Vauhtiviikonloppu

Olipa viikonloppu... Vuoroin Ruokamessuilla Felix Abban osastolla työn puolesta ja vuoroin taas Kirjamessuilla Kokoomuksen osastolla vaalikampanja puolesta. Useampikin messukävijä ihmetteli kaksoisrooliani: "kylläpäs sinä ehdit moneen paikkaan". :) Puolipäivää kirkkaan keltainen Ekströms-paita päällä jakamassa maistiaisia ja sen jälkeen oma rintanappi rintaan ja puolueen ständille itseä edustamaan. Siinä kyllä ehti viikonlopun aikana tavata paljon ihmisiä!

Ruokamessut muistuttivat lähinnä juustomessuja, niin paljon erilaisia juustomaistijaisia oli tarjolla! Kirjamessut sen sijaan olisivat houkutelleet rankkaankin rahan tuhlaukseen, mutta nyt täytyy säästää muita menoja varten.

Sunnuntai aamupäivä meni rattioisasti yhteislenkillä jokirannassa. Juuri sopivasti alkanut rankkasade varmaan jätti juoksijoita suojaan sisätilohin, mutta mukavan kokoinen reipas joukko kuitenkin hölkkäili pitkin jokivartta keltaiset Toivo-takit päällä. Kääntöpisteellä Turun Linnalla isäukkoni tarjoili pikkubaaristaan smoothieta ja perillä maalissa Tuomiokirkolla kaikki juoksijat saivat mitalin kaulaansa äitini toimiessa vastaanottokomiteana. Tarjolla lenkkeilijöille oli jugurttia ja mehua. Ja arvonta, jonka pääpalkintona oli kaksi lippua Dr Albanin keikalle! Onnea Assi! :D Muut onnettaren suosikit voittivat Pilates-Balanssin tarjoamat ihanat "kauneussuola"-purkit.

Sunnuntai-iltana rankka viikko vaati veronsa ja iski sellainen väsymys, että sänky houkutteli jo yhdeksän aikaan. Pitkien yöunien jälkeen jaksaa taas reippaana uuteen viikkoon...
Vaalityö alkaa käydä kuumimmillaan, ennakkoäänestys alkaa ensi viikolla ja varsinaiseen vaalipäiväänkin on enää vajaa kolme viikkoa!

Sani sairastaa (ja moni muukin eläin tarvitsee hoitoa!)

Perheemme koira, Parson Russelin terrieri Sani, on kipeä. Sani vietiin alkuviikosta eläinlääkäriin hampaiden puhdistukseen ja samalla oli tarkoitus tarkistaa kehosta löytyviä muutamia rasvapatteja. Yhdestä nisästä ja jalasta löytyi kasvaimet ja loppujen lopuksi ne ja kaksi rasvapattia leikattiin pois. Neljä isohkoa leikkaushaavaa pienessä koira-reppanassa. Myöhemmin yksi haavoista aukesi ja Sani jouduttiin nukuttamaan ja haava tikkaamaan uudelleen.

Sani ei ole koskaan oikeastaan sairastanut, eläinlääkärillä on koko Santun elinaikana käyty lähinnä tarkastuksissa. Siksi onkin niin sydäntä särkevää katsoa, miten rakas hauva on nukutuksen ja leikkausten jäljiltä ihan pyörällä päästään, jalat ei oikein kanna ja kävely on hoipertelevaista kuin vastasyntyneellä bambilla. Päällä Sanilla on kokovartaloverkkopuku suojaamassa haavoija ja päässä pönttö estämässä niiden nuolemisen. Voih. Onneks koira alkaa jo pikkuhiljaa palata omaksi iloiseksi itsekseen. Kasvaimet ja rasvapatit on poistettu, Sani paranee ja tokenee ja loikkii kohta taas elämänsä voimissa. Koko perhe hoivaa ja passaa toipilasta kuin sairasta ihmislasta. :)

Laivakoira Sani

Kaikilla ei käy yhtä hyvin. Hoitoa vaille tai ilman omistajaa jääneet, viranomaisten haltuunottaneet ja luonnonvaraisetkin (rauhoitetut) hoitoa tarvitsevat eläimet päätyvät Turussa usein Turun Eläinhoitolaan. Suomen ainoa kunnallinen eläinhoitola! Joka on aivan tolkuttoman huonossa kunnossa ja aivan liian pieni.

Turkuun on suunnitteilla uusi eläinten hoitokeskus. On ollut jo melko kauan; asia on menossa valtuuston käsittelyyn nyt kolmatta kertaa. Uudesta elänhoitolasta tulee saada myönteinen päätös nopeasti, sellainen oikeasti tarvitaan! Ja sellainen on jo aikaisemmin luvattu.

Miksei tästä kysytty vaalikoneissa?

"Turkuun tarvitaan uusi eläinten hoitokeskus" EHDOTTOMASTI SAMAA MIELTÄ!

Ja sata huutomerkkiä päälle!!!

Aiheesta päivän Turun Sanomissa otsikolla "Ahdastahan siellä oli".

Töitä, talkoita, Turun Rientoa ja tagliatellea

Viimeiset pari päivää olen valmistellut Felix Abban Ruokamessuille osallistumista. Yllättävän paljon aikaa ja vaivaa menee pienen ja simppelin messuosaston suunnitteluun, toteuttamiseen ja organisointiin. Tänään jo oli melkoiset rakentelut menossa messukeskuksessa, itse messut alkavat perjantaina ja sunnuntai-iltana onkin sitten jo rivakan purkutyön vuoro.

Olen töiden puolesta messuosastolle perjantai- ja lauantai-iltapäivät. Lauantaina ja sunnuntaina noin muuten olisi tarkoitus ehtiä Kirjamessujen puolelle vaalityön merkeissä. Tavattavissa siis Kokoomuksen ständillä.


Tänään talkoilimme kaikkien Turun Riennon jaostojen voimin yhteisen kellarivaraston kimpussa. Saalis oli lähinnä historiallista hometta, mutta kyllä muutamia helmiäkin löytyi, mm. ensiluokkaisia Karhun retro-piikkareita ja täysin käyttämättömiä varmaan n. 70-lukulaisia yleisurheiluasuja. Koripallojaoston naiset aikovat kuulemma ottaa hyötykäyttöön, hienoa! Jonkin verran huonoksi menneitä rekvisiittoja ja esiintymisasuja jouduttiin sydäntä särkien heittämään pois... Joku niitäkin on vapaaehtoistyönään harrastajille joskus väsännyt. Hienoja olivat ja vaivaa on varmasti niiden eteen nähty, varmaankin jotkut jumppareiden äidit ovat joskus niiden kimpussa talkoilleet.

Suomalainen seuratyö ja talkoomentaliteetti onkin jotain, josta kelpaa olla ylpeä! Harrastusmahdollisuudet tarjoavat juuri sellaisia yhteistyömahdollisuuksia ja yhteisöllisyyttä, jonka perään näinä päivinä kuulutetaan. Liikunta ja urheilu ovat paitsi hyväksi terveydelle, myös tärkeää sosiaalista toimintaa. Ne yhdistävät. Seuraverkkarit päällä sitä kuuluu johonkin, ja niitä kantaa ylpeänä.

Viime vuoden lopulla minut valittiin 101-vuotiaan Turun Riennon puheenjohtajaksi, 21-vuotiaana. Valintani uutisoitiin mm. Turun Sanomissa (linkki), ja eikä aikaakaan kun eräs vanhempi herrasmies lähestyi minua, tarttui käteeni ja sanoi vapisevalla äänellä: "Riennon puolesta kuolemaan". Seuratyöllä on niin pitkä historia, että mitäpä minä siitä tietäisin... enkä varmaan ikinä täysin sen merkitystä ymmärräkään. Monet urheiluseurat on perustettu kovin epävarmoina aikoina. Silloin todellista yhteisöllisyyttä on tarvittu, tulevaisuutta on rakennettu yhdessä. Haasteena nuorena puheenjohtajana onkin saattaa seura nykyaikaiseksi, kuitenkin perinteitä vaalien ja historiaa kunnioittaen. Siinä on välillä tasapainoilemista.

Kaivoin seuramme 100-vuotishistoriikin iltalukemiseksi sen jälkeen, kun eräs toinen vanhemman sukupolven urheilumies jutusteli kanssani urheilusta ja seuratyöstä kävelykadulla Kokoomus kuuntelee - tapahtumassa. Vähän hävetti kun en osannut siltä seisomalta nimetä Turun Riennon menestyksekkäintä kilpajuoksijaa. Lasse Virtanenhan se taitaa olla, keskustelukumppanini osasi kertoa. Virtanen juoksi olympiapronssia 5000 metrillä Los Angelesissa vuonna 1932. Sinä vuonna Paavo Nurmi oli julistettu kilpailukieltoon (ruotsalaisten vaatimuksesta), joten Turun Riennon Lasse Virtanen osallistui myös maratonille. Hän joutui keskeyttämään, mutta johti kilpailua reilun 31 kilomertin kohdalla. Myöhemmin herra toimi myös Riennon puheenjohtajana vuosina 1944-1966, melko pitkään siis!

Menneinä aikoina urheiluseurat ovat edustaneet vahvasti myös poliittista yhteisöllisyyttä. Tänä päivänä ainakaan nuoremmat sukupolvet tuskin hirveästi mieltävät, saatikka valitsevat, kotiseuraansa vasemmisto-oikeisto -asetelman mukaan, mutta vanhemman polven puheissa politiikalla on edelleen asemaa. Ja tottahan on että politiikkaa se on urheilupolitiikkakin, ja merkittävää politiikkaa onkin! Turun Riennon 100-vuotishistoriikki tietää kertoa, että "Riento oli --- selkeästi porvariseura, jonka jäseniä elähdytti ajatus Suomen itsenäisyydestä". Mielenkiintoista on muuten myös, että vahvoja erikoisseuroja, kuten tänäkin päivänä merkittävät Turun Naisvoimistelijat ja Turun Palloseura, on saanut alkunsa Turun Riennon vaikutuksesta. Näitä seuroja perustamassa ovat olleet "Riennon vahvat joukot ja omat johtomiehet". Saanpa olla ylpeä puheenjohtaja!
Seurahistoriaan tutustuminen jatkuu...


Työurakan ja talkootöiden jälkeen aion nyt palkita itseni ja ihanan apurini pasta-aterialla Trattoria Romanassa. Nam. :)


PS. Jos turkulainen seurahistoria kiinnostaa enemmänkin, Turun Riennon juhlavuoden kirjajulkaisua "Urheilusta energiaa elämään - Riennon vuosisata 1906-2006" on kyllä saatavilla huokeaan hintaan. Sähköpostilla voi ottaa yhteyttä saarasofia@saarasofia.fi :)

wannabe-ekonomi

Olen mielenkiinnolla seurannut nyt vellovaa talouskeskustelua rahoituskriisin ja sen selvittäjäksi tarjotun roskapankin tiimoilta. Kyllä nyt saa tavallinen kuluttaja ja velallinen olla epävarman tilanteen edessä varovainen ja ihmeissään... Itseltänikin menee puurot ja vellit hetkittäin eri arvioiden edessä sekaisin, vaikka alaa opiskelenkin. Mututuntuma on että taantuma tulee, ehkä lamakin, mutta tuskin yhtä syvä kuin 90-luvulla. Varmaa on vain, että Euroopan rahoituskriisi tuntuu tavalla tai toisella Suomessakin. Suomen talous on sen verran vientivetoinen, että muutokset maailman markkinoilla vaikuttavat. Korot, hinnat, inflaatio, työttömyys... suhdannevaihteluita voi vain arvailla, mutta näin epävarmoina aikoina liikkeitä on entistäkin hankalamaa ennustaa. Ja loppujen lopuksi juurikin epävarmojen ennustusten johdosta talous voi kääntyä suuntaan tai toiseen. Pääasia olisi, että keskustelu pysyy avoimena. Ja pää kylmänä.

Asuntovelallisena mietityttää myös asuntomarkkinat. Nouseeko vai laskeeko? Myydäkö, ostaako vai muuttaa vuokralle? Koitin oikein ottaa asiakseni perehtyä asiaan, mutta sekavia ja ristiriitaisia viestejä on tarjolla. Kaipa totuus on, ettei tällä hetkellä kukaan tiedä, eikä osaa varmasti ennustaa, mihin suuntaan mennään. Paras neuvo lienee nyt vaan pysyä rauhallisena, mutta entä jos sitten odottelee onnen ohi?

Pyöritystä, palautetta ja punastelua

Tänään on tullut pyöriteltyä omien ajatusten ja työasioiden lisäksi vähän myös kampanja-asioita. Lehtimainoksia, kirjoituspohjia, kotisivujen päivitystä ja muuta sellaista... Pariin vaalikoneeseenkin pitäisi vielä vastata, esitteet tilata ja rintamerkit painattaa.

Viime päivinä olen päässyt punastelemaan positiivisen palautteen ja kehujen vuoksi. Kotisivuilleni kerätään "Saarasta sanottua"-osiota, johon tulee muutamien ystävien ja tuttujen sitaatteja minusta. Ja niin kivoja kommentteja! Vaalityönkin tiimoilta on parin päivän sisään tullut häkellyttävän paljon kannustusta ja tukea - sen voimin jaksaakin painaa kohti vaalipäivää... Punastelun kruunasivat kehut esimieheltä. Päivä pelastettu, enkä siis voi olla ihan p*ska tyyppi. :) Odottelen nyt, koska tulee se ensimmäinen mega-moka, joka aina uudessa paikassa tulee jossain vaiheessa tehtyä. Sitten saakin punastella ihan muista syistä...

Vaalikonevastauksiani löytyy täältä:
Yle
Turun Sanomat
MTV3
IRC-galleria
Turkulainen (ehdokkaisiin --> 370)
City

Busy business

Huhhei, kiirettä pitää. Myyntikokoukset, lanseeraukset, promootiot, kuvastobriefit, tuotetietopäivitykset ja kaikki muut uudet jutut pitää tuoreen markkinointiassarin päivät kiireisenä ja pään pyörällä. Mutta mikäs siinä on työskennellessä kun on mielekästä ja mielenkiintoista tekemistä ja mukavat työkaverit!

Sen kyllä taas huomaa että päätetyö on päätetyötä vaikka kuinka mukavaa ja motivoivaa olisikin! Iltaisin on hartiat jumissa ja päätä meinaa särkeä... Jumppa ja lenkki onneksi auttaa, niille täytyy nyt raivata tehokkaammin aikaa arjesta.

Viikonloppu vierähti Sinettiseuraseminaarissa ja Liikunnan ja urheilun nuorisokomitean kokouksessa Tampereella. Mielenkiintoisia alustuksia mm. oppimisesta, motivoinnista ja ohjaajien arvostuksesta. Nuori Suomi on ottanut painopistealueikseen nyt ohjaajien ja valmentajien työn ja arvostuksen esiintuonnin - hyvä valinta! Koulutuksellinen vapaaehtoistoiminta on yhteiskuntavastuuta parhaimmillaan, eikä suomalainen seuratoiminta pyörisi lainkaan ilman valtavaa ohjaajien ja valmentajien joukkoa.

Sinettiseminaarin yhteydessä järjestettiin myös seuramessut, jossa esittelimme nuorisokomitean voimin omaa toimintaamme, Ketjukaveri-hankettamme, sekä Nuoren Suomen uusia nuorten "Mä oon täällä"-nettisivuja. Sunnuntaipäivä kului omassa kokouksessamme, jossa käsiteltiin mm. Nuoren Suomen ja SLU:n yhteistä Nuorten Kampanja 2011 - festaritapahtumaa. Kehitysjohtaja Ossi Heinänen liittyi kokoukseemme kertomaan projektin etenemisestä.

Kovin rentouttava viikonloppu ei siis ollut kyseessä, mutta sitäkin antoisampi. Meillä on hyvä porukka ja asiat etenee!


Tälläkään viikolla ei paljon lepohetkiä ole näköpiirissä, mutta eipä tuo haittaa... Itse ainakin toimin parhaiten ja tehokkaimmin pienen kiireen ja paineen alaisena. Ja parhaiten palkitsee aina tehty työ! Kampanjakin etenee, vaikka työ pitää kiireisenä ja vie nyt voiton. Onneksi mulla on niin ihana ja tehokas vaalipäälikkö Ulla! Omien kiireidensä ohella vielä kerkeää pohtia, soitella ympäriinsä ja järjestellä. En kyllä pärjäisi ilman Ullaa ja muita kavereita, jotka kampanjassa ovat auliisti olleet apuna. Ja kiireisimmät viikot on vielä edessä, joten teitä kaikkia tarvitaan! Kiitos ihanat!

Seuraava yhteinen rutistus (henkisesti ja tällä kertaa myös fyysisesti) kampanjan tiimoilta onkin tulevana sunnuntain järjestettävä Jokirantajuoksu. Kampanjalenkki starttaa su 5.10 klo 12.00 Teatterisillalta ja kiertää lempilenkkini: jokirantaa Förin, Suomen Joutsenen ja Forum Marinumin ohi, sitten Turun Linnan ympäri ja takaisin jokirantaa aina Tuomiokirkolle asti. Sopivan mittainen reitti mulle! Polvi ei ole maratonin jälkeen oikein tykännyt pitkistä juoksulenkeistä... -joskin odotukset on kovat että uusien lenkkareiden uudenlainen pronaatiotuki (tai mikälie) auttaisi tähän vaivaan ja jossain kohtaa voisi lenkkejä taas vähän pidentääkin...

Mutta siis sunnuntaina klo 12.00 treffataan Teatterisillalla, tervetuloa mukaan lenkille! Kävelläkin saa ja nestehuollosta on huolehdittu kääntöpisteellä. :) Ei maksa mitään ja kaupan päälle vielä alkulämppäri ja loppuverryttely! Ja hyvä olo sitten lenkin päätteeksi.

Tänään illalla kurvaan vielä Turun Riennon voimistelujaoston johtokunnan kokoukseen. Meillä on tulossa jaoston 100-vuotisjuhlat ja -näytös, joten tekemistä riittää silläkin porukalla! Keskiviikkona talkoilemme koko seuran kaikkien jaostojen voimin; tarkoituksena on siivota vuosikausien moskat yhteisestä varastostamme. Torstai meneekin työmatkalla Helsingissä, menemme koko markkinointipuolen voimin tutustumaan uuteen Flamigoon Vantaalle. Samalla reissulla ehdin myös piipahtaa SLU-talolla SLU:n kv-valiokunnan kokouksessa. Siellä taitaa esityslistalla olla mm. EU:n liikunta-asioita...

Perjantaina pääsen mukaan palaveeraamaan Sulakkeen kanssa. IRC-galleria ja Habbo ovat nykymaailmassa isoja (ja koko ajan kasvavia) lasten ja nuorten markkinoinnin kanavia, joten mielenkiinnolla odotan... näistä varmasti myöhemmin lisää.

Perjantai-illan ja lauantain olen Ruokamessuilla, paitsi työn puolesta promoamassa uusia tuotteita, myös mahdollisesti jalkautumassa kampanjani puolesta. Toivottavasti "uuden sukupolven vaikuttaja"-käyntikortit tekevät sielläkin hyvin kauppansa. :)

Nyt voi vaikuttaa EU:n nuorisopolitiikkaan!

EU avasi eilen internetissä konsultaatiosivun, jonka tarkoituksena on kerätä tietoa ja ajatuksia nuorilta nuorisopolitiikan kehittämistä varten.
Ihan ilahduttavaa!

Kysely löytyy kaikilla EU:n virallisilla kielillä, ja Suomeksi täältä.
Käykää tekin kertomassa mielipiteenne!

Kuka kuulee nuorta?

Järyttäviä uutisia Kauhajoelta. Yksityiskohtia ei vielä tiedetä, mutta epäillään että Kauhajoen Koti- ja laitostaloudenoppilaitoksen ammuskelussa olisi kuollut useita ja loukkaantunut jopa kymmeniä.

Nettikeskusteluissa arvaillaan jo tekijää, youtubesta on jälleen löydetty materiaalia jota on yhdistetty ammuskelijaan. IRC-galleria on kuulemma jo poistanut epäillyn profiilin, vaikka poliisin lehdistötilaisuuden alkamiseenkin on vielä aikaa n. 15 minuuttia. Nettimaailma elää taas omaa elämäänsä paljon nopeammin... Auvisen tapauksessakin tekijä, tekotapa ja ase oli virtuaalimaailmassa selvillä jo pitkään ennen kun tiedotusvälineissä virallisesti päästiin edes kärryille.

Jälkipyykki kestää jälleen varmasti kauan. Hätäisimmät ovat jo ehtineet kaataa syytä äitien, aseenkantolupien, tietokonepelien, musiikin ja elokuvien niskaan. Tosiasiassa teko on jälleen murheellinen todiste siitä, miten huonosti Suomen nuoret voivat. Syyt ovat paljon syvemmällä kuin kasvatuksessa tai nettipelaamisessa. Nykymaailma ei enää ymmärrä nykynuorta.

Voitaisiinko tietynlaisella vertaisarvioinneilla ennakoida tapahtumia? Tämän päivän nuorten hädän tunnistaa parhaiten toinen nuori.

Nuorten mielenterveyspalveluihin tarvitaan isoja muutoksia ja paljon lisää huomiota. Oltaisiin kaivattu jo kauan sitten. Väkivalta on nuoren äärimmäinen hätähuuto ja suomalaisnuoret ovat jo Euroopan väkivaltaisimpia.

Nuorten hätä on saatava kuuluviin ajoissa.
Kuka kuulee nuorten ääntä?


Osanotto mahdollisten uhrien omaisille.

---------------------------------------
EDIT: Mielipidekirjoitukseni aiheesta täällä TS 28.9.08. Kiitos kommenteista!

Syyssää

Ihanat syyskelit! Nyt olisi parasta lähteä Ruissalon lenkkipoluille nauttimaan pirteästä syysauringosta ja kuluttamaan uusien lenkkareiden pohjia, mutta viikonloppu menee osaltani iloisesti sisäilmaa haistellen Svolin toiminnansuunnittelussa ja hallituksen kokouksessa Helsingissä ja Tallinnan risteilyllä. Risteilyt on havaittu oiviksi seminaari- ja kokouspaikoiksi, sieltä kun ei pääse kukaan karkuun. :)

Viimepäivät olen tehokkaasti käynyt läpi pitkää "to do"-listaa. Varsinaista lomafiilistä. Suuri projekti on ollut kaappien tyhjennys: olen surutta käynyt läpi kaappien sisällöt ja tavaraa lähtee säkkikaupalla kirppareille, kierrätykseen ja kavereiden nurkkiin. Projekti on vielä kesken ja eilen vierailulla piipahtanit äitini parahti heti eteisessä että Mitä ihmettä, oletko muuttamassa vai remontoimassa? Eikun tässä vaan vähän siivoilen... :)

Vaalitkin teettävät yllättävän paljon hommaa vaikka varsinainen tehokamppanjointi odottaa vasta lokakuun loppuviikoilla. Tiistainta treffasimme tiimikavereideni kanssa Blankossa Ceasarsalaatin ääreen juoruilemaan ja vähän suunnittelemaan kampanjakiemuroita. Ensimmäinen isompi juttu on ensi viikon perjantaina 12.9 Åbossa järjestettävät bileet! Jee! Sinne ovat kaikki tervetulleita. Muitakin kivoja juttuja on suunnitteilla, niistä kuuluu lisää myöhemmin...

Nuoren Suomen uudet nuortensivut on muuten avattu. Sivut ovat osa Nuoren Suomen tavoitetta aktivoida nuoria liikkumaan. Tarkoituksena on että nuoret itse luovat sivuille sisältöä, voivat etsiä tietoa nuortennäköisestä toiminnasta ja esitellä omia harrastuksiaan.

Erotiikkaa ja politiikkaa

Hohhoijaa, Kokoomusnuorten eroottisesta kalenterista on jaksettu kohista pari päivää. Mielestäni ihan hauska ja rohkea veto, mutta meniköhän vähän yli?

Ymmärrän erinomaisesti pointit siitä, että nuorten poliitikonalkujen kampanjointitempaukset vaativat räväkkyyttä päästäkseen esille ja olen ehdottomasti ennakkoluulottoman ja innovatiivisen esilletuonnin kannalla, mutta että eroottinen kalenteri?

Ainakin itse olen kokenut että nuorena naisena vaikuttamisessa uskottavuusongelma on aina ihan oikeasti esillä. Vaikka kalenteri tuo kaivattua näkyvyyttä ja keskustelua nuorten poliittisesta aktiivisuudesta, minkälaista huomiota nuorten vaikuttamistyöhön tuo pelkät ruiskukat rinnuksilla poseeraava kokoomustyttö? Mitä veikkaatte, muistaakohan joku kampanjan jälkeen yhtäkään hänen ajatustaan, vai pyöriikö kaikkien mielessä ainoastaan kyseinen otos?

Itse en ainakaan ihan välttämättä haluaisi poliittisen urani alussa tulla muistetuksi eroottisista kuvista, vuosia kun olen taistellut sen eteen, että järjestömaailmassa minusta tiedettäisiin muutakin kuin ulkonäköni, sukupuoleni ja ikäni. Tässä taistelussa Kokoomuksen kalenterista ei ollut yhtään apua, toisaalta kiitokseni siitä että kalenterissa poseeraavaat tasaisesti molempien sukupuolien edustajat. Mutta eikö tytöistäkin olisi voinut olla raikkaita, reippaita ja aktiivisuutta osoittavia kuvia niinkuin esimerkiksi kalenterissa tanssitaitojaan esittävästä Leevistä? (tosin kaikkia kalenterin kuvia en ole edes nähnyt toim. huom.)

On myös ihan totta, että ilman tämäntyyppisiä temppuja nuorten ajatuksia ei varmaankaan kuultaisi lainkaan ja kalenteriprojekti on epäilemättä ollut kaikkien mukanaolleiden mielestä hyvä kokemus. Mutta mistäpä löytyisi joku sopiva keskitie rävälle markkinoinnille? Seksihän myy aina, mutta ajaako erotiikan ja politiikan yhdistäminen oikeasti tässä tapauksessa nuorten kokoomuslaisten etua? Eivätkö kokoomusnuoret ole koskaan joutuneet uskottavuussuurennuslasin alle ja seksististen kommenttien kohteeksi, eivätkö he ole joutuneet taistelemaan sen eteen että heidät otettaisiin tosissaan? Ja otetaanko nyt?
Haluavatko nuoret oikeasti myydä itseään politiikkaan seksikkäillä kuvilla?

Kohukalanteri siis sinällään on mielestäni huippuajatus ja toteutuskin mukava. Mutta mietin: kuuluuko erotiikka politiikkaan ja kuka tästä nyt oikeasti hyötyy?

Täytyy vain toivoa että kiinnostus kalenteriin kanavoituu jossain vaiheessa kiinnostukseksi myös kuvissa esiintyvien kokoomusnuorten ajatuksia ja ideoita kohtaan. Onhan sen oikeasti ihan räväkkä idea ja toivoahan sopii, ehkäpä eroottinen kalenteri aktivoisi nuoria vaikka äänestämään ahkerammin. :)