoja ovat mm. vedenkäsittelylaitteisto, kulkuporttijärjestelmät, pesu- ja saunatilat, kassajärjestelmät, ensiapu- ja pelastusharjoitukset sekä av-laitteisto.

Mikäli koekäyttöaikana ei ilmene ongelmia, avautuu Impivaarassa Suomen suurin ja monipuolisin uimahalli yleisölle 14.2. Uimahallin kassa on avoinna maanantaista torstaihin klo 6–20, perjantaisin klo 11–18 ja viikonloppuisin klo 9–17. Uinti- ja kuntosaliaika päättyy puolta tuntia kassan sulkeutumisen jälkeen. Uimahalli on auki koko kevään muutamia poikkeuspäiviä lukuun ottamatta. Uimahalli on kesällä suljettuna 17.6.–5.8.

Uimahallin sarja- ja seniorirannekkeiden ennakkomyynti alkaa 1.2. Turun kaupungin liikuntapalvelukeskuksen asiakaspalvelussa (Blomberginaukio 4), avoinna maanantaista perjantaihin klo 08.15–16.

Lisätietoja: uimalaitosten johtaja Oskari Nummi

Uimahallin nettisivut avautuvat viimeistään 5.1.2012 osoitteessa http://www.impivaaranuimahalli.fi/

Puhe Kirjastosillasta kaupunginvaltuuston kokouksessa 14.11.2011

2011-11-16T12:11:00.001+02:00

Kaupunginvaltuuston kokouksessa käytiin oman valtuustotaipaleeni ehkä kiivainta keskustelua ja jännittävintä äänestystä viime maanantaina, kun esityslistalla oli toistamiseen kiistelty Kirjastosillan rakentamista koskeva kaavamuutosehdotus. Valtuusto hyväksyi lopulta kaavamuutoksen niukasti äänin 34-32. Yksi valtuutettu äänesti tyhjää.

Puhuin itse kokouksessa siltahankkeen puolesta. Itselleni tyypillisesti puhe ei ollut puhtaaksikirjoitettu, mutta ranskalaisten viivojeni perusteella se meni jotakuinkin tähän suuntaan:

Arvoisa puheenjohtaja,

Kuten tänään kuulluista puheenvuoroista on voinut huomata, on Kirjastosilta hyvä esimerkki hankkeesta, joka herättää vahvoja näkemyksiä puolesta ja vastaan. Kiivasta keskustelua on käyty, paitsi täällä tänään, jo pitkään kokouksissa ja kokouskäytävillä sekä lehtien mielipideosastoilla ja internetin keskustelupalstoilla. Jokainen meistä valtuutetuista lienee myös saanut palautetta suoraan kaupunkilaisilta oman päätöksentekonsa tueksi.

Keskustelua käydään rinnakkain kolmesta asiasta, joista jokaiseen liittyy vahva tunnelataus. Ensinnäkin keskustellaan siitä, tarvitaanko koko siltaa vai ei. Toiseksi kiistellään siitä, mikä mahdollisen sillan oikea sijainti olisi. Sijaintivaihtoehdot ovat rajautuneet kahteen: Vanha suurtori-Vähätori –vaihtoehtoon sekä Rettinginrinne-Kauppiaskatu –vaihtoehtoon. Käytännössä meillä on mahdollisuus päätyä vain näistä jälkimmäiseen, sillä Vanhan suurtorin ja Vähätorin välille rakentaminen on ongelmallista muun muassa esteettömyyden näkökulmasta. Lisäksi museovirasto ei hyväksy tätä vaihtoehtoa. Kolmas keskustelua herättävä asia on lopulta se, miltä uusi silta näyttäisi. Tähänkin olemme saaneet perustellun ehdotuksen.

Kun keskustelua käydään kolmesta kiistanalaisesta asiasta yhtä aikaa, on varsin ymmärrettävää että näkökulmia ja mielipiteitä on monenlaisia. Siltahanke on konkreettinen päätös, josta jokaisella on mielipide. Siltojahan on aikaisemminkin vastustettu kiivaasti.

Tässä vaiheessa lienee kuitenkin syytä muistaa, että tänään me emme ole päättämässä näistä edellä mainitsemistani asioista. Tänään me olemme päättämässä vain ja ainoastaan asemakaavan muutoksesta, joka mahdollistaisi Kirjastosillan rakentamisen. Kuten tiedämme, päätös kaavamuutoksesta on saatava tänään, mikäli haluamme säilyttää hanketta varten myönnetyn miljoonan euron EU:n kehittämisrahoituksen. Mikäli päätös muutoksesta siirtyy, tulisi tämäkin osuus hankkeesta kaupungin maksettavaksi. Tästä näkökulmasta minun on vaikea ymmärtää perusteita SDP:n tekemälle palautusehdotukselle.

Kaavamuutosehdotuksen taustalla on pitkä ja perusteellinen valmistelu. Vaikka keskustelu on Kirjastosillasta käynyt kuukausia kuumana, on hyvä tiedostaa että taustatyötä kaavaa varten on tehty jo vuosia. Päätettävänämme oleva esitys on pitkän suunnittelun ja taustatyön tulos. Valmisteluprosessin aikana useampi meistä, kuten olemme aikaisemmista puheenvuoroistakin kuulleet, on kääntänyt kantansa. Itsekin kuulun tähän joukkoon. En alun perin innostunut silta-ajatuksesta, mutta saatuani lisätietoa ja kuultuani perusteita puolesta ja vastaan, olen pikkuhiljaa vakuuttunut sillan tarpeellisuudesta.

Henkilökohtaisesti olen lähestynyt asiaa erityisesti liikunnan ja kevyen liikenteen näkökulmasta. Pyöräilen ja kävelen usein jokirantaa, molemmin puolin ja molempiin suuntiin, ja tunnen erittäin hyvin rannan ja keskusta-alueen haasteet, vaarat ja solmukohdat.

Lokakuussa, itse asiassa samana päivänä kun viime valtuustossa käsittelimme tätä samaa asiaa, julkaistiin Turun kaupungin ja Suomen Ladun yhteinen ulkoilupaikkaselvitys. Selvitys kartoitti kaupunkilaisten mielipiteitä Turun liikuntamahdollisuuksista ja ulkoilupaikoista ja sen mukaan kaupunkilaisten mielestä Turussa on eniten kehitettävää nimenomaan kevyen liikenteen mahdollisuuksissa. Samaa viestiä on aikaisemminkin tuotu esille esimerkiksi kävelyn ja pyöräilyn kansallisessa strategiassa (2020) ja kaupungin kehittämisohjelmassa sekä yhdessä hyväksymissämme hyvinvointiohjelmissa.

Kevyen liikenteen verkostoa onkin tämän päätöksen yhteydessä tarkasteltava kokonaisuutena. Kirjastosilta edistää kiistatta kevyen liikenteen mahdollisuuksia keskusta-alueella. Se olisi selkeä askel eteenpäin. Pyöräteiden kehittäminen rannoilla ei auta kovin pitkälle, mikäli joen yli ei ole mahdollista päästä sujuvasti ja turvallisesti. Kuten olemme tänäänkin useaan otteeseen kuulleet, esimerkiksi Aurasillan leventäminen ei ole vaihtoehto tilanteen parantamiseksi.

Kaupunginvaltuuston tehtävä on kehittää kaupunkia. Meidän tulee pystyä katsomaan eteenpäin. Aurajokiranta on Turun sydän ja on ollut ilo seurata, miten rantaa on kehitetty ja miten kaupunkilaiset ovat ottaneet jokivarren omakseen. Esimerkiksi Vähätorin alue on mielestäni yksi parhaita paloja Turkua.

Sillan ja esillä olevan ehdotuksen vastustajat argumentoivat vahvimmin sillä, että Kirjastosilta turmelisi tärkeä kulttuurimaiseman. Tämän merkitystä ei voi vähätellä, mutta itse ajattelen että asiaa voi katsoa myös toisesta näkökulmasta. Ajattelen jopa niin, että omalla tavallaan Kirjastosillan voisi päinvastoin katsoa kunnioittavan kulttuurihistoriallisesti merkittävää maisemaamme, sillä se tarjoaisi paikan josta maisemaa voisi, toisin kuin nykyisiltä silloilta, pysähtyä ihastelemaan rauhassa ja turvallisesti.

(kuva: Havainnekuva / Pontek oy. Lainattu turku.fi)

Yle Turun juttu aiheesta täällä.
Turun Sanomien juttu aiheesta täällä.
Turun Sanomien pääkirjoitus aiheesta täällä.

Palloiluhalli pystyssä 2014!

2011-11-01T12:25:00.006+02:00

Minulla on tähänastisen kunnallispoliittisen urani aikana ollut selkeästi yksi konkreettinen tavoite yli muiden. Lähtiessäni kunnallisvaaleihin ehdolle 2008, ei minulla ehkä ollut Turun kunnallisesta päätöksenteosta kaikkein kattavinta näkemystä, mutta liikuntaolosuhteista sen sijaan tiesin paljonkin. Ehdolle lähtiessänihän minulla ei ollut lainkaan puoluepoliittista taustaa, mutta seura- ja liikuntajärjestötaustaa sitten senkin edestä.

Niinpä olikin luontevaa, että jo vaalimateriaalissani ja vaalikonevastauksissani toistuivat liikunnan merkitys ja liikuntaolosuhteiden parantaminen. Henkilökohtainen konkreettinen ykköshanke on alusta asti ollut kunnollisen sisäliikuntahallin saaminen Turkuun. Vaalien jälkeen nimesin lukuisissa yhteyksissä henkilökohtaiseksi tavoitteekseni sen, että vuosikymmeniä puhutusta palloiluhalliasiasta tehtäisiin päätös tämän vaalikauden aikana.

Esimerkiksi YLEn vaalikoneeseen 2008 vastasin seuraavasti:
"Turkuun tarvitaan kiireellisesti palloiluhalli ja sen tulee olla rakentamisen ykköshanke.
Toimivan ja riittävän palloiluhallin puute näkyy harrastajamäärissä, sekä toiminnan laadussa. Palloiluhallin puuttuminen vaikeuttaa kilpajoukkueiden toimintaa, sekä lasten ja nuorten harrastamista."

Heti vaalien jälkeen nimesin palloiluhallin tärkeäksi Turun Sanomien (19.11.2008) haastattelussa seuraavin perustein:
Mikä hanke Turussa on ehdottomasti toteutettava seuraavan valtuustokauden aikana?
"Palloiluhallihanke. Turkuun tarvitaan kiireellisesti palloiluhalli, ja sen tulisi olla rakentamisen ykköshanke. Toimivan ja riittävän palloiluhallin puuttuminen kaupungista näkyy usean lajin harrastajamäärissä, sekä toiminnan laadussa. Kunnollisten palloilutilojen puute vaikeuttaa paitsi monen lajin liigatason toimintaa, myös lasten ja nuorten harrastamista."

Myös liikuntalautakunnan esittelyssä toin samaa asiaa esille:
Mitä haluat saada aikaan liikuntalautakunnassa?"Haluaisin nostaa ymmärrystä liikunnan yhteiskunnallisesta merkityksestä. Satsaukset liikuntaan ennaltaehkäisevät paitsi terveyshaittoja, myös sosiaalisia ongelmia kuten syrjäytymistä. Konkreettisena esimerkkinä haluaisin saada aikaan vähintäänkin päätöksen kunnollisen palloiluhallin rakentamisesta Turkuun."

Näitä esimerkkejä löytyy, nimittäin aika paljon on palloiluhallin puolesta tullut puhuttua. Sen verran ponnekkaastikin, että sain jossakin vaiheessa valtuustoryhmässämme lisänimen Saara-Sofia "palloiluhalli" Sutela. :)

Olenkin viimeisen kolmen vuoden ajan useaan otteeseen papukaijamaisesti toistanut seuraavia ajatuksia:
- Turkuun tarvitaan ehdottomasti kunnollinen palloiluhalli.
- Palloiluhallin rakentamisen tulee olla liikuntarakentamisen ykkösinvestointi.
- Sijaintia, rahoitusmallia, lattiamateriaalia ja vuorojakoa (yms yms) tärkeämpää on saada asia etenemään.
- Tämä vaalikauden aikana tulisi saada tehtyä edes päätös palloiluhallin rakentamisesta.

Palloiluhalliasiasta keskusteltiin heti valtuustokauden alusta asti useaan otteeseen sekä liikuntalautakunnassa että muilla turkulaisilla liikuntafoorumeilla, mm. seuraparlamentin ja urheiluakatemian kanssa. Yhteistuumin nimesimme palloiluhallihankkeen turkulaisen liikunnan ykköshankkeeksi.

Jotta asiaa saataisiin eteenpäin, päätti liikuntalautakunta tältä pohjalta kokouksessaan 7.4.2009 esittää, että eri rahoitus- ja sijoitusvaihtoehtoja kartoittamaan perustettaisiin toimikunta vielä vuoden 2009 aikana. Asiasta kirjoitti Turun Sanomat 8.4.2009, jolloin kommentoin (itseäni jälleen toistaen:)) seuraavasti:
- Turusta puuttuu tarvittavat kriteerit täyttävä palloiluhalli. Se on ehdottomasti liikuntarakentamisen ykköshanke, korostaa liikuntalautakunnan puheenjohtaja Saara-Sofia Sutela.

Palloiluhallityöryhmä perustettiinkin, mutta se pääsi aloittamaan työnsä vasta noin vuotta myöhemmin. Työryhmä sai kartoituksensa valmiiksi syksyllä 2010. Tänä keväänä raportti saapui viimein lausuntokierrokselle ja liikuntalautakunta antoi lausuntonsa raportista huhtikuun kokouksessaan.

Kuluvan valtuustokauden aikana palloiluhallihankekeskustelun kuumin peruna on ollut sen sijainti. Vaikka olen toistanut lukuisia kertoja, että sijaintia tärkeämpää on että palloiluhallista ylipäänsä vihdoin saataisiin päätös, olen varovaisen toiveikkaasti ottanut kantaa Kupittaan puolesta ihanteellisena sijaintina. Muun muassa nyt keväisten eduskuntavaalien alla vastasin Turun Sanomien kyselyyn seuraavasti:
6. Mihin Turussa tulisi rakentaa palloiluhalli?
"Poliittinen prosessi on vielä kesken ja työryhmän raportti vasta tulossa liikuntalautakunnan lausunnolle. Omasta mielestäni luontevin paikka olisi Kupittaa. Se monipuolistaisi ja täydentäisi hienoa Kupittaan aluetta nimenomaan liikunta-alueeksi. Kupittaa on sijainniltaan hyvä, lähellä keskustaa ja kouluja. Tämä mahdollistaa kattavan päiväkäytön. Ymmärtääkseni myös Turkulaiset urheiluseurat ovat pitäneet Kupittaan aluetta ensisijaisena vaihtoehtona palloiluhallille."

Myös liikuntalautakunta antoi lausunnossaan puollon Kupittaalle.

Lausuntokierroksen jälkeen palloiluhalliasian valmistelu siirtyi tilakeskuksen alaiselle hankesuunnitteluryhmälle, jonka huomassa asiaa on viime kuukaudet valmisteltu.

Tänä syksynä olemme liikuntalautakunnan, seuraparlamentin, turkulaisten urheiluseurojen ja lukuisten hankkeelle myönteisten tahojen kanssa puhuneet kovasti sen puolesta, että hanke etenesi nyt vuoden 2012 budjettivalmistelun yhteydessä. Ja huhhei, kaupunginhallitus on eilisessä kokouksessaan näyttänyt hankkeelle vihreää valoa!

Vaikka asian eteneminen ei tokikaan ole yksin omaa ansiotani, sallinette minun ottaa hieman iloa irti hankkeen etenemisestä. Palloiluhallin puute on ollut selkeä häpeäpilkku urheilukaupunki-Turun liikuntaolosuhteissa vuosikymmenien ajan. Palloiluhallin rakentamisesta on puhuttu jo ennen, kuin minä olen syntynytkään. Mutta nyt näyttää siltä, että jotain todellakin tapahtuu! Ja se on hienoa se.

Etenemässä oleva malli on ns. Trivium-malli, jossa palloiluhalli rakenenttaisiin kumppanuushankkeena Lemminkäinen Talo Oy:n kanssa. Tämä tarkoittaisi sitä, että yksityinen taho rakentaisi hallin toimistorakentamisensa yhteydessä (nykyisen Triviumin viereen) ja kaupunki sitoutuisi vuokraamaan tilat liikuntakäyttöön. Kustannusarvio on hieman vajaa 10 miljoonaa euroa. Hallin olisi tarkoitus olla pystyssä 2014.

Toki kyseessä on vasta periaatepäätös ja valtuutus jatkaa neuvotteluja. Mutta nyt ollaan tosi lähellä lopullista sinettiä!

Seuraavana askeleena palloiluhallin hankesuunnitelma tulee lausunnolle liikuntalautakuntaan ja osaamissekotrin lautakuntiin. Lopullinen päätöksenteko tapahtuu sitten tietysti valtuustosalissa. Nyt ystävät hyvät, nyt näyttää todella vahvasti siltä että Turun kaupunginvaltuustossa voitaisiin tehdä hieno, historiallinen liikuntapäätös! Yeah!

***
PS. Kiitos Kaupunginjohtaja Aleksi Randellille liikuntamyönteisestä budjettiehdotuksesta!

Täytyy vielä lopuksi todeta, että Aleksin talousarvioehdotuksessa on palloiluhallihankkeen lisäksi muitakin hienoja liikuntamyönteisiä osioita:

- Liikunta-, nuoriso- ja kulttuurilautakuntien yhteinen Eviva!-hanke, jonka tarkoituksena on edistää hallintokuntien välisellä yhteistyöllä asukaslähtöistä vapaa-ajantoimintaa eripuolilla Turkua. (Itselleni myös läheinen hanke, neiti Palloiluhallin lisäksi minua on tituleerattu myös neiti Ennaltaehkäisyksi...). Kaupunginjohtaja ehdottaa 500 000 euroa ensi vuodelle.

- Impivaaran uimahallin laajennuksen ja peruskorjauksen loppurahoitus ja varaukset kattavan asiakaspalvelun takaamiseksi (liikuntalautakunnan talousarvioehdotuksen mukaisesti). Liikuntalautakunta ehdotti lisäyksenä 9 liikunnanohjaajaa sekä 6 asiakaspalvelusihteeriä. Impparin on tarkoitus avautua uudistettuna, Suomen ja ehkä koko Pohjoismaiden hienoimpana ja kauneimpana uimahallina helmikuussa! Kustannusarvio 23 miljoonaa euroa, ensi vuodelle 3 miljoonaa hankkeen loppuun saattamiseen.

- Kupittaan pesäpallostadion on kovasti kaivannut katsomoa ja tämäkin hanke on roikkunut esillä liikuntainvestointina jo vuosia. (Erityisesti naisten) pesäpallo on kovasti kasvattanut suosiotaan Turussa ja pelit vetävät välillä kovastikin katsojia varsin alkeelliseen "katsomoomme". Nyt kaupunginjohtajan ehdotuksessa on viimein varaus katsomoinvestoinnille vuodelle 2013. Kustannusarvio on noin 500 000 euroa.

- Samppalinnan maauimala kaipaa peruskorjausta (tiedätte, jos tänä kesänä tulitte käyneeksi). Peruskorjaukseen ehdotetaan rahoitusta vuosille 2012-2014, kustannusarvio noin 3,3 miljoonaa euroa.

- Nunnavuoren palloiluhalli on tällä hetkellä turkulaisen sisäpalloilun (mm. koripallo) ykkösolosuhde ja täysin remontin tarpeessa. Ilouutinen palloiluväelle: kaupunginjohtaja ehdottaa peruskorjaukseen 2,6 miljoonaa euroa ensi vuodelle. Valitettavasti koripalloilijoille koittavat ensi vuonna vaikeat oltavat, kun surkeat olosuhteet heikkenevät väliaikaisesti entisestään, mutta on kerrassaan hienoa että kurjistuneita olosuhteita laitetaan kuntoon!

- Myös Veritas Stadionin kenttä vaatii peruskorjauksen. Kentän perusta on tällä hetkellä huono ja huolellisesta hoidosta huolimatta jalkapallo on Veritaksella välillä ollut lähempänä muta- tai suopotkupalloa. Ei ole montaa viikkoa aikaa, kun UEFA päätti siirtää Alle 21-vuotiaiden EM-karsintapelin pois Turusta kentän huonon kunnon takia. Kentän peruskorjaukseen ehdotetaan miljoonaa euroa ensi vuoden budjettiin.

Kiitos siis Aleksille varsin liikuntamyönteisestä budjetitiehdotuksesta! Toivotaan, että samanlaista liikuntamyönteisyyttä löytyy myös kaupunginvaltuuston enemmistöstä.

Kuvat Impivaaran uimahallin laajennuksen ja peruskorjauksen harjakaisista. Hyvältä näyttää jo! :)

Vaalirahoituksesta

2011-06-21T00:02:00.011+03:00

Tänään on ollut viimeinen päivä jättää vaalirahoitusilmoitus. Vaalirahoitusilmoituksen tekevät kansanedustajat ja ensimmäiset varakansanedustajat.

Vaalirahoituslaki muuttui ja nyt tehdyt ilmoitukset tulisi olla tehtynä uusien sääntöjen mukaisesti. On hyvä, että yhteisiä pelisääntöjä on nyt tarkennettu. Valitettavaa on, että ainakin kampanjan aikana uudet ohjeet eivät olleet menneet kaikille ehdokkaille perille. Esimerkiksi monista lehti-ilmoituksista ja kadunvarsimainoksista puuttui tieto ilmoituksen maksajasta. Toivoa sopii, että valitut kansanedustajat ja ensimmäiset varat ovat kuitenkin nyt täyttäneet vaalirahoitusilmoituksensa tarkasti Lauri Tarastin vaalirahoitusohjeita noudattaen.

Ennen varsinaisten lukujen iskemistä pöytään muutama sana omasta vaalirahoituksestani.

Itselleni oli selvää alusta alkaen, että haluan tehdä oman vaalirahoitukseni mahdollisimman avoimesti ja läpinäkyvästi. Siksi vaalirahoitukseni kerääntymistä oli mahdollista seurata kotisivujeni kautta jo kauan ennen varsinaisen kampanja-ajan alkamista. Virallisestihan kampanja-aika oli 6 kuukautta ennen ja 2 viikkoa jälkeen vaalipäivän. Päivitin kotisivuilleni ajantasaisen vaalirahoitustilanteen sitä mukaa, kun tukea vaalikirstuun kilahti.

Käytännössä vaalirahoituksen päivittäminen nettisivuille ei kuitenkaan toiminut aivan niin mutkattomasti, kuin olisin toivonut. Päivitin itse kotisivujani kun taas minulla itselläni ei ollut tekemistä lainkaan rahaliikenteen kanssa. Kampanjani rahoitus pyöritettiin tukiyhdistykseni Sopivan vihreä ry:n kautta ja kirjanpitoa taas hoiti täysin ulkopuolinen tilitoimisto. Aivan reaaliajassa en siis itse pystynyt tilannetta seuraamaan ja päivittämään, vaan sain tilannetiedon aina jonkin verran jälkijunassa. Suuri osa tuesta vielä painottui aivan kampanjan loppupäähän ja tästä johtuen kotisivujen seuranta oli loppuvaiheessa turhan paljon jäljessä.

Kampanjaa suunniteltaessa emme myöskään osanneet ennakoida vaalirahoituksen kokonaissummaa. Lähdimme rakentamaan kampanjaa 25000-30000 euron budjetille, josta 10000 olisi omaa rahaa ja loput muuta tukea. Itselleni oli tärkeää, että mukana on myös omaa panosta.

Saamani tuki ylitti mennen tullen kaikki arviot ja toiveet. Olen edelleen aivan pyörällä päästäni, kun ajattelen miten paljon yksityiset henkilöt ja yritykset ovat minua halunneet tukea. Kampanjaani tuettiin yhteensä lähes 47000 eurolla. Kysymys on siis suurista summista! Tuntui aivan käsittämättömältä syöttää lukuja vaalirahoitusilmoitukseen. Kiitos kaikille tukijoilleni siitä, että uskoitte minuun ja tuitte kampanjaani! Teidän tukenne ylitti kaikki odotukseni.

Vaalirahoitusilmoitukseni on siis laatinut tilitoimisto. Ilmoituksessa on huomioitu kaikki tukiyhdistykseni rahaliikenne ja kaikki kampanjatukeni on käytetty tukiyhdistyksen tilin kautta. Itse en ole ollut tekemisissä kampanjan tai kannatusyhdistyksen rahaliikenteen kanssa mitenkään.

Vaalikampanjani rahoituksessa on laskettu yhteen kaikki kampanjatyölleni ja tukiyhdistykselleni osoitettu tuki. Kokonaissummassa on mukana myös kaikki ennen varsinaisen kampanja-ajan alkamista saadut tuet. Osa kampanjatuesta on annettu käteisenä rahana, mutta silloinkin kaikki lahjoitukset on siirretty kampanjayhdistyksen tilille ja käytetty sitä kautta. Näinollen kaikki annettu tuki todellakin on saatu laskettua mukaan.

Rahoitus sisältää omia varojani lähes 10000 euroa. Tästä 9000 euroa on ohjattu Kokoomuksen Nuortenliitolle, joka taasen on tukenut kampanjaani samanmoisella summalla. KNL on siis maksanut kampanjalaskujani tämän yhteissumman 18000 euron arvosta. Vastaavaa tukea ovat saaneet myös muut alle 30-vuotiaat Kokoomusehdokkaat. Lisäksi sain 1000 euron tuen Varsinais-Suomen Kokoomusnuorilta.Omarahoituksestani jäljelle jäävät 820 euroa olen itse siirtänyt kannatusyhdistykseni tilille kampanjalaskujen maksamista varten.

Rahoitus sisältää yksityishenkilöiltä saatua tukea yli 15000 euroa. Yksityisiä lahjoituksia tuli lähemmäs sadalta henkilöltä! Niistä suurin osa on pieniä lahjoituksia ystäviltä, sukulaisilta ja tutuilta. Pienin lahjoitussumma oli 15 euroa ja suurin 3000 euroa. Suurimman, ja ainoan yli 1500 euron, lahoituksen teki Erkki Tuovinen. Alle 1500 euron lahjoituksista ei tarvitse ilmoittaa lahjoittajaa. Mielelläni olisin ilmoittanut myös pienempien lahjoitusten tekijöiden nimiä. Käytännössä homma toimii kuitenkin niin, että nimen julkaisemista varten olisi pitänyt kysyä lupa. Juuri kukaan lahjoittajista ei erikseen kieltänyt nimensä julkaisemista, mutta tämähän ei vielä riitä. Olisi pitänyt erikseen kysyä kaikilta kymmeniltä lahjoittajila lupa nimen julkaisemiseen ja se jäi nyt valitettavasti tekemättä.

Yrityksiltä saatua tukea rahoitukseni sisältää lähes 12000 euroa. Tämä on erityisen huikeaa, sillä emme mitenkään erityisen järjestelmällisesti edes keräänneet vaalirahoitusta. Yhteensä kampanjaani tuki 11 yritystä. Pienin lahjoitus oli 500 euroa ja suurin 1499 euroa. Yksi kampanjaani tukeneista yrityksistä on äitini pilatesyritys Pilates-Balanssi. Äiti järjesti pilateskoulutuksen, jonka tuoton hän ohjasi suoraan tukiyhdistykselleni. Myös isäni tuki kampanjaani vastaavasti järjestämällä purjehduskurssin. Hän teki tämän kuitenkin yksityishenkilönä. Yksi yritystuista oli kampanjatoimistomme vuokran maksu. Kampanjatoimisto vuokrattiin muutamaksi viikoksi avoimilta markkinoilta, eikä tuen arvo ylitä 1500 euron rajaa.

Kampanjani rahoitukseen on lisäksi laskettu mukaan palvelun muodossa saamani tuki. Mainostoimistossa työskentelevä tuttavani tuki kampanjaani auttamalla mainonnan suunnittelussa. Hän arvioi tukensa arvon käyttämiensä tuntien perusteella seuraavasti: 1400 euron arvosta yksityishenkilönä ja 1200 euroa yrityksensä kautta. Rahaa tässä tapauksessa ei siis liikkunut mihinkään suuntaan ja siksi kuluissakaan ei näy lainkaan mainonnan suunnittelun kuluja. (Tämä oli muuten todella hieno tapa tukea kampanjaa, ilman ammattilaisen apua mainonnan suunnittelu olisi ollut todella kökköä!)

Vaalikampanjani kuluihin on ohjeen mukaisesti laskettu yhteen kaikki varsinaisena kampanja-aikana syntyneet kulut. Toisin kuin ilmoituksen rahoitusosiossa, kuluissa on siis tosiaan huomioitu tukiyhdistyksen tilin tapahtumat ainoastaan 17.10.2010-1.5.011 väliseltä ajalta. Tiedän joidenkin ehdokkaiden harrastavan jonkinasteista karsintaa, mutta omassa ilmoituksessani on selkeyden takia todellakin mukana aivan kaikki tapahtumat tältä ajalta. Emme siis harrastaneet tulkinnanvaraista harkintaa. Se, että rahoituslaskelmissa on huomioitu kuluja pidempi ajanjakso, selittää osaltaan sitä että lopulta ilmoituksessa rahoitus on kuluja suurempi.

Itseasiassa, ensimmäisessä vaalirahoitusilmoituksessani myös kulut oli laskettu koko yhdistyksen olemassaoloajalta, eli pitkälti ajalta ennen kampanja-aikaa. Tällöin rahoitus ja kulut olivat myös lähempänä toisiaan. Sain kuitenkin ohjeen ilmoittaa kuluissa ainoastaan kampanja-ajalla syntyneet kulut ja näin todetaan myös vaalirahoitusohjeissa. Ohjeen tarkoituksena on parantaa eri ehdokkaiden vaalirahoitusten vertailtavuutta. Tämä lienee ihan perusteltuakin, sillä kun mennään pitkälle ennen kampanja-ajan alkua, on jo vaikeampi arvioida ovatko kaikki kulut todellakin suoraan liitettävissä kampanjaan.

Vaalirahoitukseni
Rahoitus:
- Omat varat 9820
- Yksityiset lahjoitukset 15236,90
- Yritysten lahjoitukset 11707,72
- Puolueyhdistysten tuki 10000
Rahoitus yhteensä: 46764,62

Kulut:
- Vaalimainonta 32429,71
- Vaalitilaisuudet 517,26
- Vastikkeellisen tuen hankintakulut 2460
- Muut kulut 1221,15
Kulut yhteensä: 36628,12

Koko vaalirahoitusilmoitukseni täällä.

PS. Tylkkäri teki vaalien alla jutun opiskelijaehdokkaiden vaalirahoituksesta. Jutussa mainitaan minun arvioineen menoiksi 20000 euroa. Tässä on itseasiassa käynyt toimituksessa lyöntivirhe. Ilmoitin arviokseni sähköpostitse 30000 euroa (tarkistin vielä jutun ilmestymisen jälkeen). Tästä arviosta menot myöhemmin vielä nousivat, lähinnä koska päätimme aivan kampanjan loppumetreillä tehdä vielä lyhyen tv-kampanjan.

Pieni tarina

2011-04-19T22:46:00.001+03:00

Kokoomus julkisti vähän ennen vaaleja Pieniä suuria tarinoita Kokoomuksesta -kirjan. Kirjaan valittiin kolmisenkymmentä tekstiä kirjoituskilpailun perusteella. Mukana on mm. Jan Vapaavuori ja Sari Sarkomaa. Kirjoituskilpailun raadissa istuivat Taru Tujunen, Jyrki Katainen, Riitta Uosukainen, Iiro Viinanen ja Kirsi Piha.

Osallistuin itsekin kilpailuun ja tekstini tuli valituksi mukaan kirjaan! Julkaisen kirjoitukseni nyt myös täällä blogissa. Jotenkin se tuntuu ajankohtaiselta vaalien jälkeenkin. En itse päässyt julkistamistilaisuuteen paikalle, enkä vielä ole saanut omaa kopiotani kirjasta, joten en tiedä varmasti onko tekstiäni muokattu tai lyhennetty. Tässä kuitenkin kirjoitus siinä muodossa, missä olen sen kilpailuun lähettänyt.

Minulta kysyttiin myös kampanjani aikana moneen kertaan sitä, miten tulin alun perin lähteneeksi mukaan politiikkaan. Minun pieni tarinani kertoo siitä.

Pieniä suuria tarinoita Kokoomuksesta -kirjaa voi tiedustella mm. Akateemisesta kirjakaupasta ja Lasipalatsin kirjakauppa Kirjasta.

Pieniä suuria tarinoita Kokoomuksesta – totta ja toivoa
Toim. Sonja Lende
Helsinki: Kansalliskustannus Oy
85 sivua
ISBN: 978-952-92-8853-3

Poliittinen päätöksentekijä

Istun kylmässä, parkkiruutuun pysäköidyssä autossa ja tuijotan edessäni ruutupaperia. Paperi on peräisin kouluvihkostani, olen piirtänyt siihen nelikentän ja kirjoittanut epämääräisiä muistiinpanoja auton rattia vasten. Meille opetettiin jollakin kauppakorkeakoulun peruskurssilla, että SWOT-analyysiä käytetään strategian luomisessa, ongelman ratkaisemisessa tai päätöksenteon tukena. Nyt tarvitsen nimenomaan strategiaa, ongelmanratkaisua ja tukea päätöksentekoon. Kyseessä on minun elämäni, se mitä minusta tulee, miten minut nähdään ja mitä minusta ajatellaan.

Miten ne minua tulivat edes ajatelleeksi? Enhän minä ole mitenkään poliittinen tyyppi. Sitä paitsi, minulla on aina muutenkin kädet täynnä töitä: on opiskelu ja harrastukset, ystävät ja illanvietot, mitä nyt kaksikymmentäkaksivuotiaalla elämässään on. Käyn tanssitunneilla ja valmennan pieniä voimistelijoita.

Urheilutaustani kautta minä kai tähänkin tilanteeseen päädyin. Olen ollut aktiivinen seurani toiminnassa ja sieltä sitten päätynyt erilaisiin liittoihin ja järjestöihin. Nykyään harrastan siksi myös kokouksissa istumista. Minulla on mielipiteitä ja ajatuksia, joita olen kertonut ympärilläni oleville ihmisille. Olen aktiivinen ja olen saanut näkemyksiäni eteenpäin. Nyt kun on niin paljon tätä liikuntajärjestötyötä, en oikein tiedä onko minulla enää aikaa millekään politiikalle, kiitos vaan kysymästä.

Nelikenttään olen kirjannut vahvuuksia ja heikkouksia, joita päätös elämääni toisi. Toisaalta olen pohtinut sen mahdollisuuksia ja uhkia ympäristölleni ja lähipiirilleni.

Heikkouksien alle ensimmäiseksi ajanpuute.
Mutta onhan tämä hieno mahdollisuus, nyt jos koskaan pitäisi uskaltaa. Kirjaan ajatuksen mahdollisuuksien ruutuun.
Kokoomusnuorten stereotyyppinen imago on mielessäni uhka, samoin puolueen jäsenkirjan antama ikuinen leima.
”Neutraaliuden menettäminen” kirjoitan heikkouksiin.
Mietittää, mitä sukulaiset ajattelisivat.
Mitä jos en saa yhtään ääntä?

Vahvuuksien listallakin on jo useampi kohta. Ehdokkuus voisi avata uusia ovia ja tarjota hyviä kontakteja. Minulla on sanottavaa: tässä kaupungissa on epäkohtia, joihin haluaisin vaikuttaa. Sen sijaan että tyytyisin valittamaan taustalla, voisin olla mukana muuttamassa asioita paremmaksi. Ehkä voisin pärjätäkin. Ainakin saisin itselleni tärkeitä teemoja esille.

Olen lukenut kolmen puolueen puolueohjelmia ja vertaillut arvoja. Päätöstäni vahvistaa tieto siitä, että Kokoomuksen ajatukset ovat lähellä omiani. Kirjaan tämänkin ruudukkooni ja perään plusmerkin.

Silmäilen aikaansaamaani nelikenttäanalyysiä ja totean plussia tuleen enemmän kuin miinuksia. Vaihdan ruutupaperin tilalle valmiiksi täyttämäni lomakkeen ja vedän sen alle nimikirjoitukseni. Vähän hirvittää. Piiritoimistosta annettiin aikaa ehdokassopimuksen palauttamiseen kello kahteen asti. Auton digitaalinäytössä vaihtuu numeroiksi 13.53.

Kavutessani portaita kohti toimiston ovea tajuan olleeni yhdessä asiassa väärässä. Olen koko ajan ollut poliittinen tyyppi! Politiikkahan on yhteisten asioiden hoitamista ja juuri sitä minä olen aina tehnyt kaiken maailman oppilaskunnissa, urheiluseuroissa, järjestöissä ja liitoissa. Minä välitän siitä, mitä ympärilläni tapahtuu, haluan vaikuttaa. Ehkä puolueeseen liittyminen onkin vain luonteva seuraava askel. Ehkä minusta todellakin voisi tulla kaupunginvaltuutettu. ”Ainakin minusta tulee nyt kokoomuslainen”, ajattelen ojentaessani ehdokaslomakkeeni piirisihteerille.

Kirjoittaja Saara-Sofia Sutela on nyt 24-vuotias Turun kaupunginvaltuutettu ja liikuntalautakunnan puheenjohtaja

Kiitos!

2011-04-18T22:11:00.006+03:00

Näissä eduskuntavaaleissa riittää analysoitavaa pitkäksi aikaa. Kokoomus teki historiaa nousemalla suurimmaksi puolueeksi, mikä on todella hienoa! Tämä oli yhteinen tavoitteemme, jonka eteen me kaikki ehdokkaat ja tiimit teimme töitä. Edessä ovat vaikeat hallitusneuvottelut ja joka tapauksessa todella haastava vaalikausi.

Vaikka nousimmekin suurimmaksi puolueeksi, vei Perussuomalaisten uskomaton nousu kuitenkin meiltä paikkoja. Täällä Varsinais-Suomessa menetimme tärkeän viidennen paikan. Tässä mielessä tulos on Varsinais-Suomen Kokoomukselle pettymys, sillä tavoitteenamme oli alun perin peräti kuusikin paikkaa. Nyt saimme tyytyä neljään.

Tuo viides paikka olisi ollut juuri minulle tärkeä. Nousin 17 ehdokkaastamme viidenneksi ja olin siis listallamme ensimmäinen istuvien neljän kansanedustajan jälkeen. Ekakertalaiselta nuorelta ehdokkaalta tämä on tottakai hieno tulos, johon tulee olla tyytyväinen. Tietysti paikan menettäminen kuitenkin harmittaa, etenkin kun jäin koko vaalipiiristä ensimmäisenä ulos. Läpimeno oli niin lähellä, mutta niin kaukana.

Harmituksesta huolimatta päällimmäisenä tunteena ei suinkaan ole pettymys, vaan kiitollisuus. Läpi kampanjan olen ollut aivan häkeltynyt kaikesta saamastani avusta ja tuesta. Minulla on aivan käsittämättömän upea kampanjatiimi, joka teki hienon kampanjan kanssani. Nöyrä kiitokseni aivan jokaiselle, joka on ollut tavalla tai toisella kampanjaani tukemassa! Tiimini on tehnyt vuoden verran töitä ahkerasti ja itsensä likoon laittaen. Kampanjassamme on koko ajan säilynyt todella hyvä henki ja yhteinen tsemppi. Olemme tehneet hirmusti töitä, mutta koko ajan ilolla ja hymyllä. Juuri positiivisuudesta, energisyydestä ja aktiivisuudesta olemme saaneet todella paljon kiitosta koko kampanjan ajan! Erikseen haluan lisäksi kiittää mainostoimisto Revolverin osaavia ammattilaisia. Heidän kanssaan oli todella ilo tehdä yhteistyötä. Tämä oli näköiseni kampanja. Olen kampanjasta ja tiimistäni onnellinen ja ylpeä. Kiitos!

Erityiskiitos kolmelle upealle kampanjapäällikölleni: Maijalle, Katriinalle ja Kristalle. He tekivät niin paljon töitä tämän kampanjan eteen, ettei sitä oikein käsitäkään. En tiedä, miten ikinä voisin kiittää tarpeeksi. Toivon, että minulla on joskus mahdollisuus auttaa heitä tavoittelemaan unelmiaan, kuten he auttoivat minua tavoittelemaan omaani.

Valtavat kiitokset tietenkin kaikille 3960 äänestäjälleni! Tuntuu uskomattomalta ja hämmentävältäkin, miten suuri joukko on antanut ainoan äänensä juuri minulle. Lähes neljätuhatta äänestäjää oli sitä mieltä, että minä olin kaikista varsinaissuomalaisista ehdokkaista paras! Kiitos luottamuksestanne ja myös rohkeudestanne antaa äänenne selkeästi nuorelle uuden sukupolven ehdokkaalle.

Eduskuntaan on kaivattu nuorennusleikkausta. Itse jäin nyt varasijalle, mutta olen todella iloinen, että muissa vaalipiireissä Kokoomus sai läpi upeita nuoria kansanedustajia! Sofia Vikman Pirkanmaalta, Heikki Autto Lapista ja Sanni Grahn-Laasonen Hämeestä tekivät upeat tulokset kukin.

Lämpimät onnitteluni kaikille muillekin läpimenijöille!

...

Äänimääräni: 3960 (ennen tarkastuslaskentaa)

Vertausluku: 11938,00
Kuntakohtaiset äänimäärät täällä.
Varsinais-Suomen ehdokkaiden äänimäärät täällä.

Turun Sanomien juttu täällä.
Turun Sanomien kommentti täällä.
Verkkouutisten kommentti ensimmäisistä putoajista täällä.

Miksi Saara eduskuntaan?

2011-04-12T10:33:00.001+03:00

Haastattelu Turun Sanomissa 5.4

2011-04-05T08:07:00.000+03:00

Tänään Turun Sanomissa on kokosivun juttu liikuntapolitiikasta ja erityisesti siitä, miten liikkumattomuus uhkaa kansanterveyttämme. Jutun yhteydessä on haastateltu kuutta kansanedustajaehdokasta, joilta kaikilta oli kysytty samat kysymykset.

Koska painettuun lehteen mahtuu vain rajallinen määrä tekstiä, oli perusteluita ymmärrettävästi lyhennetty. Julkaisen kuitenkin täällä vastaukseni myös kokonaisuudessaan:

1. Miten hallitus on mielestäsi onnistunut liikuntapolitiikassa?

On hienoa, että liikuntajärjestöjen valtiontuki on ollut kasvusuunnassa ja kasvoi myös tällä hallituskaudella. Liikunta on myös ollut hyvin esillä hallituksen politiikkaohjelmissa. On erittäin valitettavaa, että Kokoomuksen ministeri Virkkusen johdolla esittämä peruskoulun tuntijakouudistus kaatui Keskustan vastustukseen. Uudistukseen olisi sisältynyt koulujen valinnaisaineiden (mm. liikunta) lisäys. Olen mielissäni siitä, miten liikunta on ymmärretty laajasti osaksi hyvinvointipolitiikkaa. Lisäksi tulee tietysti huomioida, että liikuntaan vaikuttaa myös moni muu politiikan alue, kuten koulutus-, verotus-, ja terveyspolitiikka.

2. Onko mielestäsi oikein, että liikuntaa rahoitetaan veikkausvoittovaroilla?

Kyllä. Veikkausvoittovarat ovat elinehto suomalaiselle liikunta- ja urheilujärjestötoiminnalle. Veikkausvoittovarojen kasvu on mahdollistanut budjettivaroja paremman kasvun liikuntaan.

3. Kuinka monta viikkotuntia liikuntaa yläasteella pitäisi olla?

Lasten ja nuorten tulisi oppia liikunnallinen, aktiivinen elämäntapa. Tässä tavoitteessa kouluilla on keskeinen merkitys, sillä kouluissa tavoitetaan koko ikäluokka. Mielestäni yläasteen liikuntatuntimäärää tulisi nostaa vähintään yhdellä kolmeen, mielellään jopa tuplaten neljään. Tällä hetkellähän seiskaluokkalaisilla on vain kaksi tuntia liikuntaa viikossa. 8.- ja 9.-luokkalaisilla on lisäksi mahdollisuus kahteen vapaaehtoiseen liikuntatuntiin. Varsinaisen liikuntatuntien lisäksi tulee kiinnittää huomiota mahdollisuuksiin käyttää esimerkiksi väli- ja hyppytunnit liikunnallisiin aktiviteetteihin. Koulupäivän jälkeisiä kerhotoimintamahdollisuuksia tulisi kehittää, esim. yhteistyössä paikallisten urheiluseurojen kanssa. (Välitunti- ja iltapäiväkerholiikunta koskevat tietysti myös alakoulua.)

4. Pitäisikö varusmiespalveluksesta karsia huonokuntoisimmat kuntotestillä pois?

Ei. On erittäin huolestuttavaa, että yhä harvempi nuori pärjää armeijassa. Ennemminkin tarvitsemme toimenpiteitä, joilla huonokuntoisten määrää saadaan pienemmäksi. Huonokuntoisille nuorille armeijalla on tärkeä merkitys kunnonkohottajana ja aktiivisemman elämäntavan opettajana. Varusmiesten kuntokeskiarvothan nousevat varusmiespalveluksen aikana.

5. Miten mielestäsi liikkumattomuuteen voi vaikuttaa?

Liian vähäinen liikunta maksaa sosiaali- ja terveysmenoina satoja miljoonia euroja joka vuosi. Meillä ei ole varaa olla puuttumatta liikkumattomuuteen. Tämä edellyttää painopisteen siirtämistä korjaavista toimista ennaltaehkäiseviin. Lasten liikunnalliset elämäntavat ovat ensisijaisessa asemassa, joten myös kotien kasvatusvastuu tulee huomioida. Jokainen lapsi tarvitsee vähintään pari tuntia liikuntaa joka päivä. Mikäli elämäntapa muuten on istuva ja passiivinen, ei tämä määrä usein täyty silloinkaan kun lapsi harrastaa seurassa. Tärkeää on kiinnittää huomiota myös työhyvinvointiin mm. työpaikkaliikunnan ja liikuntamahdollisuuksien kautta. Turussa tulisi tiivistää entisestään poikkihallinnollista yhteistyötä liikuntatoimen ja esim. sote:n ja kaavoituksen kanssa nimenomaan aktiivisen elinympäristön näkökulmasta. Tässä työssä voidaan hyödyntää THL:n TEAviisaria (=terveydenedistämisen aktiivisuus). Myös kevyenliikenteenväyliä tulee parantaa (erityisesti keskusta- ja yliopistoalueet).

6. Mihin Turussa tulisi rakentaa palloiluhalli?

Poliittinen prosessi on vielä kesken ja työryhmän raportti vasta tulossa liikuntalautakunnan lausunnolle. Omasta mielestäni luontevin paikka olisi Kupittaa. Se monipuolistaisi ja täydentäisi hienoa Kupittaan aluetta nimenomaan liikunta-alueeksi. Kupittaa on sijainniltaan hyvä, lähellä keskustaa ja kouluja. Tämä mahdollistaa kattavan päiväkäytön. Ymmärtääkseni myös Turkulaiset urheiluseurat ovat pitäneet Kupittaan aluetta ensisijaisena vaihtoehtona palloiluhallille.

Radiohaastatteluja

2011-04-04T14:14:00.002+03:00

Viime viikolla olin mukana parissakin radiohaastattelussa.

30.3 osallistuin Radio Sadan vaaliväittelyyn Perussuomalaisten Kike Elomaan kanssa. Aiheena talous ja muun muassa verotus. Kooste haastattelusta kuunneltavissa täältä.

31.3 osallistuin Zoom FM:n vaalipaneeliin Vasemmistoliiton Elias Laitisen ja Liberaalien Jouni Flemmingin kanssa. Paneeli kuunneltavissa Liberaalien sivuilla täältä.

Haastattelu Turun Sanomissa 19.3

2011-03-21T09:40:00.004+02:00

Lauantain Turun Sanomista löytyy eduskuntavaalikampanjaani koskeva haastattelu (sivulla 9). Haastattelu on osa Turkkarin "Haluan kansanedustajaksi"-juttusarjaa. Juttu on luettavissa myös täällä.

Kokoomuksen komeetta kampanjoi vihreillä arvoilla

Turun Sanomat
JARI HEINO
Onko 24-vuotias Saara-Sofia Sutela (kok) liian nuori ja kokematon kansanedustajaksi?
Ei ole. Nuoren naisen ansioluettelo on sellainen, että useimmat meistä lasketaan hautaan paljon lyhyemmän kanssa.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Pekka Ravin avustaja, Turun kaupunginvaltuutettu, liikuntalautakunnan puheenjohtaja, kokoomuksen Turun aluejärjestön varapuheenjohtaja, Syömishäiriöliiton puheenjohtaja ja Suomen voimisteluliiton hallituksen jäsen on entinen Turun Riennon sekä Liikunnan ja urheilun nuorisokomitean puheenjohtaja. Kauppatieteiden maisteri on ennättänyt Turun kauppakorkean lisäksi opiskella Ruotsissa, Yhdysvalloissa ja Jordaniassa.
Kaikki alkoi siitä, kun 14-vuotias voimistelija rikkoi selkänsä. Urheiluseura alkoi houkutella reipasta jäsentään järjestöpuolelle. Kannatti houkutella.
– Luottamustehtävät täydentävät toisiaan. Ei tunnu, että repisin itseäni sataan paikkaan, hän vakuuttaa.
Sutela uskoo, että yksi ihminen pystyy muuttamaan maailmaa. Tai ainakin vaikuttamaan asioihin, jotka ottavat pannuun. Kuten vaikka byrokratian hitaat rattaat. Noita rattaita rasvaamaan hän lähtee 30 000 euron vaalibudjetilla. Tavoitteena on kuntavaalien äänimäärän kymmenkertaistaminen ja paikka eduskunnassa.
Sutelan kampanjan kivijalka on kestävä kehitys. Se jakaantuu taloudelliseen ja sosiaaliseen vastuuseen sekä ympäristövastuuseen. Kaikki kolme asiaa pitäisi huomioida kaikessa päätöksenteossa. Löytyy häneltä myös yksittäisiä esityksiä. Esimerkiksi urheiluseurojen jäsenmaksut voisivat olla verovähennyskelpoisia.
Myöskään Varsinais-Suomen asiaa ei unohdeta.
– Pitää saada Elsa-rata Turusta Helsinkiin. Ja kasitie kuntoon. Varsinais-Suomessa on paljon korkeakouluja, mutta valmistuvat nuoret eivät saa täältä töitä, hän listaa.
Yksin ei kokenut järjestöhirmu noita asioita aja.
– Meillä on ihan mahtava tiimi. On kolme kampanjapäällikköä, ja tiiviimpi parinkymmenen hengen porukka. Sähköpostilistalta löytyy 70 nimeä ja Facebookista varmaan 400, hän iloitsee.

Myös vihreät oli vaihtoehto

Kumpi vetää sinua enemmän: urheilu vai politiikka?
– Tällä hetkellä politiikka. Liikunta ja urheilu ovat hyvää vastapainoa vapaa-ajalla. Mutta urheilu on myös merkittävä osa sitä politiikkaa, jota teen.
Entä kansainvälinen bisnesura vai kansanedustajan tehtävä?
– Kansanedustajan tehtävä. Vaikka en ole alunperin suunnitellut mitään poliittista uraa, niin näiden vaiheiden jälkeen se tuntuu luontevalta.
Nettisivuillasi puhut vihreistä arvoista. Miksi kokoomus eikä vihreät?
– Hyvä kysymys. Pohdin myös toista vaihtoehtoa ennen kuin lähdin kokoomuksen ehdokkaaksi. Koin, että kokoomuksessa on laajemmin esillä ne näkemykset ja arvot, jotka allekirjoitan. Vaikka en olisikaan kaikista asioista samaa mieltä.

Tasa-arvo ja ”tasa-arvo”

2011-03-19T16:25:00.003+02:00

Tänään vietetään Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Tasa-arvo on itselleni todella tärkeä arvo, mutta tasa-arvokeskustelu saa mielestäni toisinaan ihan absurdeja mittasuhteita.

1. Naisen ja miehen euro

Viime viikolla vietettiin naistenpäivää ja silloin keskusteluun nousi jälleen kerran ikuiset teemat naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. ”Naisen euro on miehen 80 senttiä” -argumentointi ei mielestäni ole todellista tasa-arvokeskustelua. Oikeaa tasa-arvoa on mahdollisuuksien tasa-arvo, jossa kaikilla meillä on samanlainen mahdollisuus tehdä elämässämme valintoja esimerkiksi koulutukseen ja työelämään liittyen. On totta, että naisvaltaisilla aloilla (esim. hoiva-ala) palkat ovat usein pienempiä kuin miesvaltaisilla aloilla (esim. IT-ala). Mikään ei kuitenkaan estä naisia valitsemasta vaikkapa teknistä koulutusta tai uraa rakennusalalla. On myös totta, että miehet ovat hanakampia vaatimaan itselleen palkankorotuksia. Tämä ei siis ole miesten vika, vaan meistä naisista itsestämme kiinni.

Mielestäni on myös melko turhanpäiväistä jatkaa euro-keskustelua siitä, miten kotityöt jakautuvat miehen ja naisen välillä. Uskoisin, että nykyään molemmat tekevät oman osuutensa, ja mikäli näin ei ole, tulisi naisella olla kaikki mahdollisuudet vaikuttaa siihen että työt kotona jakautuvat reilusti ja tasapuolisesti. Ei kukaan pakota tekemään enempää, kuin mikä itsestään tuntuu sopivalta. Nykymaailmassa pelisäännöt on mahdollista sopia yhdessä.

Mieleeni tulee ainoastaan yksi naisen ja miehen väliseen tasa-arvoon liittyvä kysymys, johon liittyy ihan oikeasti epäkohta: vanhemmuuden kustannusten jakaminen. Mielestäni pitäisi olla ihan itsestään selvää, etteivät lapsen saannista aiheutuvat kustannukset (yli 10 000 euroa) kuulu vain äidin työnantajalle. Lapsen tekemiseen tarvitaan sekä naista että miestä ja silloin myös kustannukset kuuluvat molempien työnantajille.

2. Kiintiönaiset (ja -nuoret)

Todellinen tasa-arvo tarkoittaa myös sitä, ettei yhdelle osapuolelle luoda mitään erillisoikeuksia. Tasa-arvoisessa maailmassa työpaikan saa paras mahdollinen hakija, sukupuolesta riippumatta. Suomessa on valtavasti naisia, jotka ansaitsevat paikkansa johtoportaassa tai hallituksissa omilla ansioillaan, ihan ilman kiintiöitä. En itse edes haluaisi olla mikään kiintiönainen.

Sama koskee toki myös sukupolvien välistä yhteistyötä. Olen ilman muuta sitä mieltä, että nuoria tulee ja kannattaa kuulla ja kuunnella, mutta vierastan ajatusta päätöksenteosta irrallisista ”nuorten ryhmistä”. Se, että nuoret puuhastelevat keskenään näennäisten pikkuasioiden kanssa, ei ole mitään nuorten kuulemista. Myös nuori haluaa kokea ansaitsevansa paikkansa esimerkiksi järjestöhallinnossa. Nuori kyllä aistii, jos hänet on raahattu paikalle hymyilemään ja nyökkäilemään kiltisti vain näön vuoksi. Siksi sukupolvien välinen tasa-arvo edellyttää todellisia vaikutusmahdollisuuksia ja vuorovaikutusta nuorten toiminnan ja varsinaisten päätöksentekoprosessien välillä. (Nuorten vaikutusmahdollisuuksien puolesta puhuminen on itse asiassa tärkein seikka, mikä on minut järjestötoimintaan ja sitä kautta politiikkaan tuonut.)

3. Tasa-arvo ei koske vain sukupuolten välisiä eroja

Kun nämä pakolliset naisen ja miehen väliset kysymykset on käyty läpi, on pakko palata siihen, mistä tasa-arvossa oikeastaan on kysymys. On melko kapeakatseista, että tasa-arvo liitetään aina automaattisesti koskemaan vain sukupuolten välistä tasa-arvoa. Todellinen tasa-arvo on sitä, ettei millään yksittäisellä tekijällä ole merkitystä.

Olemme kaikki tasa-arvoisia riippumatta iästämme, sukupuolestamme, siviilisäädystämme, taustastamme, asemastamme, uskonnostamme, seksuaalisesta suuntautumisestamme, kyvyistämme, näkemyksistämme, vakaumuksestamme, vammoistamme tai ominaisuuksistamme. Todellinen tasa-arvo olisi sitä, ettei näitä asioita tarvitsisi nimetä erikseen. Siksi puhunkin mieluummin yhdenvertaisuudesta ja samanarvoisuudesta, kuin tasa-arvosta. Tasa-arvokeskustelu on jäänyt junnaamaan paikallaan.

Näissä mietteissä toivotan hyvää tasa-arvon päivää!

Alkoholikeskustelun näkökulmia

2011-03-01T23:37:00.000+02:00

Alkoholin verotus puhututtaa säännöllisin väliajoin. Taustalla on huoli suomalaisten alkoholinkäytöstä. Huoli on toki oikea, mutta keskustelusta unohtuu helposti eräs merkittävä näkökulma.

Kansanterveyslaitoksen tutkijoiden mukaan alkoholiveron laskulla vuonna 2004 oli selvä vaikutus alkoholin kulutukseen suomessa. Lisääntyneiden terveyshaittojen ja alkoholisyisten kuolemien vuoksi alkoholiveroa päätettiin nostaa 10 % vuonna 2008. Seuraavana vuonna alkoholiveroa nostettiin kymmenellä prosentilla kahdesti. Nyt alkoholiveron nosto on jälleen ollut esillä.

Alkoholiveron nosto on helposti perusteltavissa terveydellisistä näkökulmista. Ravintola-alalle alkoholiverotuksen korotukset ovat kuitenkin olleet kovia paikkoja. Ravintoloitsijat maksavat ravintolaan sisään ostamastaan alkoholista saman hinnan kuin yksityinen kuluttaja. Kun alkoholi jälleenmyydään asiakkaalle, on sen hintaan jyvitetty palkka-, vuokra- ja muita toimintakuluja. Tästä johtuu alkoholijuomien korkea hinta ravintoloissa.

Kun kansanterveydestä ollaan huolissaan, voitaisiin alkoholinkulutusta oikeastaan ohjata nimenomaan ravintolakulutuksen suuntaan, sillä ravintoloissa anniskelua sääntelee laki. Laki kieltää anniskelemasta päihtyneelle tai alaikäisellä ja ravintolassa järjestyksen turvaa järjestyksenvalvoja. Alkoholiveron korottaminen kuitenkin aiheuttaa hinnankorotuspaineita ravintoloissa ja korkeat hinnat ohjaavat asiakkaita muualle. Muutaman vuoden sisällä toteutetut kolme alkoholiveronkorotusta ovat ajaneet monet ravintola-alan yrittäjät konkurssiin ja myös harmaatalous alalla on kasvanut rajusti.

Helmikuun lopussa osallistuin Varsinais-Suomen Kokoomuksen ministerikiertueelle, jossa mukana oli peruspalveluministeri Paula Risikko. Kysyin Laitilassa pidetyssä keskustelutilaisuudessa ministeriltä alkoholiverotuksen problematiikasta nimenomaan yritysten näkökulmasta. Risikon mukaan EU-lainsäädäntö estää ravintoloiden erioikeuden alkoholiverotuksessa. Tämä tarkoittaa sitä, ettei meillä ole mahdollisuutta määrittää anniskeluravintoloille kuluttajaa matalampaa veroa.

Mielenkiintoisen kiemuran alkoholinkulutuksen ohjailuyrityksiin Suomessa aiheuttaa Ahvenanmaan erityisasema alkoholiverotuksesta vapaana alueena. Tämän erioikeuden mahdollistaa samainen EU lainsäädäntö. On tunnettu tosiasia, että alkoholiverotuksen kiristyessä viinanhakumatkailu Ahvenanmaalla pysähtyville laivoille ja Tallinnaan lisääntyy. Veronkiristys ajaa asiakkaat ravintoloista ja siirtää kulutuksen pois Alkosta. On toki koko Varsinais-Suomen näkökulmasta tärkeää, että laivabisnes pärjää. Viinarallimatkustajien lisääntyminen ei kuitenkaan ole pelkästään positiivinen ilmiö: ei terveydellisistä näkökulmista, eikä suomalaisten ravintola-alan yrittäjien kannalta.

Olen ehdottoman huolissani alkoholin vaikutuksista kansanterveyteen ja mielestäni alkoholin ongelmakulutukseen on tärkeää löytää ratkaisuja. Alkoholiveron korotuksia esitettäessä on kuitenkin pidettävä mielessä sen vaikutukset ravintola-alaan. On hyvä muistaa, miten merkittäviä työllistäjiä ravintolayritykset pienestä suureen Suomessa ovet. Alkoholiverojen korotuksista keskusteltaessa ei mielestäni tuoda tarpeeksi esille korotusten vaikutuksia ravintola-alan yrittäjyyteen ja sitä kautta työllisyyteen.

Haastattelu Tylkkärissä

2011-02-06T20:25:00.001+02:00

Annoin viime viikolla haastattelun Turun ylioppilaslehdelle. Kyseessä on debattihaastattelusarja, jossa kaksi nuorta ehdokasta vastaa tiettyä aihealuetta koskeviin kysymyksiin. Kanssani haastattelussa oli Vihreiden Ville-Veikko Mastomäki.

Iso käsi ympäristölle
Eduskuntavaalidebatti
Tylkkäri 02/2011

Ilmastolaki saa ehdokkailta kannatusta, mutta ydinvoima jakaa mielipiteet.

Tulisiko Suomeen säätää ilmastolaki ja mitä se pitäisi sisällään?
Saara-Sofia Sutela: Polttavan kysymys-kampanjan ajama ilmastolaki on oikealla asialla. Meidän, joilla on siihen mahdollisuus, pitäisi olla edelläkävijöitä ympäristönsuojelussa. Meidän tulisi pystyä toteuttamaan ne tavoitteet, joihin olemme jo eri sopimuksissa sitoutuneet. Jälleen pitää toki ottaa huomioon myös ne kestävän kehityksen muut osa-alueet, eli esimerkiksi miten se vaikuttaa esimerkiksi Suomen kilpailukykyyn.
Ville-Veikko Mastomäki: Olen itse mukana ilmastolakia ajavassa Polttava kysymys- kampanjassa ja kannatan ilmastolain säätämistä. Ilmastolaki asettaisi Suomelle muun muassa vuosittaiset yli viiden prosentin päästövähennystavoitteet. Laki siis sitoisi toteuttamaan vuosittaiset päästövähennykset, jolloin nykyisten ilmastostrategioiden ongelma eli tavoitteiden toteutumatta jääminen ei onnistuisi. Kun ryhdytään nyt heti tekemään leikkauksia päästöissä, se helpottaa päästöjen vähentämistä myöhemmin tulevaisuudessa, sillä vuoteen 2015 mennessä globaalit päästöt tulisi saada kääntymään laskuun.

Miten energiaverotus tulisi Suomessa järjestää? Miten kulutusverojen kasvatus säilyttää verotuksen progressiivisuuden?
VM: Energiaverotus on mennyt oikeaan suuntaan, eli verotuksen pitää perustua hiilidioksidipäästöihin. Ekologisessa veromallissa puhtaat polttoaineet olisivat halvempia. Nyt ikäväksi poikkeukseksi uudessa energiaveromallissa jäi turve, joka on jopa kivihiiltä likaisempi polttoaine. Vihreiden veromallissa progressiivisuus säilytetään laskemalla vähätuloisten tuloveroja, jolloin kokonaisprogressio pysyisi nykyisellään.
SS: Oikeaan suuntaan on menty. Oma puolueenikaan ei tasaveroa kannata. Kulutus- ja ympäristöverotuksen kiristäminen ovat hyviä asioita. Verotusta tulisi muuten viedä työntekoon kannustavaan suuntaan.

Miten suhtaudut ydinvoimaan? Mitä uusia energiamuotoja Suomeen tulisi luoda?
SS: Ydinvoima on itselleni todella vaikea kysymys. Toivoisin, että meidän ei tarvitsisi rakentaa ydinvoimaa, mutta koska kannatan myös päästöttömyyttä ja me tarvitsemme myös lisää energiaa, en näe ydinvoimalle vaihtoehtoa. Suomen tulisi myös kasvattaa uusiutuvan energian käyttöä niin paljon kuin mahdollista. Ydinvoiman lisärakentaminen ei sulje pois uusiutuvien energialähteiden kehittämistä ja lisärakentamista.
VM: Henkilökohtaisesti vastustan ydinvoimaa kuten puolueeni. On olemassa suuri liuta erilaisia energiasektorin tutkimuksia, joissa on osoitettu, että on muitakin keinoja kattaa Suomen tarvitsema energiatarve kuin rakentaa ydinvoimaloita. Esimerkiksi metsäteollisuuden vähetessä Suomessa maan energiatarve ei tule nousemaan teollisuuden tarpeen takia, kuten useina perustellaan. Vaikka ydinvoiman hiilidioksidipäästöt ovat vähäiset, klassiset ongelmat, kuten uraanin louhinta ja ydinjätteen loppusijoittaminen tekevät ydinvoimasta vähemmän houkuttelevan suhteessa muihin ilmastoystävällisempiin energiamuotoihin.

Miten julkista liikennettä tulisi mielestäsi Suomessa kehittää?
SS: Rataverkko tulee saada toimimaan, sillä nykyisellään VR ei siihen tunnu pystyvän. Junaliikenteen osalta voisi selvittää osittaisen kilpailutuksen mahdollisuuksia paremman palvelun aikaansaamiseksi. Turku-Helsinki välille tulee myös rakentaa oikorata, jolla liikenne saataisiin sujuvammaksi. Julkinen liikenne tulee rakentaa helposti lähestyttäväksi ja kätevämmäksi kuin yksityisautoilu. Vaikka julkinen liikenne olisi ilmaista, ihmiset eivät sitä käytä, ennen kuin se on toimivaa. Myös yhteydet Turusta pohjoiseen, Satakunnan suuntaan, ovat varsin huonot, joten myös junarata Porin olisi hyvä rakentaa.
VM: Ensinnäkin jo kaavoituksessa tulisi huomioida ihmisten liikkuvuus ja julkisen liikenteen rakentaminen, sillä jokaisella omakotitaloalueen kadulla ei voi pyöriä ratikka. Kaupunkirakennetta on tiivistettävä, jotta joukkoliikenne olisi järkevää. Suurin osa valtion liikenneinvestoinneista tulisi sijoittaa raideliikenteeseen. En kannata VR:n yksityistämistä ja raideliikenteen kilpailuttamista, sillä siitä on huonona esimerkkinä mm. Iso-Britannia. Turkuun ja Tampereelle pitäisi rakentaa raitiovaunut ja kaupunkien bussiliikenteeseen tulisi ottaa käyttöön hybridibussit. Ruuhkamaksujen käyttöönotto olisi myös hyvä isojen kaupunkien alueella, sillä ne palvelisivat sekä ympäristöä että kaikkia teillä liikkujia vähentämällä ruuhkia.

Mitä mieltä olet degrowth-ajattelusta?
VM: Tämä on yhteiskunnallemme älyttömän vaikea kysymys. Meidän tulee tehdä sellaista politiikkaa, jossa luonnon monimuotoisuus säilyy myös jatkossa ja missä ilmastonmuutos pystytään oikeasti pitämään aisoissa, alle kahdessa celsiusasteessa. Näiden toteuttaminen vaatii globaalisti todella dramaattisia muutoksia ja jos niiden toteuttamisesta seuraa talouslaskua eli degrowhtia, se on mielestäni hyväksyttävää. En kuitenkaan suhtaudu degrowthiin fundamentalisti siten, että nyt meillä on ympäristöongelmia, joten on pakko siirtyä talouslaskuun.
SS: Taloudellinen vastuu mielestäni tarkoittaa sitä, että talous kasvaa maltillisesti ja on tasapainossa. Sitä kautta me voidaan luoda hyvinvointia ja kun meillä on hyvinvoiva, tasapainoinen yhteiskunta, niin me voidaan kestävästi kehittyä. Kaikki ihmiset varmasti pystyvät tekemään nykyistä enemmän ja tästä lähtikin kokoomuksen 5 miljoonaa vihreän sävyä–kampanja, jossa jokainen voi tehdä jotain ympäristön hyväksi, ennen kuin meidän tarvitsee edes tinkiä elintasostamme.
VM: Uudessa järjestelmässä ihmiset varmasti joutuvat luopumaan jostain materiaalisesta hyvinvoinnistaan, lähinnä sen vuoksi, että se tehdään kalliiksi. Samalla pitää muistaa tehdä sellaista sosiaali- ja tulonjakopolitiikkaa, jossa ainoastaan köyhät joutuvat elintasosta luopujan rooliin. Noista kokoomuksen viidestä miljoonasta vihreän sävystä sanoisin sen verran, että jos valtakunnallisen puolueen ympäristötavoitteet ovat sitä, että ihmiset tekevät kotonaan hyviä juttuja, niin toivoisin puolueella olevan myös oikeita poliittisia tavoitteita ympäristön suhteen.

SAMULI MAXENIUS

Saara- Sofia Sutela
24-vuotias kauppatieteiden maisteri
Turun kaupunginvaltuutettu
Kokoomuksen kansanedustajaehdokas
Ville-Veikko Mastomäki
26-vuotias kestävän kehityksen opiskelija, Turun AMK sekä maantieteen opiskelija, TY
Turun kaupungin varavaltuutettu
Vihreiden kansanedustajaehdokas

Juttu kuvineen Tylkkärin 2/2011 paperiversiossa, tekstiosa sähköisesti myös täällä.

Puhe menestyneille urheilijoille

2011-01-29T11:26:00.003+02:00

Puhuin eilen menestyneiden urheilijoiden vastaanotolla kaupungintalolla. Menestyneiden urheilijoiden juhla on perinne, jolla kaupunki haluaa muistaa ja onnitella edellisenä vuonna menestyneitä urheilijoita. Juhlaan kutsutaan SM-kultamitalistit, sekä PM, EM ja MM -tason kilpailuissa mitalisijoille päässeet. Vastaanotolla on aina mukava ja välitön tunnelma. Eri lajien toimijat kokoontuvat valitettavan harvoin yhteen.

Menestyneiden urheilijoiden juhla
27.1.2011
Avauspuhe
Saara-Sofia Sutela

Arvoisat urheilijat, hyvä juhlaväki,

Tämä on liikuntalautakunnan näkökulmasta hieno viikko. Kausi on tasan puolessavälissä, kaksi vuotta takana ja kaksi edessä. Tiistaina liikuntalautakunta kokoontui vuoden ensimmäiseen kokoukseen ja tälle vuodelle on edessä monia urheilun kannalta merkittäviä päätöksiä ja hankkeita.

Liikuntalautakunnan puheenjohtajalle tämä ilta on yksi vuoden mukavimmista. Mikä voisikaan olla miellyttävämpi tapa aloittaa uusi kausi ja uusi vuosi, kuin kiittämällä ja onnittelemalla niitä, jotka ovat viime vuonna menestyneet. Te olette vuonna 2010 saavuttaneet ja voittaneet urheilussa jotain, jolla on merkitystä paitsi teille itsellenne, myös teidän kotiseurallenne, Turulle ja koko seutukunnalle.

Hyvät urheilijat,

kun te osallistutte SM, PM, EM tai MM –tason kilpailuihin, turnauksiin ja tapahtumiin, toivonkin että näkisitte oman roolinne juurikin niin: edustamassa itseänne, taustajoukkoanne ja kotiseutuanne. Teidän menestyksenne on merkityksekästä monesta näkökulmasta.

Teidän menestystänne ympäröi eräänlainen tapahtumaketju. Te harrastatte liikuntaa, omaa itsellenne tärkeää urheilulajia - ja olette siinä hyviä, ehkä parhaita. Teidän ympärillänne on koko laaja seuratoiminnan kirjo ja taustajoukot, joihin voi kuulua pienempi tai suurempi määrä henkilöitä.

Seuratyö Suomessa taasen pohjautuu suurelta osalta vapaaehtoistyölle. Tuhannet ja taas tuhannet vapaaehtoiset pyörittävät suomalaista liikunta- ja urheilutoimintaa tuhansissa ja tuhansissa urheiluseuroissa. Siinä työssä on kaiken urheilun perusta.

Tällä kaikella taas on merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Me kaikki tiedämme liikunnan ja terveyden hyvinvointi-, terveyttä edistävät - ja sosiaaliset positiiviset vaikutukset. Ja teillä, hyvät menestyneet urheilijat, on urheilijan roolin ohella myös toinen rooli.
Menestyneinä turkulaisina urheilijoina te olette roolimalleja. Teidän joukkonne on esikuva eri lajien junioreille, joista paitsi nousee tulevaisuuden menestyjiä, muodostuu myös tulevaisuuden seuratoimijoiden joukko. Näitä seuratoimijoita tarvitaan, jotta liikunta- ja seuratoimintamme ylipäänsä on mahdollista.

Teidän esimerkkinne myös kannustaa muita liikkumaan ja pitämään huolta itsestään. Teidän esimerkkinne rohkaisee nuorempia harjoittelemaan ja yrittämään vielä enemmän ja jonakin päivänä heistäkin voi tulla, kuten teistä, menestyneitä urheilijoita.

Hyvät ystävät,

Tänä vuonna, kuten tiedätte, Turussa vietetään Euroopan kulttuuripääkaupunkivuotta. Se koskee myös teitä ja te olette iso osa sitä. Kulttuuri ymmärretään nyt laajasti ja myös urheilukulttuuri on totta kai merkittävä osa kulttuurin kokonaisuutta. Turussa kulttuuripääkaupunkivuoden yhdeksi kantavaksi teemaksi on nostettu nimenomaan hyvinvointi. Liikunta ja hyvinvointi kulkevat tietysti käsi kädessä ja te olette turkulaisen liikunnan ja urheilun mannekiineja.

Urheilu näkyy ja kuuluu, ja sen tuleekin näkyä ja kuulua, Turussa tänä vuonna. Turku2011 –säätiön toimitusjohtaja Cay Sevón tulee hetken päästä kertomaan vuoden tapahtumista tarkemmin, mutta tuon esille yhden esimerkin: UEFAn tuottaman Only a game –näyttelyn Logomossa. Siellä on esillä muun muassa jalkapallon arvostetuimmat palkinnot. Niitä ei ole aikaisemmin Suomessa muutoin nähty, mutta kun meillä on Turussa erinomaisesti toimivia hyviä urheiluseuroja ja niissä urheilevia esimerkillisiä menestyneitä urheilijoita, kuka tietää mitä kaikkia mestareita ja mitalisteja tässäkin juhlassa tulevina vuosina juhlitaankaan?

Arvoisat menestyneet urheilijat,

Liikuntalautakunnan ja liikuntapalvelukeskuksen puolesta minulla on ilo lämpimästi onnitella teitä viime vuonna saavutetusta menestyksestänne. Samalla kiitän ja onnittelen myös kaikkia urheilutoimintaa Turussa toteuttavia urheiluseuroja. Niissä tehdään käsittämättömän tärkeää työtä. Tänään palkitsemme kaksi uutta turkulaista sinettiseuraa sekä vuoden seuratyöntekijän.

Hyvä juhlaväki,

mitä parhaimmat onnittelut, mukavaa iltaa, sekä menestyksekästä alkanutta vuotta 2011 teille kaikille!

Kiitos.

Tiedote: Turku juhlii menestyneitä urheilijoitaan

2011-01-28T14:47:00.001+02:00

Turun kaupunki järjestää vuonna 2010 menestyneiden turkulaisurheilijoiden kunniaksi vastaanottotilai-suuden kaupungintalolla perjantaina 28.1.2011.

Tilaisuuteen on kutsuttu kaikki viime vuonna vähintään yleisen sarjan SM-kultaa voittaneet yksilö- ja joukkueurheilijat sekä PM-, EM-, tai MM-kisoissa mitalisijoille sijoittuneet veteraani- ja vammaisurheilijat. Kutsutut ovat joko turkulaisia tai edustavat turkulaista urheiluseuraa.

Kaikkiaan kutsun on saanut 165 urheilijaa, joista yksilölajien edustajia on 75. Joukkuemenestystä kahmivat jääkiekon Suomen mestaruuden saavuttanut TPS, Suomen Cupin voittanut TPS:n jalkapal-lojoukkue, maahockeyn indoor-sarjan Suomen mestaruuden voittanut Hc Kilppari ja lacrossen naisten Suomen mestarijoukkue Turku Titans Ladies.

Maailmanmestaruuskullan toi kotiin Suomen ringettejoukkueessa pelannut Raision Nuorisokiekkoa edustava turkulainen Susanna Tapani. Maailmanmestaruuden kiskaisi myös veteraanisarjassa Turun Senioriurheilijoiden Aivi Ojala M60-sarjan keihäänheitossa. Euroopan-mestaruuskultamitalin saavutti Tanssituvan Janina Ilkka discotanssillaan ja pronssia Turun Tovereiden Tom Niinimäki lukkopainissa.

Viime vuoden tapaan Suomen mestareita ja kansainvälisiä mitalisijoja saavutettiin 24 eri urheilulajissa.

Urheilutoimittajain liiton valitsemia vuoden parhaita urheilijoita lajeissaan koko Suomessa olivat Turun Urheiluliiton aerobiccaaja Mira Keränen, TVS-tenniksen Jarkko Nieminen ja Nesteen Soutajien Juho Karppinen.

Turun Weikot ry:n keilailujaosto ja Aboa Aquanauts ry vastaanottavat tilaisuudessa Sinettiseura-kunniakirjat. Seuraparlamentin ja Turun kaupungin liikuntapalvelukeskuksen nimeämä vuoden 2010 seuratyöntekijä Tauno Laaksonen (Turun Suunnistajat ry) saa myös kunniakirjan.

Juhlavastaanoton avaa liikuntalautakunnan puheenjohtaja Saara-Sofia Sutela. Kulttuuripääkaupungin tervehdyksen tuo Turku 2011 -säätiön toimitusjohtaja Cay Sevón.

Lisätietoja: Martti Raikasniemi, p. 050 554 6223

Työttömille oma liikuntakortti

2011-01-27T18:44:00.004+02:00

Liikuntalautakunta kokoontui tiistaina vuoden ensimmäiseen kokoukseen. Asialistalla oli mm. itselleni tärkeä palloiluhalliraportti. On todella hienoa, että asia nyt etenee vuosikymmenten keskustelun jälkeen. Liikuntalautakunta on heti kauden alussa nimennyt palloiluhallihankkeen ehdottomasti tärkeimmäksi liikuntapaikkarakentamisen kohteeksi ja myös itse olen asettanut henkilökohtaiseksi tavoitteekseni, että asia etenee tällä valtuustokaudella. Olen oikein toiveikas, että niin nyt myös tapahtuu.

Yhtenä asiakokonaisuutena tiistaisessa lautakunnan kokouksessa oli liikuntapalvelujen hinnastosta päättäminen. Suuria muutoksia ei ole tiedossa tälle vuodelle, lähinnä kysymys on hinnoittelujen yhtenäistämisestä esimerkiksi eri alueellisten kuntosalien kohdalla. Merkittävin uusi tuote on kuitenkin työttömille tarkoitettu liikuntakortti.

Työttömien uusi liikuntakortti oikeuttaa kaupungin tarjoamien kuntosalien ja uimahallien käyttöön. Kortin voi lunastaa itselleen puoleksi vuodeksi 25 euron hintaan. Taustalla on ajatus siitä, miten liikuntaharrastus ja terveelliset elämäntavat ovat erityisen tärkeitä silloin, kun elämässä muutoin tapahtuu mullistuksia tai yllätyksiä. Tavoitteena on tukea arjesta selviytymistä ja tuoda liikunta mielekkääksi osaksi arkea. Kaupungin päätöksentekoa ohjaavista hyvinvointiohjelmista on työikäisten osalta nostettu yhdeksi toiminnalliseksi tavoitteeksi työelämästä syrjäytyneiden ohjaaminen liikunnalliseen elämäntapaan.

Työttömille tarkoitettu liikuntakortti otetaan käyttöön ystävänpäivänä 14.2. Uskon, että se saa kaupunkilaisilta hyvän vastaanoton. Markkinoinnissa ja viestinnässä tehdään yhteistyötä sosiaali- ja terveystoimien, sekä Turun Seudun Työttömät TST ry:n kanssa. Kuulemma korttia odotetaan jo kovasti.

Kannanotto: Varhaisen vaiheen puuttuminen ei toteudu

2011-01-24T14:27:00.003+02:00

Viime viikolla järjestettiin Turussa valtakunnalliset Syömishäiriöpäivät. Nyt toista kertaa järjestetty seminaariviikonloppu onnistui erinomaisesti. Aihe selvästi kiinnostaa, sillä osallistujamäärä ylitti reippaasti odotukset ja paikalla oli pitkälti toistasataa terveys-, sosiaali-, kasvatus- ja opetusalan ammattilaista ja syömishäiriöitä muuten työssään kohtaavia. Palaute oli positiivista ja keskustelu saa varmasti jatkoa. Järjestelyt toimivat mainiosti, suuri kiitos mahtavalle tekijäporukalle!

Syömishäiriöpäivillä avattiin myös taidenäyttely "Joka viides meistä?". Taidenäyttelyyn on koottu sairastaneiden taidetta eri puolilta Suomea. Kerrassaan vaikuttava ja tunteita herättävä näyttely, jonka kautta sairauteen liittyvät ajatukset ja tuntemukset välittyvät vahvasti myös sellaisille, jotka eivät ole itse sairautta kokeneet. Taidenäyttely lähtee nyt valtakunnalliselle kiertueelle, se on nähtävillä mm. monissa kirjastoissa. Kannattaa käydä tutustumassa, jos osuu omaan kaupunkiin!

Syömishäiriöpäivien yhteydessä julkaistiin myös alla oleva liiton kannanotto.

Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n kannanotto
JULKAISUVAPAA 19.1.2011

Varhaisen vaiheen puuttuminen ei toteudu

Lähtökohtainen ongelma syömishäiriöiden hoidossa se, että läheskään kaikki eivät pääse hoidon piiriin. Perusterveydenhuollon keinot tunnistaa syömishäiriöön sairastuneet ovat puutteelliset. Painoindeksillä on edelleen liian suuri merkitys hoitoon pääsyn kriteerinä, vaikka valtaosa syömishäiriöistä ei näy mitenkään ulospäin. Erityisesti aikuisten sekä ylipainoisten, ahmimisella oireilevien syömishäiriöt jäävät tunnistamatta. Kokemusten mukaan, aikuisten syömishäiriöitä ei myöskään uskalleta ottaa puheeksi, vaikka oireilu olisi silminnähtävää.

Tunnistamiseen ja puheeksi ottamiseen liittyvien vaikeuksien lisäksi, haasteena varhaisen vaiheen interventiolle on matalan kynnyksen palvelujen puuttuminen. Syömishäiriötä hoidetaan joko perusterveydenhuollossa tai toisessa ääripäässä erikoissairaanhoidon keinoin. Kynnys erikoissairaanhoitoon lähettämiselle on korkea, mutta toisaalta perusterveydenhuollon keinot hoitaa ovat usein riittämättömät.

● Tunnistamisessa ja avun saannissa on vahvistettava anoreksiakeskeisyyden sijaan laajempaa näkemystä syömishäiriöistä. Huomio pitää kiinnittää ensisijaisesti siihen, miten paljon syömishäiriö vaikuttaa sairastuneen arkipäivään ja toimintakykyyn. Vakavien fyysisten ja psyykkisten oireiden ilmaantumisen odottaminen on vastoin sitä tietoa, että varhainen puuttuminen parantaa syömishäiriöistä parantumisen ennustetta.

● Varhaisen vaiheen puuttumisen avuksi tarvitaan matalan kynnyksen vuorovaikutuksellista, ei-diagnoosikeskeistä tukea. Ajatuksesta "milloin on pakko hoitaa" on siirryttävä ajatukseen "miten voin auttaa". Terveydenhuollon ammattilaisilta kaivataan rohkeutta puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja tarvittaessa ottaa enemmän vastuuta silloin, kun sairastunut ei itse ymmärrä tilansa vakavuutta.

Sopivan vihreä ry:n onnittelupuhe

2011-01-23T15:30:00.003+02:00

Juhlin viime viikon perjantaina valmistumistani kauppatieteiden maisteriksi. Vapaamuotoisen seurustelun lisäksi juhlissa kuultiin kolme hienoa puhetta. Isäni puhui kauniisti tyttärelleen ja ystäväni kertoivat ihanasti yhteisestä oppitiestämme. Eduskuntavaalikampanjani tukiyhdistyksen puolesta puheen piti yksi kampanjapäälliköistäni, Krista. Tässä hänen upea puheensa. Näin kauniisti ei montaa kertaa elämässä kuule itsestään puhuttavan. Kiitos ihanat!

Arvoisa juhlaväki, Rakas Saara, kauppatieteiden maisteri
- meidän maisterinainen!
Päätös ja uuden alku kiteytyvät tässä illassa vahvana. Juhlahumu, ilo ja onnellisuus ovat käsin kosketeltavissa. Ilmassa on taianomaisuutta ja satua –tähtien loistetta. Tänään sinä olet Saara juhlistamassa arvokasta saavutustasi, etappia elämässäsi. Tutkintoa, joka on osoitus pitkäjänteisestä opiskelusta, jota olet osannut juuri oikein maustein maustaa niin, että tuloksena on sinun näköisesi opintosuorite kauppatieteistä.
Maisteri-sanan alkuperäisestä latinankielen sanasta löytyy paljon sinua Saara. Magister merkitsee suurempaa, ohjaajaa ja opastajaa. Saara, sinä olet suuri, suurempi. Nuorena 24-vuotiaana olet ottanut isoja haasteita, joita päin käyt selvin sävelin, sinnikkäästi, päämäärätietoisesti, mutta ennen kaikkea nöyränä. Pienessä paketissa on jotain niin suurta, jonka edessä aina jaksan ihastella ja pysähtyä ihmettelemään mistä kaiken energisyyden, muiden huomioimisen ja valovoimaisuuden ammennat. Suurisydämisyys ja hyvän jakaminen ovat arvokkaita ominaisuuksia, jotka sinulle ovat siirtäneet vanhempasi omalla esimerkillään ja arvomaailmallaan.
Olet ohjaaja –sanan varsinaisessa merkityksessä. Pienen ikäsi olet toiminut urheilun parissa sitä harrastaen ja aikuisena valmentajana sekä luottamustehtävissä seuroissa kuin Turun kaupungin palveluksessakin. Kuulua johonkin, yhdessä tekeminen ja esimerkin voima ovat sinulle asioita, joiden merkityksen olet itse vahvasti elänyt ja joiden puolesta puhut.
Olet edellä kävijä, opastaja. Rohkeus ja haasteisiin tarttuminen ovat sinua. Asioiden tarkastelua uusista näkökulmista ja ennakkoluulottomuus ovat vieneet sinua asioiden pariin, joista muut uneksivat. Sinä uskallat. Elät kohti unelmia unohtamatta, että tie olisi helppo ja portti leveä. On toiminnan hetkiä ja hyväksymisen hetkiä.
Tämä päivä, tämä kevät ja koko vuosi ovat Saara varmasti elämäsi tähänastisista jännittävimmät. Edessä on samalla kertaa tyhjä aukko ja unelmien täyttymys. Ota kaikki eteen tuleva merkityksellisinä kokemuksina. Nauti, viivy hetkissä, joita koet. Älä kuitenkaan unohda koskaan niitä pysyviä siteitä, jotka ovat lujittuneet aikojen saatossa.
Ajattelija Laotse on viisaasti antanut ohjeen, joka siivittäköön sinut kohti seuraavaa haastetta.
”Tiehen kuuluu kaiken pienen ja huomaamattoman kunnioittaminen. Tiedä aina oikea hetki ryhtyä tarvittaviin toimiin. Vaikka olet ampunut jousella useat kerrat, tarkkaile aina kuinka asetat nuolen ja jännität jousen. Kun vasta-alkaja tiedostaa tarpeensa, on hän lopulta älykkäämpi kuin hajamielinen taituri. Rakkauden lietsominen tuo onnea, vihan lietsominen tuhoa. Se, joka ei tunnista ongelmia jättää auki oven ja onnettomuudet tulvivat sisään. Taistelu ja riita eivät ole sama asia.”
Onnea Saara tähän hetkeen ja huomisen haasteisiin!

Palloiluhallitiedote 19.1

2011-01-18T21:10:00.006+02:00

Palloiluhallille useita vaihtoehtoja

Turun palloiluhallivaihtoehtoja kartoittanut työryhmä nostaa esiin neljä kärkiehdotusta: keskustan, Kupittaan, Piispanristin tai Alfan liikuntakeskuksen.

– Parhaiten kriteerit täyttää Puolalankadun kallioperä, jonka vahvuuksia ovat koulujen läheisyys sekä hyvä sijainti kävelymatkan päässä hotelleista ja liikenteen solmukohdista. Hanke on tosin varsin keskeneräinen ja vaatii mm. maanalaisen kaavan muuttamista, sanoo työryhmän puheenjohtaja, liikuntajohtaja Arto Sinkkonen.

– Toinen erinomainen vaihtoehto on Veritas Stadionin pääty Kupittaalla, joka jo nykyisellään on urheilun keskittymä.

Työryhmä on tuonut esille myös kaksi muuta, kaupunkiyhteistyön näkökulmasta mielenkiintoista vaihtoehtoa: Piispanristin Lähde Kaarinassa ja Alfan liikuntakeskus Raunistulassa.

Sen sijaan Kupittaan jäähallin muuntaminen sisäliikuntapaikaksi ei työryhmän mielestä ole mielekäs vaihtoehto. Se ei vastaisi uudisrakennusta ja jäähallin tilalle rakennettava kaksiratainen harjoitushalli lisäisi kustannuksia.

Työryhmä on luovuttanut raporttinsa kaupunginjohtaja Aleksi Randellille ja tuloksia on esitelty myös kaupunginhallitukselle. Kaupunginjohtaja Randellin mukaan vaihtoehtojen selvittäminen on ollut tärkeä osa kokonaisprosessia.

– On hyvä, että työryhmä on tuonut esille useampia vaihtoehtoja. Tämä antaa paremman lähtökohdan asian jatkovalmistelulle ja päätöksenteolle kuin jos esille olisi tuotu vain yksi ratkaisumalli.

– Seuraavaksi kaupunginhallitukselle valmistellaan esitys minkä vaihtoehdon pohjalta laadintaan hankesuunnitelma. Ennen esityksen tekemistä on kuitenkin vielä joidenkin vaihtoehtojen osalta tehtävä lisäselvityksiä ja käytävä jatkoneuvotteluja.

Tavoitteena tehokas käyttö

Työryhmä kävi läpi 12 avoimella haulla saatua ideaa, joita arvioitiin valmiusasteen, sijainnin, päiväkäytön ja synergian näkökulmasta. Sijainti ja saavutettavuus olivat kriteereistä tärkeimpiä. Hallin on oltava tehokkaassa käytössä myös päiväsaikaan, jotta se on kustannustehokas.

– Keskustasijainti on tärkeä erityisesti opetustoimen kannalta. Kouluthan ovat hallin keskeinen päiväkäyttäjä. Keskustan elävöittäminen on toki yksi arvo. Kupittaa on myös varsin hyvä sijainniltaan, koska siellä on puolestaan liikuntaan liittyvää synergiaa, arvioi Sinkkonen.

Työryhmän esittämässä mittaluokassa hallin arvioidaan alustavasti maksavan 10–14 miljoonaa euroa. Tilaratkaisu voidaan toteuttaa kaupungin omana investointihankkeena, mutta myös osakeomistus, pitkäaikainen vuokrasopimus tai leasing-rahoitus ovat mahdollisia.

Tarveselvityksen mukaan tilaa tarvitsevat monet edustusjoukkueet, vanhimmat junioriurheilijat sekä erilaiset turnaukset ja tapahtumat. Myös Turun seudun Urheiluakatemia tarvitsee tiloja. Harjoitusvuoroja haetaan suuriin saleihin noin 20 prosenttia enemmän kuin niitä on saatavilla. Vaikka tarve painottuukin kilpaurheiluun, halli tukee myös turkulaisten harrasteliikuntaa.

– Muista tiloista vapautuu vuoroja lasten ja kuntoliikunnan tarpeisiin, kertoo Sinkkonen.

Työryhmä on esittänyt, että uuden sisäliikuntatilan tulee täyttää sisäpalloiluiden kansalliset ja kansainväliset olosuhdevaatimukset: 2500 istumapaikkaa, 12,5 m korkeus sekä 28 m x 48 m liikunta-ala. Tilan tulee olla muunneltavissa kolmeksi harjoituskentäksi (kokonaisliikunta-ala n. 2700 m2) esimerkiksi siirtokatsomoin.

Turun kaupungin liikuntapalvelukeskuksen tiedote luettavissa myös täällä.

Syömishäiriöihin puuttumisessa avoimuus tärkeää

2011-01-18T12:52:00.001+02:00

Vaikka syömishäiriöistä puhutaan paljon, on asia edelleen monelle varsin vieras. Syömishäiriöihin liittyy edelleen ennakkoluuloja ja epätietoisuutta. Sairastuneiden määristä Suomessa ei ole virallisia tilastoja, mutta hoitoon hakeutuvia on aiempaa enemmän. Nuorten syömishäiriöihin osataan jo puuttua suhteellisen hyvin. Syömishäiriöön sairastuneiden hoidon saatavuudessa ja sisällössä on sen sijaan suuria alueellisia eroja.
Syömishäiriöt ovat tällä hetkellä nuorten naisten yleisimpiä mielenterveyden häiriöitä. Suomessa toteutetun tutkimuksen mukaan jopa joka kymmenes nuori kärsii syömishäiriöoireilusta. Syömishäiriö ei kuitenkaan kosketa pelkästään tyttöjä ja naisia. Arvioidaan, että syömishäiriöön sairastuneista n. 10 prosenttia on poikia ja miehiä.

Syömishäiriön alkamisen tunnistaminen on usein vaikeaa, koska syömishäiriöön sairastuminen tapahtuu pikkuhiljaa. Kukaan ei sairastu yhdessä yössä. Sairastunut pyrkii yleensä myös salaamaan muilta sen, miten hän oikeasti syö ja liikkuu. Tunnistaminen tapahtuukin usein vasta sitten, kun sairaus alkaa haitata jokapäiväistä elämää.
Sairaudenkuvaan, varsinkin sairastumisen alkuvaiheessa, kuuluu, ettei sairastunut aina itse tiedosta tarvitsevansa apua. Syömishäiriön oireet – syömiseen, liikkumiseen ym. toimintaan liittyvät rutiinit - saattavat sairastavasta tuntua ratkaisulta elämän ongelmiin. Sairaudentunnon löytyminen, ymmärrys siitä että on vakavan sairauden kanssa tekemisissä, saattaa viedä pitkään.

Häiriintynyt syöminen yhdistetään usein virheellisesti ainoastaan liialliseen laihuuteen, vaikka todellisuudessa suurin osa sairastuneista on normaali- tai ylipainoisia. Syömishäiriö ei välttämättä näy päällepäin mitenkään. Syömishäiriö onkin ensisijaisesti mielen sairaus, joka näkyy ihmisen tavassa ajatella ja toimia. Sairauden oireet vaikuttavat myös fyysiseen terveyteen. Siksi syömishäiriöistä puhutaan psykosomaattisina kehon ja mielen sairauksia, joihin tulee aina suhtautua vakavasti.

Varhaisen puuttumisen tiedetään parantava syömishäiriön ennustetta. Tämän vuoksi onkin syytä olla huolissaan siitä, tunnistetaanko syömisoireilu riittävän aikaisin.
Syömishäiriöliitto-SYLI ry julkaisi 9.-luokkalaisille tehtyyn kyselyyn pohjautuneen "Ystävä tietää ensin" – raportin tammikuussa 2010. Raportin mukaan kaverit, toiset nuoret, ovat merkittävässä asemassa syömishäiriön tunnistamisessa. Huolimatta siitä, ettei suurin osa nuorista itse koskaan sairastu syömishäiriöön, kohtaavat lähes kaikki nuoret syömishäiriöitä erilaisissa tilanteissa, koulussa ja harrastuksissa. Nuoret tarvitsevat tukea ja neuvoja siihen, miten syömishäiriöitä voi tunnistaa ja miten ystävän sairastuessa tulisi toimia. Nuorille on tärkeä korostaa, että asia pitää ottaa puheeksi aikuisten kanssa, ja että nuorten tehtävänä ei ole ottaa vastuuta ystävän tai luokkatoverin sairaudesta. Nuorten on hyvä tietää, että syömishäiriö harvoin häviää tai paranee itsestään. Usein asiasta vaikeneminen vain pahentaa tilannetta.

Syömishäiriö on aina suuri haaste, joka koskettaa voimakkaasti myös sairastuneen perhettä ja lähipiiriä. Syömishäiriön taustalla on ahdistusta, pahaa oloa ja tunnesolmuja, joita sairastunut ei välttämättä tunnista ja joiden purkamiseen sairastunut tarvitsee apua. Puuttumisessa on tärkeää ymmärtää, miten syömishäiriö pyrkii eristämään sairastavan muusta maailmasta. Sairastava kietoutuu valheiden verkkoon, jonka syömishäiriöinen mieli rakentaa: on esimerkiksi helpompi valehdella muille, että on syönyt vaikka ei olisikaan, kuin kohdata ahdistus, jonka syöminen aiheuttaa.
Lähiympäristön on tärkeää olla avoin, jotta sairastava näkee, että avoimuus on voimavara eikä heikkous. Syömishäiriöihin puuttumisessa on tärkeää, että asiat tehdään mahdollisimman avoimesti ja ymmärtäen.

Sairastuneen toipumispolulla riittää haasteita vielä tunnistamisen ja puuttumisen jälkeenkin. Esimerkiksi hoitoon pääsyä helpottavat matalan kynnyksen palvelut puuttuvat monilta paikkakunnilta. Syömishäiriöiden hoidossa alueelliset erot ovat merkittäviä.

Syömishäiriöliitto – SYLI järjestää järjestyksessään toiset valtakunnalliset Syömishäiriöpäivät tammikuussa Turussa. Syömishäiriöpäivät 2011 tarjoaa kohtaamispaikan kokemustiedolle ja ammattiosaamiselle. Päivien teemana ovat nuoret, puuttuminen ja toipuminen.

Saara-Sofia Sutela
Kirjoittaja on Syömishäiriöliitto - SYLI ry:n puheenjohtaja

Julkaistu Turun Sanomien Alakerta-palstalla 18.1

Puhe Turun kauppakorkeakoulun valmistumisjuhlassa 14.1

2011-01-17T09:53:00.001+02:00

Perjantaina juhlittiin Turun kauppakorkeakoulussa vastavalmistuneita kauppatieteiden maistereita. Sain kunnian pitää juhlatilaisuudessa puheen valmistuneiden opiskelijoiden puolesta.

Turun kauppakorkeakoulun valmistumisjuhla
14.1.2011
Valmistuneen puhe
Saara-Sofia Sutela

Arvoisa kauppakorkeakoulun johtaja, hyvä juhlaväki, arvoisat kanssavalmistuneet,

Tällaisina hetkinä mieli on tyytyväinen, utelias ja haikea. Tyytyväinen täytyy olla itseensä, kun iso urakka, yksi elämän merkkipaalu, on saatu päätökseen. Uteliaana odotamme, mihin elämä, kohtalo ja sattuma seuraavaksi meitä kuljettavat. Haikeaa on jättää taakseen opiskeluaika ja kokonainen elämänvaihe, sillä siihen on mahtunut paljon.

Omaa opiskeluaikaansa miettiessä tulee nopeasti todettua, miten maailma on muuttunut. Vuonna 2005 aloitin opiskeluni erilaisessa Euroopassa, erilaisessa Suomessa, erilaisessa Turussa ja erilaisessa Turun kauppakorkeakoulussa, kuin mistä nyt valmistun. Näiden vuosien aikana on voitettu olympiamitaleita ja käyty monet vaalit. Vuosien varrella on solmittu rauhaa ja aloitettu uusia sotia. Suomeen on syntynyt uusia kuntia ja vanhoja poistunut kartalta. Opiskelujeni aikana Suomessa on hoidettu EU-puheenjohtajuus. On perustettu Youtube ja Spotify, tuotu markkinoille iPhone. Kioton sopimus on astunut voimaan ja on saatu ja kumottu uutta tietoa ilmastonmuutoksesta. On surtu koulusurmia ja iloittu Nobelin rauhanpalkinnosta. Viime vuosina on kärsitty lamasta ja ilmastokatastrofeista. Viime vuonna uusi yliopistolaki astui voimaan.

Jos on maailman ympärillä muuttunut, niin olen myös itse muuttunut. Minä ja ihmiset ympärilläni, olemme kasvaneet ja kehittyneet maailman muutosten mukana, kukin omaan suuntaamme. Kun muistelen itseäni opintojeni alkaessa… Olin toisaalta lähes angstinen, varautunutkin, toisaalta sinisilmäinen ja naiivi, mutta ennen kaikkea optimistinen, motivoitunut ja vastaanottavainen. Elin hetkessä enkä huolehtinut tulevasta. Ensimmäisellä vuosikurssilla minulle oli aina edessä huominen, seuraava yritys, ensi vuosi. Uusintatentti ja rästitehtävä.

Arjessa muutosta ei aina havaitse, varsinkaan itsessään. Mutta olen kyllä muuttunut ja kasvanut. Arki ja elämä opettivat, että jokainen rästitentti ja tekemättä jäänyt peruskurssi löytyy vielä edestä. Etteivät vaikeat asiat muutu helpommiksi siirtämällä niitä eteenpäin.

Ensimmäisellä vuosikurssilla opiskellessani minua ja kurssikavereitani eivät työllistymisnäkymät huolettaneet, olihan meistä kaikista tulossa businessmiehiä ja naisia. Reilut viisi vuotta sitten, ensimmäisen vuoden opiskelijana, opiskelijaelämällä oli enemmän tekemistä kaiken muun uuden ja kiinnostavan, kuin varsinaisen opiskelun kanssa. Yksi suurimmista taloustieteellisistä kysymyksistä päässämme oli se, miten opintotuki oli mahdollista saada riittämään asumiseen, ruokaan, koulukirjoihin ja yöttömiin öihin.

Tänä vuonna, kuudennen vuosikurssin opiskelijana, tiedostin jo turhankin hyvin tulevaisuuden haasteet: työttömyyden, ikärakenteen muutoksen, verovarojen riittämättömyyden ja valtion velan. Samalla me tiedostamme myös oman vastuumme tässä kaikessa. Juuri näitä yhteiskunnan haasteita varten meitä on koulutettu ja me olemme kouluja käyneet. Koska me ymmärrämme, että vain työllä voimme luoda hyvinvointia.

Olemme saaneet Turun kauppakorkeakoulusta erinomaisen tutkinnon ja hyvän koulutuspohjan siihen, mitä ikinä haluammekaan elämässämme tehdä. Turun kauppakorkeakoulun vahvuus on juuri se, jolla tulevaisuuden Suomen haasteisiin vastataan. Kauppatieteiden maistereiden koulutuksessa huomioidaan elinkeinoelämän tarpeet. Jokaisella ikäluokalla on omat haasteensa ja modernissa, innovatiivisessa korkeakoulussa osataan ja halutaan reagoida ympäristön muutoksiin. Opiskelu Turun kauppakorkeakoulussa on monipuolista ja kansainvälistä. Opiskelijoilla on mahdollisuus joustavasti suorittaa tutkintoaan, omien kiinnostuksenkohteiden ja elämäntilanteen mukaan. On kerrassaan upeaa, miten täällä kannustetaan vaihtoon lähtöön ja harjoittelumahdollisuuksien hyödyntämiseen ja miten opetusmenetelmiä ja –materiaaleja kehitetään. Täällä on hyvä yhteishenki ja matala hierarkia. Turun kauppakorkeakoulussa on ollut hyvä opiskella.

Koulutuksen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Vain osaamisella Suomi voi aidosti kilpailla globaaleilla markkinoilla. Koulutuksella on valtava merkitys myös talouskasvun kannalta. Osaaminen ja korkea, laadukas koulutus ovat Suomen kilpailuvaltteja.

Juuri opintonsa päättäneen näkökulmasta pelkkä koulutus ei kuitenkaan näyttäydy avaimena onneen. Etenkään Turun seudulla vastavalmistuneiden työllistyminen ei aina suju niin, kuin ensimmäisen vuosikurssin opiskelijana ajateltiin. Turun kauppakorkeakoulu kyllä kouluttaa maistereita elinkeinoelämän ja yritysten tarpeisiin, mutta jostain kertoo se, että koulutusta vastaavaa työtä on vaikea alueelta löytää. On koko Varsinais-Suomen aluetta koskeva, yhteinen ongelma, kun akateemisesti koulutetut joutuvat muuttamaan työn perässä muualle. Uskon kuitenkin, että elämä kuljettaa ja osaajille löytyy töitä. Jokainen meistä löytäköön oman paikkansa. Kenestä nyt muutenkaan oikeasti tulee isona juuri sitä, mitä nuorena ajatteli? Piti minustakin tulla näyttelijä ja upseeri.

Opiskeluelämäni ajalle onkin mahtunut monta identiteettikriisiä. Seuraava sellainen on edessäni juuri nyt. Olen ollut koko nuoruuteni opiskelija. Mikä minusta nyt tulee, miksi tituleeraan itseäni, mihin identifioin itseni? Opiskelijakorttiini ei tule enää uutta tarraa.

Toinenkin identiteettikriisi on käyty läpi. Aloitin opintoni Turun kauppakorkeakoulussa ja nyt valmistun Turun yliopistosta. Se ei ole pieni juttu. Muutoksessa on ollut työtä ja sulattelemista, mutta on ollut hienoa olla mukana juuri tässä murrosvaiheessa. Me saimme olla osa sekä itsenäistä omaa kauppakorkeaa, että yhtenäistä ja vaikuttavampaa yliopistoa. Yliopistolakiuudistus ja korkeakoulujemme yhdistyminen ovat osoittautuneet onnistuneiksi ja tulevaisuuteen katsoviksi muutoksiksi.

Kaiken tämän elämän, minän, ympäristön ja identiteetin muutoksessa on helpottavaa, että tietää jonkin olevan pysyvää. Jokainen meistä on näiden vuosien aikana solminut uusia ystävyyssuhteita, tutustunut kurssikavereihin ja vierustovereihin. Meidän kaikkien opintosuorituksiin on sisältynyt paljon ryhmätöitä ja tiimityöskentelyä, joista on monella tapaa iloksi ja opiksi jatkossa. Niiden kautta on muodostunut myös lukuisa joukko ystävyyksiä, jotka säilyvät koko loppuelämän. Ystävissämme on maailmamme pienoiskoossa ja siitä olemme oppineet varmasti lähes yhtä paljon kuin niin osaavilta opettajiltamme, lehtoreiltamme ja professoreiltamme. Olen kiitollinen siitä, että olen näiden viiden ja puolen vuoden aikana saanut muutaman tärkeän uuden ystävän.

Ja vaikka emme olisikaan vielä ystävystyneet ihan kaikkiin opiskelijakollegoihimme, muodostamme yhdessä jo nyt todella tiheän verkoston. Vielä vuosien päästä meitä yhdistävät yhteiset muistot ylykursseista, Montun bileistä, laskiksen uusinnoista ja pikkulaskiaisista. Ja vähintäänkin meitä yhdistää se kaikille viimeinen rutistus, lopputyö, johon kaikki kulminoituu. En tiedä ketään, joka ei olisi tuskaillut gradunsa kanssa. Sellainen kokemus luo yhteishenkeä vielä vuosienkin päästä, vähän niin kuin maraton.

Vähän kuin maratonin maaliin pääsyssä, tämän valmistumisjuhlan myötä korkeakoulutuksemme on tullut päätökseen. Opintiemme ei kuitenkaan pääty tähän, sillä nyt meille kaikille on myönnetty koko loppuelämän kestävä jatko-opinto-oikeus. Ja elämähän opettaa. Mitä meistä sitten ikinä isona tuleekaan (kirjanpitäjiä, markkinointisuunnittelijoita, controllereita, sijoitusneuvojia, johtajia, asiantuntijoita, tutkijoita tai poliitikkoja), olemme saaneet Turun kauppakorkeakoulusta hyvän pohjan. Viis siitä identiteettikriisistä. Me olemme kauppatieteiden maistereita. Meillä tulee aina olemaan jotain, jonka olemme saaneet suoritettua loppuun. Siitä on syytä olla ylpeä ja sitä on syytä juhlia.

Kiitos.

Tässä tuore maisterin molempien mummien kanssa. Vasemmalla äitini äiti Irja ja oikealla isäni äiti Lyyli.
Tässä perhepotretti. Oikealla oleva pikkuveljeni Niklas opiskelee myös Turun kauppakorkeakoulussa paria vuosikurssia itseäni alemmalla.

Kolumni Turkulaisessa 12.1

2011-01-12T21:37:00.002+02:00

Opiskelu ja elämä

Juuri opintoni päättäneenä on viimeaikoina tullut pohdiskeltua opiskeluelämän ja työelämän rajapintoja. Opiskelija- ja koulutuspolitiikassa tuntuu välillä vallitsevan tietynlainen vastakkainasettelun ilmapiiri. Opiskelijoiden näkökulmasta poliittinen viesti liittyy yleensä toimeentuloon ja esimerkiksi opiskelijaetuihin. Valtakunnallisessa politiikassa sen sijaan opiskelijoiden asioita lähestytään usein toisesta näkökulmasta: kärkiajatuksena on saada opiskelijat nopeasti koulutusputkesta ulos ja töihin veroeuroja tuottamaan. Molemmat näkökulmat ovat tietysti täysin oikeutettuja. On totta, että opiskelijoiden toimeentuloa tulee parantaa, ihan kuten on myös totta, että opiskeluaikoja tulee saada lyhennettyä.

Jotta kahden näkökulman vastakkainasettelusta päästäisiin eteenpäin, pitääkin keskittyä seikkoihin, joista kaikki ovat yhtä mieltä. Taloudellinen tosiasia on, että tulevaisuudessa vähemmällä pitää tuottaa enemmän. Tällä hetkellä opiskelujaan läpikäyvä sukupolvi tulee löytämään edestään tilanteen, jossa verovaroilla maksettavien tukien tarvitsijoita on aikaisempaa enemmän samalla, kun verovaroja kartuttavia on yhä vähemmän. Tuskin on opiskelijaa, joka ei tiedostaisi valtion velkaantumiseen ja väestön ikääntymiseen liittyvää problematiikkaa. Politiikassa vellova työurien pidentämiskeskustelu koskee juuri meitä.

Opiskeluaikaa voidaan tehostaa esimerkiksi lisäämällä opinto-ohjausta. On tärkeää, että opiskelija ohjatusti pohtii jo mahdollisimman varhaisessa opintojen vaiheessa omaa suuntautumistaan ja kiinnostuksen kohteitaan myös työuraansa ajatellen. Siksi perinteisen opinto-ohjauksen rinnalle tarvittaisiinkin täsmällisempää uraohjausta. Erityisesti korkeakouluissa moni koulutuslinja on varsin yleispätevä, eikä siten valmista opiskelijaa juurikaan työelämään siirtymiseen. Moni päätyy opiskelupaikkaansa tietämättä, mitä oma ala oikeastaan on ja minkälaisiin työtehtäviin opintojen kautta olisi mahdollista päätyä. Loppututkinnosta pitää kuitenkin jäädä käteen muutakin kuin tietty määrä suoritettuja opintoja. Kaikista ei tule tutkijoita, eikä maisterimassoja kannata kouluttaa kortistoon. Opinto-ohjaus yhdistettynä uraohjaukseen voisi paitsi nopeuttaa valmistumista, myös siirtymistä työelämään.

Samalla on tärkeää muistaa, että melko harvan opiskelijan työura alkaa vasta opintojen päätyttyä. Suurin osa opiskelijoista työskentelee aktiivisesti jo opintojensa ohessa, usein pakon sanelemana. Opintoraha ja asumistuki ovat yhteensäkin maksimissaan sen 500 euroa, jolloin lisätienestit tulevat nopeasti tarpeeseen. Monella opiskelijalla on todellisia haasteita tasapainoilla opintosuoritustensa ja toimeentulonsa kanssa. Työurien pidentäminen alkupäästä edellyttääkin niin opintojen etenemisen, kuin työelämään siirtymisen esteiden purkamista. Tämä tarkoittaa myös opintotuen remontoimista kannustavammaksi ja joustavammaksi.

Samaa mieltä ollaan myös siitä, että työikäiset ja työkykyiset tulee saada paitsi kiinni työelämään, myös jaksamaan siellä aikaisempaa pidempään. Siksi yksilön hyvinvointiin pitää kiinnittää huomiota koko työuran ajan, opiskeluja myöten. Opiskeluliikuntaan tarvitaan lisää painopistettä ja työhyvinvoinnin kehittämiseen uusia avauksia.

Kun esteitä poistetaan ja kannustusta lisätään, jää jäljelle opiskelijan oma vastuu. Lopulta on opiskelijan oma päätös edetä määrätietoisesti kohti omia tavoitteita ja unelmia. Yhteiskunnan tehtävä on tarjota siihen mahdollisuus.

Saara-Sofia Sutela

Kirjoittaja on eduskuntavaaliehdokas (kok.) ja vastavalmistunut KTM

Kolumni luettavissa myös verkkolehdessä täällä (s.4).

Anna nuorelle tulevaisuus

2011-01-06T21:22:00.001+02:00

Loppusyksystä olin mukana Turun yliopiston ja OCM Varsinais-Suomi ry:n järjestämässä ajankohtaiseminaarissa, jonka teemoina olivat lasten ja nuorten hyvinvointi sekä syrjäytymisen ehkäisy. "Anna nuorelle tulevaisuus" -nimellä kulkenut seminaari oli erittäin laadukas ja mielenkiintoinen, varmastikin yksi parhaista kokonaisuuksista joissa minulla on ilo ollut olla mukana. Lisäkseni seminaarissa olivat äänessä muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kari Välimäki, työ- ja elinkeinomisiteriön ylijohtaja Tuija Oivo, poliisiylijohtaja Mikko Paatero, emeritusarkkipiispa John Vikström ja ministeri Stefan Wallin. Puheenjohtajana toimi professori Toivo T. Salmi. Itse sain kunnian pitää kommenttipuheenvuoron seminaarin työtä, vapaa-aikaa ja vapaaehtoistyötä koskevassa osiossa.

Itselleni tyypillisesti olin valmistellut puheenvuoron lyhyin tukisanoin ja ranskalaisin viivoin, eikä niistä ole oikein ollut lisättäväksi tänne blogiin. Nyt kirjoitin kuitenkin järjestäjien toiveesta epämääräiset muistiinpanoni kokonaisiksi lauseiksi. Ymmärtääkseni tarkoitus on koota osa seminaarin alustuksista yksiin kansiin. Tässäpä siis vihdoin jo reilut pari kuukautta sitten pitämäni puheenvuoro. Tuttua asiaa.

Saara-Sofia Sutela
29.10.2010
Anna nuorelle tulevaisuus –seminaari
Minun näkemykseni, liikuntalautakunnan puheenjohtaja Saara-Sofia Sutela, Turun kaupunki

Arvoisat kuulijat, hyvä seminaariväki,

on kunnia saada tuoda oma näkemykseni tähän korkeatasoiseen seminaariin. Kaikki edellä kuullut alustukset ja puheenvuorot ovat antaneet hienoja, erilaisia näkökulmia yhteiseen tärkeään aiheeseemme. Lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja syrjäytymisen ehkäisystä on puhuttu paljon. Itse haluan omassa puheenvuorossa tuoda esille urheiluseuratyön ja liikunnan merkityksen. Vaikka poliittinen urani onkin vielä melko lyhyt, olen jo oppinut että asioita tulee osata perustella luvuilla. Haluankin siksi kertoa pieniä otteita tilastoista ja tutkimuksista.

Hyvinvoinnista ja liikunnan merkityksestä tiedetään muun muassa, että jokainen nuorisotyöhön laitettu euro vähentää sosiaali- ja terveysmenoja seitsemällä eurolla. Jokainen syrjäytynyt nuori sen sijaan maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa. Tiedämme lisäksi, että ennaltaehkäisyyn sijoitetut rahat maksavat itsensä muutamassa vuodessa ja että keskimäärin nämä investoinnit tulevat säästöinä peräti kolminkertaisesti takaisin. Pelkästään liian vähäinen liikunta aiheuttaa sosiaali- ja terveysministeriön mukaan Suomessa 300-400 miljoonan euron menot joka vuosi.

Yhteiskunnan näkökulmasta kyseessä ovat isot summat, joihin meillä ei yksinkertaisesti ole varaa. Puhumattakaan siitä henkilökohtaisesta tragediasta, joka surullisiin tarinoihin aina liittyy yksilön näkökulmasta.

Vaikka tiedämme kaiken tämän, ei liikuntajärjestö- ja seuratyö läheskään aina saa sitä kunniaa, jonka ne mielestäni ansaitsisivat. Jostain syystä tuntuu, että urheiluseuratoimintaa pidetään edelleen helposti jonkinlaisena kivana vapaa-ajan puuhasteluna. Kiitos vanhemmalle rikoskonstaapeli Sami Isoniemelle, joka jakoi täällä oman, ajatuksia herättävän selviytymistarinansa. Ymmärtääkseni hänenkin kokemuksissaan jalkapallolla on ollut suuri merkitys. Urheiluharrastus ja oma seura ovat edustaneet jotain pysyvää, sellaista yhdessä tekemistä, mikä säilyy silloinkin kun elämässä muuten joutuu kohtaamaan vaikeita asioita. Jokainen, joka on joskus pukenut seuraverkkarit päällensä tietää, miltä se tuntuu kun kuuluu johonkin, on osa omaa joukkuetta ja omaa porukkaa. Urheiluseuratoiminta on tuhansille nuorille erittäin merkittävä osa elämää, eikä sitä siis missään nimessä tulisi nähdä minään puuhasteluna. Liikunnan terveyttä edistävän merkityksen lisäksi tuleekin huomioida harrastusten sosiaaliset ja yhteisölliset merkitykset.

On myös hyvä muistaa, että urheiluseurojen ja liikuntajärjestöjen kautta on mahdollista tavoittaa suuri osa lapsista ja nuorista. Lähes puolet 3-18 –vuotiaista suomalaisista kuuluu urheiluseuraan. Samalla kun kaupungin nuorisotoimi tavoittaa alle 10 prosenttia ja erilaiset nuorisojärjestöt noin 30 prosenttia nuorista, tavoitetaan seuratoiminnan kautta siis peräti joka toinen.

Suomalaisen urheilun perusta on yhä edelleen vapaaehtoistyössä, jota toteuttaa noin 7000 urheiluseuraa. Mikäli tämä vapaaehtoisten työpanos korvattaisiin palkkatyöllä, nousisi hintalappu SLU:n arvion mukaan minimipalkallakin arvioituna vähintään 2 miljardiin euroon vuodessa. Tulevaisuudessa vapaaehtoistyön arvo tulee vain nousemaan. Suomalaiset osallistuvat mielellään seuratoimintaan erilaisissa vapaaehtoisrooleissa. Jokainen suomalainen tekee keskimäärin kolme tuntia vapaaehtoistyötä joka viikko, mikä tarkoittaa vuositasolla yhteensä noin 150 000 henkilötyövuotta.

Suurin osa vapaaehtoistoiminnasta syntyy erilaisissa yhdistyksissä ja järjestöissä. Jo pelkästään kaikkien edellä mainittujen lukujen valossa on selvää, miten tärkeää näiden toimintamahdollisuuksien turvaaminen on lasten ja nuorten hyvinvoinnin sekä syrjäytymisen ehkäisyn kannalta.

Kiitos.

Luottamusta ja luopumista

2011-01-04T18:31:00.004+02:00

Politiikkoja on viimeaikoina kilvan kannustettu julkistamaan nk. sidonnaisuutensa. Omalta osaltani olen alusta asti avoimesti kertonut omista sidonnaisuuksistani: muun muassa työpaikoista ja eri luottamustoimista. Tiedot ovat olleet esillä tämän blogin lisäksi muun muassa kotisivuillani.

Uusi vuosi ja uudet kujeet pitää jälleen paikkansa ja vuodenvaihde toi tulleessaan muutoksia myös luottamuspaikkoihini. Kiitän uudesta luottamuksesta ja samalla luovun osin haikeinkin mielin osasta rooleistani. Vaihtuvuus on kuitenkin hyvä asia ja välillä toimintaan on pakkokin saada uutta verta. Ei ole järkeä jääräpäisesti pitää kiinni totutuista paikoista vuodesta toiseen kun jossakin vaiheessa sitä vaan on antanut sen, mitä annettavissa on. Samalla voi tuoda toisaalle sitä kaivattua uutta näkemystä.

Turun Riento ry
Luottamustoimet oman kotiseurani hallinnossa ovat olleen minulle niitä kaikkein ensimmäisiä. Mihin olenkaan ponnistanut, olen tehnyt sen seuratoiminnan kautta. Turun Riennossa minulle uskallettiin antaa luottamusta jo nuorena aktiivialoittelijana. Minulle taisi tulla viime vuonna 11 vuotta täyteen Turun Riennon Voimistelun johtokunnassa ja hallituksessa. Turun Riento ry:n puheenjohtajana olen toiminut neljä kautta ja sitä ennen yhden kauden hallituksen jäsenenä. Ensimmäisen puheenjohtajuuteni sain ollessani 19-vuotias ja tiettävästi Suomen nuorin seurajohtaja. Pääseuran puheenjohtajaksi minut nosti edeltäjäni Anders Blom.

Viime vuoden syyskokouksissa luovuin kaikista luottamuspaikoistani Turun Riennon päätöksentekoelimissä. Vuodet ovat antaneet paljon, mutta nyt on uusien tuulien aika. Riento on kuitenkin aina kotiseurani ja ponnistuslautani, jolle olen paljosta kiitollinen.

Luottamuspaikoista luopumisen jälkeen en siis enää ole liikuntalautakunnassa esteellinen käsittelemään seuraa koskevia asioita (kuten toiminta-avustukset). Valitettavasti tästä on ollut väärää tietoa liikkeellä mm. lehdistön keskuudessa.

TYYn edustajisto
Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston jäsen ehdin olla vuodesta 2009. Edustajistopaikasta luovuin nyt joulukuussa valmistumiseni myötä. Edustajistopesti antoi hyvää kokemusta ja laajensi ymmärrystäni paitsi opiskelijajärjestöjen vaikuttamistyöstä, myös yleisesti opiskelijoita lähellä olevista poliittisista kysymyksistä.

Opintoni ovat nyt siis valmiit, enkä enää toimi suoranaisesti opiskelijastatuksella. Opiskeluja jatkan kuitenkin saman tien aloittaessani ensi viikolla viestinnän perusopinnot Helsingin yliopiston avoimessa.

Kokoomus
On ollut todella ilahduttavaa, miten nopeasti olen saanut luottamusta puolueeni sisällä. Vuoden nyt vaihduttua olen ottanut vastaan parikin uutta luottamuspestiä:

Kansallisen Lastenliiton Varsinais-Suomen piirin puheenjohtajuus, Varsinais-Suomen Kokoomusnaisten piirihallituksen jäsenyys, Varsinais-Suomen Kokoomuksen piirivaltuuston jäsenyys ja Puoluevaltuuston varajäsenyys ovat kaikki mieleisiä ja mielenkiintoisia uusia luottamustehtäviä. Erityisesti Lastenliiton toimintaan olen innolla tutustunut puheenjohtajan pestin myötä. Lämmin kiitos luottamuksesta!

Summa summarum, tässäpä uuden vuoden alkajaisiksi tämän hetkiset toimeni:
Työ:
Kansanedustajan avustaja (Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Ravi)
Eduskunta

Luottamustehtävät:
KUNNALLISPOLITIIKKA
- Turun kaupunginvaltuuston jäsen
- Turun liikuntalautakunnan puheenjohtaja
- Turun tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunnan varajäsen
- Varsinais-Suomen liiton maakuntavaltuuston varajäsen
KOKOOMUS
- Kansallisen Lastenliiton Varsinais-Suomen piirin puheenjohtaja
- Turun kokoomuksen valtuustoryhmän työvaliokunnan jäsen
- Kokoomuksen Turun Aluejärjestön hallituksen jäsen
- Itä-Turun Kokoomusnaisten hallituksen jäsen
- Varsinais-Suomen Kokoomuksen piirivaltuuston jäsen
- Varsinais-Suomen Kokoomusnaisten piirihallituksen jäsen
- Puoluevaltuuston varajäsen
MUUT LUOTTAMUSTOIMET
- Suomen Voimisteluliiton hallituksen jäsen
- Syömishäiriöliitto – SYLIn hallituksen puheenjohtaja

Muuta:
Perheyrityksemme Sutela Consulting Oy:n osakas ja hallituksen jäsen

Näiden lisäksi olen siis Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaana Varsinais-Suomen vaalipiirissä. Kaikin puolin mielenkiintoinen vuosi ja etenkin kevät tulossa! Mukavaa alkanutta uutta vuotta kaikille!

EViva –hanke on edistystä

2010-12-21T14:37:00.005+02:00

Turun kaupunginvaltuusto päätti maanantaina 29.11 vuoden 2011 talousarviosta ja sen myötä 500 000 euron määrärahasta liikunta-, kulttuuri- ja nuorisolautakuntien yhteiselle ennaltaehkäisevän virikkeellisen vapaa-ajan EViva –hankkeelle. Tämä on tärkeä poliittinen linjaus pienten hallintokuntien ennaltaehkäisevän toiminnan merkityksestä.

Ennaltaehkäisystä puhutaan niin valtuustoryhmien välisessä sopimuksessa, kuin toimintaa ohjaavissa strategisissa asiakirjoissa (esim. Asukkaiden hyvinvointiohjelmassa 2009–2013). Sana on tuttu myös lukuisista juhlapuheista. Aidot panostukset ennaltaehkäisevään toimintaan ovat tästä huolimatta olleet melko vähäisiä, kun keskustelu turhan helposti kärjistyy ns. korjaavien ja ennaltaehkäisevien palveluiden vastakkainasetteluksi. Kuitenkin, jos verrataan sosiaali-, terveys- ja sivistystoimien menojen muutosta viimeisen vuosikymmenen aikana, näkyy eri hallintokuntien budjettikehityksissä huimia eroja. Samalla kun peruspalvelujen menot ovat kasvaneet räjähdysmäisesti, ovat nuoriso- ja kulttuurilautakunta saaneet tyytyä nollakasvuun ja liikuntalautakunta ainoana hallintokuntana jopa negatiiviseen budjettikehitykseen.

Juuri tästä syystä kaupunginvaltuuston tekemä päätös näiden hallintokuntien yhteistyön tukemisesta on niin tärkeä. Talouden tasapainottamisen nimissä tiedämme, että satsaukset ennaltaehkäisyyn ovat satsauksia tulevaisuuteen. EViva! –hanke edustaa tulevaisuuteen katsovaa päätöksentekoa myös muilta osin, sillä hankkeen perusperiaatteena on ennaltaehkäisyn lisäksi asukaslähtöisyys. Hankkeen tarkoituksena on saada vuoteen 2015 mennessä 10 000 uutta osallistujaa vapaa-aikatoimintaan. Palveluiden kehittämisessä lähtökohtana on asukkaiden kuuleminen alueellisesti.

Kolmen hallintokunnan yhteishanke edustaa myös sellaista raja-aidat ylittävää toimintaa, josta on paljon puhuttu. Eri virastojen välistä yhteistyötä on tärkeä tehostaa ja kehittää. EViva! –hanke tarjoaa mahdollisuuksia myös uusille avauksille yhteistyössä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Turusta löytyy satoja kaupunkilaisille vapaa-ajan toimintaa järjestäviä järjestöjä ja yhdistyksiä, joiden tarjonnalla on suuri merkitys kaupunkilaisten hyvinvoinnille.

Kun hyvinvoinnista ja ennaltaehkäisystä on puhuttu niin paljon, on todella hienoa että puheiden seurauksena syntyy myös todellisia tekoja. Kaupunginvaltuuston nyt tekemä päätös osoittaa valmiutta uudenlaiseen ajatteluun. Kun jokainen ennaltaehkäisyyn sijoitettu euro saadaan moninkertaisesti takaisin, voidaan pienelläkin panostuksella saada suuria aikaan. Tässä ajattelussa Turkua voidaan hyvällä syyllä nimittää vapaa-aikatoiminnan edelläkävijäksi.

Pääkirjoitus Voimistelu -lehdessä 4/2010

2010-12-21T14:32:00.004+02:00

Eräs voimistelutarina

Olen harrastanut voimistelua kauemmin, kuin olen osannut kävellä. Voimistelutarinani alkaa äiti-lapsijumpasta ja jatkuu varmasti pitkään. Matkan varrella olen saanut olla mukana voimistelutoiminnassa monessa roolissa.

Nuorempana harrastin aktiivisesti joukkuevoimistelua. Joukkueemme ei kuulunut Suomen kärkeen, mutta se ei pahemmin haitannut, sillä meillä oli loistava tiimihenki ja harjoituksiin oli aina kiva mennä. Yläasteikäisenä loukkasin selkäni, enkä enää pystynyt lajin vaatimiin taivutuksiin. Onnekseni sain jatkaa rakasta harrastusta muilla tavoin ja siirryin apuohjaajaksi nuorempien joukkueelle. Olen mukana valmennustoiminnassa edelleen, enkä oikein osaisi olla olematta.

Ohjaustoiminnan kautta päädyin mukaan myös seuran hallintoon: ensin nuorisojäseneksi voimistelujaostoon, myöhemmin koko yleisseuran hallitukseen ja sen puheenjohtajaksi. Silloinen seurajohto huomasi, että minulla oli intoa olla mukana toiminnassa, vaikken enää itse pystynytkään harrastamaan. Kysymättä en olisi tullut hakeutuneeksi päätöksentekoon.

Seuratoiminta on sittemmin vienyt minua moneen paikkaan: vaikuttajaksi valtakunnallisiin liikuntajärjestöihin, työharjoitteluun ulkomaille, matkoille kansainvälisiin tapahtumiin ja lopulta politiikkaankin. Voimistelun kautta olen saanut esiintymiskokemusta,

elinikäisiä ystäviä ja kansainvälisiä kontakteja. Olen tavannut liikuntapäättäjiä Suomessa ja ulkomailla ja saanut olla vaikuttamassa urheilujärjestöjen toimintaan. Ennen kaikkea olen oppinut paljon. Organisointitaitojen ja vastuunkantamisen lisäksi sen, miten mieletön yhteiskunnallinen merkitys vapaaehtoisella seuratoiminnalla on.

Aina voin ylpeänä kertoa taustani olevan voimistelussa. Tämä yhdistää meitä kaikkia. Seuratoiminnassa voi olla mukana monella tavalla, eikä mukaan lähteminen katso ikää tai kokemusta. Millainen on Sinun voimistelutarinasi?

Saara-Sofia Sutela

Suomen Voimisteluliiton hallituksen jäsen

Hyvää itsenäisyyspäivää!

2010-12-06T17:52:00.009+02:00

Pidin torstaina juhlapuheen Paasikiviopiston itsenäisyysjuhlassa. Puheessani kerroin omista tarttumakohdistani Suomen historiaan, muun muassa urheiluhistorian kautta.

Kuten tiedämme, Suomessa järjestettiin ensimmäiset ja ainakin toistaiseksi ainoat olympialaiset 1952. Suomi itseasiassa sai kesäolympialaisten järjestämisoikeuden jo aikaisemmin, vuonna 1940. Silloin kisat jouduttiin kuitenkin peruuttamaan toisen maailmansodan syttymisen vuoksi. Itsenäisyys oli saatu pari vuosikymmentä aikaisemmin ja tahto puolustaa maatamme oli yhteinen. Itsenäisyyttä puolustettiin suomalaisella periksiantamattomuudella ja sisukkuudella. Kun kesäolympialaiset jouduttiin sodan alta peruuttamaan, järjestettiin suunniteltuna ajankohtana muistotilaisuus, jossa kunnioitettiin talvisodassa kaatuneita urheilijoita. Tähän muistotilaisuuteen Yrjö Jylhä kirjoitti runonsa Vaienneet voittajat:

Te ette turhaan taistelleet,

te ette turhaan kaatuneet,

te saitte suurimman voiton,

te voititte veljen veljelleen,

te löysitte kansan eksyneen.

Te airuet aamun koiton.

Edesmennyt pappani Aarne palveli maatamme kolmessa sodassa: 
talvisodan lisäksi jatkosodassa ja Lapin sodassa. Pappa ei juurikaan sodasta puhunut, 
mutta hänen saamansa selkävamma muistutti meitä aina taisteluista.

 
Näissä mietteissä toivotan kaikille hyvää Suomen itsenäisyyden 93-vuotisjuhlapäivää.

Sielun ja kehon hoitoa

2010-11-05T16:47:00.002+02:00

Syömishäiriöiden hoitoon liittyy monia haasteita. Jo sairauden määrittäminen on ongelmallista ja yleisesti hyväksytyn määritelmän puuttuminen vaikeuttaa myös diagnosointia. Sairauteen myös kuuluu, ettei sairastunut itse aina edes koe tarvitsevansa apua. Läheskään aina syömishäiriöiden oireet eivät näy päällepäin.

Toisekseen syömishäiriöt poikkeavat lähes kaikista muista sairauksista siinä, ettei syömishäiriöitä voida lukea selkeästi somaattisiin tai psyykkisiin sairauksiin. Toisin kuin lääketieteemme tunnistamat muut ongelmat, syömishäiriöt eivät oireile vain joko mielen tai kehon ongelmina. Syömishäiriöihin liittyy aina molempia. En äkkiseltään keksi yhtäkään muuta sairautta, jossa olisi niin selkeästi sekä kehollisia, että psyykkisiä piirteitä.

Syömishäiriöiden erityispiirteet johtavat siihen, että myös hoidon tulisi olla paremmin räätälöityä. Syömishäiriöiden hoidossa tulee ottaa huomioon koko ihminen: sekä mieli, että keho. Siksi syömishäiriöiden hoidon tulisi jo lähtökohtaisesti perustua somaattisen ja psykiatrisen osaamisen tasapainoon ja saumattomaan yhteistyöhön. Oikea paikka syömishäiriöistä toipumisen lähtökohdaksi tuntuisi olevan fyysisen ja psyykkisen hoidon rajapinnassa. Lisäksi syömishäiriöiden hoito vaatii aina erityisosaamista: syömishäiriöihin erikoistumista ja sairaudenkuvan ymmärtämistä.

Valitettavasti tähän ei ole vielä läheskään kaikkialla päästy. Ymmärtääkseni Suomessa on yleistä hoitaa syömishäiriöitä ensisijaisesti joko psykiatrisella, tai somaattisella osastolla. Tuntuu, että hoito on turhan harvoin harkitusti näistä molemmista integroitua. Sisätautien ja psykiatrisen hoidon lisäksi toipumista tukevat esimerkiksi fysioterapeutin ja ravintoterapeutin mukanaolo.

Onneksi syömishäiriöiden hoidossa otetaan kehitysaskeleita. Kävimme lokakuussa Syömishäiriöliitto - SYLI:n hallituksen voimin tutustumassa syömishäiriöiden hoitoon Pohjanmaalla. Esimerkiksi Pietarsaaressa tehdään vahvaa pioneerityötä syömishäiriöiden hoidossa. Alle 20 000 asukkaan kaupungissa ollaan muuta Suomea pidemmällä: julkiselta puolelta löytyy syömishäiriöihin erikoistunut poliklinikka, sekä syyskuussa avattu intensiiviseen hoitoon pohjautuva päiväosasto. Toiminnasta on saatu hyvää palautetta ja lupaavia toipumistarinoita. Pietarsaaren mallissa on vahvasti mukana myös tutkimustyötä, joten tuloksia voitaneen jatkossa hyödyntää syömishäiriöhoidon kehittämisessä muuallakin Suomessa.

Syömishäiriöiden hoidossa tuntuukin olevan huomattavia alueellisia eroja. Hoitoon pääseminen ja sen sisältö voivat vaihdella suurestikin eri puolilla Suomea. Yksi suurimmista haasteistamme liittyykin yhä edelleen syömishäiriötietouden välittämiseen. Meidän tulee tehdä töitä syömishäiriöiden kokemustiedon ja osaamisen eteenpäin viemiseksi. Tammikuussa järjestettävät valtakunnalliset Syömishäiriöpäivät ovat kohtaamispaikka juuri tätä tavoitetta varten. Terveys-, sosiaali-, kasvatus- ja opetusalan ammattilaisille suunnatuilla päivillä teemana on tänä vuonna puuttuminen ja toipuminen. Lämpimästi tervetuloa mukaan!

Saara-Sofia Sutela

puheenjohtaja

Syömishäiriöliitto - SYLI ry

pj@syomishairioliitto.fi

Teksti julkaistu Syömishäiriöliitto - SYLI ry:n SYLILLINEN -jäsenlehden puheenjohtajapalstalla 02/2010. Verkkoversio luettavissa täällä.

Äänestä äitiä isänpäivänä!

2010-11-04T21:29:00.004+02:00

Parhaillaan käydään seurakuntavaaleja. Ennakkoäänestää voi vielä huomenna perjantaina ja varsinainen äänestyspäivä on isänpäivänä, sunnuntaina 14.11. Monessa seurakunnassa äänestää voi myös vielä maanantaina 15. päivä.

Ehdokkaat seurakunnittain ympäri Suomen löytää täältä. Turun Martinseurakunnan alueella asuville minulla on kuitenkin esittää erinomainen ehdokas, äitini Minna. Äiti on aidosti hyvä ihminen: hyväsydäminen, avoin ja tarvittaessa vahva. Hän on ollut monessa mukana ja nähnyt elämää monelta kantilta. Äiti työskentelee erityisopettajana ja siinä työssä kyllä on lähimmäisenrakkaudesta hyötyä. Kotona on kasvatettu arvopohjalta ja olemme äitini kanssa aina keskustelleet paljon, myös uskosta, rukouksesta ja siunauksesta.

Luonnollista kyllä, kun äitini on minut kasvattanut, ajattelemme monesta asiasta samalla tavalla. Esimerkiksi siitä, että kirkon todellakin tulee kuulua ihan kaikille.

Tästä syystä nyt on syytä äänestää. Sisältäpäin voi vaikuttaa siihen, minkälainen meidän kirkkomme on. En oikein ymmärrä, miten kirkosta eroavat pyrkivät vaikuttamaan - huonompi tilannehan se vain on, jos jäljelle jäävät päätöksiä tekemään vain ne kaikkein konservatiivisimmat. Nyt on hyvä muistaa, että 15.8. jälkeen kirkosta eronneet voivat yhä äänestää näissä seurakuntavaaleissa. Suosittelen lämpimästi, siten voi vaikuttaa.

Näissä seurakuntavaaleissa voi ensimmäisen kerran äänestää myös yli 16-vuotiaat. Toivottavasti nuoret löytävät tiensä äänestyspaikoille. Sillä on merkitystä.

Valitettavasti asun itse Portsassa ja äänestän Mikaelinseurakunnassa, enkä siis pääse äitiäni äänestämään. Turun Martinseurakuntaan sen sijaan kuuluvat Martti, Hirvensalo, Kakskerta ja Uittamo. Varsinaisena äänestyspäivänä äänestyspaikka on Martin kirkko. Äänestää voi sunnuntaina klo 11-20 ja maanantaina klo 12-18. Vielä huomenna voi äänestää ennakkoon esimerkiksi kaupunginkirjastossa ja Hansakorttelissa. Myös monet marketit toimivat ennakkoäänestyspaikkoina.

Äitini Minna Sutela on ehdolla Kokoomuksen listalla sitoutumattomana. Muista kaksi numeroa: 23 valtuustoon ja 77 neuvostoon. Äitini sanoin: Kirkko olemme me. :)

Muut ehdokkaat ja äänestyspaikat löytyvät tosiaan osoitteesta http://www.seurakuntavaalit.fi/.

Tuntijakoesitys hyvä pohja perusopetuksen kehittämiselle

2010-10-19T11:31:00.004+03:00

Keskustan varapuheenjohtaja Annika Saarikko kirjoitti (TS Kirjoittajavieras 13.10) koulutuksen kristallipallosta. Kirjoituksesta sai sellaisen kuvan, että tuntijakotyöryhmän valmistelema esitys olisi tuomittu Keskustan osalta, vaikka neuvottelut esityksen sisällöstä ovat vasta alkaneet. Saarikko antaa myös ymmärtää, että Keskustalla on tarjota toimivat ratkaisut perusopetuksen epäkohtiin.

Perusopetuksen tuntijakouudistuksen työ on vielä kesken. Maailma muuttuu ja perusopetusta on jatkuvasti kehitettävä vastaamaan ympäröivän yhteiskuntamme uusiin haasteisiin. Laadukas ja toimiva peruskoulutus on suomalaisen osaamisen ja menestyksen edellytys.

Saarikko luokin kirjoituksessaan uhkakuvia väärin perustein. Toisin kuin kirjoitus antaa ymmärtää, uutta tuntijakoa pohtineen työryhmän keskeinen lähtökohta on nimenomaan koulutuksellinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus asuinpaikkakunnasta riippumatta. Kaikkien lasten tulee saada perusopetuksesta yhtäläiset taidot ja valmiudet, asuipa sitten missä puolella maata tahansa. Saarikko tuo kirjoituksessaan esille myös keskustalaisten huolen siitä, että uudistus maksaa liikaa. Mutta voiko lasten yhdenvertaiselle koulutukselle edes laskea hintaa?

Tuntijakouudistus tähtää siihen, että suomalainen koulutus on maailman kärjessä myös tulevaisuudessa. Hyviin Pisa-tuloksiin ei saa tuudittautua, vaan koulutuksen laatuun täytyy satsata jatkuvasti. Hyvääkin järjestelmää on syytä kehittää säännöllisin väliajoin. Suomalaisten lasten on jatkossakin saatava maailman parasta perusopetusta.

Koulutuksen kehittäminen on vaikea ja monitasoinen kokonaisuus, jossa kaikkia on mahdoton miellyttää. Laaja-alaisessa tuntijakoa pohtineessa työryhmässä on ollut mukana myös johtavan hallituspuolueen Keskustan edustus. Työryhmän esitys ei ole täydellinen ja yksityiskohtia tulee vielä yhteisesti pohtia tarkemmin. Nyt tehty esitys on kuitenkin pohja perusopetuksen uudistamiselle. Tavoitteena on, että kouluissa on jatkossa entistäkin parempi olla, oppia ja opettaa. Lähtökohtana tulee olla oppimisen ilo. Tätä tukee esimerkiksi valinnaisuuden lisääminen, sekä esitetyt painotukset liikuntaan ja taideaineisiin.

Saara-Sofia Sutela
Kaupunginvaltuutettu (kok)
Turku

(Mielipidekirjoitus julkaistu Turun Sanomissa 19.10.2010)

Kuulumisia

2010-10-04T18:46:00.006+03:00

Pitkäksi venähtäneen blogitauon jälkeen ajattelin kirjoitella kuulumisia perinteisesti listamuodossa. Paljon onkin ehtinyt tapahtua sitten viime kuulumisten.

- Työ
Olin kesän kesätöissä projektisihteerinä Turun kaupungilla Strategian ja viestinnän alla. Kyseessä oli kolme kuukautta kestävä korkeakouluharjoittelu. Tehtävänäni oli organisoida Ready, Study, Go Turku! –opiskelijamessut, jotka kaupunki järjestää vuosittain yhteistyössä turkulaisten korkeakoulujen kanssa. Vastasin tapahtuman suunnittelusta ja käytännön järjestelyistä: budjetista, markkinoinnista, myynnistä ja viestinnästä. Tapahtuma onnistui hienosti ja sain hyvää työkokemusta. Työskentely kaupungin keskushallinnossa antoi myös näkökulmia luottamushenkilötyöhöni ja auttoi hahmottamaan hallintoa ja päätöksenteon rakennetta uudella tavalla. Mainio kesätyö!

Syyskuun lopulla aloitin uudessa työpaikassani eduskunnassa. Toimin nyt Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan, kansanedustaja Pekka Ravin avustajana. Olen duunista varsin innoissani ja viihtynyt hyvin. Tämä on keskeinen näköalapaikka eduskunnan työskentelyyn ja politiikan keskiöön, jossa pääsee läheltä näkemään päätöksenteon taustoja. Juuri tähän kohtaan minulle oikein motivoiva ja mielekäs työ. Avustajien työsuhteet päättyvät ennen vaaleja ja sitten katsotaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Toivottavasti työ eduskunnassa jatkuu vaalien jälkeen uudessa roolissa! Avustajan työ ei siis vaikuta mitenkään ehdokkuuteeni eduskuntavaaleissa, eikä luottamustoimiini kunnallispolitiikassa tai järjestötoiminnassa.

- Opiskelu
Tutkintoni alkaa olla loppurutistusta vailla ja jos kaikki menee suunnitelman mukaisesti, valmistun joulukuussa kauppatieteiden maisteriksi. Syksystä on kyllä tulossa tosi kiireinen uuden työn ja viimeisten opiskelukuvioiden vuoksi, mutta eiköhän tästä valmista tule. Minulla on vielä pari viimeistä tenttiä edessä ja myös graduni pitäisi olla viimeistelty kuluvan kuun loppuun mennessä. Kiireiset kolme viikkoa edessä!

- Kampanja
Starttasin kampanjani virallisilla avajaisilla keskiviikkona 29.9, jolloin eduskuntavaaleihin oli tasan 200 päivää. Hieno starttipäivä kaiken kaikkiaan. Olimme aamupäivällä tiimini kanssa jakamassa kahvia yliopistonmäellä Assarin ullakon edessä. Aurinko paistoi lähes kesäisesti ja kahvia meni parissa tunnissa toistasataa kuppia. Illalla avasimme kampanjan tilaisuudella Aboa Vetus & Ars Novan Aula – kahvilassa. Paikalla oli hyvin väkeä ja palaute on ollut oikein positiivista. Kaupunginjohtaja Aleksi Randell, kirjailija Niina Repo ja pelaajakoordinaattori Ari Vuori pitivät kaikki hyvät puheenvuorot. Kolme erilaista puhujaa, kaikki motivoivia ja ajatuksia herättäviä. Kampanja-avauksesta jäi todella hyvä ja innostunut mieli, kiitos kaikille mukana olleille!

Suurin kiitos menee tietenkin ihanalle tiimilleni. Aivan käsittämättömän ihania ovat! Aktiivisia, innostuneita ja osaavia – kaikki omalla vahvuusalueellaan. Meillä on tiimissä hyvä tekemisen meininki ja hauskaa yhdessä. Jos vaalityö kiinnostaa, niin mukaan tiimiin voi ilmoittautua nettisivujeni kautta.

Muutoinkin kampanja on lähtenyt mukavasti liikkeelle. Kesä ja alkusyksy menivät markkinoita ja messuja kierrellessä ja olen myös osallistunut ahkerasti ehdokkaille suunnattuihin koulutuksiin. Olen edelleen tosi innostunut ehdokkuudestani ja kampanjasta. Saamme vielä paljon aikaiseksi!

- Luottamustoimet
Luottamustoimissa syksy on aina vilkasta aikaa seuraavan vuoden toimintasuunnitelmia ja talousarvioita käsiteltäessä. Kaupungin budjetti tulee valtuuston käsittelyyn talousseminaarissa marraskuun puolessavälissä ja sitä ennen tullaan käymään vielä monet keskustelut talousarvioon liittyen. Olen ollut mukana käynnistämässä liikuntalautakunnan, nuorisolautakunnan ja kulttuurilautakunnan yhteistä Ennaltaehkäisevän virikkeellisen vapaa-ajan hanketta, jolle toivomme resursseja jo ensi vuoden budjettiin. Asian tiimoilta järjestetään yhteisseminaari nyt tulevana keskiviikkona, joten palailen itselleni varsin läheiseen ja tärkeään teemaan tarkemmin myöhemmin. Järjestöpuolella kokoustamme myös tasaiseen tahtiin. Hallitusten kokousten lisäksi myös Turun Riennon ja Suomen Voimisteluliiton sääntömääräiset syyskokoukset lähestyvät.

- Koti
Kesän aikana muutin uuteen kotiin. Neljän Martti-vuoden jälkeen minusta tuli puutaloasuja Portsaan. Uusi koti on vanhassa puutalossa, jonka keittiöstä voi seurata sisäpihan tapahtumia ja olohuoneessa polttaa kakluunia. Koti sijaitsee muutaman minuutin kävelymatkan päässä rautatieasemalta, joten myös kulku töihin Helsinkiin sujuu melko vaivattomasti. Olen kuitenkin hankkinut myös pienen vuokrakämpän Helsingistä, jotten joudu ihan joka päivä reissaamaan edestakaisin Turun ja Helsingin väliä. Kakkoskotini on pikkuyksiö Punavuoressa. Mukavanoloista aluetta sekin.

Vaalirahoituksesta

2010-08-09T12:38:00.000+03:00

Ensi kevään eduskuntavaalien yksi tärkeimmistä aihealueista tulee varmasti olemaan puolueiden ja ehdokkaiden vaalirahoitus. Mielestäni on hyvä että asiaa pidetään esillä ja siitä keskustellaan. Vaalirahoituksesta pitää saada avointa ja läpinäkyvää. Se tarkoittaa sitä, että kaikilla on samat pelisäännöt ja että niitä noudatetaan. TS uutisoi tänään vaalibudjetoinnista ja minäkin pääsin kommentoimaan omalta osaltani. Juttu täällä.

Ajatuksiani vaalirahoista ja kampanjani varainhankinnan etenemistä voi seurata päivittyneiltä nettisivuiltani www.saarasofia.fi kohdasta vaalirahoitus.

Mukana World Visionin vesijuoksu-hankkeessa

2010-08-04T12:49:00.005+03:00

Osallistuin heinäkuun puolessavälissä World Visionin vesijuoksuhankkeeseen. Kyse on tempauksesta, jolla kerätään varoja puhtaan veden saamiseksi Sri Lankaan. Vesikanisisteria voi kuljettaa kuka tahansa R-kioskista toiseen. Jokaisesta uudesta R-kioskista kilahtaa 100 euroa puhtaan veden saamiseksi Kalpitiyaan. Kanisterien matkaa voi seurata tempauksen facebook-ryhmässä ja kuka tahansa voi kuljettaa kanisterin uudelle ärrälle. Helppo tapa auttaa melko merkittävälläkin summalla. Samalla pääsee kokeilemaan, miltä painavan vesikanisterin kantaminen tuntuu. Monelle touhu on elinehto ja osa arkipäivää. Monesti vedenhakureissut ovat osa lasten kotitöitä. Voin sanoa että raskasta puuhaa... ja kaikki se aika on leikeistä ja koulunkäynnistä pois.
(kuvalinkki)
(kuvalinkki)

Lisätietoja: http://www.worldvision.fi/vesijuoksu

Tässä vielä lehdistöpuffi:

Kutsu - Vesijuoksu-tempaus saapuu Turkuun - kaupunginvaltuutettu kanisterin kahvaanHyvät Turun seudun toimitukset,

kehitysyhteistyöhön liittyvät asiat ja ihmisten halu auttaa ovat olleet esillä. Tästä syystä ajattelimme, että seuraava haastattelumahdollisuus saattaisi kiinnostaa teitä.

Suomen World Visionin ja R-kioskin yhteistyössä järjestämä Vesijuoksu-tempaus, jonka avulla kerätään varoja kuivuudesta kärsivän Sri Lankan Kalpitiyan vesitilanteen parantamiseksi, saapuu kovasti odotettuna Uudestakaupungista Turkuun lauantaina 17. heinäkuuta. Turussa vesikanisterin kahvaan tarttuu Turun kaupunginvaltuuston jäsen ja liikuntalautakunnan puheenjohtaja Saara-Sofia Sutela. Valtuutetun Vesijuoksu alkaa 17.7. klo 19:50 Turun linja-autoasemalta, kun Uudestakaupungista lähtenyt bussi on saattanut Vesijuoksu-kanisterin paikan päälle. Linja-autoasemalta Sutela suuntaa kanisterin kera Turun Eerikinkatu 4:n R-kioskille.

Kiikuttamalla vesikanisterin R-kioskille kaupunginvaltuutettu Sutela kartuttaa kalpitiyalaislasten vesitiliä 100 eurolla ja rahoittaa näin osaltaan ympäristöystävällistä tuuli- ja aurinkovoimalla toimivaa vedenpumppaus- ja puhdistuslaitosta Kalpitiyassa sijaitsevaan Minniyan kylään. Vesijuoksussa kuka tahansa vapaaehtoinen voi kantaa kanisterin R-kioskilta toiselle ja antaa oman panoksensa Kalpitiyan lasten vesitilanteen parantamiseksi. R-kioski lahjoittaa jokaisesta uudesta R-kioskista, jossa kanisteri vierailee, 100 euroa Kalpitiyaan.

Kaupunginvaltuutettu Saara-Sofia Sutelan lisäksi Turussa on paikalla myös Suomen World Visionin kehitysyhteistyöasiantuntija Juha Valta. Juha on mielellään käytettävissä taustatietoja ja haastatteluja varten lauantai-illan lisäksi myös sunnuntaina. Halutessanne voitte olla suoraan yhteydessä Juhaan (puh. 040 722 9344).

Vesijuoksu-info
Ympäri Suomea tänä kesänä kiertävän Vesijuoksu-tempauksen tavoitteena on kerätä varoja puhtaan juomaveden turvaamiseksi lapsille kuivuudesta kärsivään Sri Lankan Kalpitiyaan. Varoilla rahoitetaan muun muassa ympäristöystävällistä, tuuli- ja aurinkovoimalla toimivaa vedenpumppaus- ja puhdistuslaitosta Minniyan kylään.

R-kioski lahjoittaa jokaisesta uudesta R-kioskista, jossa kanisteri vierailee, 100 euroa Kalpitiyaan vesiongelman ratkaisemiseksi.

Vesijuoksuun voi osallistua kuka tahansa ja kuljettaa vesikanisterin R-kioskilta toiselle lihasvoimin: kävellen, juosten, polkupyörällä – vain mielikuvitus on rajana. Pitemmissä siirtymissä voi käyttää apuna myös julkisia kulkuvälineitä.

Suomea kiertää viisi Vesijuoksu-kanisteria, jotka ovat tähän mennessä kulkeneet jo yli 1 200 kilometrin matkan ja käyneet noin 80 R-kioskilla.

Kanistereiden kulkemia reittejä, kuvia ja tunnelmia voi seurata Facebookissa www.facebook.com/vesijuoksu.

Lisätietoja Vesijuoksusta www.worldvision.fi/vesijuoksu.

Edit. 4.8. Sorry ääniklippi ei toimi, koitetaan korjata. Kyseessä siis haastattelu Radio Novan Keidas-ohjelmassa 24.7.

Kesäkampanjointia markkinoilla

2010-08-03T10:21:00.005+03:00

Eduskuntavaalikampanjani etenee ja näin kesän aikana on tullut vierailtua maakuntien markkinahumussa.Tapahtumissa kiertäminen on mukava tapa tavata ihmisiä ja vaihtaa ajatuksia. Tänä kesänä säätkin ovat suosineet ja porukkaa on ollut kivasti liikkeellä.

Kuvassa (yllä) Sisko Hellgrenin kanssa Kokoomuksen teltalla Jaakonmarkkinoilla Rymättylässä 17.7. Kiitos kuvasta Eeva Wilkmanille! Tämä oli yksi kesän kuumimmista hellepäivistä, kyllä tarkeni jakaa ilmapalloja.

Tässä poseerataan Kosken Kohauksessa Kosken Tl Kokoomuksen hallituksen jäsenten kanssa 24.7. Kohausviikonlopun kohokohta oli suositun Kohauksen laulukilpailun loppukilpailu. Valitettavasti jouduin lähtemään ennen voittajan julistamista, mutta hienoja esityksiä ehdin kyllä kuulla. Viime vuoden laulajamestarikin vieraili Kokoomuksen teltalla.

Naantalin Unikeonpäivillä 27.7 riitti kävijöitä jo aamutuimaan. Lapsiperheitä oli paljon liikkeellä ja saimme Kristan kanssa jakaa ilmapalloja välillä ihan kiireen kanssa. :)

Nämä kuvat ovat Sauvon torilta Elomarkkinoilta 31.7. Sauvon Kokoomus tarjosi perinteen mukaiseseti kahvia ja pullaa. Tuuli oli kova, eikä roll-up meinannut millään pysyä pystyssä. Keskimmäisessä kuvassa Maija pitelee varjosta kiinni, ettei tuuli päässyt viemään mennessään. Varjon alla valkoisessa paidassa Sauvon kunnanhallituksen jäsen Tea Seppä. Alimmassa kuvassa oikealla Sauvon Kokoomuksen sihteeri Kirsti Sipinen. Jaoimme yhdessä Tean ja Kirstin kanssa 300 pullaa ja 300 kuppia kahvia kahdessa tunnissa. Väkeä riitti jonoksi asti.

Olen ihanien tiimiläisteni kanssa mukana tulevissakin kesätapahtumissa:
7.8. Laurin markkinat, Perniö
12.8. Taiteiden yö, Turku
14.8. Laurin markkinat, Mynämäki; Maskun kurkkumarkkinat, Askainen; Meripäivät, Särkisalo ja illalla Kokoomuksen ja Keskustan yhteinen keskustelutilaisuus, Pyhäranta.
15.8. Turun Musiikkijuhlat
21.8. Ruskon Maalaismarkkinat; Maskun päivät; Nousten markkinat, Nousiainen; Salon toivo-tanssit
28.8. Voimisteluviikon avajaiset, Hansatori, Turku; Muurlan Wanhan ajan markkinat; Raision Killin markkinat
11.9. Lemust leippä -markkinat, Masku
Tervetuloa tervehtimään!

Edit 4.8. Lisää kuvia Kosken Kohauksesta täällä.

Haastattelu MeNaisissa

2010-07-17T16:55:00.004+03:00

MeNaiset -lehti haastatteli alkukesästä minua ja ystävääni Maijaa. Kyseessä oli juttu eri puolueita edustavista ystävyksistä. Olemme Maijan kanssa tutustuneet lautakuntatyössä pari vuotta sitten ja tulleet sitä kautta kavereiksi. Maija on mahtava tyttö ja aina hyvää seuraa. Tietenkään ystävyys ei katso puoluekantaa.

Juttu löytyy uusimmasta MeNaiset-lehdestä (MN 28/2010) ja verkkoversio täältä.

Kolumni Turkulaisessa: Kesätapahtumissa tapahtuu talkoilla

2010-07-14T12:02:00.001+03:00

Toinen kesäkolumnini löytyy tämänpäiväisestä Turkulaisesta. Luettavissa myös täällä (s. 4).

Kesätapahtumissa tapahtuu talkoilla

Kesäkuukausina ei tarvitse kärsiä tekemisen puutteesta. Nähtävää ja koettavaa ei edes ole syytä lähteä merta kauempaa etsimään, kun monenlaisia tapahtumia ja markkinoita löytyy niin omasta kotikaupungista kuin kesämökin kyläpitäjästä.

Joskus ulkomailla opiskellessamme pohdimme ystävieni kanssa miten paljon enemmän vaihtokohteissa tuntui olevan tapahtumia, kuin Turussa. Tuntemuksemme ei pidä tietenkään paikkaansa. Arkisessa kotikaupungissa ei vain välttämättä tule ottaneeksi niin paljon selvää tulevista tilaisuuksista ja mahdollisuuksista, kuin uudessa jännittävässä kohteessa. Kun ympärillä on muutenkin niin paljon uutta, tulee myös helpommin lähdettyä tutustumaan vaikka pieneen kirjatoriin. Mutta sellaisia järjestetään myös Turussa! Kuten niin paljon kaikkea muutakin. Oman kaupungin tapahtumakalenteria kannattaa seurata säännöllisesti, etenkin näin kesäaikaan – tapahtumien kulta-aikana.
Kesätapahtumissa todellakin kannattaa vierailla ennakkoluulottomasti. Perinteisten kesäteatterivierailujen lisäksi pienissä gallerioissa, lavatansseissa, elokuvajuhlilla, museoissa, myyjäisissä, festareilla ja puistojumpassa. Valikoimaa riittää. Suurista ja pienistä kesätapahtumista jää aina jotain käteen: pieni taide-esine käsityöläiseltä, puuhelmet kirpparilöytönä, uusi näkökulma valokuvaukseen, kohtaaminen vanhan koulukaverin kanssa, tai vähintäänkin mainio kokemus ja kesämuisto.

Kesätapahtumien tarjonnasta nauttiessa voi samalla pohtia suomalaista yhdistystoimintaa. Monet eloisat kesämarkkinat ja jalkapalloturnaukset järjestetään puhtaasti vapaaehtoisvoimin. On tutkimuksin osoitettu, että vapaaehtoistoiminnalla on merkittävä yhteiskunnallinen ja myös taloudellinen merkitys. Suomalaiset myös mielellään osallistuvat toimintaan ja toimivat vapaaehtoisina. Tänäkin vuonna jokainen suomalainen tekee vapaaehtoistyötä keskimäärin kolme tuntia viikossa. Vuositasolla se tarkoittaa lähes 150 000 henkilötyövuotta. Siihen työmäärään kuuluu jo aika monet kinkerit ja toritapahtumat. Jos vapaaehtoiselle pyyteettömälle järjestötyölle pistettäisiin hintalappu, nousisi sen taloudellinen arvo minimipalkallakin pariin miljardiin euroon vuodessa. Tulevina vuosina vapaaehtoistyön arvo tulee vain nousemaan.

Suurin osa vapaaehtoistoiminnasta syntyy erilaisissa yhdistyksissä ja järjestöissä. Näiden toimintamahdollisuuksien turvaaminen onkin äärimmäisen tärkeää. Myös, jotta saamme nauttia monipuolisista kesätapahtumista jatkossakin.

Saara-Sofia Sutela

kaupunginvaltuutettu ja liikuntalautakunnan pj (kok), joka on parhaillaan vapaaehtoisena vapaaehtoisten matkanjohtajana eurooppalaisessa voimistelutapahtumassa Tanskassa.

Juhannusterveisiä

2010-06-28T00:04:00.003+03:00

Terveisiä Kustavista, jossa vietimme keskikesän juhlaa kaveriporukalla.Viikonloppu oli aurinkoinen ja ihana.

Valitettavasti juhannus oli tänä vuonna myös erityisen synkkä: 22 ihmistä kuoli. Se on enemmän kuin kymmeneen vuoteen. Hukkumistapauksia on kirjattu yhdeksän.

Juttu TS Extrassa 15.5.2010

2010-06-27T23:44:00.000+03:00

On unohtunut raportoida jokunen aika sitten julkaistu henkilökuva Turun Sanomien Extra-liitteessä.

Artikkeli Baltic Rim Economies 3/2010 -julkaisussa

2010-06-24T10:13:00.004+03:00

Osallistuin keväällä Business in the Baltic Sea region -kurssille. Kurssi kuuluu Turun kauppakorkeakoulun Venäjän ja Itä-Euroopan erikoistumiskursseihin ja sen aikana työstimme mm. turismin kehittämismahdollisuuksia Itämeren alueella. Yhdessä kurssikaverini kanssa kirjoitimme pyynnöstä asiantuntija-artikkelin aiheesta Pan-Eurooppa Instituutin julkaisemaan BRE-julkaisuun. Hieno juttu sikälikin, että pääsimme varsin nimekkäiden kirjoittajien joukkoon. Aikaisemmissa julkaisuissa kirjoittajina on ollut mm. lukuisia ministereitä ja merkittäviä asiantuntijoita.

Mikäli sattuu kiinnostamaan, on kyseinen julkaisu ladattavissa täällä.

Kolumni Turkulaisessa: Kesä ja känniääliöt

2010-06-23T09:13:00.002+03:00

Turkulainen pyysi kirjoittamaan pari kesäkolumnia vakinaisten kirjoittajien ollessa kesätauolla. Ensimmäinen löytyy tänään ilmestyneestä lehdestä, verkkoversio täällä. Teksti myös alla.

Näissä merkeissä toivotan oikein ihanaa, aurinkoista ja turvallista juhannusta!

Kesä ja känniääliöt

Katukuvaa katsellessa tuntuu kuin Suomessa asuisi kaksi kansaa: hiljainen kaamoskansa ja aurinkoinen kesäkansa. Viimeistään nyt juhannuksena villiinnytään kesävaihteelle ja kesävesille. Suomen kesä on mainio ja Turku ihana kesäkaupunki. Siitä kuuluukin nauttia. Kaikki kesäilmiöt eivät kuitenkaan ole kaunista katseltavaa.
Varmoihin keväänmerkkeihin kuuluvat kukkamekkojen ja Yliopistonkadun feissareiden lisäksi kirsikkapuiden alla päivää paistattelevat rantojen miehet ja naiset. Eri-ikäiset juoppohullut ja muut kesäkukkaset, jotka auringosta riehaantuneena käyttäytyvät sopimattomasti, ajattelemattomasti tai vaarallisesti. Kesäkausi on joulun jälkeen vilkkainta aikaa alkoholin myynnissä. Eikä siinä mitään, terassisiiderit ja saunaoluet kuuluvat monen kesäpäivänviettoon. Suurin osa festarikansastakin osaa pitää hauskaa aiheuttamatta muille harmia.
Kesäkuvaan kuuluvat kuitenkin myös känniääliöt, jotka aiheuttavat harmia paitsi itselleen, myös muille. Pääosin haitat ovat toki esteettisiä. Tänäkin kesänä olen todistanut jokirannan kukkaistutusten potkimista ja muuta sellaista tyhmää ja turhaa. Mutta osa ilmiöistä on paitsi ikäviä, myös vakavia. Onnettomuudet ja kuolemanriski lisääntyvät nautittujen alkoholiannosten lukumäärän mukaisesti. Hätäilmoitusten määrä nousee aina juuri kesäkuukausina – ja sitä enemmän, mitä parempi kesäsää.
Tänä vuonna on tähän päivään mennessä hukkunut jo yli 40 henkeä. Tulevan juhannusviikonlopun jäljiltä uutisoitaneen jälleen lisää surullisia onnettomuustilastoja. Viimeisen 20 vuoden aikana ei ole kulunut ainuttakaan juhannusta ilman hukkumistapauksia. Yleensä alkoholilla on osuutta asiaan. Suurin osa hukkumiskuolemista olisi vältettävissä oikealla asenteella ja järkevillä varusteilla.
Känniääliöiden vesileikeillä on myös toinen puoli: pelissä voi oman lisäksi olla muidenkin elämiä. Samaan aikaan kun päivystysvuorossa olevat pelastussukeltajat noukkivat väsähtänyttä uimaria Aurajoesta, saatettaisiin heitä tarvita tärkeämpiin tehtäviin toisaalla. Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen toiminta-alue on varsin laaja, karkeasti Uudestakaupungista Saloon. Monesti minuutit ovat kalliita ja näissä tapauksissa ajattelemattomuus voi maksaa toisen hengen.
Onneksi suurin osa osaa nauttia kesästä muuttumatta itselleen ja ympäristölleen vaaralliseksi. Varmuuden vuoksi on hyvä harjoitella pelastusvälineiden käyttöä ja varmistaa kesämökin karttakoordinaatit hätätilanteita varten. Vastaanotin eilen kaupungin puolesta Viisaasti vesillä -kampanjan tiimoilta Suomen Uimaopetus ja Hengenpelastusliiton pelastusrenkaan. Sille etsitään sopiva paikka jostakin Turun uimarannoista. Toivottavasti sitä ei koskaan tarvitse käyttää.

Saara-Sofia Sutela
kaupunginvaltuutettu (kok)
liikuntalautakunnan puheenjohtaja

Varsinais-Suomen Kokoomuksen kansanedustajaehdokkaat

2010-05-25T09:54:00.002+03:00

V-S Kokoomuksen ylimääräinen piirikokous valitsi eilen piirin kansanedustajaehdokkaat. Oma ehdokkuutenihan varmistui jo aikaisemmin sijoittuessani jäsenäänestyksessä yhdeksän eniten ääniä saaneen joukkoon, mutta nyt valittiin listalle näiden yhdeksän lisäksi loput kahdeksan. Lopullisella listalla on siis kaikkiaan 17 nimeä.

Eilinen kokous teki historiaa, sillä sijoille 10-17 sijoittuneiden kohtalosta päätettiin äänestämällä. Piirikokous kuitenkin päätyi vaalin jälkeen piirihallituksen hyväksymään ja ehdokastyöryhmän laatimaan pohjaehdotukseen. Siinä jäsenäänestystuloksesta oltiin vaihdettu kolme nimeä.

Jäsenäänestystuloksen ulkopuolelta listalle siis nousi kolme henkeä, joista kaksi kokonaan jäsenäänestyksen ulkopuolelta. Jäsenäänestystuloksen vääristynyttä sukupuolijakaumaa tasattiin lisäämällä ehdokkaiksi kolme naista: Kaija Hartiala, Tiina Perho ja Hanna Munter. Näistä Hanna oli mukana jo jäsenäänestyksessä, Kaija ja Tiina siis tulivat täydentämään listaa ulkopuolelta. Näin listan sukupuolijakauma saadaan mukavasti tasattua 8 naista ja 9 miestä.

Varsinais-Suomalaiset kokoomusehdokkaat vuoden 2011 eduskuntavaaleissa ovat siis seuraavat:

Istuvat jatkavat kansanedustajat:
Petteri Orpo
Anne-Mari Virolainen
Ilkka Kanerva
Pertti Hemmilä

Jäsenäänestyksestä lisäksi suoraan listalle:
Pentti Huovinen
Juhani Nummentalo
Saara-Sofia Sutela
Matti Rantanen
Vesa Mäki

Piirikokouksen valitsemat jäsenäänestyksessä sijoittuneet ehdokkaat:
Annika Viitanen
Heikki Arikka
Kimmo Hollmén
Liisa Sulkakoski
Sisko Hellgren

Piirikokouksen jäsenäänestystuloksen ulkopuolelta valitsemat ehdokkaat:
Hanna Munter
Kaija Hartiala
Tiina Perho

Siinäpä siis meidän hieno ehdokasjoukkomme. Omasta mielestäni lista näyttää nyt monipuoliselta ja tasapainoiselta. Tällä porukalla siis tavoitteena on lisätä kokoomuksen kansanedustajien määrä Varsinais-Suomessa viidestä kuuteen. Tästä alkaa vaalityö, h-hetkeen aikaa 11 kuukautta.

Maalitolppa perillä Tansaniassa

2010-05-24T16:53:00.002+03:00

Viime jouluna annoin ystävilleni yhteiseksi lahjaksi maalitolpan Tansaniassa. Nyt tolppa on pystyssä Tumainin peruskoulun pihalla Singidan läänissä Keski-Tansaniassa!

Liike ry:n liikuntalahjoilla tuetaan tansanialaisten lasten koulunkäyntiä ja liikunnallista kehitystä. Liikuntamahdollisuudet houkuttelevat lapsia kouluun ja koulunkäynnin myötä he voivat saada itselleen työpaikan. Näin voidaan katkaista köyhyyden kierrettä. Lisäksi lahjan myötä tuetaan tottakai liikuntamahdollisuuksien mukanaan tuomaa sosiaalista ja terveydellistä hyvinvointia.

Alla kuvia paikanpäältä lahjoituksen luovutustilaisuudesta. Kylläpä tuli hyvä mieli!

Goal Distribution and Installation. Received Netball Goals Distribution and Installation By Mr. Masawe the Head Teacher Tumaini at Tumaini Primary School. P/S Box 236, Singida.

PS. Myös Turun seuraparlamentin nimissä tehtiin lahjoitus Liike ry:n kautta joululahjana Raision seuraparlamentille. Seuraparlamentti ja liikuntapalvelukeskus lahjoittivat Tansaniaan urheilukentän kunnostuksen, joka on nyt myös saatu päätökseen. Mingan koulun jalkapallokentän pahimmat kuopat on täytetty, rajat merkitty ja koululaiset ovat jo päässeet pelaamaan kunnostetulle kentälle.

Painorauhanjulistus

2010-05-07T18:27:00.002+03:00

Tässä eilen julistamani Painorauhan teksti. Julistuksen tekstin on laatinut Susanna Raitamäki Lounais-Suomen Syömishäiriöperheet ry:stä.

Tämä julistus on ilosanoma jokaiselle, joka tuntee olonsa epävarmaksi siitä,
onko maailmaan kelpaava sellaisena kuin on.

Sen sijaan, että ottaisin omakseni ulkopuolelta tulevia määritelmiä
tai vartaisin itseäni muihin,
voin aloittaa päiväni kysymällä itseltäni,
mitä minulle todella kuuluu ja mitä tänään tarvitsen?

Olen oivaltanut, että elämäni on liian arvokas heitettäväksi hukkaan
uskomalla ympärillä metelöiviä arvostelevia ääniä.

Mieluummin määrittelen itse, mikä on minulle parhaaksi.
Sillä olenhan itse oman itseni paras asiantuntija.
Niinpä haluan opetella katsomaan itseäni lempeämmin.

Joka päivä on mahdollisuus kasvaa oman elämäni sankariksi.
Ja se, ettei yritä muuttaa itseään vastaamaan jonkun muun luomia normeja,
vaatii rohkeutta ja viisautta enemmän kuin yhdenkään ulkopuolisen vaatimuksen täyttäminen.

Myös Sinulla on oikeus hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet.
Myös Sinulla on oikeus nauttia elämästä.
Sinulla on oikeus päättää, miltä näyttää ylläsi kauneus ja miltä tuntuu kehossasi hyvä olo.

Sinulla on oikeus kuulla oman äänesi sanovan Sinulle, että olet arvokas juuri sellaisena kuin olet.
Sinulla on oikeus pysähtyä kuulemaan, mitä kehosi kaipaa.
Sinulla on oikeus tehdä itsellesi hyvää syömällä sopivasti kehosi kaipaamaa ruokaa.

Sinulla on oikeus liikkua ilosta.
Sinulla on oikeus pyytää apua.
Ja sinulla on oikeus muuttua ja kasvaa.

Tämä päivä on juhla jokaiselle arvokkaalle,
kauneuden ja elämän erilaisuuden juhla,
juhla oikeudelle olla sellainen kuin on.

Näillä sanoilla julistan Painorauhan
- rauhan olla omankokoisensa!

Painorauhaa!

2010-05-06T09:54:00.003+03:00

Tänään vietetään kansainvälistä Älä laihduta -päivää (International No Diet Day). Päivän tarkoituksena on herätellä hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Ainainen laihduttaminen ei ole hyväksi kenellekään, jokaisen tulisi voida arvostaa omaa kehoaan omankokoisena.

Kulttuurimme on valitettavan laihdutuskeskeinen. Terveelliset elämäntavat ja itsestään huoltapitäminen ovat hyviä ja toivottavia asioita, mutta laihdutus ei edes ole hyvää painonhallintaa. Hyvä olo lähtee siitä että hyväksyy itsensä, oppii suhtautumaan ruokaan terveesti ja omaksuu liikunnan luonnolliseksi, iloiseksi osaksi arkea.

Minulla on ilo julistaa tänään päivän kunniaksi Painorauha. Painorauhanjulistus tapahtuu Älä laihduta -seminaarin aluksi tänään 6.5. klo 17.00 Nuorisokeskus Vimmassa (Turku). Itse seminaarissa on erittäin mielenkiintoinen ohjelma, tervetuloa seuraamaan! Seminaari on maksuton.

17.00–17.15 SEMINAARIN AVAUS, ”JULISTAMME PAINORAUHAN”
Susanna Raitamäki, Lounais-Suomen Syömishäiriöperheet ry
Saara-Sofia Sutela, Suomen Syömishäiriöliitto - SYLI ry:n puheenjohtaja

17.15–18.00 ”LAIHDUTUS EI TOIMI”, Mia Ruohomäki, Life Coach
”Laihdutus ei ole kivaa, se ei toimi, eikä kannata. Kun tavoite on olla onnellinen, voida hyvin ja terveemmin takuuvarmasti voit onnistua ainoastaan laihduttamatta.”

18.15–19.00 “OVATKO RUUMIIN KOKONORMIT HYVÄKSI KENELLEKÄÄN?”, Hannele Harjunen, lihavuustutkija, Jyväskylän yliopisto
"Ruumiin kokoa ja muotoa säätelevät monet normit. Miksi etenkin
naisruumista määrittävät kokonormit ovat niin ahtaat ja ketä tämä
hyödyttää. Entä miten kokonormeja voisi purkaa?"

19.00–19.45 ”ROCK MODELS – AITO PERSOONA TEKEE MALLIN”
Satu Haveri, Suomen ensimmäisen rockmallitoimiston perustaja
”Usein mallimaailmaa syytetään vääristyneiden ulkonäköihanteiden pönkittämisestä. Rock Models haluaa olla erilainen mallitoimisto, joka ei ihannoi langanlaihoja ja pitkiä malleja vaan rohkeita ja aitoja persoonia, joilla on terve itsetunto.”

Keskustelua, seminaari loppuu klo 20.

Kohti Arkadianmäkeä!

2010-05-04T22:13:00.001+03:00

Tänään julkistettiin Varsinais-Suomen Kokoomuksen jäsenäänestyksen tulos. Äänestyshän käytiin viime viikolla pohjustamaan ehdokkaiden valintaa ensi vuoden eduskuntavaaleihin.

Jäsenäänestyksessä sijoille 1-9 sijoittuneet pääsevät automaattisesti ehdolle. Kaikkiaan ehdokkaita asetetaan Varsinais-Suomesta 17. Lopullisen ehdokaslistan päättää ylimääräinen piirikokous 24.5. Äänestysprosentti nousi huimasti viimekertaisesta, tällä kertaa äänioikeuttaan käytti lähes 55 % V-S Kokoomuksen jäsenistä.

Itse varmistin ehdokkuuteni sijoittumalla jäsenäänestyksessä hienosti sijalle seitsemän ja voin näin ollen aloittaa kampanjani suunnittelun. Kiitos hurjasti kaikille äänestäjille ja kannustusjoukoille! Uudelle ja nuorelle tämä seitsemäs sija istuvien kansanedustajien ja kokeneiden konkareiden jälkeen on kerrassaan rohkaiseva tulos. Olen tosi innoissani ehdokkuudesta ja lähden motivoituneena rakentamaan itseni näköistä kampanjaa.

Tällä hetkellä Kokoomuksella on Varsinais-Suomesta viisi paikkaa ja ensi kevään vaaleissa olemme asettaneet tavoitteeksi kuudennen paikan. Naisille olisi Arkadianmäellä tilaa, nythän viidestä edustajastamme ainoastaan Anne-Mari Virolainen edustaa naisnäkökulmaa. Tästä hyvillä mielin eteenpäin!

Turun Sanomien juttu täällä.
Jäsenäänestyksen tulokset täällä.

TPS - Suomen mestari 2010

2010-04-29T01:36:00.001+03:00

Nopeat tunnelmat Turkuhallin mestaruusjuhlista:

SE ON SIINÄ!!

2010-04-28T21:15:00.002+03:00

TPS on Suomen Mestari!

HUNAJATA HUNAJATA

Hei setä, vedä voiton sävelet jo urkuun (TEE),
ei tullut vastustaja turhaan tänne Turkuun (ÄS),
saa kohta nähdä kuinka oma verkko heiluu,
nää Åbon omat ovat porukkata reiluu (NII O!),
vaik joskus kesken matsin hierojatkin huutaa:

Maali, maali, maali se on, maali se on
hunajata, hunajata, hunajata mulle
hunajata, hunajata, hunajata sulle
o-ou, voi viulu!
Maali, maali, maali se on, maali se on
hunajata, hunajata, hunajata mulle
hunajata, hunajata, hunajata sulle
o-ou, soi viulu!

Mä muistan vielä kaiken kun ne katto Sakun jäälle (TEE),
ja takapuoli osui suoraan kiekon päälle (ÄS)
Jo silloin siitä pitkä voittoputki alkoi,
vaik joskus katkes vähän käsiä ja jalkoi
Mun vanhan bauerini lavas vielä lukkee...

Maali, maali, maali se on, maali se on
hunajata, hunajata, hunajata mulle
hunajata, hunajata, hunajata sulle
o-ou, voi viulu!
Maali, maali, maali se on, maali se on
hunajata, hunajata, hunajata mulle
hunajata, hunajata, hunajata sulle
o-ou, soi viulu!

On meille peli tämä elämä ja henki (TEE)
Ei siinä kukaan ole isäntä, ei renki (ÄS)
Kun johtomaali syntyy päältä putoo kipsi, ne huutaa
"ovat yhtä yleisö ja Tepsi" ja pojat thtoo sitä makiata lissää...

Maali, maali, maali se on makiata hunajata

(Erkki Liikanen)

Tiedote palloiluhallityöryhmältä

2010-04-28T17:22:00.000+03:00

Tänään pidettiin liikuntapalvelukeskusessa lehdistötilaisuus Turun palloiluhallivaihtoehtoja selvittävän työryhmän toimesta. Työryhmän on liikuntalautakunnan aloitteesta nimennyt kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen. Työryhmän tarkoituksena on kartoittaa eri toteutus-, sijainti- ja rahoitusvaihtoehdot kunnolliselle sisäliikuntahallille. Tällä tavalla saadaan jotain konkreettista keskustelun pohjaa ja asiaa vietyä eteenpäin poliittiseen päätöksentekoon. Kunnollinen palloiluhalli tarvitaan kaupunkiin ehdottomasti ja mahdollisimman pian.

Vaikka en itse kyseiseen virkamiestyöryhmään kuulu, olin toki paikalla lautakunnan puheenjohtajan ominaisuudessa. Samalla annoin myös pari haastattelua lehdistölle ja Turku TV:lle. Lehdistötiedote alla.

Lehdistötilaisuus: ke 28.4.2010, Turun kaupungin liikuntapalvelukeskus

Uusia Turun palloiluhalli-ideoita etsitään kiireesti
Turun palloiluhallivaihtoja selvittävä työryhmä etsii ideoita erilaisista toteuttamistavoista. Ideoita on jo epävirallisesti ja pyytämättä tullut yllättävän runsaasti. ”Mielestämme on tärkeää, että saamme hyviä ideoita ja vaihtoehtoja, joista voimme tarjota päättäjille parhaat ehdotukset. Tervetulleita ovat rohkeatkin toteutusideat. Haluamme antaa kaikille halukkaille mahdollisuuden kertoa ajatuksistaan”, kertoo työryhmän puheenjohtajana toimiva liikuntajohtaja Arto Sinkkonen Turun kaupungin liikuntapalvelukeskuksesta. Toteutusideoita voi esittää työryhmälle ma 17.5.
mennessä.

”Emme ole halunneet rajata ulos erilaisia vaihtoehtoja. Näemme tärkeänä, että tässä vaiheessa suhtaudutaan avoimin mielin erilaisiin ideoihin”, korostaa Sinkkonen.

Jotta hallista saadaan toimiva, aivan tyhjältä pöydältä ei lähdetä. Liikuntapalvelukeskus on työstänyt tarveselvitystä ja kuullut eri lajeja ja urheiluseuroja. ”Tarveselvityksessä on selvinnyt, että tilaa tarvitaan paitsi edustusurheiluun myös harrasteryhmille ja muihin urheilutapahtumiin. Toisaalta uusi kilpailu- ja suurtapahtumiin sekä edustusurheiluun sopiva tila vapauttaa harjoitteluaikaa muista saleista ja halleista”, kertaa liikuntapalvelukeskuksen järjestöliikuntapäällikkö Marjaana Risku. ”Tärkeää on, että tila on muunneltavissa moneksi. On myös muistettava, että tilan suurin käyttäjäryhmä on urheiluseurat ja erityisesti sisäliikuntalajit. Tarveselvityksestä on pystytty löytämään raamit tulevalle hallille."

Palloiluhallissa tavoitellaan noin 2500 paikan katsomokapasiteettia. Tilan olisi hyvä olla muunneltavissa yhden edustusareenan (pelialue noin 800 m2) lisäksi vähintään kahdeksi harjoitustilaksi. Korkeuden tulee olla riittävä kansallisen ja kansainvälisen tason ottelutapahtumiin. Hallin pääkäytöksi on määritelty liikunta- ja urheilutoiminta ja lajeiksi kaikki sisäliikuntalajit.

Ideoiden esittäjien toivotaan ottavan kantaa paitsi itse liikuntatilaan ja katsomoon, myös liikenteelliseen saavutettavuuteen, paikoitustiloihin, sijaintiin ja sen tarjoamiin synergiaetuihin, omistukseen ja rahoitukseen sekä muuhun kuin liikuntakäyttöön. ”Mielenkiintoista on saada ajatuksia koululiikunnan ohella myös muusta päiväkäytöstä, vaikkakin on muistettava, että ensisijaisesti tavoitteena on luoda urheilu- ja liikuntatila”, tarkentaa Sinkkonen.

Vaihtoehtoja arvioidaan eri näkökulmista
Vaihtoehtoja arvioidaan esimerkiksi muunneltavuuden, saavutettavuuden, toiminnallisuuden, käyttöasteen ja urheiluun sopivuuden näkökulmasta. ”Työryhmässämme on liikuntatietämyksen ohella moniammatillista osaamista ja rahoituksen, toiminnallisuuden ja maankäytön asiantuntijoita. Pääkriteereinä ovat monipuolisuus ja toteuttamiskelpoisuus”, toteaa Sinkkonen
.
Liikuntalautakunnan tavoitteena on saada hankkeen suunnittelu käyntiin 2011 ja toteutukseen jo 2012.

Lisää aiheesta: www.turku.fi/liikunta/palloiluhallihanke.

Lisätietoja: Liikuntajohtaja Arto Sinkkonen, 050 5546 200, arto.sinkkonen@turku.fi
Järjestöliikuntapäällikkö Marjaana Risku, 050 5546 214, marjaana.risku@turku.fi

Kansallisen ja seutukunnallisen vertailun mukaan Turusta puuttuu sisäpalloilujen kansallisen pääsarjatason harjoitus- ja kilpailupaikka. Myös muiden sisäliikuntatapahtumien järjestämiseen tilaa on puutteellisesti. Kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen asetti asiantuntijaryhmän selvittämään palloiluhallivaihtoehtoja. Asiantuntijatyöryhmän kokoonpano: Arto Sinkkonen, liikuntapalvelukeskus (puheenjohtaja); Martti Kuitunen, tilaliikelaitos; Tuomas Heikkinen, keskushallinto; Timo Hintsanen, ympäristö- ja kaavoitusvirasto; Mikko Lehtinen, tilaliikelaitos; Kim Moisiolinna, keskushallinto; Anu Kurkilahti, Koy Kupittaan jäähalli; Marjaana Risku, liikuntapalvelukeskus (sihteeri)

Ympäristöfiksuus on uusi järkivihreys

2010-04-27T09:04:00.003+03:00

Kokoomus on tänään julkistanut uuden ympäristökampanjansa teemalla Vihreällä on ainakin viisi miljoonaa sävyä. Ajatus on, että vihreyden tulee näkyä kaikkialla ja ympäristöfiksuutta voi toteuttaa itselleen sopivalla tavalla. Kysymys ei ole jokotai-asiasta: kaikki voivat (ja kaikkien tulisi) olla vihreitä, kysymys on sävyeroista.

Kokoomuksen ympäristömanifestin mukaan ympäristöteot perustuvat vastuulliselle markkinataloudelle. Tämän olen oppinut jo kestävää kehitystä opiskellessani. Vaikka painotuseroja löytyy, uskon että kestävän kehityksen kolmesta osa-alueesta (taloudellinen vastuu, ympäristövastuu, sosiaalinen vastuu) taloudellisen vastuun kärki kulkee edellä. Ympäristövastuuta, sosiaalista vastuuta ja kulttuurista vastuuta on helpompaa ja järkevämpää toteuttaa, mikäli taloudellinen puoli on tasapainossa. Kestävän kehityksen kolmijaossa taloudellinen vastuu tarkoittaakin juuri sitä, että talous kasvaa tasaisesti. Tämä on edellytys paitsi ympäristö- ja sosiaaliselle vastuulle, myös yleensä yhteiskunnan toimivuudelle.

Ympäristöfiksuuskampanjan tiimoilta järjestetään ensi viikon lauantaina 8.5 ympäri Suomen Vihreitä Toivotalkoita. Kokoomuksen Turun Aluejärjestö järjestää silloin kirjojen vaihtotorin uudella Vähätorilla vanhan pääkirjaston edustalla. Tervetuloa klo 11-15!

Vahinkoliikuntaa!

2010-04-26T16:26:00.004+03:00

Osallistuin tänään Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin vierailulle Lounais-Suomen Hiihtotunneli Finnfoam Paipissa. Kahden erinomaisen ja runsaslumisen talven jälkeen Paipin talous on valitettavan synkän näköinen. Tukalaan tilanteeseen toivotaan helpotusta maakunnallisesta yhteistyöstä.

Tilaisuudessa alusti professori, ylilääkäri Olli J. Heinonen. Hän puhui terveysliikunnasta oivaltavalla tavalla. Heinosen mukaansa päätöksenteossa puhutaan kahta kieltä: mietitään rakennetaanko pyöräteitä vai pyörätuoleja, tehdäänkö pallokenttiä vai pallolaajennuksia. Tässä on loistavasti kiteytetty terveyssektorin ja ennaltaehkäisevän liikunnan vastakkainasettelu!

Heinonen myös lanseerasi tilaisuudessa uuden termin: vahinkoliikunta. Hän ja Suomen Akatemian Mikael Fogelholm ovat kuulemma kehittäneet termiä yhdessä. Vahinkoliikunta tarkoittaa liikuntaa, jota ei edes ajattele suorittavansa. Vahinkoliikunnan ydin on, että liikunta tulee toiminnassa ikään kuin kaupan päälle: liikkuja ei ajattele suorittavansa liikuntaa. Liikunta syntyy siis vahingossa. Hieno termi terveysliikunnan, hyötyliikunnan ja arkiliikunnan jatkoksi.

Edit. juttu ministeri Wallinin vierailusta Kunnallislehdessä täällä.

Kolumni: Kilttien ja tunnollisten superpommi

2010-04-23T17:27:00.001+03:00

Kolumnini Tylkkärissä löytyy täältä.

Kilttien ja tunnollisten superpommi
23.04.2010
07/10, Kolumni, Vieraskynä

Paljon on puhuttu suurten ikäluokkien eläkkeelle jäämisestä ja vanhuuseläkeiän alarajasta. Meillä on edessämme todellinen eläkepommi, mutta sen keskiössä eivät suinkaan ole yksin eläköityvät mummot ja vaarit. Meidän nuorten aikuisten työkyvyttömyys se vasta kalliiksi tulee. Ja me olemme myös maksajia.

Alle kolmekymppisten eläkekustannukset maksavat jo nyt miljardeja vuosittain ja summa kasvaa järkyttävää vauhtia koko ajan. Nuorten aikuisten eläköitymisestä aiheutuvat verotulojen menetykset ja hoitokustannukset ovat kasvaneet yli kaksi miljardia viidessä vuodessa. Erityisesti nuorten naisten työkyvyttömyys ja sairauspäivärahapätkät ovat kasvaneet systemaattisesti. Suurin tekijä lienee kansallissairautemme masennus. Mielialalääkkeiden käyttö yleistyy yhä edelleen ja on nuorilla naisilla tuplasti yleisempää kuin ikäisillämme miehillä.

Mikä meistä nuorista naisista tekee suorittavia aikapommeja? On ristipaineet ja ruuhkavuodet, odotukset ja unelmat. Pitää olla menestynyt opinnoissa, työelämässä, sosiaalisissa suhteissa ja harrastuksissa. Pitää ottaa huomioon toisten tunteet ja omat. Ja pitää olla kaunis ja pitää olla laiha.

Eikö mikään riitä? Ei kukaan voi olla super-nainen, super-opiskelija, super-äiti, supersuosittu ja super-malli yhtä aikaa.
Masennuksen lisäksi myös syömishäiriöt lisääntyvät koko ajan. Kuten masennus, myös syömishäiriöt ovat yleisimpiä juuri nuorilla naisilla. Hoitoon voi olla vaikea päästä ja sen laatu vaihtelee. Syömishäiriöt ovat vakavia mielenterveyden sairauksia, joilla on oma osansa nuorten aikuisten sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden lisääntymisessä. Itseinho, ahdistus ja masennus ovat kaikille syömishäiriöille yhteisiä oireita. Riskiryhmässä ovat erityisesti kiltit ja tunnolliset tytöt. Ne, joiden pitäisi pelastaa Suomi ja maailma.

Nuoret naiset sairastuvat yhä useammin elämänsä alussa, parhaassa työiässä. Nuorisotyöttömyyden rinnalla pitäisi puhua enemmän myös nuorisotyökyvyttömyydestä. Ajatus tulevaisuutemme toivoista työkyvyttömyyseläkkeellä on surullinen niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta. Miten pääsisimme eroon super-etuliitteistä?
SAARA-SOFIA SUTELA
Kaupunginvaltuutettu (kok)
Syömishäiriöliitto – SYLI:n puheenjohtaja

Tiedote lauantaisesta tanssikilpailustamme

2010-04-22T23:06:00.014+03:00

TIEDOTE
Julkaisuvapaa heti

Svoli Show tanssittaa satoja

Turun Riennon Voimistelu järjestää lauantaina 24.4. Svoli Show tanssikilpailun finaalitapahtuman Caribia 994-hallissa Turussa. Kyseessä on Suomen Voimisteluliitto Svolin valtakunnallinen nuorten ja aikuisten kilpailu, jossa kilpaillaan kaikkiaan kahdeksassa sarjassa. Svoli Show kilpailussa kilpailijoille annetaan pisteet Voimisteluliiton laatiman arvioinnin mukaan. Lisäksi ryhmät saavat esityksestään kirjallisen palautteen.

Tapahtumaan osallistuu lähes 80 ryhmää ja 800 tanssijaa ja voimistelijaa ympäri Suomen. Järjestelytyössä on mukana nelisenkymmentä vapaaehtoista. ”Tämän kokoisen tapahtuman järjestäminen on mahdollista vain innokkaiden seuraihmisten avulla. Svoli Show on seuramme yhteinen ponnistus”, kilpailun johtaja Saara-Sofia Sutela sanoo.

Kilpailut avataan klo 12.00 Caribia 994-hallissa.
Pääsyliput 5 €, käsiohjelma 2€. Alle kouluikäiset ilmaiseksi.
Lisätietoja:
Kilpailun johtaja Saara-Sofia Sutela, 040 7322 542, saara.sutela@tse.fi
Aikataulu ja suoritusjärjestys: http://trvoimistelu.sporttisaitti.com/svoli_show/

Jäsenäänestys alkaa maanantaina

2010-04-22T23:04:00.001+03:00

Varsinais-Suomen Kokoomuksen jäsenäänestys alkaa tulevana maanantaina. Äänioikeutetut saavat äänestysmateriaalin kotiinsa viimeistään huomenna perjantaina. Jäsenäänestys käydään postiäänestyksenä: mukana on palautuskuori, mutta postimaksu tulee maksaa itse. Äänestysaikaa on 30.4. asti. Jäsenäänestyksessä äänestetään kolmea henkilöä. Mikäli ääniä on vähemmän tai enemmän, äänestyslomake hylätään. Jännitystä riittää 24.5 asti, jolloin lopullinen ehdokaslista päätetään ylimääräisessä piirikokouksessa. Exciting times.

Jäsenäänestysehdokkaiden esittely täällä.

Yksikin lyönti on liikaa.

2010-04-20T21:42:00.002+03:00

Kotiuduin juuri Varsinais-Suomen Kokoomusnaisten kevätkokouksesta, jossa olin esittäytymässä jäsenäänestysehdokkaana. Kokouksen kannanotto vaatii jokaiseen Suomen kuntaan perheväkivallan vastaista tomintaohjelmaa. Tämä on äärimmäisen tärkeä asia. Suomessa pahoinpidellään joka päivä 250 naista. Se on suorastaan sairas määrä ja jokainen niistä on liikaa. Kannanotto on osa Kokoomusnaisten valtakunnallista Aika puhua -kampanjaa, jonka avulla on tarkoitus mm. varmistaa turvakotien toimintaresurssit. Turvakotipalveluiden määrä ei ole Suomessa lähelläkään kansainvälisten vaatimusten tasoa.

Kampanjaan voi osallistua allekirjoittamalla kansalaisadressin täällä.

Hyvä tyyppi

2010-04-20T16:11:00.001+03:00

Eduskuntavaaleihin oli viikonloppuna päivälleen vuosi. Näissä merkeissä ihanat ystäväni ja tukijoukkoni ovat perustaneet facebookiin ryhmän, jonka seinälle halukkaat ovat kirjoitelleet ajatuksiaan siitä, miksi minä olisin hyvä tyyppi eduskuntaan. Kerrassaan ihania, kannustavia ja innostavia kommentteja. Olen ihan otettu.

Käy kurkkaamassa mitä mieltä minusta ollaan ja liity mukaan ryhmään täällä.

Hunajata!

2010-04-20T15:40:00.005+03:00

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen on Turun Palloseura edennyt jääkiekon SM-liigan finaaliotteluihin. Ihan mieletöntä! Hyvä esimerkki siitä, miten sinnikäs työnteko lopulta palkitaan, vaikka ympärillä puhuttaisiin mitä. Enpä usko, että kovin moni arvasi TPS:n pelaavan tänä vuonna mestaruudesta, mutta kuinkas kävikään. Mielenkiintoista on ollut myös huomata, miten turkulaisten menestystä kommentoidaan mediassa. Suurimmassa osassa puhutaan ensisijaisesti JYPin epäonnistumisesta, harvemmin hehkutetaan TPS:n onnistumisia. Mutta viimeistään nyt on kyllä syytä! 6-1, hyvä ihmiset!

TPS:n menestys näkyy yllättävän laajasti Turussa. Menestys koskettaa kaikkia ja yhtäkkiä jo unholaan vaipunut jääkiekkofanitus on nostamassa päätään. Hyllyltäni löytyvästä TPS-kaulahuivista tuli nyt jälleen katu-uskottava asuste. Kaikissa kahvipöydissä keskustellaan tuhkapilven lisäksi nyt jääkiekosta. Meidän tepsistä.

Täpötäydessä Turkuhallissa on kyllä aivan mahtava fiilis. Halli ei ole ollut loppuunmyyty vuosiin, mutta nyt on. Urheilu, ja etenkin urheilumenestys, se tuo ihmiset yhteen.

Aidan ensiesiintyminen

2010-04-18T12:10:00.003+03:00

Eilen oli jännittävä päivä. Turussa käytiin joukkuevoimistelun Länsi-Suomen aluemestaruuskilpailut, joihin osallistui myös yhdessä ystäväni Annican kanssa valmentamani yli 16-vuotiaiden joukkue nimeltä Aida. Joukkue on harjoitellut yhdessä viime syksystä ja nämä olivat ensimmäiset kisamme. Tytöt ja valmentajat ovat tyytyväisiä onnistuneeseen suoritukseen tässä vaiheessa. Kauden pääkilpailut ovat Voimistelupäivät kesäkuussa, joten ohjelman hiontaan on vielä hyvin aikaa. Vielä tarvitaan lisää tarkkuutta, terävyyttä ja erityisesti vartaloliikkeiden virtaavuutta. Tango-musiikkimme vaatii ilmekkyyttä ja intensiivisyyttä. Tekemistä vielä riittää, mutta hyvällä mallilla ollaan. Hyvä tytöt!

Aida harjoittelee kolme kertaa viikossa, johon sisältyy tunti balettia. Joukkue osallistuu kilpasarjaan (ent. harrastesarja). Joukkueessa voimistelee tällä hetkellä kuusi voimistelijaa, mukaan mahtuu vielä!

Kokoonpanossa tapahtui vielä viime hetkellä kaksi viikkoa ennen kisoja muutoksia. Iloksemme saimme naapuriseurasta lainaksi yhden voimistelijan, kun olimme alkujaan menossa kisaamaan vain neljällä tytöllä. Ohjelman viimeistely jäi vähän vähäiseksi, kun kisakokoonpanolla ehdittiin vetää vain neljät treenit... Siihen nähden suoritus oli tosi onnitunut! Kuudes tyttö saatiin mukaan kalkkiviivoilla, hänen kanssaan ruvetaan nyt opettelemaan ohjelman koreografiaa. Harjoittelun lähtökohtana olemme pyrkineet pitämään tyttöjen omia toiveita. Tavoitteellisesti, muttei turhan vakavasti. Pääasia on, että harjoittelu on kivaa ja joukkuelaiset kehittyvät, saavat onnistumisen elämyksiä. Tosi hienoa, kun tasapainot onnistuivat varmasti myös kisatilanteessa, jossa kaikkia jännitti.

Osallistuin kisoihin myös toisessa roolissa, kun avasin kilpailut Voimisteluliiton ja Turun kaupungin edustajana. Avajaispuheessani puhuin siitä, miten hieno laji joukkuevoimistelu on. Oikeasti, miten moni joukkuelaji yhdistää näin mahtavasti teknisen taidon, taiteen ja tunteen? Hieno harrastus.

Tiedote valinnasta Syömishäiriöliitto - SYLI:n puheenjohtajaksi

2010-04-16T18:49:00.002+03:00

Tiedote
JULKAISUVAPAA HETI

Saara-Sofia Sutelasta Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n puheenjohtaja

Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n vuosikokous valitsi liiton uudeksi puheenjohtajaksi turkulaisen Saara-Sofia Sutelan.

”Koen syömishäiriöiden ennaltaehkäisyn, sekä sairastuneiden hoidon edistämisen äärimmäisen tärkeinä asioina. Liiton toiminta on lähtenyt hyvin käyntiin ja nyt on otollinen aika lähteä mukaan toiminnan kehittämistyöhön. Syömishäiriöiden määrä on valitettavassa kasvussa ja myös sen laaja yhteiskunnallinen haaste tulee tunnustaa”, Sutela kommentoi valintaansa.

Saara-Sofia Sutelaa liiton puheenjohtajaksi ehdotti Lounais-Suomen syömishäiriöperheet ry. Yhdistyksellä on reilu vuoden mittainen kokemus yhteistyöstä Sutelan kanssa liittyen Suomen voimisteluliitto Svoli ry:n Länsi-Suomen alueen kanssa tehtävään syömishäiriöitä ennaltaehkäisevään työhön. Sutela on paneutunut yhteistyöhön koko sydämellään ja ollut itse aktiivisesti viemässä syömishäiriöasiaa eteenpäin. Lisäksi hänen laaja ja pitkäaikainen kokemuksensa yhdistystoiminnasta eri tasoilla teki vaikutuksen ja antoi vahvistusta sille, että Sutelalla on paljon annettavaa myös Syömishäiriöliitto – SYLI ry:lle. Liiton muut jäsenyhdistykset kokivat samoin ja Sutela valittiin yksimielisesti liiton puheenjohtajaksi vuosikokouksessa lauantaina 10.4. Turussa.

Uusiksi hallituksen jäseniksi valittiin Tampereen Tyttöjen Talon johtaja Taina Karman Tampereelta, esh Marja Nieminen Naantalista sekä varajäseneksi Niko Heikka Helsingistä. Hallituksen jäseninä jatkavat varapuheenjohtaja Eija Salo-Rankila Seinäjoelta, Aimo Joensuu Alajärveltä, Paula Rekilä Oulusta ja asiantuntijajäsenenä TtM, ft. projektikoordinaattori Sirkku Mikkola Turusta, varajäsenenä jatkaa Anna-Liisa Luova Kouvolasta.

Vuonna 2004 perustettu Syömishäiriöliitto - SYLI ry on valtakunnallinen syömishäiriöön sairastuneita ja heidän läheisiään edustava järjestö, jonka tehtävänä on lisätä kokemukseen perustuvaa syömishäiriötietoutta ja -osaamista. Liiton tarkoituksena on edistää syömishäiriöön sairastuneiden hoitoa ja kuntoutusta, toimia jäsenistönsä oikeuksien valvojana, tehdä tunnetuksi edustamiensa ryhmien erityispiirteitä sekä tukea alueellisten jäsenyhdistystensä toimintaa.

Jäsenyhdistykset vastaavat paikallisesta toiminnasta, mm. läheisille ja sairastuneille suunnatusta vertaistukitoiminnasta. Jäsenyhdistyksiä on tällä hetkellä viisi:
• Lounais-Suomen syömishäiriöperheet ry (kotipaikka Turku)
• Etelä-Suomen syömishäiriöperheet ry (Helsinki)
• Pohjanmaan syömishäiriöperheet ry (Kokkola)
• Väli-Suomen syömishäiriöperheet ry (Tampere)
• Pohjois-Suomen syömishäiriöperheet ry (Rovaniemi)
Jäsenyhdistyksistä kahdella (Lounais-Suomen ja Etelä-Suomen yhdistykset) on työntekijät. Muut yhdistykset toimivat täysin vapaaehtoisvoimin. Jäsenyhdistyksissä on yhteensä yli 500 henkilöjäsentä.

Lisätietoja:
Puheenjohtaja Saara-Sofia Sutela
040 7322 542
pj@syomishairioliitto.fi

Toiminnanjohtaja Marja-Leena Laiho-Lehto
040 5585 262
marja-leena.laiho-lehto@syomishairioliitto.fi

http://www.syomishairioliitto.fi/

Ehdolla ehdolle eduskuntaan

2010-04-15T16:55:00.005+03:00

Olen mukana Varsinais-Suomen Kokoomuksen jäsenäänestyksessä, jonka pohjalta valitaan eduskuntavaaliehdokkaat. Mukana jäsenäänestyksessä on lisäkseni 25 ehdokasta, joista valitaan 17 kansanedustajaehdokkaan lista.

Jäsenäänestys suoritetaan 26.-30.4 postiäänestyksellä. Äänioikeutettuja ovat V-S Kokoomuksen jäsenet, jotka ovat maksaneet jäsenmaksunsa viime vuonna.

Mahdollista ehdokkuuttani olen ehtinyt miettimään monelta kantilta ja mitä enemmän asiaa pohdin, sitä enemmän siitä innostun. Uskon, että minulla olisi paljon annettavaa kansanedustajan työhön ja nyt voisi olla minun aikani. Eduskuntaan tarvitaan nuorta tuoretta näkemystä ja kunnallispolitiikassa olen saanut jo esimakua myös poliittisesta osaamisesta. Osaltani hyvin sujuneet kunnallisvaalit kertovat mielestäni siitä, että politiikkaan kaivataan uusia tekijöitä. Kaupunginvaltuutettuna ja lautakunnan puheenjohtajana olen saanut kiitosta aktiivisuudestani ja muutenkin oikein kannustavaa ja rohkaisevaa palautetta. Poliittinen ura tuntuu nyt luontevalta ja motivoivalta, vaikken vielä kaksi vuotta sitten osannut lainkaan suunnitella työskenteleväni politiikan parissa. Valmistun syksyllä kauppatieteiden maisteriksi, joten senkin puolesta vaalit sattuvat juurikin sopivaan vaiheeseen. Tästä näkökulmasta katsonkin eduskuntavaaleja ikään kuin isona, omannäköisenäni työnhakuprosessina. Olen lähdössä vaalityöhön tosissani.

Lisätietoja jäsenäänestyksestä täällä.

Eduskuntavaalit käydään vuoden päästä, huhtikuussa 2011. Kokoomuksella on tavoitteena Varsinais-Suomesta kuusi kansanedustajapaikkaa.

Syömishäiriöliiton puheenjohtajaksi

2010-04-13T13:19:00.007+03:00

Minut valittiin Syömishäiriöliitto - SYLI:n uudeksi puheenjohtajaksi liiton vuosikokouksessa viime lauantaina 10.4.2010. Kiitän lämpimästi luottamuksesta. Uuden tehtäväni otan vastaan innostuneena ja motivoituneena. Koen syömishäiriöiden ennaltaehkäisyn, sekä sairastuneiden hoidon, tuen ja kuntoutuksen edistämisen äärimmäisen tärkeäksi. Olen nähnyt liian monta syömishäiriöhelvettiä läheltä ja toisinaan turhautunut siitä, etten ole osannut auttaa.

Puheenjohtajaehdokkaaksi minut pyysi SYLI:n alueellinen jäsenyhdistys Lounais-Suomen Syömishäiriöperheet ry. Olen ollut käynnistämässä Voimisteluliiton ja Syömishäiriöperheiden yhteistyötä Varsinais-Suomen alueella. Osana yhteistyötämme olemme muun muassa lisäänneet SYLI:n hyvinvointityöpajat osaksi joukkuevoimistelun alueellisia valmennusleirejä. Pilottihankkeemme on edennyt erinomaisesti ja yhteistyömme on saanut voimistelijoilta ja valmentajilta paljon kannustavaa palautetta. Tätä työtä kannattaa jatkaa. On tärkeää että aiheesta puhutaan, jaetaan tietoa ja viedään viestiä eteenpäin.

Näen syömishäiriöit myös laajempana yhteiskunnallisena haasteena. Kauppalehti uutisoi 6.4 miten erityisesti nuorten naisten työkyvyttömyys on järkyttävässä kasvussa. Nuorten eläköityminen maksaa yhteiskunnalle miljardeja vuosittain hoitokustannuksina ja menetettyinä verotuloina. Siinä se oikea eläkepommi on. Suomen nuorten eläköityminen elämänsä alussa, parhaassa työiässä, on paitsi yksilön kannalta äärimmäisen surullista, myös yhteiskunnan kannalta äärimmäisen kallista.

Vaikkeivat syömishäiriöt ole sidottuja ikään tai sukupuoleen, on suurin osa sairastuneista nuoria naisia tai tyttöjä. Tutkittua tietoa asiasta ei valitettavasti ole, mutta on arvioitu, että jopa joka viides nainen sairastaa syömishäiriötä jossakin muodossa. Itse uskon määrän olevan vielä jopa suurempi. Valitettavan harva hakeutuu hoitoon.

Erityisesti nuorten naisten masennus on yhä yleisempi nuorena eläköitymisen syy. Myös syömishäiriöillä on suuri osuus työkyvyttömyyden ja sairauspoissaolojen lisääntymisessä. Nuorten naisten masennusoireilu on tuplasti yleisempää kuin nuorten miesten. Syömishäiriöiden määrä on kasvussa ja suurimman riskiryhmän muodostavat kiltit ja tunnolliset tytöt. Tulevaisuutemme toivot.

Yhteiskuntavastuusta

2010-03-29T18:24:00.002+03:00

Olen opinnoissani erikoistunut voimakkaasti yritysten yhteiskuntavastuuseen, vastuulliseen hallintotapaan ja kestävään kehitykseen. Aiheeseen liittyen kirjoitan nyt gradua ja myös kandityöni koski monikansallisten yritysten yhteiskuntavastuusta (Corporate Social Responsibility). Samalla olen suorittanut vastuullisen liiketoiminnan ja kestävän kehityksen opintokokonaisuudet. Näihin opintoihin liittyen on tullut tehtyä jos jonkinlaisia kirjoitustöitä ja ajattelin, että joitakin niistä voisi julkaista täällä blogissakin.

Tässä ensimmäiseksi talousmaantieteen Eettiset standardit ja ohjeet -kurssille kirjoitettu lyhyt essee yhteiskuntavastuusta.

ESIMERKKEJÄ MAAILMALTA
Maailmantalouden kansainvälistyminen on muuttanut yritysmaailmaa. Globalisaatio tarjoaa yrityksille ennenkuulumattomia mahdollisuuksia, joiden myötä tuotantoketjut ovat levinneet yhä syvemmälle kehittyviin maihin. Nämä muutokset ovat saattaneet yritykset myös kohtaamaan uusia sosiaalisia ja ympäristöhaasteita. Globalisaation kautta myös tietoisuus yritysten toiminnan aiheuttamista, usein tuhoisista, seurauksista leviää nopeasti ympäri maailman. Markkinatalouden hyötyjen epätasainen jakautuminen on johtanut siihen, että yritysten vastuullisuus on noussut yhä tärkeämmäksi teemaksi. Yritykset toimivat nykypäivänä kasvavan valvonnan alla.
Yhteiskuntavastuu on teemana jatkuvan debatin ja keskustelun alla. Erityistä keskustelua on herättänyt termin laajat ja moninaiset määritelmät. Osa on jättänyt termin englanninkielisestä sanasta ”Corporate Social Responsibility” sosiaalista vastuuta kuvaavan sanan pois viitaten sen tarpeettomaan toistoon. Heidän mukaansa yritysten myötävaikutusta ympäröivään yhteiskuntaan ei voida nähdä perinteisistä voittoa tavoittelevista toiminnoista irrallisena, sillä kaikella liiketoiminnalla on myös yhteiskunnallinen ulottuvuus. On sosiaalisesti vastuullista valmistaa laadukkaita tuotteita, ja tuottaa sitä kautta voittoa – ihan samalla tavalla kun on sosiaalisesti vastuullista kohdella kaikkia sidosryhmiä toimia yrityksen arvoja noudattaen. Jatkuvasti kansainvälistyvällä yritysmaailmalla onkin paljon kannettavanaan. Noudattamalla vastuullisia toimintatapoja yrityksillä on mitä parhaimmat mahdollisuudet vaikuttaa toimintaympäristöönsä positiivisesti. Jos tahtoa löytyy, on yritysten potentiaali muuttaa maailmaa ja tehdä oikeasti hyvää vahvempi, kuin millään muulla taholla – valtiolliset instanssit mukaan lukien.
Tämä potentiaali pitäisi vain tunnistaa ja hyödyntää. Yrityksiltä ei voi kuitenkaan odottaa tai vaatia liikoja, eivätkä yritykset voi omalla toiminnallaan ratkaista kaikkia maailman ongelmia. Mutta vaikka myös valtioilla on oma vastuunsa, voivat yritykset toimintaansa koskevilla päätöksillä joko parantaa tai pahentaa näitä ongelmia. Mikäli yritykset eivät ota vastuullisuutta huomioon toiminnoissaan, ei maailman tilan ole juurikaan mahdollista parantua.
Esimerkiksi ilmastonmuutosta koskevan tietoisuuden kasvaessa, on vastuullisuuden tunnistamista varten syntynyt lukuisia erilaisia aloitteita ja työkaluja. OECD:n suuntaviivat, YK:n Global Compact, AA1000 eettinen standardi ja raportointijärjestelmä GRI ovat kaikki periaatteessa askelia eteenpäin. Ongelmana on kuitenkin paitsi niiden vapaaehtoisuus, myös tietty epämääräisyys. Vasta varsin pieni osa yritysmaailmasta on yhtynyt aloitteisiin.
Yhteiskuntavastuun ympärillä vellovasta keskustelusta onkin ollut paitsi hyötyä, myös haittaa. Termin esilläolo on varmasti nostanut tietoisuutta yritysten toiminnan seurauksista ja vastuullisuuden tärkeydestä. Parhaimmillaan yhteiskuntavastuuseen viittaamisella tarkoitetaankin kaikkien toimintojen vastuullisuutta: sitä, että vastuullisuus kuuluu kiinteänä osana yrityksen arvoihin ja että se otetaan aidosti huomioon kaikessa yrityksen toiminnassa. Termistön ja käsitteiden moninaisuus ja epämääräisyys on kuitenkin valitettavaa. Yhteiskuntavastuullisuuteen voidaan viitata ja vedota tilanteissa, joissa vastuullisuus on varsin pintapuolista tai keinotekoista. Näin ollen näennäiselläkin yhteiskuntavastuullisuudella voidaan oikeuttaa muussa mielessä epämiellyttäviä tai jopa epäeettisiä toimintoja.
Raja periaatteiden ja tarkoituksenmukaisuuden välillä on varsin häilyvä. Yhteiskuntavastuu nähdään hyvänä asiana, mutta sitä käytetään helposti laskelmoiden. Niin kutsuttu viherpesu, näennäinen ympäristöystävällisyys, on nykyliiketoiminnassa varsin yleistä. Yhteiskuntavastuusta haetaan myös kilpailuetua, tai strategista valttikorttia.
Tärkeää olisikin nähdä yhteiskuntavastuu periaatteellisena osana sekä yritysten ydintoimintoja, että kaikkien sidosryhmien kohtelua. ”Päälle liimatut” hyväntekeväisyystoimenpiteet pitäisi osata erottaa aidoista arvoista. Luonnollisesti yleiset keskeiset vastuullisuuden osa-alueet, liittyen esimerkiksi työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen, tulisi kuulua itsestään selvänä osana yrityksen toimintatapoihin, eikä niitä siten pitäisi sekoittaa muuhun arvopohjaiseen (yleensä vapaaehtoiseen) vastuuseen.
Monesti yritysmaailmassa yhteiskuntavastuu nähdään liiketoimintamallina, jossa lähtökohtana on rahallinen palkkio. Tässä ajattelumallissa kaikille toiminnoille tarvitaan taloudellinen oikeutus. Yritykset saattavat esimerkiksi laskea, että on halvempaa maksaa saastuttamisesta aiheutuva sakko, kuin sijoittaa saasteiden määrää pienentäviin toimenpiteisiin. Valitettavasti aina edes yritysten imagoon ja maineeseen liittyvät haitat (vaikka tulisivat kalliiksikin) eivät riitä kannustimeksi vastuullisempaan toimintaan.
Yhteiskuntavastuun suurimmat raja-aidat liittyvätkin siihen, mikä luetaan yrityksen ydintehtäväksi. Aito vastuullisuus edellyttäisi siirtymistä tuote- ja tuottokeskeisestä ajattelusta sidosryhmäajatteluun. Yritysten pitäisi nähdä tehtävänsä laajemmin kuin tuoton maksimointina: tavoitteena tulisi olla kaikkien sidosryhmien tarpeiden tyydyttäminen. Liian helposti yritysjohtajat keskittyvät ainoastaan lyhyen aikavälin taloudellisiin tekijöihin. Tämä on herättänyt keskustelua siitä, pitäisikö vastuullisuuteen velvoittaa aikaisempaa voimakkaammin myös lainsäädännöllä. Aikaisemmista esimerkeistä (esim. työolosuhteet) on nähty, että muutoksia saavutetaan huomattavasti vapaaehtoisia aloitteita tehokkaammin ulkopuolisella paineella. Kansainväliselle sääntelykehykselle mittareineen olisi juuri siksi tilausta. Liikemaailma tarvitsisi selkeän määrittelyn lisäksi kriteerit, joiden avulla sidosryhmien olisi mahdollista verrata yritysten vastuullisuutta myös toisiinsa.
Kaiken kaikkiaan nykymaailmassa ei juuri ole yrityksiä, joilla olisi varaa olla huomioimatta toimintojensa seurauksia ja niiden vastuullisuutta. Aito yhteiskuntavastuullisuus edellyttää sitä, että vastuullisuus sisällytetään arvona yrityksen strategiaan, ja että se huomioidaan kaikessa yrityksen toiminnassa. Vastuullisuutta ei saisi nähdä muista toiminnoista irrallisena. Yritykset voivat myös hyötyä vastuullisuudestaan (taloudellisestikin), mikäli osaavat viestiä siitä sidosryhmille. Loppujen lopuksi yhteiskuntavastuun kehittyminen liikemaailmassa vaatii ennen kaikkea hyvää johtamista.

(The ICCA Handbook on Corporate Social Responsibility)

TM22
Harjoitustyö 2
9.2.2010

Terveisiä mummolasta!

2010-03-27T11:20:00.003+02:00

Vietän tämän viikonlopun Oulussa. Samalla kun osallistun Voimisteluliiton kevätkokoukseen, pääsen viettämään laatuaikaa isovanhempieni kanssa. Aamukahvien jälkeen katsoimme isoisäni kanssa Ihmisten puoluetta ja harjoittelimme yhdessä googlen käyttöä. Vaikka eipä harjoittelua hirveästi tarvita, tietokoneen käyttö sujuu pappalta erinomaisesti. Seuraavaksi lähdemme kuvaamaan isoja lumihankia ja kaupungille humputtelemaan. Toisessa mummolassa odottaa lisää kahvittelua ja kahvipöytäkeskustelua. Eipä ehdi nälkä tulla. Ihanat isovanhemmat.

Pommi pornokaupassa ja muita kuulumisia

2010-03-09T23:49:00.007+02:00

Heti kun selvisin hurjasta tenttisumasta niin kevät alkoi. Seitsemän tenttiä viikon sisällä on kyllä vähän liikaa tehokkaallekin lukijalle.Varsinkin kun yksi niistä koostuu kolmesta moduulista ja kun samalle viikolle osuu vielä kolme kirjallisen työn deadlinea. Kiitos kofeiinin ja kohtuullisen kokousvapaan viikon, siitäkin selvittiin ja valmistuminen on nyt ison askeleen lähempänä. Annan neuvon aloittaville kauppatieteilijöille, saman jonka itse sain ensimmäisenä opiskeluvuotenani viisi vuotta sitten: älkää ihmeessä jättäkö pakollisia peruskursseja roikkumaan! Ne eivät muutu piiruakaan motivoivimmiksi gradun kirjoittamisen yhteydessä.

Viime viikolla tenttien jälkeen olikin sitten jo ihanan keväinen meininki. Vietin viikonlopun mahtavien ystävieni kanssa Tukholmassa. Laivojen törmäilyistä ja jäistä johtuvat myöhästymiset eivät häirinneet meidän matkaamme, nukuimme mielellämme muutaman tunnin pidempään aamulla ja nautimme hyvällä ruokahalulla korvaukseksi tarjotun aamiaisen. Muutenkin reissu oli mitä parhain ja naurua riitti. Ainoa vakavampi hetki koettiin, kun ystäväni alakerrassa sijaitsevassa pornokaupassa räjäytettiin pommi. Ihmettelimme aikamme ikkunan alla pörränneitä palomiehiä, poliiseja ja tv-kameroita, mutta pääsimme jatkamaan syntymäpäiväjuhliamme rauhassa. Onneksi ei käynyt pahemmin.

Sunnuntai-iltapäivän vietimme tutustuen Tukholman upeaan kaupungintaloon. 87-vuotiaan rakennuksen jokainen huone on eri tyylinen, eikä suunnittelussa olla suosittu symmetriaa. Mielenkiintoinen arkkitehtuurikohde siis. Nobel-juhlan illallinen tarjoillaan kaupungintalon "sinisessä salissa". Blå hallen -nimi johtaa kuitenkin harhaan, sali on nimittäin punainen. Tilan juhlallisia portaita voi astella juhlaluomuksissa turvallisin mielin, sillä arkkitehti Ragnar Österbergin vaimo vietti kaksi viikkoa testaillen eri porrasvaihtoehtoja valiten niistä ratkaisun, joka sopi parhaiten korkokengille ja pitkille iltapuvuille. Kuvassa Tukholman kaupunginvaltuuston kokoussali.

Omassa valtuustosalissamme täällä Turussa saimme eilen valtuuston kokouksen päätteeksi kaupunginjohtaja Pukkiselta katsauksen notkahtaneen Myllysillan tilanteeseen. Sillan painumista mitataan nyt automaattisesti ja eri vaihtoehtoja selvitellään. Varmaa on, että silta on poissa pelistä pitkään. Se aiheuttaa muutoksia lähinnä liikennejärjestelyissä, sillan yli kun on kulkenut vuorokaudessa yli 20 000 autoa. Parvekkeeni alta kuleva Martinsiltakin on nyt sitten kaksisuuntainen. Kaupungin nettisivuilla julkaistu sympaattinen käsinpiirretty liikennejärjestelykartta on jo vaihdettu suoraviivaisempaan, mutta nokkelimmat ehtivät valjastaa piirroksen fanituotteisiin. Ajankohtaista tietoa sillan tilanteesta ja esim. bussireittien muutoksista löytyy kaupungin nettisivuilta. Siellä voi seurata hymyilevän siltamme tilannetta myös webbikameran kautta.

Siltarumban ja kevätauringon innostamana aloitin tänään pyöräilykauden. Paikoin jokirannassa on vielä sen verran paksu loska, ettei homma kyllä vielä täysin sujuvaa ole. Jääjarrutuksessa onnistuin lyömään polveni ohjaustankoon, onneksi shortsikeleihin on sentään vielä aikaa.

Iltapäivällä saatiin tieto siitä, että hätäkeskus säilyy Turussa. Oikein hyvä juttu! Alkuviikolla julkistettiin myös mukavia urheilu-uutisia, kun TPS kertoi pelaavansa tulevillakin kausilla jalkapalloa Kupittaalla. Yhteinen henki ja tahtotila antavat hyvät mahdollisuudet olosuhteiden kehittämiseksi alueella edelleen. Tämä ratkaisu on kaikkien osapuolten näkökulmasta oikea. Futiskausi starttaakin jo melko pian... Kupittaan stadionin pinnalta on tänään kuulemma lanattu 4000 kuutiota lunta!

PS. Tällä otsikolla tulee taatusti hakukoneosumia! :D
PPS. Haastatteluni lauantain 6.3 Aamusetin välissä ilmestyneessä Auransilta-lehdessä. Löytyy myös nettiversiosta, täällä.

Mitä maksat, koulutusvienti?

2010-02-23T20:58:00.002+02:00

Opiskelijapolitiikassa on viime päivinä keskusteltu paljon nk. koulutusviennistä ja sen vaikutuksista koulutuksen maksuttomuuteen. Varsin todennäköistä on, että aihe tulee pysymään keskusteluissa vielä jonkin aikaa, hyvä niin. Ja keskusteluahan käydään nykyään facebookissa.

Koko juttu lähti tällä kertaa käyntiin erään työryhmän lausunnosta. Opetusministeriön alaisuudessa on viime kesästä työskennellyt työryhmä, jonka tehtävänä on ollut valmistella valtakunnallista koulutus-vientistrategiaa. Työryhmän tarkoitus on pohtia keinoja koulutusosaamisen viennin edistämiseksi. Takana on myös valtioneuvoston ajatus yritysklusterin perustamiseksi alalle.

Kuten tiedämme, suomalainen koulutus kiinnostaa maailmalla. Ehkäpä voisimme ajatella hyödyntävämme tätä kiinnostusta jotenkin?

Työryhmän lausunto ei esitä lukukausimaksuja mihinkään suuntaan, eikä varsinkaan suomalaisille opiskelijoille suomalaisiin yliopistoihin. Valitettavasti väärään tietoon perustuva vastakkainen viesti alkoi levitä, etenkin sosiaalisessa mediassa. Facebookin ”Vastustan Kokoomuksen suunnitelmia muuttaa opiskelu maksulliseksi!” – ryhmään kuuluu tällä hetkellä yli 34.000 jäsentä. Jotenkin tuntuu, että suurin osa ryhmään liittyneistä ei tiedä asian todellisia taustoja. Todellisuudessahan Kokoomus ei ole esittänyt yhtään mitään ja Opetusministeriön työryhmääkin on tulkittu väärin. Kyseisen facebookryhmän esittelytekstissä muun muassa väitetään, että opiskelua oltaisiin muuttamassa eliitin huviksi. Lopuksi kehotetaan äänestämään eduskuntavaaleissa vasemmistoliittoa, vihreitä, tai demareita. Ehkä vähän rumaa politiikkaa?

Koulutusvientistrategiaa valmisteleva työryhmä on ajatellut koulutusvientimme asiakkaiksi ulkomaisia valtioita ja liikeyrityksiä: tahoja, jotka järjestävät peruskoulutusta, tai jotka haluavat kehittää osaamista. Asia ei siis juurikaan koske Sinua, tai niitä kyseisen facebookryhmän jäseniä, jotka väärän tiedon luulossa miettivät nyt, miten pystyvät rahoittamaan lastensa tulevat opinnot. Koulutusvientiä ei ole suunnattu yksityishenkilöille, joten kukaan ei ole tekemässä suomalaisista opiskelijoista koulutuksestaan maksavia asiakkaita! Kyllä koulutusta ja koulutusvientiä voidaan kehittää muillakin keinoilla.

Hyvä on kuitenkin muistaa, ettei koulutus ole ilmaista. Se on maksutonta nyt ja tärkeää on, että laadukasta koulutusta pystytään paitsi tarjoamaan maksuttomasti jatkossakin, myös kehittämään edelleen. Koulutusviennissä on potentiaalia. Paitsi suomalaisten opiskelijoiden kouluttamista ulkomailla ja ulkomaisten Suomessa, Opetusministeriön työryhmä on myös tarkastellut muun muassa konsultoinnin, opettajien jatkokoulutuksen, sekä opetusmateriaalin ja –teknologian vientimahdollisuuksia. Meillä on osaamista, josta ulkomailla ollaan kiinnostuneita. Miksi emme haluaisi myydä sitä?

Onneksi oppia on saatavilla muuallakin kuin facebookissa. Oikeasti kun lienemme kaikki suunnilleen samaa siitä, että suomalaisilla tulisi olla mahdollisuus kouluttautua jatkossakin varallisuudestaan riippumatta, ihan niin pitkälle kun sielu sietää. Kannatan maksutonta opiskelua.

Long Time No See

2010-02-23T17:43:00.010+02:00

Jaahas, jo on joululomia vietelty. Seuraa pikakelaus viimeisten parin kuukauden tärkeimmistä tapahtumista.

JOULU
Joululomaa vietin Aasiassa perheeni kanssa. Veljeni opiskeli syksyn vaihdossa Kuala Lumpurissa ja matkustimme vanhempieni kanssa siihen maailmankolkkaan jouluksi. Piipahdimme veljeni kanssa reppureissulla Vietnamissa, mutta varsinaiset pyhät vietimme koko perhe Borneon saarella. Hieno kokemus! Lyhyessä ajassa tuli nähtyä kaupungin vilskettä ja sademetsää. Ajatuksenani oli alun perin adoptoida oranki, mutta projekti kaatui nopeasti logistisiin esteisiin, lähinnä siihen, ettei sademetsässä jossa kävimme ollut lainkaan orankeja. Sen sijaan perheemme harjoitti hyväntekeväisyyttä osallistumalla sponsorointiprojektiin, jossa paikalliset vähempiosaiset lapset saivat kirjoittaa tärkeimpiä lahjatoivomuksiaan joulukuusenkoristeisiin. Toteutimme 11-vuotiaan autistisen pojan joululahjatoiveen: hän sai kauko-ohjattavan helikopterin! :)

KOULU
Vuodenvaihteen jälkeen aloitin viimeisen opiskeluvuoteni. I hope. Tarkoitus on paahtaa kursseja kevään aikana ja saada gradu valmiiksi. Tutkinto alkaa suunnilleen olla kasassa kevään aikana ja valmistuminen häämöttää syksyllä. Tällä hetkellä painetaan tenttiviikkoa. Lukulistallani on peräti seitsemän tenttiä kuudessa päivässä: Itämerialueen liiketoimintaa, monimuuttujamenetelmiä, tieteen filosofiaa, eettisiä standardeja, markkinointitutkimusta, kansainvälisiä neuvottelutaitoja ja kirjanpitoa. Aikamoinen urakka!

GRADU
Tenttiviikon jälkeen paneudun paremmin taas graduuni. Rakenne on kasassa ja lähinnä tutkimukseni tulokset vaativat vielä syvempää analyysiä. Gradusta myöhemmin lisää, mutta sanottakoon sen verran että suomalaisten pörssiyritysten yhteiskuntavastuuviestinnästä löytyy vielä kehittämisen paikkoja...

MUU ELÄMÄ
Valtuusto on tämän vuoden puolella kokontunut pari kertaa, käsittelyssä ei ole ollut mitään mullistavia kokonaisuuksia. Eniten keskustelua on herättänyt sairaanhoitopiiriin liittyvät muutokset.

Asiasta olen päässyt keskustelemaan myös uudessa roolissa, nimittäin alkuvuodesta valtuustoryhmämme valitsi minut työvaliokunnan jäseneksi. Tämä oli hieno luottamuksen osoitus ryhmältämme! Työvaliokunnassa pääsen tutustumaan ajankohtaisiin asioihin aikaisempaa syvemmin ja kaiken kaikkiaan se tulee varmasti tuomaan lisää laajuutta päätöksentekooni.

Liikuntalautakunta on niinikään kokoontunut kahdesti. Lisäksi osallistuimme lautakunta- ja virkamiesedustuksen voimin viime viikolla Liikunnan Neuvottelupäiville Hämeenlinnassa. Minulla oli ilo paitsi kuulla mielenkiintoisia alustuksia, myös päästä itse pitämään alustus toisena seminaaripäivänä. Aiheenani oli luottamushenkilön rooli ja vaikutusmahdollisuudet.

Muutkin luottamustehtävät ovat toki pyörähtäneet käyntiin, joten kokouksissa istumista on tullut harrastettua ihan entiseen malliin. Muutkin harrastukset ihan ennallaan.

Siinäpä tärkeimmät.

PS. Uusimmasta Citylehdestä 4/2010 (Turku) löytyy myös kuulumisiani henkilöhaastattelusta otsikolla "Valtuustojuniori".

Edit. Kuva Hämeenlinnan neuvottelupäiviltä lisätty.

Lahjavinkkejä

2009-12-13T19:52:00.008+02:00

Ah, joulunaikaa. Puurojuhlia, joulujuhlia, joulunäytöksiä, joululounaita, glögiä, piparkakkuja, tähtitorttuja ja tietenkin jouluostoksia.

Pari viikkoa sitten, juurikin jouluostosajan alkaessa, osallistuin ystäväni kanssa Studia Generalia -sarjan kestävä kuluttaminen -tilaisuuteen. Keskustelutilaisuudessa lähestyttiin kuluttamista sekä teoreettisesta, että käytännönläheisestä näkökulmasta ja johtopäätös oli yksinkertaisuudessaan seuraava: ainoa varma tapa kuluttaa kestävästi, on olla kuluttamatta lainkaan.

Kestävä kuluttaminen on kaiken kaikkiaan aiheena paitsi oikein mielenkiintoinen, myös monimutkainen ja vaikeakin. Merkki- ja termistöviidakon edessä valveutunutkin kuluttaja saa hetkessä päänsä pyörälle. Jos sinulla on tunnin verran luppoaikaa, keskustelutilaisuuden videointi löytyy täältä viimeisenä. (Alemmasta linkistä "luento 5 keskustelu" aukeaa tilaisuuden keskusteluosion videointi, jossa itsekin höpöttelen esim. 4.13 ja 8.30 alkaen.)

Kuitenkin on niin, että nykymaailmassamme kuluttaminen kuuluu valitettavan tärkeänä osana jouluun. Kulutushysteriaan ei kuitenkaan ole pakko lähteä mukaan. Kun lahjahankinnat tekee harkiten, on mahdollista antaa paitsi laajemmin hyvää mieltä, myös monesta näkökulmasta kestäviä lahjoja.

Koska vietän itse tänä vuonna joulun ulkomailla, olen omat lahjahankintani jo tehnyt. Lahjakierros on tehty, joten ainakaan kovin montaa yllätystä en toivottavasti pilaa paljastamalla lahjavinkkini täällä. Luotan siihen, ettei kukaan kummilapsista omatoimisesti lue tätä blogia. :) Tässä siis ajatuksiani lahjaostosten tiimoilta.

- Anna hyvään tarkoitukseen.
Helppo, nopea, vaivaton, ajankohtainen ja onneksi melko trendikäskin lahja menee hyväntekeväisyyteen. Tänä vuonna ystäväni saavat yläriman Tansaniassa! :) LiiKe ry:n valikoimista löytyy myös muita liikunnallisia lahjoja alkaen 5 euroa. Muita lahjakauppoja:
UNICEF / Pehmeä paketti
Kirkon Ulkomaanapu / Toisenlainen lahja
World Vision / Lahjaksi lehmä
Punainen Risti / Hyvän Mielen lahja
Suomen Pakolaisapu / Parempi Lahja
Pelastakaa Lapset / Toivekauppa
Jos välttämättä haluaa antaa aineellisen lahjan, niin verkkokaupoista löytyy hyvään tarkoitukseen mm. t-paitoja:
Amnesty / Store
WWF / Verkkokauppa
MLL / Verkkokauppa
Ja jos ei millään osaa kuvitella antavansa tämän tyyppistä erilaista lahjaa, niin ainakin joulukortit voi hankkia paikasta, jossa tuotto menee hyvään tarkoitukseen. Lähes kaikki edellä mainitut tahot myyvät myös erilaisia kortteja. Yksi erityisen mielenkiintoinen korttikauppa pitää mainita erikseen: Muzungu Crafts. Sieltä saa esimerkiksi Costa Ricalaisten lasten käsin maalaamia joulukortteja!

- Anna jotain kestävää.
Kuten sanottua, lahja voi olla kestävä monella tavalla. Jos satsaat laadukkaaseen lahjaan, on todennäköisempää, ettei lahjan saajan tarvitse hankkia tilalle uutta heti jonkun sauman, mutterin tai nippelin pettäessä. (1) Kestävä lahja siis ihan kirjaimellisesti. Ekologisesta näkökulmasta kestävät lahjat on tehty kierrätysmateriaaleista. (2) Kestäviä lahjoja tässä mielessä myy esimerkiksi turkulainen matteriashop. Itse hankin tänä vuonna pienelle kummitytölleni kierrätyskartongista valmistetun nukkekodin, jonka pikkuneiti voi vaikka itse värittää mieleisekseen! (Tämän lahjavinkin takana on itseasiassa kestävä ystäväni ja niin ikään osa-aikainen maailmanparantaja Nea, kiitos! :)) Kaverini sen sijaan saavat tänä vuonna lahjaksi luonnonmukaista kosmetiikkaa. Kulutustavaraa, joka tulee varmasti käytettyä. Kestäviä lahjoja ovat tietyllä tavalla myös sellaiset lahjat, jotka muuten vain ilahduttavat pitkään. (3) Pitkäkestoisia lahjoja siis, esimerkiksi kirjat tai taide-esineet. Itse sain tänä vuonna vanhemmiltani taidelahjan: valitsemani taulun vammaisten kansallisen "Esteetön elämä" -kuvataidenäyttelyn kokelmasta. Valitsin Milla Mattilan balettitanssijaa esittävän öljyteoksen "Hento ja voimakas". Kestäviksi lahjoiksi voidaan tässä mielessä lukea myös sellaiset lahjat, joita saaja erityisesti toivoo. Siis sellaiset tavaralahjat, jotka tulevat tarpeeseen ja jotka lahjan saaja joka tapauksessa ostaisi. Lahjahankintojen lähtökohtana tulisi olla, ettei mitään turhaa ostettaisi vain ostamisen ja antamisen ihanasta ilosta. Minä tarvitsin uudet hansikkaat ja sellaiset paketista paljastuivatkin. Tulevat tarpeeseen ja varmasti kovaan käyttöön, kiitos!

- Anna jotain aineetonta.
Aina hyviä ja tervetulleita lahjoja ovat varmasti erilaiset palvelut. En keksi montaakaan, joka ei ilahtuisi lahjakortista hemmoteluun tai elokuviin. Helppoa ja takuuvarmaa. Jos hieronta ja elokuvaelämykset tuntuvat tylsiltä, voi aina keksiä jotain ihan muuta. Näitähän on pilvin pimein: soittotunteja, liikuntaa, meikkauskursseja, teatteria jne jne. Seuraparlamentin jäsenet saivat tänä vuonna Raision seuraparlamentilta joululahjaksi lahjakortit Ulpukan uimahalliin! Symboliikan ymmärtävät kaikki, jotka ovat seuranneet Turun valitettavaa uimahallitilannetta tällä hetkellä. :) Lahjakortteja ei ole myöskään pakko ostaa: äiti voisi ilahtua itse toteutetusta suursiivouksesta!

- Anna ajateltavaa.
Kirja on mielestäni aina hyvä lahja. Se pitää vain valita huolella ja saajaansa ajatellen. Klassikkokirjoilla, palkituilla kirjoilla ja oikein valituilla tietokirjoilla on vaikea mennä pieleen. Ihmisoikeuksista kiinnostunut ystäväni Ulla sai tänä vuonna minulta lahjaksi Amnestyn pitkäaikaisen pääsihteeri Irene Khanin kirjan "Kohtalona köyhyys? Miten oikeuksien puute syventää köyhyyttä" (WSOY). Sekä Samin isä että oma isäni saavat edelleen talvisodan ja Kiirastulen hengessä Vesa Karosen ja Panu Rajalan kirjan " Yrjö Jylhä, talvisodan runoilija" (Otava).

(viime vuoden lahjapostaus täällä.)

Onnea Suomi!

2009-12-06T18:03:00.003+02:00

Itsenäisyyspäivä on hyvä päivä kirjoitella joulukortteja. Vielä ei ole hirmuinen kiire, mutta pääsee kuitenkin jo joulun tunnelmaan.

Olen vuosittain hankkinut joulukorttini jostain, mistä tiedän tuoton menevän hyvään tarkoitukseen. Joulukortit ovatkin hyvä ja helppo tapa ilahduttaa muitakin kuin kortin saajaa. Viime vuonna muistin ystäviäni UNICEFin korteilla ja lahjoilla.

Tänä vuonna on 70 vuotta talvisodan syttymisestä ja siihen liittyvät tämän vuotiset korttivalintanikin. Kortit tilattiin tällä kertaa Sotaveteraaniliitolta, jonka verkkokaupassa oli ihan mukava valikoima perinteisiä joulukortteja. Tekstin valintakaan ei tällä kertaa tuottanut vaikeutta, vaan aiheeseen sopiva runo osui eteen ihan kuin niin olisi tarkoitettukin.

Yhtenä päivänä viime viikolla toin kotiin Suomen Kuvalehden uusimman numeron, jonka kansijutussa kerrottiin runoilija Yrjö Jylhän elämästä. Samana päivänä Sami oli sattumalta saanut isältää lainaksi Jylhän talvisota-aiheisen klassikkorunoteoiksen Kiirastuli, joka on aikanaan kuulunut Samin isoisälle. Isoisä palveli samassa komppanjassa Jylhän kanssa ja on tehnyt kirjaan omakätisiä alleviivauksia ja merkintöjä. Kirjasta löytyy myös jouluruno Pyhä yö, jonka viereen on käsin kirjoitettu "Joulu 1939". Joulukortteihimme kirjoitamme tänä vuonna tuon samaisen runon viimeisen säkeen, joka kuuluu näin:

"Ja Suomen korpien yllä hohti /
nyt tähti suurempi muita, /
ja me kaikki käännyimme sitä kohti, /
ja meidät kaikki se kotiin johti, /
se tähti suurempi muita."

Itsenäisyyspäivän viettooni kuuluu tietysti myös Linnan juhlien lähetyksen seuraaminen, yhdessä vanhempieni kanssa.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Huonon päivän jälkeen on pakko tulla hyvä.

2009-11-19T15:19:00.000+02:00

Pimeys ja harmaus, tai mikä lieneekään, pistää väsyttämään ja viimeaikojen kiireissä on unelle ollut tarvetta. Terveenä onneksi olen (kopkop) pysynyt. Parina aamuna kuitenkin nukuin pommiin, kun en enää herännyt edes kännykkäni ärsyttävimpään kilikolin-herätysräminään. Yhtenä aamuna heräsin puhelimen soittoon, kun puhelimen toisessa päässä radiotoimittaja pyysi osallistumaan suoraan lähetykseen. Eräänä toisena aamuna heräsin "missä sä oot, ootko tulossa?"- puheluun vartin sen jälkeen kun minun olisi jo pitänyt istua palaverissa. Silloin hyppäsin talvisaappaisiin ja rynnistin ulko-ovesta sellaisella vauhdilla, että sisäpuolelle jäivät niin koti-, kuin auton avaimet. Myöhemmin samana päivänä myöhästyin vielä junastakin ja jouduin ajamaan syysräntäsateessa Helsinkiin, sen sijaan että olisin voinut mukavasti junamatkalla valmistautua seminaariin, tai käyttää kaksituntisen matkan jotenkin muuten järkevästi.

No, sekin päivä onneksi päättyi ihan mukavasti ja huonon päivän jälkeen on ollut useampi hyväkin päivä. Erinomainen uutinen on, että pienten hallintokuntien ennaltaehkäisevään työhön aktiivisesti ajamani lisämääräraha näyttäisi olevan tulossa. Jos ja kun niin käy, on monta huonoa päivää pelastettu! Pitkällä tähtäimellä tällainen lisämääräraha ei toki ratkaise "vapaa-aikalautakuntien" surkeaa budjettikehitystä, mutta ainakin se on erittäin tervetullut linjaus näiden toimintojen tärkeydestä.Turhautumisen aste kevenee huomattavasti, kun paasaaminen ja huoli kuullaan, ja otetaan vakavasti. Varsinaisia päätöksiä tehdään sitten budjettivaltuustossa 30. päivä.

Huonoja ja hyviä päiviä on rytmittänyt myös hajanainen graduni kirjoittaminen. Kaikesta huolimatta kirjoitusprojekti etenee ja kasassa on tällä hetkellä noin 50 sivuinen tutkielma, joka sisältää jo tarvittavat osa-alueet teoriasta, metodologiasta ja empiriasta. Nyt pitää vielä kasata vähän "lihaa luiden ympärille", terävöittää teoreettista viitekehitystä, syventää analyysia ja niin edelleen. Gradun palauttamisella ei onneksi ole hirmuinen kiire, valmistuminen häämöttää joka tapauksessa aikaisintaan ensi keväänä. Olen muutenkin ajatellut, että jatkan opiskelijaelämää vielä ensi syksynkin suorittamalla silloin muutamia kielten kursseja. Koska suoritin kaikki pakolliset kielten kurssit heti opintojen alkuvaiheessa, on kielten opiskelu jäänyt viime vuosina vaihto-opiskeluja lukuun ottamatta vähän vähemmälle.

Huononkin päivän, erityisesti kylmän sellaisen, melkovarma pelastaja on liikuntahetki. Olen opetellut nollaamaan ajatuksia liikunnan avulla. Lenkkipolulla on toki hyvä pyöritellä päivän polttavia asioita, mutta vielä parempaa on, jos pystyy hetkeksi unohtamaan ympäröivän maailman ongelmat ja epäkohdat kokonaan. Minulla se onnistuu parhaiten sopivaa keskittymistä vaativilla jooga-, tai tanssitunnilla. Tänään pilaan ensin päiväni laskentatoimen tenttiin lukemisella, sitten pelastan sen sopivalla annoksella aivojennollausliikuntaa.

FC TPS ja Paavo Nurmi

2009-11-19T15:00:00.002+02:00

Viimeisten kahden kuukauden aikana on melko paljon ollut esillä FC TPS Turku Oy:n liikuntalautakunnalle esittämä anomus Paavo Nurmen stadionin käytöstä Veikkausliigaotteluihinsa ensi kaudella.

Haluan vielä kertaalleen korostaa asiaan liittyen muutamaa seikkaa. Ensinnäkin, anomus on liikuntalautakunnan näkökulmasta ennen kaikkea vuorojakoperiaatteellinen. Lautakuntahan päättää vuorojakojen yleisistä periaatteista, eikä yleensä siis niinkään ota kantaa yksittäisten vuorojen jakamiseen kaupungissamme. On myös huomioitava, ettei lautakunta ota päätöksessään kantaa niihin seikkoihin, joilla FC TPS on anomustaan perustellut. Toiseksi, ei liene minkäänlaista erimielisyyttä siitä, etteikö Kupittaan stadion olisi kaikkien osapuolten kannalta järkevin ja kestävin vaihtoehto pelata huippujalkapalloa Turussa. Kupittaan aluetta on kehitetty nimenomaan jalkapallon näkökulmasta (ja PN-stadionin aluetta yleisurheilun näkökulmasta). Kolmanneksi koskien Veikkausliigan vaatimuksia: on alusta asti ollut selvää, ettei kaupunki osallistu olosuhteiden parantamiseksi vaadittaviin mahdollisiin investointeihin (liittyen esimerkiksi valaistukseen ja kentän lämmitykseen). FC TPS ei myöskään ole esittänyt tämänkaltaisia toivomuksia. Ja vielä neljänneksi: mikäli FC TPS pelaisi Paavo Nurmella ensi kaudella 13 Veikkausliigaotteluaan, tultaisiin tämä järjestelyt toteuttamaan niin, että pyritään minimoimaan aiheutuvat haitat ja häiriöt yleisurheilulle.

Lautakunta käsitteli asiaa kaikkiaan kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla anomus jäi pöydälle ja toisella kertaa se palautettiin äänestyksen jälkeen valmisteluun. Tiistaisessa kokouksessamme päätös tehtiin ehdotuksen mukaisesti. Koska asia tuntuu kovasti kiinnostava, laitetaan päätös vielä tähän:

Liikuntalautakunta päätti, että se ei näe vuorojakoperiaatteisiin liittyvää estettä TPS-jalkapallon kauden 2010 Veikkausliigaottelujen pelaamiselle Paavo Nurmen stadionilla, mikäli valmistelutekstissä annetut reunaehdot täyttyvät. Päätöksen vuorojen myöntämisestä tietyille pelipäiville tekee liikuntapalvelukeskus FC TPS Oy:n erillisestä anomuksesta, mikäli neuvottelut Veritas Stadionin käytöstä eivät johda tulokseen. Lisäksi liikuntalautakunta päätti, että vuoroista tehdään erillinen sopimus, joka tuodaan tiedoksi lautakunnalle ja että asia voidaan panna täytäntöön heti mahdollisista valituksista huolimatta.

Päätöksessä viitataan seuraaviin reunaehtoihin, joilla pyritään varmistamaan se, että TPS:n mahdollinen pelaaminen PN-stadionilla aiheuttaisi mahdollisimman vähän harmia yleisurheilulle.

Pelattavia otteluita voi olla enintään 13 ja harjoitusvuoroja kentälle ei myönnetä.
Jalkapallo-ottelut sijoitetaan järkevästi pääkäyttäjäryhmien ehdoilla. Mikäli ottelut ajoittuvat vähintään kansallisen tason yleisurheilukilpailun kanssa samaan ajankohtaan, vuoro myönnetään yleisurheilulle.
Tapahtumassa pitäydytään sulkemasta kenttää yli 8 tunniksi.
Tapahtuma ei sulje välikenttää, Karikon lenkkiä, tenniskenttiä tai muita Urheilupuiston yleisiä tiloja.
Kentän käyttömaksu määräytyy liikuntalautakunnan hyväksymän voimassa olevan hinnaston perusteella.
Asiasta ei aiheudu liikuntalautakunnalle kustannuksia ja että liigalisenssin vaatimaan valaistukseen, kentän lämmitykseen tai muihin rakennus- ja ehostustöihin liikuntatoimi ei osallistu.
Vuorot myönnetään vain, mikäli sopua Veritas Stadionin käytöstä ei neuvotteluissa synny.

Pöytäkirjan ko. kohta löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Tämä FC TPS:n anomus on ollut esillä julkisuudessa ja minäkin olen saanut asiaa monessa mediassa kommentoida. En linkitä medianäkyvyyttä nyt tällä kertaa erikseen.

Kolumni tylkkärissä

2009-11-13T12:04:00.002+02:00

Vieraskynä-kirjoitukseni Turun Ylioppilaslehdessä löytyy täältä.

Nuoret ja nuorten tulevaisuusajattelu

Poliittista uraa aloitellessani olen saanut tottua olemaan ennen kaikkea nuori. Välillä se tarkoittaa, että täytyy huutaa vähän kovempaa, mutta yleensä kaupunginvaltuuston nuorinkin jäsen otetaan päätöksenteossa vakavasti. Vastakkainasettelua syntyykin lähinnä silloin, kun eri osapuolten ajatusmaailmat eivät syystä tai toisesta kohtaa. Erään eroavaisuuden voisi liittää ikäeroon.
Olen nimittäin talouskeskusteluun osallistuessani huomannut, miten eri-ikäiset ihmiset katsovat asioita erilaisella aikakäsityksellä. Yleensä nuoret edustavat pidemmän aikavälin näkökulmaa: osataan katsoa yli ensi vuoden ja yli vaalikauden. Varmaankin juuri siksi, että tulevaisuus koskettaa meitä enemmän. Me löydämme edestämme ne kymmenien miljoonien velat, jotka nyt päätetään ottaa.

Sen sijaan, että keskitytään pohtimaan miten kasvavat sosiaali- ja terveysmenot saadaan ensi vuonna kustannettua, tulisikin keskustelua laajentaa pidemmälle eteenpäin.
Kun kaikki ymmärrämme, ettei Turun taloutta tasapainoteta hetkessä, pitäisi keskustelun painopisteenkin olla kauempana tulevaisuudessa. Se ei tarkoita sitä, ettei tasapainottamiseen tähtääviä päätöksiä pitäisi tehdä heti. Jo kuntalain alijäämän kattamisvelvoite määrää, että vaikeiden päätösten aika on nyt. Mutta tasapainoon voidaan pyrkiä useammalla tavalla: keinoilla, jotka näkyvät heti, mutteivät ole kovin kestäviä, tai vähän pidemmän tähtäimen keinoilla, joiden säästövaikutukset näkyvät tulevaisuudessa. Esimerkiksi satsaukset ennaltaehkäisevään nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntatyöhön tuottavat moninkertaiset säästöt 5-8 vuoden viiveellä. Siinä olisi jo sitä tulevaisuusnäkökulmaa.

Tulevaisuussuuntautuneella otteella päätöksentekoa katsoo myös 30 000 turkulaisen opiskelijan joukko. Ryhmä 30 000 julkaisi ennen vaaleja kunnallispoliittisen ohjelman, jossa tartutaan tärkeisiin asioihin nimenomaan pidemmän tähtäimen näkökulmasta.

Esimerkiksi liikennejärjestelyjen kestävä kehittäminen ja nuorten työllistymisen tukeminen vaativat kaupungilta pieniä satsauksia, mutta maksavat itsensä takaisin tulevaisuudessa. Aktiivinen ryhmä 30 000 on tuonut opiskelijoiden näkökulmaa ohjelman muodossa ansiokkaasti esiin, mutta päätöksentekoon täytyy vaikuttaa myös suoraan. Sen olen jo ehtinyt oppia, että hyvät ohjelmakirjaukset sellaisenaan eivät kehitä yhtään mitään. Kannattaa myös muistaa, että tulevaisuudestamme päättävät sellaiset henkilöt, jotka saavat vaaleissa ääniä. 30 000 opiskelijan äänellä olisi ehkä voinut saada valtuustoon useammankin opiskelijan, tai alta kolmekymppisen.

Onneksi yhteinen näkökulma on kuitenkin mahdollista löytää myös sukupolvien välillä. Toisinaan olen saanut käydä oikeinkin rakentavia tulevaisuuskeskusteluja eri-ikäisten ihmisten kanssa. Pian nähdään jääkö ”tulevaisuuden Turku” -ajattelu vain hienoiksi strategisiksi ohjelmakirjauksiksi.

Saara-Sofia Sutela,
kirjoittaja on Turun kaupunginvaltuutettu ja liikuntalautakunnan puheenjohtaja (kok).

14/09, Vieraskynä

Hyvinvointipolitiikka-koulutus

2009-11-09T13:05:00.002+02:00

Hyvä ystävä,

Tervetuloa keskiviikkona 11.11. Kokoomuksen Turun Aluejärjestön hyvinvointiseminaariin. Tilaisuudessa käsitellään ennaltaehkäisevää hyvinvointipolitiikkaa. Tilaisuus alkaa klo 18.

Piiritoimiston alakerrassa aihepiiristä alustaa kasvatuksen teologi Heikki Arikka Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän Kasvatusasiain keskuksesta. Turun kaupungin näkökulman aiheeseen tuovat liikuntalautakunnan puheenjohtaja Saara-Sofia Sutela ja nuorisolautakunnan puheenjohtaja Maija Niskala.

Kahvitarjoilu.

Kokoomuksen Turun Aluejärjestö
Varsinais-Suomen Kokoomuksen piiritoimisto, Uudenmaankatu 19 A

Ajantajusta, vuodenajoista ja lumisateesta

2009-11-05T00:28:00.004+02:00

Viime hetken tekijä kun kerran olen, sain talvirenkaat vaihdetuksi juuri sopivasti kun säätiedotus lupasi huomiseksi jopa lumisadetta! Lunta soisi kyllä vähän tulevankin, vaikka sitten ihan hetkeksikin vain. Ulkona kun on niin pimeää ja mustaa, lumi toisi edes vähän valoa. Ja fiilistä talvesta.

Elän oikeastaan vain kahta vuodenaikaa: kesää ja talvea. Jo varhain keväällä alan puhumaan alkukesästä ja loppukesä kestääkin mielestäni melkeinpä siihen asti, että on kaivettava talvivaatteet kellarista. Pidän kyllä välivuodenajoistakin, mutta en oikein osaa suhtautua niihin samalla tavalla. Talvella odotan kesän purjehdussäitä ja kesällä suunnittelen tulevan talven hiihtoreissuja. Lumentuloon suhtaudun samalla lapsenomaisella innokkuudella kuin kummityttöni, joiden kanssa käymme yhdessä laskemassa pulkkamäkeä. (Hyvää hyötyliikuntaa muuten!)

Seuratoiminnan ja opiskelujen osalta sen sijaan ajantajuni mieltää vuoden kulun täysin kevätkauteen ja syyskauteen. Järjestötoiminnan ja opiskelun näkövinkkelistä kesä ja talvi ovatkin ne välivuodenajat: jonkinlainen taukotila, jolloin ei tapahdu juurikaan mitään. En suunnittele vuottani; esimerkiksi kokousrytmiä suinkaan kvartaaleihin, vaan kevät- ja syyslukukausiin. Keväällä toimintakertomus ja tilinpäätös, syksyllä toimintasuunnitelma ja talousarvio. Ja niin edelleen. Asiaa monimutkaistavat vielä erilaiset sääntökäytännöt. Seurassamme ollaan nyt organisaatiomuutoksen myötä siirtymässä kevät- ja syyskokouskäytännöstä yhden vuosikokouksen käytäntöön, jolloin kaikki sääntömääräiset asiat käsitellään yhdellä kertaa.

Valmentajana katson ajankulua vieläkin eri suunnasta. Kun voimistelutoiminnassa vuosi jaetaan kausiin ajattelen peruskuntokautta, lajiharjoittelukautta, kilpailuihin valmistavaa kautta, kisakautta jne. Suunnittelua ja toimintaa rytmittävät harjoitusajat ja kilpailukalenteri. (Joukkuevoimistelussa tosin jaotellaan kilpailut vielä kevään ja syksyn mukaan: keväällä kilpaillaan vapaaohjelmilla ja syksyllä välineellä.)

Ja vaikka opiskelijana tulee suunniteltua opintoja lukukausien ja vuoden neljän periodin mukaisesti, ei opintopisteitä yleensä ropise kovin tasaisesti. Opintojen etenemistä rytmittävät kurssitarjonta ja kurssien sisäiset deadlinet. Periodin loppu on aina helvetillistä kiirettä. Äkkiä kasaan kolme esseetä, kaksi raporttia ja ryhmätyö. Yleensä viimeisenä iltana, vaikka kuinka ennakoisi ja suunnittelisi. Missä onkaan ajantajuni silloin, kun taas kerran havahdun tenttiä edeltävänä päivänä metsästämään määriteltyä kirjallisuutta ja artikkelikokoelmia? Ja gradua kirjoittaessa se ajantaju vasta katoaakin. Paitsi että hinkkaan huomaamattani jotain otsikon muotoilua puolisen tuntia, havahduin järjestelmällisestä aikataulutuksesta huolimatta siihen, että ensimmäinen deadline on viikon päästä enkä ole päässyt analysoinnissa vielä alkuun. (Onneksi on viime tinka.)

No niin, ja kaikki tämä vain selittääkseni, lähinnä kai itselleni, miksi myöhästyin tänään aamun joogatunnilta ja miksi todennäköisesti joudun taas huomenna kiirehtimään aamuiseen tapaamiseen ja sieltä luennoille. Ajantajuni on mennyt sekaisin vuodenajoista. Ja huomenna sataa lunta.

Tässä hymyillään laskettelureissulla ja on talvi vuonna 2006 tai 2007.

Tässä nautitaan purjehduskeleistä vuonna 2005. Olisikohan alku- vai loppukesä?

Puhetta ennaltaehkäisyn puolesta

2009-11-03T23:38:00.001+02:00

Ensi vuoden talousarvion ja vuosien 2010-2012 taloussuunnitelman käsittely valtuustossa lähenee ja siksipä olenkin puolustanut ennaltaehkäisyn asiaa viimeaikoina vähän kaikilla mahdollisilla foorumeilla. Aiheeseen liittyvä julkilausuma löytyykin jo täältä päiväkirjasta ja eilen pidin hyvin samansisältöisen puheenvuoron valtuustossa.

Eilisessä valtuustossa budjettiesitys oli ainoastaan informaatiotasolla, eli kokoukseen ei vielä liittynyt päätöksentekoa asiasta. Koska tarkoitus oli lähinnä esittää kysymyksiä kaupunginjohtajan esityksestä, rajasi puheenjohtaja puheenvuorojen pituuden kahteen minuuttiin. Kovinkaan syviä pohdintoja ei siinä kohtaa ollut siis mahdollista esittää, eikä niiden paikka kyseisessä kokouksessa varmasti olisi ollutkaan.

Mitään varsinaista puhetta en siis tällä kertaa ollut kirjoittanut, mutta esitin asiani muutaman ranskalaisen viivan tukemana. Toin esille tutut tärkeät pointtini koskien liikunta-, nuoriso- ja kulttuuritoimien budjettikehitystä:

Talouden tasapainottaminen vaatii kykä katsoa asioita pidemmällä näkökulmalla, eli kuluvan valtuustokauden yli.
Tilanne on tällä hetkellä se, että sosiaali- ja terveysmenot muodostavat jo nyt yli puolet kokonaisbudjetista ja kasvun on arvioitu jatkuvan voimakkaana (arvion mukaan tätä menoa sote-menot muodostavat jopa 73% budjetista vuonna 2020!).
Samaan aikaan pienten ennaltaehkäisevien hallintokuntien budjetit ovat saaneet tyytyä nollakasvuun, tai liikuntatoimen osalta jopa negatiiviseen kasvuun.
Ryhmien välisessä sopimuksessa ja kaupungin toimintaa ohjaavissa hyvinvointiohjelmissa korostetut kauniit puheet ennaltaehkäisyn merkityksestä eivät siis näy missään. Pikemminkin päinvastoin: jo ennestään pienistä budjeteista ollaan nyt jälleen leikkaamassa.
Vähintäänkin olisi kohtuullista, että ko. hallintokunnat saisivat itse päättää mistä annetut säästöt ovat löydettävissä sen sijaan, että leikkaukset ohjataan suoraan esim. avustustoimintaan.
Liikunta-, nuoriso- ja kulttuuritoimien leikkaukset ovat kaupungin mittakaavassa pieniä summia. Kyse on kymmenistä-, tai sadoista tuhansista. Yhteensä puhutaan maksimissaan puolesta miljoonasta eurosta. (Varsin marginaalinen summa siihen nähden, että kaupunki joutuu jo nyt ottamaan kymmeniä miljoonia euroja lisää velkaa pelkästään ensi vuonna.)
Kyseessä on siis pienet summat, jotka kuitenkin heikentävät ennaltaehkäiseviä palveluita merkittävästi. Sellaisia palveluita, jotka tuottaisivat moninkertaiset säästöt muutaman vuoden viiveellä!!
Jos katsotaan edes vähän pidemmällä tähtäimellä, ei siis pitäisi säästää pienten hallintokuntien budjeteista. Kaupungille on edullisempaa suunnata resursseja niihin nyt, kuin maksaa leikkauksista aiheutuvia kustannuksia myöhemmin. (Kuten edelleen maksetaan 90-luvun laman vastaavista virheistä.)
Pienten hallintokuntien budjetit ovat viimeisten vuosien aikana pitäneet aina ja niiden toiminta on jo nyt äärimmäisen kustannustehokasta. Ennaltaehkäisevistä toimista säästäminen ei ole sitä kauaskantoista talouden tasapainottamista, johon meidän pitäisi nyt yhdessä tähdätä.

Samalla kysyin myös opetustoimeen kohdistuvien leikkausten vaikutuksista ryhmäkokoihin. Tätä kysyivät muutkin, asia on meille tärkeä.

Nuoret komeetat

2009-11-01T13:15:00.011+02:00

Tämän päivän Turun Sanomissa (TS 1.11) on koko sivun juttu nuorista kuntapäättäjistä. Hienoa, että alueemme nuoria luottamushenkilöitä nostetaan esille! Haastateltavina ovat nuorisolautakunnan pj., kokoomuksen Maija Niskala, sekä SDP:n V-S piirin järjestösihteeri Pasi Ahola. Neljä alle 30-vuotiasta Turun kaupunginvaltuutettua on mainuttu sivupalkissa: allekirjoittanut Saara-Sofia Sutela (kok), Katriina Kerttula (kok), Mikaela Sundqvist (vihr) ja Johannes Yrttiaho (vas).

Aivan mainossa jutussa tuodaan nuoria yhdistävinä asioina esille esimerkiksi huoli ympäristöasioista ja kyky katsoa päätöksiä pidemmällä tähtäimellä. Nämä asiat nousevatkin kaikkein selvimmin esille eri-ikäisten valtuutettujen näkemyseroissa. Nuori poliitikko saa joka paikassa tapella siitä, että päätöksenteossa uskallettaisiin katsoa edes vähän pidemmälle kuin kuluvalle vaalikaudelle! (Kuten itse saan jatkuvasti puolustella ennaltaehkäisyn tärkeyttä juurikin talouden tasapainottamisen välineenä tulevaisuudessa...huoh.) Juuri siksi nuoria tulisikin saada lisää mukaan päätöksentekoon! Kun ihmetellään, miksi yli 30 000 opiskelijan kaupungista valtuustoon valikoituu vain neljä alle kolmekymppistä, ei syytä oikein voi hakea mistään muualta kuin nuorten äänestysaktiivisuudesta. Valtuustoon pääsevät ne, jotka saavat taakseen suurimman luottamuksen äänestäjiltä.

Poliittiseen päätöksentekoon pääsee kuitenkin mukaan ylipäänsä aktiivisella toiminnalla. Usean jutussa mainitun nuoren kuntapäättäjän kohdalla valtuustopaikka ei auennut, mutta aktiivinen toiminta ja asioihin tarttuminen ovat avanneet ovia tärkeille paikoille. Ja juuri niinhän sen pitääkin mennä!

"Yhdenkään valtuustopuolueen kunnallisjärjestöä ei johda alle 30-vuotias", TS:n jutussa vielä mainitaan. Se pitää paikkansa, mutta sen verran tähän nyt lisäisin, että nuoret ovat kyllä ainakin Kokoomuksen Turun Aluejärjestön hallituksessa ihan mukavasti esillä. Vaikka järjestön puheenjohtajaa ei voida nuoreksi laskea niin varapuheenjohtajan kyllä jo voi: kuluvalla kaudella varapuheenjohtajana toimin nimittäin minä! Lisäkseni hallituksessa on vaikuttanut kolme alta kolmekymppistä ja nuorten määrä pysyy (osin mandaattipaikkojen ansiosta) samana myös syyskokouksessa valitun uuden hallituksen kokoonpanossa. Huomionarvoista voisi olla myös se, että Turun Kokoomuksen poliittinen sihteeri on 26-vuotias Joonas Kallio.

TS:n jutun toisessa puolessa toivotaan nuoria komeettoja maakunnan taivaalle ja heitellään nimiä Varsinais-Suomen vaalipiirin nuorista poliittisista lupauksista. Nuoria kyllä todellakin tarvittaisiin laskemaan alueemme kansanedustajien keski-ikää. Kymmenen alueemme nuorta vaikuttajaa koristaa jutun kuvitusta tähti pään takana, minä yhtenä komeettana keskellä. (Tiedoksi siltä varalta, että joku ei tunnistanut minua kuvasta tuimassa ilmeessä, hiukset tiukalla ponnarilla ja silmälasit päässä...:))

Kun Turun Sanomat kerran aloitti nimien heittelyn, niin ajattelin listata jutussa mainitut "kollegat" tähän, jos joku ei vaikka paperiversiota ole nähnyt (verkkoversiosta en juttua löytänyt). Listasin myös nykyiset luottamuspaikat, iät, sekä äänimäärät viime kunnallisvaaleissa sikäli kun tiedän, jutussa oli mainittu, tai oli kohtuullisen helposti löydettävissä.

KOKOOMUS
Saara-Sofia Sutela, 23v., Turku, kaupunginvaltuutettu, liikuntalautakunnan pj., Kokoomuksen Turun Aluejärjestö vpj., ääniä kunnallisvaaleissa 2008: 534
Katriina Kerttula, 24, Turku, valtuutettu, ymp.- ja kaavoituslautakunnan jäsen, ääniä: 331
Maija Niskala, 24, Turku, nuorisolautakunnan pj., 223
Tuomas Viljamaa, 24, Turku, V-S Kokoomusnuorten pj, 170
Matti Rantanen, Naantali, kaupunginhallituksen jäsen, 222
Annika Viitanen, 23, Salo, valtuutettu, 177

VIHREÄT
Mikaela Sundqvist, 26, Turku, valtuutettu, ymp.- ja kaavoitusltk jäsen, 335
Sini Terävä, 25, Turku, liikuntalautakunnan jäsen, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden toinen pj., 239
Ville-Veikko Mastomäki, 25, Turku, ymp.- ja kaavoitusltk jäsen, 244
Saara Ilvessalo, 20, Turku, Turun Vihreät nuoret pj., 200
Katja Sauvola, 27, Turku, TYY:n pääsihteeri, 190
Samuli Lintula, 29, Turku, kh:n varajäsen, 134
Aleksi Laine, 25, Turku, 144
Aapo Rantanen, 29, Turku, nuorisolautakunnan jäsen, 128
Emma Kolu, Turku, 86

SDP
Ahmed Al Chibib, 24, Turku, nuorisolautakunnan vpj., 200
Toni Eklund, 26, Turku, joukkoliikenneltk jäsen, 134
Pasi Ahola, 28, Turku, kh:n varajäsen, SDP:n V-S piirin järjestösihteeri, 76
Juuso Alatalo, Mynämäki, V-S Demarinuoret pj., 54

KESKUSTA
Matias Ollila, 26, Turku, V-S Keskustanuorten pj., maakuntahallituksen jäsen, 76
Annika Saarikko, 25, Turku (ei ehdolla kunnallisvaaleissa 2008)

VASEMMISTOLIITTO
Johannes Yrttiaho, 28, Turku, valtuutettu, opetusltk jäsen, tarkastusltk jäsen, 436
Li Andersson, 22, Turku, kulttuuriltk jäsen, 175
Elias Laitinen, Turku (ei ehdolla kunnallisvaaleissa 2008)
Terhi Vesterinen, Naantali, valtuutettu, 103
Sanna Lovén, Uusikaupunki, valtuutettu, 83

RKP
Anniina Pirttimaa, 25, Turku, kh:n varajäsen, 201

PS
Heikki Tamminen, 27, Salo, Perussuomalaiset Nuoret toiminnanjoht., V-S Perussuomalaiset nuoret pj., (ei ehdolla kunnallisvaaleissa 2008)
Lea Vainiotalo, Laitila, valtuutettu, 65

Pahoittelen jo etukäteen mahdollisia virheitä listauksen tiedoissa. Korjauksista tai lisäyksistä voi ilmoittaa esim. kommenttilaatikossa tai sähköpostilla saarasofia@saarasofia.fi.

EDIT. Varsinainen juttu löytyykin verkosta täällä.

KTA:n syyskokouksen julkilausuma

2009-10-31T12:19:00.001+02:00

Torstaina kokoustettiin Kokoomuksen Turun Aluejärjestön syyskokouksen merkeissä. Puheenjohtajana jatkamaan valittiin Harry Nordqvist.

Alla kokouksen julkilausuma itselleni kovinkin läheisestä aiheesta.

Kokoomuksen Turun Aluejärjestö
Syyskokous 29.10.2009 Julkilausuma

Ennaltaehkäisevällä hyvinvoinnilla taantuman torjuntaan

Kokoomuksen Turun Aluejärjestö katsoo, ettei ennaltaehkäiseviä palveluita tarjoavien pienten hallintokuntien budjetteja tulisi leikata. Talousarvioehdotuksen mukaiset säästöt ovat kokonaisuudessa niin pieniä, että talouden tasapainottamisen kannalta niiden merkitys on lähinnä marginaalinen. Sen sijaan säästöehdotukset heikentävät kaupunkilaisille tarjottavia ennaltaehkäiseviä palveluita huomattavasti. Erityisen huolestuttavana Kokoomuksen Turun Aluejärjestö pitää sitä, ettei nuoriso- liikunta ja kulttuurilautakunnille ole annettu mahdollisuutta etsiä annettuja säästöjä itse toiminnastaan, vaan leikkaukset on kohdistettu suoraan esimerkiksi avustustoimintaan. Pieniä hallintokuntia koskeva paras asiantuntemus löytyy niistä itsestään.

Siinä missä korjaavien terveys- ja sosiaalipalveluiden nettomenot ovat viime vuosien aikana kasvaneet voimakkaasti, ovat ennaltaehkäisevät pienemmät hallintokunnat joutuneet tyytymään nolla- tai jopa negatiiviseen budjettikehitykseen. Sosiaali- ja terveysmenojen jo nyt muodostaessa puolet Turun kokonaisbudjetista, ei kaupungilla ole enää varaa säästää ennaltaehkäisevistä toimista. Tämän suuntaisen huolestuttavan kehityksen katkaiseminen vaatii Kokoomuksen Turun Aluejärjestön mielestä ennaltaehkäisyn huomioon ottamista ohjelmakirjausten lisäksi myös talousarviossa.

Sekä valtuustoryhmien välisessä sopimuksessa, että Turun kaupungin strategisissa hyvinvointi-ohjelmissa korostetaan ennaltaehkäisevän työn merkitystä. Etenkin lasten ja nuorten elämäntavan passivoituminen ja harrastamattomuus luetaan laajalti hyvinvoinnin kriittisiksi uhkatekijöiksi. Tästä huolimatta tuore talousarvioehdotus ei tue lainkaan ennaltaehkäisevää toimintaa, kauniit puheet ennaltaehkäisevän toiminnan lisäämisestä uhkaavat jäädä pelkiksi korulauseiksi.

Ehdotetut leikkaukset merkitsisivät ennaltaehkäisevien palveluiden heikkenemistä. Kokoomuksen Turun Aluejärjestön mielestä kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntatoimien jo nyt erittäin kustannustehokkaasta toiminnasta säästäminen ei ole sitä kauaskantoista talouden tasapainottamista, johon kaupungin pitäisi nyt tähdätä. Pitkällä aikavälillä kaupungille on huomattavasti edullisempaa suunnata resursseja ennaltaehkäisevään toimintaan nyt, kuin maksaa pienten hallintokuntien leikkauksista aiheutuvia moninkertaisia kustannuksia tulevaisuudessa. Nuorisotyöhön, kulttuuriin ja liikuntaan satsatut resurssit näkyvät tulevaisuudessa moninkertaisina säästöinä terveys- ja sosiaalipalveluissa.

Julkilausuma sai pienesti näkyvyyttä ainakin tämän päivän Turun Sanomissa.

Juttu Turkulaisessa

2009-10-22T23:16:00.002+03:00

Uusimmasta paikallislehti Turkulaisesta (21.10.2009) löytyy pieni haastattelujuttu otsikolla "Sutela puskee palloiluhallia liikkeelle".

Sähköiseen versioon pääsee tutustumaan täällä (nettiversiossa samaisen jutun otsikko onkin näköjään "Sutelalla riittää energiaa lenkkipolulle ja luottamustoimiin". )

PS. Tiistain ja keskiviikon Turun Sanomien urheilusivuilta löytyy kommenttini koskien liikuntalautakunnassa ajankohtaisia asioita, mm. FC TPS:n anomusta pelata Paavo Nurmen stadionilla. Ei taida löytyä verkkoversiosta.

Nostalgiaa

2009-10-19T16:23:00.003+03:00

Heh, ystäväni nimitti osuvasti tenttiviikkoa "koti kuntoon-viikoksi". Luku-urakan keskellä tulee näet helposti keksittyä kaikkea muuta pakottavaa tekemistä, jotka on vain hoidettava ennen kuin kirjavuoreen voi todenteolla tarttua...

Niinpä minäkin olen tänään viettänyt tenttiviikon ensimmäistä päivää käymällä läpi kaiken maailman paperipinoja. Arkistoja paisuttavat totaalisen järjettömät määrät esityslistoja, pöytäkirjoja ja liitteitä, muutenkin suurin osa on silkkaa turhaan säilytettyä roskaa, mutta löytyipäs historiani uumenista muutama helmikin.

Muun muassa sekä yläasteen, että lukion kronikat. Ah, teini-ikää...Näin kuvasivat ystäväni minua yläasteaikana:

9E:n KRONIKKA (1999-2002)

SAARA-SOFIA MARIA SUTELA

(Saaruski, Sophie, Saaruliini, Sutela, Suski, Haara)

Saara on luokkamme oikea hymytyttö ja sydäntenvalloittaja!! :) Saaralla on kotona koira nimeltä Sani ja puhelimen päässä poika nimeltä Klaus. Niin se vain on... Saara ei enää kuulu sinkkujen klubiin. :( Luokallamme Saara tunnetaan erittäin avoimesta luonteesta, sekä siitä, että Saaralla on isot... SILMÄT! ;) Saara toimi myös koko 9-luokan oppilaskuntamme puheenjohtajana!

Saaralla on paljon tarttuvia lausahduksia, kuten esimerkiksi hyvin usein kuultu tokaisu, erityisesti omalle pikkuveljelleen Nikelle: "Onpas sulla pornot housut tänään!" (Nikellä verskat jalassa) tai "voisiksä pliiiiiiis mulkata viäl VÄHÄ enemmä??!!" Näin sanoi Saara Italiassa eräälle miehelle, jota hän luuli paikalliseksi ja mies tokaisikin takaisin selvällä suomen kielellä: "Ai, täällä on muitakin suomalaisia...".

Saaralla riittää harrastuksia!! On joukkuevoimistelua, showtanssia, aerobiciä (jota hän myös vetää), pianon soittoa, äitinsä Minnan kanssa juoksemista ympäri hirvensaloa klo 7.00 aamulla ym. ym. Saara harrastaa aina!! Kaikkien kiireidensä ohella ehtii Saara myös nostamaan isänsä Sepon verenpainetta huuuuuuuuimilla puhelinlaskuilla (n.500 egee /kk).

Oletkos muuten koskaan ollut Saaran kanssa ostoksilla? Jos olet, se olikin sitten viimeinen kerta! :) Saara on vaatteiden & kenkien suhteen maailman nirsoin ihminen!!!!! Täydellisissäkin kengissä tai vaatteissa on aina joku vika... Ehkäpä juuri siksi Saaran kengät ovatkin aina sellaisia, joissa ei ole ollenkaan kantapäitä. Tällöin on aina yksi alue vähemmän, jossa voisi olla jotain vikaa. :) Muutenkin Saaran kanssa kaupungilla käyminen on mahdotonta! Siinä tuntee itsensä ihan kakkakärpäseksi, kun Saaran kännykkä soi KOKO ajan ja joka toinen ihminen moikkaa.:)

Ei ihme että kännykkä pirisee, sillä Saara on TODELLAKIN tuntemisen arvoinen tyyppi!! Uskomattoman hauskaa & ihanaa seuraa!!

Joitakin piirteitä tuntuu säilyneen lukioaikaiseen kuvaukseen. Silloin ystäväni kuvasivat minua seuraavasti:

Kronikka

Luostarivuoren Lukio

2005

D02

Saara-Sofia Sutela

Saaran elämässä tapahtuu aina. Useimmiten Saaran kännykän raivostuttava kilinkolin-soittoääni hiljenee vasta akun loputtua. On mahdotonta käsittää, miten Saara kykenee elämään kiireistä aikatauluaan sekoamatta. Hänen aikaansa vievät niin pikkutyttöjen valmennus, järjestötoiminta SVoLissa kuin lukuisat harrastuksetkin, joita oman voimistelu-uran jälkeen ja aikana on kertynyt (piano, laulu, Motivus-jumpat, laskettelu, tanssi, golf, purjehdus...) Lisäksi Saara harrastaa koulunkäyntiä, juoksee maratoneja, järjestää joulujuhlia ja muita tilaisuuksia. Saaran organisointikyvyt ja sosiaaliset taidot saavatkin ihailua osakseen, eivätkä suotta. Juttu lentää lunkisti niin johtoportaan herrojen kuin pienten voimistelijan alkujenkin kanssa.

Ajokortin saannin jälkeen Saara on ahkertasti käyttänyt pientä harmaata Upiaan, jolla hän päivittäin karauttaa vakio-"sakko"-paikalleen. Tämä ilmeisesti ärsyttää joitakuita ja Saara saikin tuulilasiinsa "ystävällisen" kehotuksen opetella parkkeeraamaan. (Punapukuinen tätikin on Saaraa muistanut muutamaan otteeseen.) Lisäksi Upi on tähänastisen elämänsä aikana seikkaillut pensaissa ja vieraillut korjaamolla (muutenkin kuin talvirenkaiden vaihdossa...)

Farkkuostokset Saaran kanssa ovat hommaa, johon täytyy varata aikaa ja kärsivällisyyttä. Oikeat farkut saattavat olla ne ensimmäiset joita koitetaan tai ne miljoonannet, mutta joka kauppa kolutaan ja aivan täydellisiä housuja harvemmin löytyy...

Teinivuosina tämä yläasteen oppilaskunnan puheenjohtaja oli villi ja hänet muistetaan bileistä, jonne huhun mukaan eksyi usein suuri joukko tuntemattomia vieraita. Nykyään tämä "ihan OK kissa" on rauhoittunut huomattavasti, sillä hänellä on jo pidempään ollut tohinaa erään suomenruotsalaisen jääkiekkoilijan kanssa. (Eikä bileissäkään enää kovin usein ole montaa tuntematonta naamaa.) Miespuolisia ihailijoita Saara kerää myös purjehduspiireissä, syynä ei tosin niinkään ole Saaran vailla vertaa olevat purjehdustaidot vaan perheen suuri ja hieno purjevene.

Saara on jo pitkään aikaa ollut varma tulevaisuudensuunnitelmistaan ja kauppakorkean pääsykoekirjat on jo ostettu. Toivottavasti hän kuitenkin selailee niitä hieman ahkerammin kuin lukiokirjojaan. Loppuun voisi vielä lisätä kommentin Saaran piilevästä blondiudesta, sillä ei ihan joka tyttö kävele Henkalla päin peiliä =).

Yläasteen kronikkaa kuvittanut otos ei löytynyt sähköisenä versiona, mutta tämä lukiokronikan vappuposeeraus sen sijaan löytyi.

PS.
Väärinkäsitysten välttämiseks muutamia jälkikommenttejani:
- Poika nimeltä Klaus ja suomenruotsalainen jääkiekkoilija ovat molemmat oikein mainioita tyyppejä, joskaan "tohinat" eivät kantaneet tähän päivään asti.
- 500 euron puhelinlasku on tainnut olla ylilyönti tai vähintäänkin jonkin sortin erityistapaus... Huimien puhelinlaskujen maksamiseen sain itse osallistua, viikkorahaa ansaittiin kotitöillä.
- Henkilökohtaisesti olen kohtalaisen vakuuttunut, että ensimmäistä autoani "Upia" vaivasi huono karma. Siksi haluankin tässä yhteydessä huomauttaa, ettei uusi versio "Hugi" ole kertaakaan seikkaillut pusikoissa tai korjaamolla! (Punapukuinen täti on tosin sitäkin joskus muistanut.)
- Tekstien kirjoittajat ovat huipputyyppejä ja edelleen erittäin läheisiä ystäviäni.

Menneille sukupolville

2009-10-17T18:19:00.003+03:00

Pidin tänään puheen Kokoomuksen Naisten Liiton edustajakokouksen juhlallisissa avajaisissa. Nämä puheet menneille sukupolville ovat perinteisesti ponnekkaan isänmaallisia. Tässä omani.

Puhe menneille sukupolville, Saara-Sofia Sutela

Kokoomuksen Naisten Liitto

Edustajakokous, 90-vuotisjuhlat

17.10.2009 Naantalin kylpylä

Arvoisa kokousväki, arvoisa juhlaväki,

hyvät naiset,

Antiikin Roomassa sanottiin historian olevan silmien edessä, mutta tulevaisuuden selän takana. Mielestäni se tarkoittaa sitä, että voimme ymmärtää tulevaisuutta ainaostaan menneiden sukupolvien kautta. Minä olen, koska minulla on historia. Siksi on paljon kiitettävää.

Mitä ovat ne menneet sukupolvet, jotka ovat muokanneet minun historiaani? Ketkä ovat sen suvun ja perinnön takana, josta saan olla kiitollinen?

Isäni iso-isä haki vuosisadan alussa oppeja maailmalta, Amerikasta asti. Palasi rakentamaan Suomea, viljelemään maata ja kasvattamaan perhettään, jälkikasvuaan. Toimi myös suojeluskunta-aktiivina. Hänen poikansa, isäni isä, palveli isänmaatamme talvisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassa. Taistelu vammautti hänet loppuiäkseen. Äitini isoäiti menetti sotien aikana veljensä, isänsä ja kaksi tytärtään. Läpi surun auttoi usko, joka antoi voimia kasvattaa ne lapset joita keuhkokuume tai joki eivät vieneet mennessään. Hoidettiin karjaa, kasvatettiin viljaa. Äitini äiti toimi kampaaja-alan yrittäjänä. Aloitti tyhjästä, teki pitkän uran, työllisti samalla muitakin. Kasvatti lapset, hoiti kodin.

Ja omat vanhempani. Isäni, joka teki pitkän uran, toimi kansainvälisesti ja sai olla mukana nostamassa Suomen tärkeintä vientityritystä loistoonsa. Äitini, joka valmistui useammalla tutkinnolla. Kirjoitti gradun samalla kun kasvatti kaksi lasta. Hän jaksaa työssään erityisopettajana edelleen kantaa huolta niistä lapsista, joille on annettu vähemmän.

Näitä äitejä, isejä ja isovanhempia on Suomessa satoja, tuhansia. Miljoonia. Jokainen heistä on tehnyt oman osuutensa, tehnyt parhaansa omalla sarallaan, niiden mahdollisuuksien puitteissa, jotka jokaiselle yhdessä tai erikseen on annettu. Heistä jokainen on rakentanut sitä maata, jolle me nyt rakennamme omaa tulevaisuuttamme. Eikä menneiden sukupolvien roolia sille tulevaisuudelle voi nuori sukupolvi arvottaa. Olen kiitollinen isoisäni ansioista rintamalla, kuten olen kiitollinen hänen panostuksistaan työelämässä ja isänä. Olen ylpeä isoäitini työstä pikku-lottana, kuten olen kiitollinen hänen tavastaan muistaa lapsenlapsiaan villasukilla jouluisin. Olen ylpeä äidistäni, joka opiskeli ja teki kolmea työtä yhtäaikaa, kuten olen kiitollinen siitä, miten hän on lapsuudenkotiimme luonut lämpöä ja tunnelmaa.

Työn arvokkuutta ei voi verrata: onko merkityksellisempää varakkuutta ja hyvinvointia kasvattava liike-elämä, vaiko sen sijaan työ jota tehdään niiden eteen, joille elämä ei anna parhaita eväitä? Tärkeintä onkin mahdollisuuksien tasa-arvo: oikeus kasvaa, kouluttautua, tehdä töitä ja hoivata. Näiden asioiden eteen Kokoomusnaisetkin ovat toimintansa pohjanneet aina vuodesta 1919 asti.

90-vuoden aikana Suomi on muuttunut, menneiden polvien teot ovat maatamme muokanneet. Vuosikymmeniä leimaavat nousut ja laskut, ilot ja surut, ahdinko ja vapauden tunne. Korkeimman siunauksen alla on eri aikoina saatu kiitää eri asioista.

20-luvulla oltiin iloisia ja vallattomia, riemuittiin itsenäisyydestä ja vapaudesta. Aikakausi oli modernismin ja uuden alun.

30-luvulla kärsittiin suuri lama. Oli syytä kiittää ponnistuksista, joiden voimalla taisteltiin yli pulavuosien.

40-50-luku olivat jälleenrakentamisen aikaa. Kiitettiin jälleen sotien loppumisesta. Suomen kansa yhtenäistyi. Kiitettiin sotakorvausten päättymisestä. Järjestettiin olympialaiset.

60-luvulta alkoi rakennemuutos kohti hyvinvointivaltion aikaa. Silloin kiitettiin vaurastumisesta ja kehittymisestä. Maailmalla alkoi myös tasa-arvon aalto.

70-luvulla kansa kiitti kansainvälistymisestä ja vientoteollisuuden ponnistuksista. Silloin tulivat muotiin myös korkeat korkokengät.

80-luvulla maailmalla elettiin kylmän sodan viimeistä vuosikymmentä. Suomessa kiitettiin nousukaudesta, hyvinvoinnista ja elektroniikan kehityksestä.

90-luvulla kiitettiin selviytymisestä pankkikriisistä ja lamasta. Liityttiin Euroopan Unioniin. On myös syytä kiittää Internetistä ja Nokiasta.

Nyt 2000 luvulla Euroopan unionin laajeminen ja integraation ovat jatkuneet. Ja vaikka yhä edelleen perheiden naiset ovat maassamme niitä, jotka kantavat suurimman vastuun lasten- ja kodinhoidosta, kiitetään myös siitä, miten tasa-arvo on maassamme kehittynyt.

Kaikesta tästä minä kiitän menneitä sukupolvia. Olen kiitollinen ja ylpeä vapaasta, itsenäisestä Suomesta. Kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvoisat menneet sukupolvet kaikilta vuosikymmeniltä, teitä haluan nöyrimmiten kiittää.

Kiitos siitä pohjasta, jonka te olette minun sukupolvelleni rakentaneet. Kiitos myös siitä ajatusmaailmasta, jonka olen teiltä perinyt ja jota itse nyt vien eteenpäin. Saan toimia yhteisten arvojemme pohjalta: vapauden, vastuun ja demogratian.

Ja haluan sanoa menneille sukupolville: älkää huoliko. Me uusi sukupolvi, mekin teemme kyllä oman osamme. Jatkamme teidän työtänne, kehitämme maata ja maailmaa teidän perintönne pohjalta. Emme ehkä tee asioita samalla tavalla, teemme uudella tavalla, teemme virheitä ja kehitymme. Me teemme osamme ja teemme sen niin hyvin kuin pystymme. Koska kunnioitamme historiaa, joka antaa meille mahdollisuuksien maailman. Toivottavasti tulevat sukupolvet voivat kiittää meitä siitä, että olemme tehneet siitä paremman.

Eurooppalainen yhteinäisyys rakentuu arvoille, jotka nekin periytyvät aina antiikin Roomasta asti: koti, uskonto, isänmaa. Minä tiedän nyt, kuka minä olen. Olen suomalainen. Olen suomalainen nainen, olen kokoomuslainen. Ja minä kiitän menneitä sukupolvia.

Lähetämme tämän seppeleen sankarivainajien muistomerkille Naantalin kirkkomaalle.

Häpeä, rosvo!

2009-10-17T00:51:00.003+03:00

Tänään kävin valmennettavieni kanssa seuramme toimistolla ja salissa. Vastassa oli melko lohduton näky. Aikaisemmin päivällä jo kuulin, että kiinteistöön oli murtauduttu, sorkkaraudalla väkivaltaisesti. Perinteisesti siis.

Mitään ei oltu viety, sillä kyseisessä huoneistossa ei ole mitään viemisen arvoista. Turun Riento ry on yleishyödyllinen urheiluseura, jonka kerhotilassa ei säilytetä mitään arvokasta. Käteistä rahaliikennettä ei ole nimeksikään, eikä tiloissa ole edes tietokonetta. Jonkin kaapin perukoilta löytynyt ikivanha videokamera ei ollut voroille kelvannut.

Vaikka mitään ei oltu viety, oltiin paikka sotkettu melkoiseen kuntoon. Jokainen kaappi oli avattu, vähemmän tai enemmän väkivaltaisesti, ja kaikki sisältö levitetty pitkin lattioita. Keittiössä kuulemma roskapussien sisällötkin levitetty tasoille.

Mitä luuli murtautuja löytävänsä sellaisen kaapin perältä, joka ihan selvästi sisälsi vain ja ainoastaan valmennusohjelmia siististi mapeissaan, kilpailumusiikkeja ja lasten cd-levyjä, vanhoja esiintymisasuja? Ei niin yhtään mitään. Emme ole piilottaneet kisameikkipussukoiden sisälle rahakääröjä, turhaan kaadoitte sisällön pukuhuoneen penkeille.

Taas menee siis ovet vaihtoon, ties monettako kertaa. Ei taida auttaa kuin asentaa hälytysjärjestelmä. Kaikki eivät ilmeisesti vieläkään tunne suomalaisen seuratyön rakennetta. Sen arvo kun ei todellakaan perustu millekään, mikä olisi rahaksi muutettavissa. Vapaaehtoiset seuraihmisemme joutuvat siivoushommiin, vaikka tärkeämpääkin tekemistä olisi.

Tyhjä sivu

2009-10-14T10:41:00.003+03:00

Deadlinen lähestyessä ei olisi aikaa potea kirjoittamisen tuskaa, mutta niinhän se aina menee. Asioita lykkää viime hetkeen eikä mitään saisi tehtyä ellei olisi viime tinkaa. Sitten sitä tuijotetaan tyhjällä sivulla vilkkuvaa kursoria kunnes ensimmäiset sanat pakonomaisesti ilmestyvät ruudulle. Loppu onkin jo onneksi helpompaa.

Tyhjää sivua tulee tuijoteltua nyt vähän väliä. Gradun sivuilla on jo jonkin verran tekstiä siellä täällä, mutta paljon on tyhjää vielä täytettävänä. Koska nyt eletään lukukauden puoliväliä ja periodi vaihtuu, on kohdalla useampi muukin kirjoitustyö. Ryhmätyö sinne, oppimispäiväkirja tänne, raportti tuonne ja päälle pari esseetä. Yksikin yö tuli kirjoitettua kaksi mokomaa. Luottamustoimet tuovat lisäksi omat kirjoitustyönsä: puhe, lausunto, kolumni... tai sitten ihan esityslista, pöytäkirja, sääntömuutos, toimintasuunnitelma. Näitähän riittää. Ja voi sitä paperin määrää! Onneksi valtuuston luokattoman suuret kokousnivaskat liitteineen on mahdollista saada myös sähköisenä versiona. (Aikaisemmin ongelman tässä aiheuttivat levitettävät kaavakartat - niitä ei ole mahdollista tihrustaa netistä. Nyt olen toivonut, että homma onnistuisi niin, että kotiin kannettaisiin vain sellaiset isot materiaalit, joita ei ole mahdollista saada sähköisenä - muut voin katsoa netistä.)

Muutama sana siitä gradusta. Aihe on laajuudessaan monikansallisten yritysten yhteiskuntavastuu (CSR in MNCs). Tutkin sitä, miten suuret kuluttajatuotemarkkinoilla toimivat pörssiyritykset viestivät yhteiskuntavastuustaan Internetissä. Tutkimukseen kuuluu caseyritysten CSR-sivustojen dokumenttianalyysi koodaamalla, sekä muutama syventävä asiantuntijahaastattelu. Koossa on tällä hetkellä suurin osa teoreettisesta viitekehyksestä (=tausta tutkimukselle), sekä metodologiakappale (=miten aion tutkimuksen suorittaa) noin suurin piirtein. Varsinainen analyysityö on siis vielä käytännössä ns. aloittamista vaille valmis, joskin alustavia koodauksia olen jo ehtinyt pohtimaan. Valmista pitäisi olla viimeistään alkukeväästä.

Kirjallisuuden Nobel-palkintoja aikaisemmin jakanut Horace Engdahl on todennut kirjoittamisen tuskasta viisaasti:

"Mutta yksi vastaus kirjoittajalla on oltava.

Jokainen hänen kirjoittamansa sana on matkalla kohti sinää, joka täydentää kirjoitettua ja tekee sen mielekkääksi."

Ehkä se vähän motivoi.
Ja muutenkin, lopussa kiitos seisoo, kuten sanotaan.Vähän sama juttu kuin siivouksessa.

Let's talk money

2009-09-29T23:26:00.004+03:00

Tällä hetkellä kunnallispolitiikkassa keskitytään pääasiassa ohjelmatyöskentelyyn (eli Turun strategiaan, joka nykyään siis koostuu erilaisista ohjelmista), sekä ensi vuoden talousarvioon. Kun taloustietoa ja budjetteihin liittyviä mielipiteitä tulee nyt vähän joka suunnasta, ajattelin koota omia ajatuksiani tänne.

Aloitetaan perusteista. Kuntien talousnäkymät ovat heikkoja siitä yksinkertaisesta syystä, että tulot ovat romahtaneet samanaikaisesti kun menot ovat voimakkaasti kasvaneet. Sekä taantumaan, että väestön ikääntymisestä aiheutuvaan kustannusten kasvuun on ympäri maan varauduttu huonosti.

Näihin seikkoihin on nyt pohdittu ratkaisuja valtakunnan tasolla, esimerkiksi valtionosuusuudistuksen kautta valtionosuuksia nostamalla. Myös yhteisöveron kuntaosuutta nostetaan ja kiinteistöveron vähimmäis- ja enimmäisrajojen kautta kuntien verotulot on tarkoitus saada nousuun ensi vuonna. Yhtälailla työnantajan eläkemaksun poistumisen kautta pyritään vahvistamaan kuntataloutta. Ja mainitaan nyt vielä se PARAS-hanke.

Näillä toimilla ei kuitenkaan vielä kuntataloutta pelasteta. Valtuutetut ovat jo useaan eri otteeseen saaneet nähdä taloustotuuksia talousjohtaja Mäkisen kalvoesityksistä. Tiesittekö, että Turun kokonaismenot ovat yli miljardin? Entä, että siitä miljardista sosiaali- ja terveysmenoja on puolet? Eikä siinä vielä todellakaan kaikki. Mäkisen antaman arvion mukaan sote-menot kasvavat nykymenolla vuoteen 2020 mennessä jopa 73 prosenttiin. Viivan alle on heitetty arvioita miinus sadasta miljoonasta eurosta vuodessa. Sata miljoonaa euroa alijäämää. Vuodessa.

Maalaisjärjelläkin ajateltuna ratkaisuvaihtoehtoja on aika vähän: resurssien lisääminen, palveluiden karsiminen tai tuottavuuden kasvattaminen. Kaikkia niistä varmasti tarvitaan. Oltiinpa kunnallisveronkorotuksesta sitten mitä mieltä tahansa, on ihan selvää ettei ahdingosta selvitä ilman konkreettisia ja loppuun asti vietyjä rakennemuutoksia. Niistä pitää nyt päästä yhteisymmärrykseen.

Lautakunnat ovat jo tehneet omat päätöksensä koskien vuoden 2010 talousarviota ja tulevien vuosien taloussuunnitelmaa. Mediassakin on nyt keskusteltu siitä, miten useampikin lautakunta on päätynyt talousarviossaan ylittämään annetun ohjeluvun. Peruspalvelulautakunnan talousarvioesitys ylittää annetun raamin yli 40 miljoonalla eurolla. Liikuntalautakunta sen sijaan päätyi, omasta ehdotuksestani, esittämään 160 000 euron ylitystä ohjelukuun. Kerron miksi. (Perustelujeni avainsanat kursiivilla. ;))

Ensinnäkin, on hyvä huomata että liikuntatoimi on jo vuosia ollut mallioppilas taloudenhoidossa: hallintokunta on kautta linjan pysynyt annetuissa raameissa. Hyvästä ja pitkäjänteisestä taloudenpidosta ei kuitenkaan ole ollut tapana palkita - pikemminkin päinvastoin. Järjestelmä ei ole varsinaisesti kannustanut säästeliäisyyteen.

Liikuntatoimen budjetti on melko pieni osa kaupungin kokonaisbudjetista. Toimintakulut ovat noin 17 miljoonaa euroa vuodessa, vertailun vuoksi mainittakoon suurimman hallintokunnan eli peruspalvelulautakunnan vastaavan olevan muistaakseni yli 525 miljoonaa euroa. Liikuntatoimen toimintakuluja nostavat ensi vuonna siitä itsestään riippumattomat seikat. Valtuuston päätöksellä nk. seniorikortin ikärajaa lasketaan 70 vuodesta 65 vuoteen. Muutos tulee maksamaan liikuntatoimelle noin 100 000 euroa vuodessa. Toinen toimintakuluja lisäävä asia on ehdotettu sisäisten vuokrien korotus. Korotustarpeeksi on nyt koko kaupungin osalta arvioitu 3% ja se tullaan perimään hallintokunnilta täysimääräisesti. Vaikutus on erityisen merkittävä liikuntatoimelle, jonka talousarviosta vuokrien osuus on jopa 40 prosenttia! Näitä korotuksia ei olla kompensoimassa, joten valitettavasti voimme joutua tilanteeseen, jossa palveluita on pakko supistaa.

Yhtä kaikki, yksi suurimmista syistä, joiden johdosta päädyin ehdottamaan ohjeluvun ylittämistä tulee tässä: Sosiaali-, terveys- ja sivistystoimen hallintokuntien nettomenojen muutosta vertailtaesssa liikuntalautakunnan budjettikehitys näyttäytyy kaikessa surkeudessaan. Kun menojen prosentuaalista muutosta vudoesta 1997 vuoteen 2008 kuvataan hallintokunnittain pylväin, jää yksin liikuntalautakunta niin sanotusti viivan alle. Ja selvästi:

Pahoitteluni vähän epäselvästä grafiikasta, en osannut liittää pdf-tiedostoa järkevästi blogiin, joten tässä suora valokuva lautakunnan liitteenä tulleesta kaaviosta. Kuvan saa klikattua suuremmaksi.

Vasemmanpuoleisin pylväs kuvaa siis terveyslautakunnan nettomenojen kasvua ja sen viereinen pylväs sosiaalilautakunnan. Nykyisen peruspalvelulautakunnan pylväs on siis nämä kaksi reunimmaista pylvästä yhdessä. Kolmas pylväs vasemmalta on opetuslautakunnan.

Oikeanpuoleisin pylväs taasen kuvaa liikuntalautakunnan suhteessa negatiivista nettomenomuutosta. Ainoana siis viivan alla, there you go. Siitä seuraavat pylväät vasempaan ovat, kuten arvata saattaa, kulttuurilautakunta ja nuorisolautakunta. Keskellä ammattiopetuslautakunta. Rohkenen jälleen väittää, että lisäämällä rahkeita kolmeen oikean puoleiseen, saataisiin vasemman puoleisia pylväitä lyhennettyä.
(Nettomenojen muutokset lukuina: Terveyslautakunta 96,8; Sosiaalilautakunta 57,5; Opetuslautakunta 76,6; Ammattiopetuslautakunta 39,1; Nuorisolautakunta 40,8; Kultuurilautakunta 37,4; Liikuntalutakunta 24,1)

Toinen syy on tietysti lempiaiheeni ennaltaehkäisy. Jos 90-luvun lamasta jotain on opittu, pitäisi sen olla se, ettei ennaltaehkäisystä tulisi tinkiä. Ennaltaehkäisy tuntuu laajemminkin olevan puhujanpöntössä viljelty poliitikkojen lempisana, mutta arvokeskustelun tullen ollaan kuitenkin kumman valmiita karsimaan juurikin pienten, korjaavien toimintojen sijaan ennaltaehkäsyyn keskittyvien hallintokuntien määrärahoista.

Liikuntalautakunta ehdotti määrärahan ylitystä lasten ja nuorten liikkumaan aktivointiin, joka on erityisen tärkeää näin aikoina. Lisämäärärahalla tuettaisiin niitä urheiluseuroja, jotka joutuvat harjoittelemaan markkinahintaisissa liikuntatiloissa. Tässä vielä koko ehdotus perusteluineen:

Liikuntalautakunta haluaa talousarvion ja taloussuunnitelman yhteydessä jälleen alleviivata liikunnan, urheilun ja seuratoiminnan ennaltaehkäisevää merkitystä. Kaupungissamme puhutaan kyllä usein ennaltaehkäisyn merkityksestä yhteisön ja kaupunkilaisten hyvinvoinnille, mutta valitettavasti teot eivät kohtaa näitä puheita. Ennaltaehkäisyn sijaan yhä suurempi osa kaupungin resursseista ohjataan ns. korjaaviin palveluihin, vaikka liikuntapalveluihin satsaamalla voitaisiin saada merkittäviä säästöjä esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimissa. Pitkällä aikavälillä kaupungin näkökulmasta on edullisempaa satsata liikuntaan ja urheiluun, kuin säästää siitä: vähäisen liikunnan aiheuttamat kustannukset tulevat tulevaisuudessa kaupungille paljon kalliimmaksi, kuin ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin satsaaminen nyt.
Liikunta edistää tutkitusti terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia, lisäksi erityisesti urheiluseuratoiminnan yhteisöllinen merkitys kaupunkilaisten kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille on suuri. Urheiluseurat tekevät korvaamatonta työtä turkulaisten lasten ja nuorten hyvinvoinnin, terveyden, yhteisöllisyyden ja itsetunnon kohottamiseksi - usein vapaaehtoisvoimin. Heikon taloudellisen tilanteen myötä seurojen rahoitusmahdollisuudet ovat kaventuneet entisestään.
Turussa on tuhansia nuoria, jotka harjoittelevat maksullisissa liikuntatiloissa. Monesti liikuntaharrastuksen edellytyksenä on vanhempien mahdollisuus kustantaa vuosimaksut, jotka voivat monissa lajeissa kohota jopa tuhansiin euroihin. Tältä osin tavoitteet tasa-arvosta eivät liikuntatilojen kohdalla Turussa täyty: osassa lajeja kun tilat on mahdollista saada lasten ja nuorten käyttöön maksutta. Talouden lama ajaa yhä useampia turkulaislapsia ja – nuoria luopumaan urheiluharrastuksesta esimerkiksi vanhempien työttömyyden aiheuttamien maksuvaikeuksien takia. Kaupungin tulisikin heikosta taloudellisesta tilanteesta huolimatta – ja juuri siksi, turvata liikunta- ja urheiluseurojen toimintaedellytykset ja sitä kautta harrastusmahdollisuudet eri lajeja harrastaville lapsille ja nuorille.
Liikunnasta syrjäytyminen ja liikkumattomuus aiheuttavat nuorten pahoinvointia ja huonokuntoisuutta, joiden kustannukset näkyvät tulevaisuudessa yhä edelleen kasvavina sosiaali- ja terveysmenoina. Liikunnasta, urheilusta ja seuratoiminnasta säästäminen ei ole sitä kauaskantoista säästämistä, johon kaupungin tulisi nyt tähdätä.
Eri lajien välisten kustannuserojen kaventamiseksi ja sitä kautta lasten ja nuorten aktivoimiseksi liikkumaan liikuntalautakunta ehdottaa 160.000 euron uutta määrärahaa pääosin seura-avustuksiin niille seuroille, joiden lapsi- ja nuorisojäsenet joutuvat kaupungin puutteellisista liikuntaolosuhteista johtuen käyttämään maksullisia liikuntatiloja markkinahintaan.

Saa nähdä, miten ehdotuksemme lopulta käy.

Niistä ohjelmista vielä. Eilisessä valtuustossa tosiaan hyväksyttiin pitkän keskustelun jälkeen asukkaiden hyvinvointi-teemaan sisältyvät ohjelmat 2009-2013: Lasten ja nuorten hyvinvointiohjelma, Työikäisten hyvinvointiohjelma ja Ikääntymispoliittinen strategia. Lasten ja nuorten hyvinvointiohjelmasta olin kirjoittamassa kokoomuksen valtuustoryhmän puolesta lausuntoakin ja liikuntalautakunnan puolesta olemme toki lausuneet niistä kaikkiin. Lopulliseen versioon painopisteineen olen varsin tyytyväinen, liikunta on siellä lopulta mukavasti esillä ennaltaehkäisevine teemoineen. Erityisen mukava oli kirjaus esimerkkimittariksi: "Ennaltaehkäiseviin palveluihin suunnatut resurssit". Toivon todella, että niihin myös ihan oikeasti saadaan ohjelman myötä kasvua.

Maanantaisessa valtuuston kokouksessa käsiteltävänä ovat sitten mm. Osaamis- ja elinkeino-ohjelma, Asunto- ja maankäyttöohjelma, Ilmasto- ja ympäristöohjelma, sekä Omistajapolitiikka. Ohjelmaa kerrakseen.

Haastattelu SLU:n verkkolehti LUM:ssa

2009-08-27T10:03:00.000+03:00

Liikunnan ja urheilun maailma LUM on SLU:n joka toinen viikko ilmestyvä verkkolehti. Kyseessä on ainoa liikuntapolitiikkaan ja liikuntakulttuuriin erikoistunut julkaisu Suomessa ja suosittelenkin kaikille liikuntajärjestötyöstä vähänkään kiinnostuneille otsikkolinkkien tilaamista sähköpostiin. Sen voi tehdä täällä.

Tänään ilmestyneestä numerosta löytyy juttu, johon on avattu YLE:lle aikaisemmin antamani haastattelu. Artikkeli löytyy täältä.

Testaamassa Kupittaan puistokuntosalilaitteita

Kalenteri täyttyy

2009-08-26T14:17:00.009+03:00

Tiedättekö sen ihmistyypin, joka rakastaa listoja? Tunnustan kuuluvani heihin: jäsennän mielelläni asiat järjestykseen ja pidän listojen kokoamisesta. Tiedättehän: ostoslista, lukemattomien kirjojen lista, vieraslista ja tietenkin todo-lista. Lista paikoista, joissa haluaisin käydä ja lista kursseista, jotka vielä on suorittamatta. Ja niin edelleen.

Taustalla on tietenkin se, miten tekemättömiin töihin on helpompi käydä kiinni, kun hommien jälkeen saa palkita itsensä vetämällä kyseisen kohdan listalta yli. Jo vuosia olen kalenterini takakanteen listannut kyseiselle vuodelle velvollisuuksia, luottamustoimia, töitä, tehtäviä ja tavoitteita. Toiset säilyvät vuodesta toiseen, toiset jäävät pois ja aina tulee lisää. Kivaa.

Ja vaikka en pidäkään siitä, että vuodenaikojen vaihtuminen katsotaan kalenterista; omalta osaltani syyskausi alkaa virallisesti tulevana maanantaina. Arki koittaa vauhdikkaasti lukukauden ja valtuustokauden startatessa samana päivänä. Syksyn osalta kalenteri on täyttynyt kiitettävää vauhtia ja samalla on toki tullut päivitettyä ne takakannen listat... Tänä syksynä minut pitää kiireisenä:

- opiskelu. Syksyn aikana on tarkoitus saada gradu ja useampi syventävä kurssi pulkkaan. Valmistuminen häämöttää jossain kohtaa ensi vuonna.

- kaupunginvaltuusto. Valtuusto palaa kesätauolta synkkien tulevaisuudenkuvien pariin. Arviot talouden kehittymisestä eivät näytä lupaavilta ja luvassa on ainoastaan niukkuuden jakamista; vaikeita ja ikäviä päätöksiä. Valtuustotyöskentelyssä täytyy nyt osata priorisoida ja pitää näkökulma tarpeeksi pitkällä tähtäimellä.

- liikuntalautakunta. Lautakuntamme kanssa olemme palanneet jo työn ääreen ensimmäisen kokouksen ja talousseminaarin merkeissä viime viikolla. Työn alla ovat luonnollisestikin ensi vuoden budjetti ja tuleva talousarvio, sekä syksyn aikana valmistuva strategia.

- seuratyö. Turun Riennon sääntömuutosprosessi alkaa olla lopuillaan ja syksyn aikana pääsemme vihdoin tositoimiin uudessa organisaatiorakenteessa.

- muut luottamustoimet. Kokousaikataulu pysyy kiireisenä edellä mainittujen lisäksi esimerkiksi

TYY:n edustajiston
Kokoomuksen aluejärjestön hallituksen,
Oy Turkuhallin hallituksen,
Nuoren Suomen hallituksen,
SLU:n kv-valiokunnan,
Suomen Voimisteluliiton hallituksen ja
Liikunnan ja urheilun nuorisokomitean

säännöllisen kokousrytmin ansiosta.
(See, taas lista!)

- voimistelu. Turun Riennon voimistelujaosto muuttuu syksyn aikana Turun Riennon Voimistelu ry:ksi ja jatkanen uuden seuran hallituksessa. Ruohonjuuritasolla palaan takaisin itse asian pariin valmentajan roolissa. Valmennan yli 16-vuotiaiden harrastejoukkuetta 2-3 kertaa viikossa ja olen tästä uudesta lisästä syksyn listaani erityisen innoissani! :) Voimistelu työllistää toki muissakin rooleissa: vedän nuorten harrastevoimistelua Suomen Voimisteluliitto Svolissa ko. työryhmän puheenjohtajana. Alueellisesti jatkan voimistelun toimialan työryhmässä ja sitä kautta Syömishäiriöliiton kanssa starttaamamme hienon yhteistyön parissa. Lisäksi toimitan valmentajille kerran kaudessa ilmestyvää sähköistä valmentajapostia.

- muut harrastukset. Haluan harrastaa muutakin kuin kokouksissa istumista ja siksi kalenteriin täytyy erikseen varata aikaa omalle liikunnalle! Tänä syksynä olen palannut rakkaan, ja moneksi vuodeksi unholaan jääneen, tanssiharrastuksen pariin. Tanssisalissa on aivan mahtavaa ja kyllä ne piruetitkin tässä syksyn mittaan varmaankin taas alkavat osua kohdalleen... Lisäksi syksyn harrastuslistalla jatkavat tutut jooga ja kuntosali. Myös se mukava vesijuoksu niin kauan kun säät vain sallivat! Kokousmateriaalien, -asiakirjojen ja -liitteiden lisäksi haluan harrastaa myös muuta lukemista, joten syksyn harrastuslistalle pääsee myös lukemattomien kirjojen listan lyhentäminen! (Lista lempikirjoista tulossa ;))

Harrastukset-kohdan alle kuulunee myös tämä blogin päivitys. Kuten päivitystahdista huomaa, se ei kuulu ihan prioriteettilistani kärkipäähän, mutta kerran viikossa tuntuu tahtina sopivalta. Päivittelen silloin, kun aikaa ja asiaa on.

Hmm, kaikesta päätellen Big Brotheria ei tarvitse tänäkään vuonna alkaa seuraamaan, hah!

PS. Tarkoitus on syksyn aikana saada käyttöön myös kotisivuiltani löytyvä Kalenteri-osio. Sieltä voi sitten seurata missä olen milloinkin menossa ja mitä menoja on tulossa. So stay tuned.

Biisien taisto

2009-08-22T10:50:00.003+03:00

Minut haastettiin Auran Aaltojen Biisien Taisto - skabaan. Siinä toimittajan ja haastateltavan valitsemat biisit kisaavat kuuntelijoiden äänistä - enemmän ääniä saanut kipale kuulaan radiossa perjantaina ennen kahdeksaa aamulla. Pieni haastattelu tulee ulos Auran Aalloilta ja Radio Melodialta tulevana tiistaina.

Valitsin musiikkikategoriaksi nuoret nousevat naisartistit ja omaksi kappaleekseni Ladyhawken Magic. Tuntemattomampi lahjakkuus on tällä hetkellä auttamattomasti jäljessä toista lemppariani, toimittajan valitsemaa Lily Allenia. Äänestää voitte täällä.