Syksy saa

Kesä oli ja meni ja nyt eletään jo syyskuuta. Kesälomani vietin joogaten: suoritin kuukauden aikana kansainvälisen 200 tunnin joogaopettajakoulutuksen. Nyt olen siis rekisteröity Ashtanga Vinyasa joogaopettaja! Ehkäpä laajennan toimenkuvaani jossakin vaiheessa voimisteluvalmennuksesta myös joogaohjauksen puolelle. :)

Joogaloman jälkeen aloitin työt uusissa haasteissa. Siirryin markkinointitehtävistä yksityiseltä sektorilta viestintätehtäviin julkiselle puolelle. Työskentelen tällä hetkellä eduskunnassa tiedotussihteerinä. Vastaan Kokoomuksen eduskuntaryhmän sisäisestä ja ulkoisesta viestinnästä sekä mediasuhteista.

Työpaikkani on nyt siis Helsingissä, mutta kotini Turussa. Onneksi asun Portsassa, josta pääsen muutamassa minuutissa kävellen suoraan junaan. Samainen järjestely on minulle tuttua ennestään, kun työskentelin parisen vuotta sitten eduskunta-avustajana silloiselle eduskuntaryhmän puheenjohtajalle Pekka Raville. Käytännössä olen viikot enemmän tai vähemmän Helsingissä, mutta iltaisin tulen Turkuun tarpeen mukaan, yleensä yhtenä tai kahtena iltana viikossa. Luottamustoimiani hoidan siis aivan kuten tähänkin asti.

Neljä ensimmäistä viikkoa on nyt vierähtänyt politiikan pääkallopaikalla. Viihdyn erinomaisesti. Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista ja niistä viestimistä. On kiinnostavaa työskennellä keskellä päivänpolttavia asioita.

Sopivan vihreä ry:n onnittelupuhe

Juhlin viime viikon perjantaina valmistumistani kauppatieteiden maisteriksi. Vapaamuotoisen seurustelun lisäksi juhlissa kuultiin kolme hienoa puhetta. Isäni puhui kauniisti tyttärelleen ja ystäväni kertoivat ihanasti yhteisestä oppitiestämme. Eduskuntavaalikampanjani tukiyhdistyksen puolesta puheen piti yksi kampanjapäälliköistäni, Krista. Tässä hänen upea puheensa. Näin kauniisti ei montaa kertaa elämässä kuule itsestään puhuttavan. Kiitos ihanat!

 

Arvoisa juhlaväki, Rakas Saara, kauppatieteiden maisteri

-          meidän maisterinainen!

Päätös ja uuden alku kiteytyvät tässä illassa vahvana. Juhlahumu, ilo ja onnellisuus ovat käsin kosketeltavissa. Ilmassa on taianomaisuutta ja satua –tähtien loistetta.  Tänään sinä olet Saara juhlistamassa arvokasta saavutustasi, etappia elämässäsi. Tutkintoa, joka on osoitus pitkäjänteisestä opiskelusta, jota olet osannut juuri oikein maustein maustaa niin, että tuloksena on sinun näköisesi opintosuorite kauppatieteistä.

Maisteri-sanan alkuperäisestä latinankielen sanasta löytyy paljon sinua Saara. Magister merkitsee suurempaa, ohjaajaa ja opastajaa.  Saara, sinä olet suuri, suurempi. Nuorena 24-vuotiaana olet ottanut isoja haasteita, joita päin käyt selvin sävelin, sinnikkäästi, päämäärätietoisesti, mutta ennen kaikkea nöyränä. Pienessä paketissa on jotain niin suurta, jonka edessä aina jaksan ihastella ja pysähtyä ihmettelemään mistä kaiken energisyyden, muiden huomioimisen ja valovoimaisuuden ammennat. Suurisydämisyys ja hyvän jakaminen ovat arvokkaita ominaisuuksia, jotka sinulle ovat siirtäneet vanhempasi omalla esimerkillään ja arvomaailmallaan.

Olet ohjaaja –sanan varsinaisessa merkityksessä. Pienen ikäsi olet toiminut urheilun parissa sitä harrastaen ja aikuisena valmentajana sekä luottamustehtävissä seuroissa kuin Turun kaupungin palveluksessakin. Kuulua johonkin, yhdessä tekeminen ja esimerkin voima ovat sinulle asioita, joiden merkityksen olet itse vahvasti elänyt ja joiden puolesta puhut.

Olet edellä kävijä, opastaja. Rohkeus ja haasteisiin tarttuminen ovat sinua. Asioiden tarkastelua uusista näkökulmista ja ennakkoluulottomuus ovat vieneet sinua asioiden pariin, joista muut uneksivat. Sinä uskallat. Elät kohti unelmia unohtamatta, että tie olisi helppo ja portti leveä. On toiminnan hetkiä ja hyväksymisen hetkiä.

Tämä päivä, tämä kevät ja koko vuosi ovat Saara varmasti elämäsi tähänastisista jännittävimmät. Edessä on samalla kertaa tyhjä aukko ja unelmien täyttymys. Ota kaikki eteen tuleva merkityksellisinä kokemuksina. Nauti, viivy hetkissä, joita koet. Älä kuitenkaan unohda koskaan niitä pysyviä siteitä, jotka ovat lujittuneet aikojen saatossa.

Ajattelija Laotse on viisaasti antanut ohjeen, joka siivittäköön sinut kohti seuraavaa haastetta.

”Tiehen kuuluu kaiken pienen ja huomaamattoman kunnioittaminen. Tiedä aina oikea hetki ryhtyä tarvittaviin toimiin. Vaikka olet ampunut jousella useat kerrat, tarkkaile aina kuinka asetat nuolen ja jännität jousen. Kun vasta-alkaja tiedostaa tarpeensa, on hän lopulta älykkäämpi kuin hajamielinen taituri. Rakkauden lietsominen tuo onnea, vihan lietsominen tuhoa. Se, joka ei tunnista ongelmia jättää auki oven ja onnettomuudet tulvivat sisään. Taistelu ja riita eivät ole sama asia.”

Onnea Saara tähän hetkeen ja huomisen haasteisiin!

Puhe Turun kauppakorkeakoulun valmistumisjuhlassa 14.1

Perjantaina juhlittiin Turun kauppakorkeakoulussa vastavalmistuneita kauppatieteiden maistereita. Sain kunnian pitää juhlatilaisuudessa puheen valmistuneiden opiskelijoiden puolesta.

Turun kauppakorkeakoulun valmistumisjuhla

14.1.2011

Valmistuneen puhe

Saara-Sofia Sutela

Arvoisa kauppakorkeakoulun johtaja, hyvä juhlaväki, arvoisat kanssavalmistuneet,

Tällaisina hetkinä mieli on tyytyväinen, utelias ja haikea. Tyytyväinen täytyy olla itseensä, kun iso urakka, yksi elämän merkkipaalu, on saatu päätökseen. Uteliaana odotamme, mihin elämä, kohtalo ja sattuma seuraavaksi meitä kuljettavat. Haikeaa on jättää taakseen opiskeluaika ja kokonainen elämänvaihe, sillä siihen on mahtunut paljon.

Omaa opiskeluaikaansa miettiessä tulee nopeasti todettua, miten maailma on muuttunut. Vuonna 2005 aloitin opiskeluni erilaisessa Euroopassa, erilaisessa Suomessa, erilaisessa Turussa ja erilaisessa Turun kauppakorkeakoulussa, kuin mistä nyt valmistun. Näiden vuosien aikana on voitettu olympiamitaleita ja käyty monet vaalit. Vuosien varrella on solmittu rauhaa ja aloitettu uusia sotia. Suomeen on syntynyt uusia kuntia ja vanhoja poistunut kartalta. Opiskelujeni aikana Suomessa on hoidettu EU-puheenjohtajuus. On perustettu Youtube ja Spotify, tuotu markkinoille iPhone. Kioton sopimus on astunut voimaan ja on saatu ja kumottu uutta tietoa ilmastonmuutoksesta. On surtu koulusurmia ja iloittu Nobelin rauhanpalkinnosta. Viime vuosina on kärsitty lamasta ja ilmastokatastrofeista. Viime vuonna uusi yliopistolaki astui voimaan.

Jos on maailman ympärillä muuttunut, niin olen myös itse muuttunut. Minä ja ihmiset ympärilläni, olemme kasvaneet ja kehittyneet maailman muutosten mukana, kukin omaan suuntaamme. Kun muistelen itseäni opintojeni alkaessa… Olin toisaalta lähes angstinen, varautunutkin, toisaalta sinisilmäinen ja naiivi, mutta ennen kaikkea optimistinen, motivoitunut ja vastaanottavainen. Elin hetkessä enkä huolehtinut tulevasta. Ensimmäisellä vuosikurssilla minulle oli aina edessä huominen, seuraava yritys, ensi vuosi. Uusintatentti ja rästitehtävä.

Arjessa muutosta ei aina havaitse, varsinkaan itsessään. Mutta olen kyllä muuttunut ja kasvanut. Arki ja elämä opettivat, että jokainen rästitentti ja tekemättä jäänyt peruskurssi löytyy vielä edestä. Etteivät vaikeat asiat muutu helpommiksi siirtämällä niitä eteenpäin.

Ensimmäisellä vuosikurssilla opiskellessani minua ja kurssikavereitani eivät työllistymisnäkymät huolettaneet, olihan meistä kaikista tulossa businessmiehiä ja naisia. Reilut viisi vuotta sitten, ensimmäisen vuoden opiskelijana, opiskelijaelämällä oli enemmän tekemistä kaiken muun uuden ja kiinnostavan, kuin varsinaisen opiskelun kanssa. Yksi suurimmista taloustieteellisistä kysymyksistä päässämme oli se, miten opintotuki oli mahdollista saada riittämään asumiseen, ruokaan, koulukirjoihin ja yöttömiin öihin.

Tänä vuonna, kuudennen vuosikurssin opiskelijana, tiedostin jo turhankin hyvin tulevaisuuden haasteet: työttömyyden, ikärakenteen muutoksen, verovarojen riittämättömyyden ja valtion velan. Samalla me tiedostamme myös oman vastuumme tässä kaikessa. Juuri näitä yhteiskunnan haasteita varten meitä on koulutettu ja me olemme kouluja käyneet. Koska me ymmärrämme, että vain työllä voimme luoda hyvinvointia.

Olemme saaneet Turun kauppakorkeakoulusta erinomaisen tutkinnon ja hyvän koulutuspohjan siihen, mitä ikinä haluammekaan elämässämme tehdä. Turun kauppakorkeakoulun vahvuus on juuri se, jolla tulevaisuuden Suomen haasteisiin vastataan. Kauppatieteiden maistereiden koulutuksessa huomioidaan elinkeinoelämän tarpeet. Jokaisella ikäluokalla on omat haasteensa ja modernissa, innovatiivisessa korkeakoulussa osataan ja halutaan reagoida ympäristön muutoksiin. Opiskelu Turun kauppakorkeakoulussa on monipuolista ja kansainvälistä. Opiskelijoilla on mahdollisuus joustavasti suorittaa tutkintoaan, omien kiinnostuksenkohteiden ja elämäntilanteen mukaan. On kerrassaan upeaa, miten täällä kannustetaan vaihtoon lähtöön ja harjoittelumahdollisuuksien hyödyntämiseen ja miten opetusmenetelmiä ja –materiaaleja kehitetään. Täällä on hyvä yhteishenki ja matala hierarkia. Turun kauppakorkeakoulussa on ollut hyvä opiskella.

Koulutuksen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Vain osaamisella Suomi voi aidosti kilpailla globaaleilla markkinoilla. Koulutuksella on valtava merkitys myös talouskasvun kannalta. Osaaminen ja korkea, laadukas koulutus ovat Suomen kilpailuvaltteja.

Juuri opintonsa päättäneen näkökulmasta pelkkä koulutus ei kuitenkaan näyttäydy avaimena onneen. Etenkään Turun seudulla vastavalmistuneiden työllistyminen ei aina suju niin, kuin ensimmäisen vuosikurssin opiskelijana ajateltiin. Turun kauppakorkeakoulu kyllä kouluttaa maistereita elinkeinoelämän ja yritysten tarpeisiin, mutta jostain kertoo se, että koulutusta vastaavaa työtä on vaikea alueelta löytää. On koko Varsinais-Suomen aluetta koskeva, yhteinen ongelma, kun akateemisesti koulutetut joutuvat muuttamaan työn perässä muualle. Uskon kuitenkin, että elämä kuljettaa ja osaajille löytyy töitä. Jokainen meistä löytäköön oman paikkansa. Kenestä nyt muutenkaan oikeasti tulee isona juuri sitä, mitä nuorena ajatteli? Piti minustakin tulla näyttelijä ja upseeri.

Opiskeluelämäni ajalle onkin mahtunut monta identiteettikriisiä. Seuraava sellainen on edessäni juuri nyt. Olen ollut koko nuoruuteni opiskelija. Mikä minusta nyt tulee, miksi tituleeraan itseäni, mihin identifioin itseni? Opiskelijakorttiini ei tule enää uutta tarraa.

Toinenkin identiteettikriisi on käyty läpi. Aloitin opintoni Turun kauppakorkeakoulussa ja nyt valmistun Turun yliopistosta. Se ei ole pieni juttu. Muutoksessa on ollut työtä ja sulattelemista, mutta on ollut hienoa olla mukana juuri tässä murrosvaiheessa. Me saimme olla osa sekä itsenäistä omaa kauppakorkeaa, että yhtenäistä ja vaikuttavampaa yliopistoa. Yliopistolakiuudistus ja korkeakoulujemme yhdistyminen ovat osoittautuneet onnistuneiksi ja tulevaisuuteen katsoviksi muutoksiksi.

Kaiken tämän elämän, minän, ympäristön ja identiteetin muutoksessa on helpottavaa, että tietää jonkin olevan pysyvää. Jokainen meistä on näiden vuosien aikana solminut uusia ystävyyssuhteita, tutustunut kurssikavereihin ja vierustovereihin. Meidän kaikkien opintosuorituksiin on sisältynyt paljon ryhmätöitä ja tiimityöskentelyä, joista on monella tapaa iloksi ja opiksi jatkossa. Niiden kautta on muodostunut myös lukuisa joukko ystävyyksiä, jotka säilyvät koko loppuelämän. Ystävissämme on maailmamme pienoiskoossa ja siitä olemme oppineet varmasti lähes yhtä paljon kuin niin osaavilta opettajiltamme, lehtoreiltamme ja professoreiltamme. Olen kiitollinen siitä, että olen näiden viiden ja puolen vuoden aikana saanut muutaman tärkeän uuden ystävän.

Ja vaikka emme olisikaan vielä ystävystyneet ihan kaikkiin opiskelijakollegoihimme, muodostamme yhdessä jo nyt todella tiheän verkoston. Vielä vuosien päästä meitä yhdistävät yhteiset muistot ylykursseista, Montun bileistä, laskiksen uusinnoista ja pikkulaskiaisista. Ja vähintäänkin meitä yhdistää se kaikille viimeinen rutistus, lopputyö, johon kaikki kulminoituu. En tiedä ketään, joka ei olisi tuskaillut gradunsa kanssa. Sellainen kokemus luo yhteishenkeä vielä vuosienkin päästä, vähän niin kuin maraton.

Vähän kuin maratonin maaliin pääsyssä, tämän valmistumisjuhlan myötä korkeakoulutuksemme on tullut päätökseen. Opintiemme ei kuitenkaan pääty tähän, sillä nyt meille kaikille on myönnetty koko loppuelämän kestävä jatko-opinto-oikeus. Ja elämähän opettaa. Mitä meistä sitten ikinä isona tuleekaan (kirjanpitäjiä, markkinointisuunnittelijoita, controllereita, sijoitusneuvojia, johtajia, asiantuntijoita, tutkijoita tai poliitikkoja), olemme saaneet Turun kauppakorkeakoulusta hyvän pohjan. Viis siitä identiteettikriisistä. Me olemme kauppatieteiden maistereita. Meillä tulee aina olemaan jotain, jonka olemme saaneet suoritettua loppuun. Siitä on syytä olla ylpeä ja sitä on syytä juhlia.

Kiitos.

 Tässä tuore maisterin molempien mummien kanssa. Vasemmalla äitini äiti Irja ja oikealla isäni äiti Lyyli.

 Tässä perhepotretti. Oikealla oleva pikkuveljeni Niklas opiskelee myös Turun kauppakorkeakoulussa paria vuosikurssia itseäni alemmalla. 

Luottamusta ja luopumista

Politiikkoja on viimeaikoina kilvan kannustettu julkistamaan nk. sidonnaisuutensa. Omalta osaltani olen alusta asti avoimesti kertonut omista sidonnaisuuksistani: muun muassa työpaikoista ja eri luottamustoimista. Tiedot ovat olleet esillä tämän blogin lisäksi muun muassa kotisivuillani.

Uusi vuosi ja uudet kujeet pitää jälleen paikkansa ja vuodenvaihde toi tulleessaan muutoksia myös luottamuspaikkoihini. Kiitän uudesta luottamuksesta ja samalla luovun osin haikeinkin mielin osasta rooleistani. Vaihtuvuus on kuitenkin hyvä asia ja välillä toimintaan on pakkokin saada uutta verta. Ei ole järkeä jääräpäisesti pitää kiinni totutuista paikoista vuodesta toiseen kun jossakin vaiheessa sitä vaan on antanut sen, mitä annettavissa on. Samalla voi tuoda toisaalle sitä kaivattua uutta näkemystä.

Turun Riento ry
Luottamustoimet oman kotiseurani hallinnossa ovat olleen minulle niitä kaikkein ensimmäisiä. Mihin olenkaan ponnistanut, olen tehnyt sen seuratoiminnan kautta. Turun Riennossa minulle uskallettiin antaa luottamusta jo nuorena aktiivialoittelijana. Minulle taisi tulla viime vuonna 11 vuotta täyteen Turun Riennon Voimistelun johtokunnassa ja hallituksessa. Turun Riento ry:n puheenjohtajana olen toiminut neljä kautta ja sitä ennen yhden kauden hallituksen jäsenenä. Ensimmäisen puheenjohtajuuteni sain ollessani 19-vuotias ja tiettävästi Suomen nuorin seurajohtaja. Pääseuran puheenjohtajaksi minut nosti edeltäjäni Anders Blom.

Viime vuoden syyskokouksissa luovuin kaikista luottamuspaikoistani Turun Riennon päätöksentekoelimissä. Vuodet ovat antaneet paljon, mutta nyt on uusien tuulien aika. Riento on kuitenkin aina kotiseurani ja ponnistuslautani, jolle olen paljosta kiitollinen.

Luottamuspaikoista luopumisen jälkeen en siis enää ole liikuntalautakunnassa esteellinen käsittelemään seuraa koskevia asioita (kuten toiminta-avustukset). Valitettavasti tästä on ollut väärää tietoa liikkeellä mm. lehdistön keskuudessa.

TYYn edustajisto
Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston jäsen ehdin olla vuodesta 2009. Edustajistopaikasta luovuin nyt joulukuussa valmistumiseni myötä. Edustajistopesti antoi hyvää kokemusta ja laajensi ymmärrystäni paitsi opiskelijajärjestöjen vaikuttamistyöstä, myös yleisesti opiskelijoita lähellä olevista poliittisista kysymyksistä.

Opintoni ovat nyt siis valmiit, enkä enää toimi suoranaisesti opiskelijastatuksella. Opiskeluja jatkan kuitenkin saman tien aloittaessani ensi viikolla viestinnän perusopinnot Helsingin yliopiston avoimessa.

Kokoomus
On ollut todella ilahduttavaa, miten nopeasti olen saanut luottamusta puolueeni sisällä. Vuoden nyt vaihduttua olen ottanut vastaan parikin uutta luottamuspestiä:

Kansallisen Lastenliiton Varsinais-Suomen piirin puheenjohtajuus, Varsinais-Suomen Kokoomusnaisten piirihallituksen jäsenyys, Varsinais-Suomen Kokoomuksen piirivaltuuston jäsenyys ja Puoluevaltuuston varajäsenyys ovat kaikki mieleisiä ja mielenkiintoisia uusia luottamustehtäviä. Erityisesti Lastenliiton toimintaan olen innolla tutustunut puheenjohtajan pestin myötä. Lämmin kiitos luottamuksesta!


Summa summarum, tässäpä uuden vuoden alkajaisiksi tämän hetkiset toimeni:
Työ:
Kansanedustajan avustaja (Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Ravi)
Eduskunta

Luottamustehtävät:
KUNNALLISPOLITIIKKA
- Turun kaupunginvaltuuston jäsen
- Turun liikuntalautakunnan puheenjohtaja
- Turun tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunnan varajäsen
- Varsinais-Suomen liiton maakuntavaltuuston varajäsen
KOKOOMUS
- Kansallisen Lastenliiton Varsinais-Suomen piirin puheenjohtaja
- Turun kokoomuksen valtuustoryhmän työvaliokunnan jäsen
- Kokoomuksen Turun Aluejärjestön hallituksen jäsen
- Itä-Turun Kokoomusnaisten hallituksen jäsen
- Varsinais-Suomen Kokoomuksen piirivaltuuston jäsen
- Varsinais-Suomen Kokoomusnaisten piirihallituksen jäsen
- Puoluevaltuuston varajäsen
MUUT LUOTTAMUSTOIMET
- Suomen Voimisteluliiton hallituksen jäsen
- Syömishäiriöliitto – SYLIn hallituksen puheenjohtaja

Muuta:
Perheyrityksemme Sutela Consulting Oy:n osakas ja hallituksen jäsen

Näiden lisäksi olen siis Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaana Varsinais-Suomen vaalipiirissä. Kaikin puolin mielenkiintoinen vuosi ja etenkin kevät tulossa! Mukavaa alkanutta uutta vuotta kaikille!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Pidin torstaina juhlapuheen Paasikiviopiston itsenäisyysjuhlassa. Puheessani kerroin omista tarttumakohdistani Suomen historiaan, muun muassa urheiluhistorian kautta.

Kuten tiedämme, Suomessa järjestettiin ensimmäiset ja ainakin toistaiseksi ainoat olympialaiset 1952. Suomi itseasiassa sai kesäolympialaisten järjestämisoikeuden jo aikaisemmin, vuonna 1940. Silloin kisat jouduttiin kuitenkin peruuttamaan toisen maailmansodan syttymisen vuoksi. Itsenäisyys oli saatu pari vuosikymmentä aikaisemmin ja tahto puolustaa maatamme oli yhteinen. Itsenäisyyttä puolustettiin suomalaisella periksiantamattomuudella ja sisukkuudella. Kun kesäolympialaiset jouduttiin sodan alta peruuttamaan, järjestettiin suunniteltuna ajankohtana muistotilaisuus, jossa kunnioitettiin talvisodassa kaatuneita urheilijoita. Tähän muistotilaisuuteen Yrjö Jylhä kirjoitti runonsa Vaienneet voittajat:

Te ette turhaan taistelleet,

te ette turhaan kaatuneet,

te saitte suurimman voiton,

te voititte veljen veljelleen, 

te löysitte kansan eksyneen.

Te airuet aamun koiton.

Edesmennyt pappani Aarne palveli maatamme kolmessa sodassa: 
talvisodan lisäksi jatkosodassa ja Lapin sodassa. Pappa ei juurikaan sodasta puhunut, 
mutta hänen saamansa selkävamma muistutti meitä aina taisteluista.

 
Näissä mietteissä toivotan kaikille hyvää Suomen itsenäisyyden 93-vuotisjuhlapäivää.  

Äänestä äitiä isänpäivänä!

Parhaillaan käydään seurakuntavaaleja. Ennakkoäänestää voi vielä huomenna perjantaina ja varsinainen äänestyspäivä on isänpäivänä, sunnuntaina 14.11. Monessa seurakunnassa äänestää voi myös vielä maanantaina 15. päivä.

Ehdokkaat seurakunnittain ympäri Suomen löytää täältä. Turun Martinseurakunnan alueella asuville minulla on kuitenkin esittää erinomainen ehdokas, äitini Minna. Äiti on aidosti hyvä ihminen: hyväsydäminen, avoin ja tarvittaessa vahva. Hän on ollut monessa mukana ja nähnyt elämää monelta kantilta. Äiti työskentelee erityisopettajana ja siinä työssä kyllä on lähimmäisenrakkaudesta hyötyä. Kotona on kasvatettu arvopohjalta ja olemme äitini kanssa aina keskustelleet paljon, myös uskosta, rukouksesta ja siunauksesta.

Luonnollista kyllä, kun äitini on minut kasvattanut, ajattelemme monesta asiasta samalla tavalla. Esimerkiksi siitä, että kirkon todellakin tulee kuulua ihan kaikille.

Tästä syystä nyt on syytä äänestää. Sisältäpäin voi vaikuttaa siihen, minkälainen meidän kirkkomme on. En oikein ymmärrä, miten kirkosta eroavat pyrkivät vaikuttamaan -  huonompi tilannehan se vain on, jos jäljelle jäävät päätöksiä tekemään vain ne kaikkein konservatiivisimmat. Nyt on hyvä muistaa, että 15.8. jälkeen kirkosta eronneet voivat yhä äänestää näissä seurakuntavaaleissa. Suosittelen lämpimästi, siten voi vaikuttaa.

Näissä seurakuntavaaleissa voi ensimmäisen kerran äänestää myös yli 16-vuotiaat. Toivottavasti nuoret löytävät tiensä äänestyspaikoille. Sillä on merkitystä.

Valitettavasti asun itse Portsassa ja äänestän Mikaelinseurakunnassa, enkä siis pääse äitiäni äänestämään. Turun Martinseurakuntaan sen sijaan kuuluvat Martti, Hirvensalo, Kakskerta ja Uittamo. Varsinaisena äänestyspäivänä äänestyspaikka on Martin kirkko. Äänestää voi sunnuntaina klo 11-20 ja maanantaina klo 12-18. Vielä huomenna voi äänestää ennakkoon esimerkiksi kaupunginkirjastossa ja Hansakorttelissa. Myös monet marketit toimivat ennakkoäänestyspaikkoina.

Äitini Minna Sutela on ehdolla Kokoomuksen listalla sitoutumattomana. Muista kaksi numeroa: 23 valtuustoon ja 77 neuvostoon. Äitini sanoin: Kirkko olemme me. :)

Muut ehdokkaat ja äänestyspaikat löytyvät tosiaan osoitteesta http://www.seurakuntavaalit.fi/.

Kuulumisia

Pitkäksi venähtäneen blogitauon jälkeen ajattelin kirjoitella kuulumisia perinteisesti listamuodossa. Paljon onkin ehtinyt tapahtua sitten viime kuulumisten.


- Työ
Olin kesän kesätöissä projektisihteerinä Turun kaupungilla Strategian ja viestinnän alla. Kyseessä oli kolme kuukautta kestävä korkeakouluharjoittelu. Tehtävänäni oli organisoida Ready, Study, Go Turku! –opiskelijamessut, jotka kaupunki järjestää vuosittain yhteistyössä turkulaisten korkeakoulujen kanssa. Vastasin tapahtuman suunnittelusta ja käytännön järjestelyistä: budjetista, markkinoinnista, myynnistä ja viestinnästä. Tapahtuma onnistui hienosti ja sain hyvää työkokemusta. Työskentely kaupungin keskushallinnossa antoi myös näkökulmia luottamushenkilötyöhöni ja auttoi hahmottamaan hallintoa ja päätöksenteon rakennetta uudella tavalla. Mainio kesätyö!

Syyskuun lopulla aloitin uudessa työpaikassani eduskunnassa. Toimin nyt Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan, kansanedustaja Pekka Ravin avustajana. Olen duunista varsin innoissani ja viihtynyt hyvin. Tämä on keskeinen näköalapaikka eduskunnan työskentelyyn ja politiikan keskiöön, jossa pääsee läheltä näkemään päätöksenteon taustoja. Juuri tähän kohtaan minulle oikein motivoiva ja mielekäs työ. Avustajien työsuhteet päättyvät ennen vaaleja ja sitten katsotaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Toivottavasti työ eduskunnassa jatkuu vaalien jälkeen uudessa roolissa! Avustajan työ ei siis vaikuta mitenkään ehdokkuuteeni eduskuntavaaleissa, eikä luottamustoimiini kunnallispolitiikassa tai järjestötoiminnassa.


- Opiskelu
Tutkintoni alkaa olla loppurutistusta vailla ja jos kaikki menee suunnitelman mukaisesti, valmistun joulukuussa kauppatieteiden maisteriksi. Syksystä on kyllä tulossa tosi kiireinen uuden työn ja viimeisten opiskelukuvioiden vuoksi, mutta eiköhän tästä valmista tule. Minulla on vielä pari viimeistä tenttiä edessä ja myös graduni pitäisi olla viimeistelty kuluvan kuun loppuun mennessä. Kiireiset kolme viikkoa edessä!


- Kampanja
Starttasin kampanjani virallisilla avajaisilla keskiviikkona 29.9, jolloin eduskuntavaaleihin oli tasan 200 päivää. Hieno starttipäivä kaiken kaikkiaan. Olimme aamupäivällä tiimini kanssa jakamassa kahvia yliopistonmäellä Assarin ullakon edessä. Aurinko paistoi lähes kesäisesti ja kahvia meni parissa tunnissa toistasataa kuppia. Illalla avasimme kampanjan tilaisuudella Aboa Vetus & Ars Novan Aula – kahvilassa. Paikalla oli hyvin väkeä ja palaute on ollut oikein positiivista. Kaupunginjohtaja Aleksi Randell, kirjailija Niina Repo ja pelaajakoordinaattori Ari Vuori pitivät kaikki hyvät puheenvuorot. Kolme erilaista puhujaa, kaikki motivoivia ja ajatuksia herättäviä. Kampanja-avauksesta jäi todella hyvä ja innostunut mieli, kiitos kaikille mukana olleille!

Suurin kiitos menee tietenkin ihanalle tiimilleni. Aivan käsittämättömän ihania ovat! Aktiivisia, innostuneita ja osaavia – kaikki omalla vahvuusalueellaan. Meillä on tiimissä hyvä tekemisen meininki ja hauskaa yhdessä. Jos vaalityö kiinnostaa, niin mukaan tiimiin voi ilmoittautua nettisivujeni kautta.

Muutoinkin kampanja on lähtenyt mukavasti liikkeelle. Kesä ja alkusyksy menivät markkinoita ja messuja kierrellessä ja olen myös osallistunut ahkerasti ehdokkaille suunnattuihin koulutuksiin. Olen edelleen tosi innostunut ehdokkuudestani ja kampanjasta. Saamme vielä paljon aikaiseksi!


- Luottamustoimet
Luottamustoimissa syksy on aina vilkasta aikaa seuraavan vuoden toimintasuunnitelmia ja talousarvioita käsiteltäessä. Kaupungin budjetti tulee valtuuston käsittelyyn talousseminaarissa marraskuun puolessavälissä ja sitä ennen tullaan käymään vielä monet keskustelut talousarvioon liittyen. Olen ollut mukana käynnistämässä liikuntalautakunnan, nuorisolautakunnan ja kulttuurilautakunnan yhteistä Ennaltaehkäisevän virikkeellisen vapaa-ajan hanketta, jolle toivomme resursseja jo ensi vuoden budjettiin. Asian tiimoilta järjestetään yhteisseminaari nyt tulevana keskiviikkona, joten palailen itselleni varsin läheiseen ja tärkeään teemaan tarkemmin myöhemmin. Järjestöpuolella kokoustamme myös tasaiseen tahtiin. Hallitusten kokousten lisäksi myös Turun Riennon ja Suomen Voimisteluliiton sääntömääräiset syyskokoukset lähestyvät.


- Koti
Kesän aikana muutin uuteen kotiin. Neljän Martti-vuoden jälkeen minusta tuli puutaloasuja Portsaan. Uusi koti on vanhassa puutalossa, jonka keittiöstä voi seurata sisäpihan tapahtumia ja olohuoneessa polttaa kakluunia. Koti sijaitsee muutaman minuutin kävelymatkan päässä rautatieasemalta, joten myös kulku töihin Helsinkiin sujuu melko vaivattomasti. Olen kuitenkin hankkinut myös pienen vuokrakämpän Helsingistä, jotten joudu ihan joka päivä reissaamaan edestakaisin Turun ja Helsingin väliä. Kakkoskotini on pikkuyksiö Punavuoressa. Mukavanoloista aluetta sekin.

Kesäkampanjointia markkinoilla

Eduskuntavaalikampanjani etenee ja näin kesän aikana on tullut vierailtua maakuntien markkinahumussa.Tapahtumissa kiertäminen on mukava tapa tavata ihmisiä ja vaihtaa ajatuksia. Tänä kesänä säätkin ovat suosineet ja porukkaa on ollut kivasti liikkeellä.

Kuvassa (yllä) Sisko Hellgrenin kanssa Kokoomuksen teltalla Jaakonmarkkinoilla Rymättylässä 17.7. Kiitos kuvasta Eeva Wilkmanille! Tämä oli yksi kesän kuumimmista hellepäivistä, kyllä tarkeni jakaa ilmapalloja.

Tässä poseerataan Kosken Kohauksessa Kosken Tl Kokoomuksen hallituksen jäsenten kanssa 24.7. Kohausviikonlopun kohokohta oli suositun Kohauksen laulukilpailun loppukilpailu. Valitettavasti jouduin lähtemään ennen voittajan julistamista, mutta hienoja esityksiä ehdin kyllä kuulla. Viime vuoden laulajamestarikin vieraili Kokoomuksen teltalla.

Naantalin Unikeonpäivillä 27.7 riitti kävijöitä jo aamutuimaan. Lapsiperheitä oli paljon liikkeellä ja saimme Kristan kanssa jakaa ilmapalloja välillä ihan kiireen kanssa. :)

Nämä kuvat ovat Sauvon torilta Elomarkkinoilta 31.7. Sauvon Kokoomus tarjosi perinteen mukaiseseti kahvia ja pullaa. Tuuli oli kova, eikä roll-up meinannut millään pysyä pystyssä. Keskimmäisessä kuvassa Maija pitelee varjosta kiinni, ettei tuuli päässyt viemään mennessään. Varjon alla valkoisessa paidassa Sauvon kunnanhallituksen jäsen Tea Seppä. Alimmassa kuvassa oikealla Sauvon Kokoomuksen sihteeri Kirsti Sipinen. Jaoimme yhdessä Tean ja Kirstin kanssa 300 pullaa ja 300 kuppia kahvia kahdessa tunnissa. Väkeä riitti jonoksi asti.

Olen ihanien tiimiläisteni kanssa mukana tulevissakin kesätapahtumissa:
7.8. Laurin markkinat, Perniö
12.8. Taiteiden yö, Turku
14.8. Laurin markkinat, Mynämäki; Maskun kurkkumarkkinat, Askainen; Meripäivät, Särkisalo ja illalla Kokoomuksen ja Keskustan yhteinen keskustelutilaisuus, Pyhäranta.
15.8. Turun Musiikkijuhlat
21.8. Ruskon Maalaismarkkinat; Maskun päivät; Nousten markkinat, Nousiainen; Salon toivo-tanssit
28.8. Voimisteluviikon avajaiset, Hansatori, Turku; Muurlan Wanhan ajan markkinat; Raision Killin markkinat
11.9. Lemust leippä -markkinat, Masku
Tervetuloa tervehtimään!

Edit 4.8. Lisää kuvia Kosken Kohauksesta täällä. 

Juhannusterveisiä

Terveisiä Kustavista, jossa vietimme keskikesän juhlaa kaveriporukalla.Viikonloppu oli aurinkoinen ja ihana. 

Valitettavasti juhannus oli tänä vuonna myös erityisen synkkä: 22 ihmistä kuoli. Se on enemmän kuin kymmeneen vuoteen. Hukkumistapauksia on kirjattu yhdeksän.  

Maalitolppa perillä Tansaniassa

Viime jouluna annoin ystävilleni yhteiseksi lahjaksi maalitolpan Tansaniassa. Nyt tolppa on pystyssä Tumainin peruskoulun pihalla Singidan läänissä Keski-Tansaniassa!

Liike ry:n liikuntalahjoilla tuetaan tansanialaisten lasten koulunkäyntiä ja liikunnallista kehitystä. Liikuntamahdollisuudet houkuttelevat lapsia kouluun ja koulunkäynnin myötä he voivat saada itselleen työpaikan. Näin voidaan katkaista köyhyyden kierrettä. Lisäksi lahjan myötä tuetaan tottakai liikuntamahdollisuuksien mukanaan tuomaa sosiaalista ja terveydellistä hyvinvointia.

Alla kuvia paikanpäältä lahjoituksen luovutustilaisuudesta. Kylläpä tuli hyvä mieli!

Goal Distribution and Installation. Received Netball Goals Distribution and Installation By Mr. Masawe the Head Teacher Tumaini at Tumaini Primary School. P/S  Box 236, Singida.

PS. Myös Turun seuraparlamentin nimissä tehtiin lahjoitus Liike ry:n kautta joululahjana Raision seuraparlamentille. Seuraparlamentti ja liikuntapalvelukeskus lahjoittivat Tansaniaan urheilukentän kunnostuksen, joka on nyt myös saatu päätökseen. Mingan koulun jalkapallokentän pahimmat kuopat on täytetty, rajat merkitty ja koululaiset ovat jo päässeet pelaamaan kunnostetulle kentälle.

SE ON SIINÄ!!

TPS on Suomen Mestari!

HUNAJATA HUNAJATA

Hei setä, vedä voiton sävelet jo urkuun (TEE),
ei tullut vastustaja turhaan tänne Turkuun (ÄS),
saa kohta nähdä kuinka oma verkko heiluu,
nää Åbon omat ovat porukkata reiluu (NII O!),
vaik joskus kesken matsin hierojatkin huutaa:

Maali, maali, maali se on, maali se on
hunajata, hunajata, hunajata mulle
hunajata, hunajata, hunajata sulle
o-ou, voi viulu!
Maali, maali, maali se on, maali se on
hunajata, hunajata, hunajata mulle
hunajata, hunajata, hunajata sulle
o-ou, soi viulu!

Mä muistan vielä kaiken kun ne katto Sakun jäälle (TEE),
ja takapuoli osui suoraan kiekon päälle (ÄS)
Jo silloin siitä pitkä voittoputki alkoi,
vaik joskus katkes vähän käsiä ja jalkoi
Mun vanhan bauerini lavas vielä lukkee...

Maali, maali, maali se on, maali se on
hunajata, hunajata, hunajata mulle
hunajata, hunajata, hunajata sulle
o-ou, voi viulu!
Maali, maali, maali se on, maali se on
hunajata, hunajata, hunajata mulle
hunajata, hunajata, hunajata sulle
o-ou, soi viulu!

On meille peli tämä elämä ja henki (TEE)
Ei siinä kukaan ole isäntä, ei renki (ÄS)
Kun johtomaali syntyy päältä putoo kipsi, ne huutaa
"ovat yhtä yleisö ja Tepsi" ja pojat thtoo sitä makiata lissää...

Maali, maali, maali se on makiata hunajata

 (Erkki Liikanen)

Hyvä tyyppi

Eduskuntavaaleihin oli viikonloppuna päivälleen vuosi. Näissä merkeissä ihanat ystäväni ja tukijoukkoni ovat perustaneet facebookiin ryhmän, jonka seinälle halukkaat ovat kirjoitelleet ajatuksiaan siitä, miksi minä olisin hyvä tyyppi eduskuntaan. Kerrassaan ihania, kannustavia ja innostavia kommentteja. Olen ihan otettu.

Käy kurkkaamassa mitä mieltä minusta ollaan ja liity mukaan ryhmään täällä.

Aidan ensiesiintyminen

Eilen oli jännittävä päivä. Turussa käytiin joukkuevoimistelun Länsi-Suomen aluemestaruuskilpailut, joihin osallistui myös yhdessä ystäväni Annican kanssa valmentamani yli 16-vuotiaiden joukkue nimeltä Aida. Joukkue on harjoitellut yhdessä viime syksystä ja nämä olivat ensimmäiset kisamme. Tytöt ja valmentajat ovat tyytyväisiä onnistuneeseen suoritukseen tässä vaiheessa. Kauden pääkilpailut ovat Voimistelupäivät kesäkuussa, joten ohjelman hiontaan on vielä hyvin aikaa. Vielä tarvitaan lisää tarkkuutta, terävyyttä ja erityisesti vartaloliikkeiden virtaavuutta. Tango-musiikkimme vaatii ilmekkyyttä ja intensiivisyyttä. Tekemistä vielä riittää, mutta hyvällä mallilla ollaan. Hyvä tytöt!

Aida harjoittelee kolme kertaa viikossa, johon sisältyy tunti balettia. Joukkue osallistuu kilpasarjaan (ent. harrastesarja). Joukkueessa voimistelee tällä hetkellä kuusi voimistelijaa, mukaan mahtuu vielä!

Kokoonpanossa tapahtui vielä viime hetkellä kaksi viikkoa ennen kisoja muutoksia. Iloksemme saimme naapuriseurasta lainaksi yhden voimistelijan, kun olimme alkujaan menossa kisaamaan vain neljällä tytöllä. Ohjelman viimeistely jäi vähän vähäiseksi, kun kisakokoonpanolla ehdittiin vetää vain neljät treenit... Siihen nähden suoritus oli tosi onnitunut! Kuudes tyttö saatiin mukaan kalkkiviivoilla, hänen kanssaan ruvetaan nyt opettelemaan ohjelman koreografiaa. Harjoittelun lähtökohtana olemme pyrkineet pitämään tyttöjen omia toiveita. Tavoitteellisesti, muttei turhan vakavasti. Pääasia on, että harjoittelu on kivaa ja joukkuelaiset kehittyvät, saavat onnistumisen elämyksiä. Tosi hienoa, kun tasapainot onnistuivat varmasti myös kisatilanteessa, jossa kaikkia jännitti.

Osallistuin kisoihin myös toisessa roolissa, kun avasin kilpailut Voimisteluliiton ja Turun kaupungin edustajana. Avajaispuheessani puhuin siitä, miten hieno laji joukkuevoimistelu on. Oikeasti, miten moni joukkuelaji yhdistää näin mahtavasti teknisen taidon, taiteen ja tunteen? Hieno harrastus.

Terveisiä mummolasta!

Vietän tämän viikonlopun Oulussa. Samalla kun osallistun Voimisteluliiton kevätkokoukseen, pääsen viettämään laatuaikaa isovanhempieni kanssa. Aamukahvien jälkeen katsoimme isoisäni kanssa Ihmisten puoluetta ja harjoittelimme yhdessä googlen käyttöä. Vaikka eipä harjoittelua hirveästi tarvita, tietokoneen käyttö sujuu pappalta erinomaisesti. Seuraavaksi lähdemme kuvaamaan isoja lumihankia ja kaupungille humputtelemaan. Toisessa mummolassa odottaa lisää kahvittelua ja kahvipöytäkeskustelua. Eipä ehdi nälkä tulla. Ihanat isovanhemmat.

Pommi pornokaupassa ja muita kuulumisia

Heti kun selvisin hurjasta tenttisumasta niin kevät alkoi. Seitsemän tenttiä viikon sisällä on kyllä vähän liikaa tehokkaallekin lukijalle.Varsinkin kun yksi niistä koostuu kolmesta moduulista ja kun samalle viikolle osuu vielä kolme kirjallisen työn deadlinea. Kiitos kofeiinin ja kohtuullisen kokousvapaan viikon, siitäkin selvittiin ja valmistuminen on nyt ison askeleen lähempänä. Annan neuvon aloittaville kauppatieteilijöille, saman jonka itse sain ensimmäisenä opiskeluvuotenani viisi vuotta sitten: älkää ihmeessä jättäkö pakollisia peruskursseja roikkumaan! Ne eivät muutu piiruakaan motivoivimmiksi gradun kirjoittamisen yhteydessä.

Viime viikolla tenttien jälkeen olikin sitten jo ihanan keväinen meininki. Vietin viikonlopun mahtavien ystävieni kanssa Tukholmassa. Laivojen törmäilyistä ja jäistä johtuvat myöhästymiset eivät häirinneet meidän matkaamme, nukuimme mielellämme muutaman tunnin pidempään aamulla ja nautimme hyvällä ruokahalulla korvaukseksi tarjotun aamiaisen. Muutenkin reissu oli mitä parhain ja naurua riitti. Ainoa vakavampi hetki koettiin, kun ystäväni alakerrassa sijaitsevassa pornokaupassa räjäytettiin pommi. Ihmettelimme aikamme ikkunan alla pörränneitä palomiehiä, poliiseja ja tv-kameroita, mutta pääsimme jatkamaan syntymäpäiväjuhliamme rauhassa. Onneksi ei käynyt pahemmin.

Sunnuntai-iltapäivän vietimme tutustuen Tukholman upeaan kaupungintaloon. 87-vuotiaan rakennuksen jokainen huone on eri tyylinen, eikä suunnittelussa olla suosittu symmetriaa. Mielenkiintoinen arkkitehtuurikohde siis. Nobel-juhlan illallinen tarjoillaan kaupungintalon "sinisessä salissa". Blå hallen -nimi johtaa kuitenkin harhaan, sali on nimittäin punainen. Tilan juhlallisia portaita voi astella juhlaluomuksissa turvallisin mielin, sillä arkkitehti Ragnar Österbergin vaimo vietti kaksi viikkoa testaillen eri porrasvaihtoehtoja valiten niistä ratkaisun, joka sopi parhaiten korkokengille ja pitkille iltapuvuille. Kuvassa Tukholman kaupunginvaltuuston kokoussali.

Omassa valtuustosalissamme täällä Turussa saimme eilen valtuuston kokouksen päätteeksi kaupunginjohtaja Pukkiselta katsauksen notkahtaneen Myllysillan tilanteeseen. Sillan painumista mitataan nyt automaattisesti ja eri vaihtoehtoja selvitellään. Varmaa on, että silta on poissa pelistä pitkään. Se aiheuttaa muutoksia lähinnä liikennejärjestelyissä, sillan yli kun on kulkenut vuorokaudessa yli 20 000 autoa. Parvekkeeni alta kuleva Martinsiltakin on nyt sitten kaksisuuntainen. Kaupungin nettisivuilla julkaistu sympaattinen käsinpiirretty liikennejärjestelykartta on jo vaihdettu suoraviivaisempaan, mutta nokkelimmat ehtivät valjastaa piirroksen fanituotteisiin. Ajankohtaista tietoa sillan tilanteesta ja esim. bussireittien muutoksista löytyy kaupungin nettisivuilta. Siellä voi seurata hymyilevän siltamme tilannetta myös webbikameran kautta. 

Siltarumban ja kevätauringon innostamana aloitin tänään pyöräilykauden. Paikoin jokirannassa on vielä sen verran paksu loska, ettei homma kyllä vielä täysin sujuvaa ole. Jääjarrutuksessa onnistuin lyömään polveni ohjaustankoon, onneksi shortsikeleihin on sentään vielä aikaa.

Iltapäivällä saatiin tieto siitä, että hätäkeskus säilyy Turussa. Oikein hyvä juttu! Alkuviikolla julkistettiin myös mukavia urheilu-uutisia, kun TPS kertoi pelaavansa tulevillakin kausilla jalkapalloa Kupittaalla. Yhteinen henki ja tahtotila antavat hyvät mahdollisuudet olosuhteiden kehittämiseksi alueella edelleen. Tämä ratkaisu on kaikkien osapuolten näkökulmasta oikea. Futiskausi starttaakin jo melko pian... Kupittaan stadionin pinnalta on tänään kuulemma lanattu 4000 kuutiota lunta! 

PS. Tällä otsikolla tulee taatusti hakukoneosumia! :D 
PPS. Haastatteluni lauantain 6.3 Aamusetin välissä ilmestyneessä Auransilta-lehdessä. Löytyy myös nettiversiosta, täällä.

Long Time No See

Jaahas, jo on joululomia vietelty. Seuraa pikakelaus viimeisten parin kuukauden tärkeimmistä tapahtumista.

JOULU
Joululomaa vietin Aasiassa perheeni kanssa. Veljeni opiskeli syksyn vaihdossa Kuala Lumpurissa ja matkustimme vanhempieni kanssa siihen maailmankolkkaan jouluksi. Piipahdimme veljeni kanssa reppureissulla Vietnamissa, mutta varsinaiset pyhät vietimme koko perhe Borneon saarella. Hieno kokemus! Lyhyessä ajassa tuli nähtyä kaupungin vilskettä ja sademetsää. Ajatuksenani oli alun perin adoptoida oranki, mutta projekti kaatui nopeasti logistisiin esteisiin, lähinnä siihen, ettei sademetsässä jossa kävimme ollut lainkaan orankeja. Sen sijaan perheemme harjoitti hyväntekeväisyyttä osallistumalla sponsorointiprojektiin, jossa paikalliset vähempiosaiset lapset saivat kirjoittaa tärkeimpiä lahjatoivomuksiaan joulukuusenkoristeisiin. Toteutimme 11-vuotiaan autistisen pojan joululahjatoiveen: hän sai kauko-ohjattavan helikopterin! :)

KOULU
Vuodenvaihteen jälkeen aloitin viimeisen opiskeluvuoteni. I hope. Tarkoitus on paahtaa kursseja kevään aikana ja saada gradu valmiiksi. Tutkinto alkaa suunnilleen olla kasassa kevään aikana ja valmistuminen häämöttää syksyllä. Tällä hetkellä painetaan tenttiviikkoa. Lukulistallani on peräti seitsemän tenttiä kuudessa päivässä: Itämerialueen liiketoimintaa, monimuuttujamenetelmiä, tieteen filosofiaa, eettisiä standardeja, markkinointitutkimusta, kansainvälisiä neuvottelutaitoja ja kirjanpitoa. Aikamoinen urakka!

GRADU
Tenttiviikon jälkeen paneudun paremmin taas graduuni. Rakenne on kasassa ja lähinnä tutkimukseni tulokset vaativat vielä syvempää analyysiä. Gradusta myöhemmin lisää, mutta sanottakoon sen verran että suomalaisten pörssiyritysten yhteiskuntavastuuviestinnästä löytyy vielä kehittämisen paikkoja...

MUU ELÄMÄ
Valtuusto on tämän vuoden puolella kokontunut pari kertaa, käsittelyssä ei ole ollut mitään mullistavia kokonaisuuksia. Eniten keskustelua on herättänyt sairaanhoitopiiriin liittyvät muutokset.

Asiasta olen päässyt keskustelemaan myös uudessa roolissa, nimittäin alkuvuodesta valtuustoryhmämme valitsi minut työvaliokunnan jäseneksi. Tämä oli hieno luottamuksen osoitus ryhmältämme! Työvaliokunnassa pääsen tutustumaan ajankohtaisiin asioihin aikaisempaa syvemmin ja kaiken kaikkiaan se tulee varmasti tuomaan lisää laajuutta päätöksentekooni.

Liikuntalautakunta on niinikään kokoontunut kahdesti. Lisäksi osallistuimme lautakunta- ja virkamiesedustuksen voimin viime viikolla Liikunnan Neuvottelupäiville Hämeenlinnassa. Minulla oli ilo paitsi kuulla mielenkiintoisia alustuksia, myös päästä itse pitämään alustus toisena seminaaripäivänä. Aiheenani oli luottamushenkilön rooli ja vaikutusmahdollisuudet.

Muutkin luottamustehtävät ovat toki pyörähtäneet käyntiin, joten kokouksissa istumista on tullut harrastettua ihan entiseen malliin. Muutkin harrastukset ihan ennallaan.

Siinäpä tärkeimmät.

PS. Uusimmasta Citylehdestä 4/2010 (Turku) löytyy myös kuulumisiani henkilöhaastattelusta otsikolla "Valtuustojuniori".

Edit. Kuva Hämeenlinnan neuvottelupäiviltä lisätty.

Lahjavinkkejä

Ah, joulunaikaa. Puurojuhlia, joulujuhlia, joulunäytöksiä, joululounaita, glögiä, piparkakkuja, tähtitorttuja ja tietenkin jouluostoksia.

Pari viikkoa sitten, juurikin jouluostosajan alkaessa, osallistuin ystäväni kanssa Studia Generalia -sarjan kestävä kuluttaminen -tilaisuuteen. Keskustelutilaisuudessa lähestyttiin kuluttamista sekä teoreettisesta, että käytännönläheisestä näkökulmasta ja johtopäätös oli yksinkertaisuudessaan seuraava: ainoa varma tapa kuluttaa kestävästi, on olla kuluttamatta lainkaan.

Kestävä kuluttaminen on kaiken kaikkiaan aiheena paitsi oikein mielenkiintoinen, myös monimutkainen ja vaikeakin. Merkki- ja termistöviidakon edessä valveutunutkin kuluttaja saa hetkessä päänsä pyörälle. Jos sinulla on tunnin verran luppoaikaa, keskustelutilaisuuden videointi löytyy täältä viimeisenä. (Alemmasta linkistä "luento 5 keskustelu" aukeaa tilaisuuden keskusteluosion videointi, jossa itsekin höpöttelen esim. 4.13 ja 8.30 alkaen.)


Kuitenkin on niin, että nykymaailmassamme kuluttaminen kuuluu valitettavan tärkeänä osana jouluun. Kulutushysteriaan ei kuitenkaan ole pakko lähteä mukaan. Kun lahjahankinnat tekee harkiten, on mahdollista antaa paitsi laajemmin hyvää mieltä, myös monesta näkökulmasta kestäviä lahjoja.

Koska vietän itse tänä vuonna joulun ulkomailla, olen omat lahjahankintani jo tehnyt. Lahjakierros on tehty, joten ainakaan kovin montaa yllätystä en toivottavasti pilaa paljastamalla lahjavinkkini täällä. Luotan siihen, ettei kukaan kummilapsista omatoimisesti lue tätä blogia. :) Tässä siis ajatuksiani lahjaostosten tiimoilta.

- Anna hyvään tarkoitukseen.
Helppo, nopea, vaivaton, ajankohtainen ja onneksi melko trendikäskin lahja menee hyväntekeväisyyteen. Tänä vuonna ystäväni saavat yläriman Tansaniassa! :) LiiKe ry:n valikoimista löytyy myös muita liikunnallisia lahjoja alkaen 5 euroa. Muita lahjakauppoja:
UNICEF / Pehmeä paketti
Kirkon Ulkomaanapu / Toisenlainen lahja
World Vision / Lahjaksi lehmä
Punainen Risti / Hyvän Mielen lahja
Suomen Pakolaisapu / Parempi Lahja
Pelastakaa Lapset / Toivekauppa
Jos välttämättä haluaa antaa aineellisen lahjan, niin verkkokaupoista löytyy hyvään tarkoitukseen mm. t-paitoja: 
Amnesty / Store
WWF / Verkkokauppa
MLL / Verkkokauppa
Ja jos ei millään osaa kuvitella antavansa tämän tyyppistä erilaista lahjaa, niin ainakin joulukortit voi hankkia paikasta, jossa tuotto menee hyvään tarkoitukseen. Lähes kaikki edellä mainitut tahot myyvät myös erilaisia kortteja. Yksi erityisen mielenkiintoinen korttikauppa pitää mainita erikseen: Muzungu Crafts. Sieltä saa esimerkiksi Costa Ricalaisten lasten käsin maalaamia joulukortteja!

- Anna jotain kestävää.
Kuten sanottua, lahja voi olla kestävä monella tavalla. Jos satsaat laadukkaaseen lahjaan, on todennäköisempää, ettei lahjan saajan tarvitse hankkia tilalle uutta heti jonkun sauman, mutterin tai nippelin pettäessä. (1) Kestävä lahja siis ihan kirjaimellisesti. Ekologisesta näkökulmasta kestävät lahjat on tehty kierrätysmateriaaleista. (2) Kestäviä lahjoja tässä mielessä myy esimerkiksi turkulainen matteriashop. Itse hankin tänä vuonna pienelle kummitytölleni kierrätyskartongista valmistetun nukkekodin, jonka pikkuneiti voi vaikka itse värittää mieleisekseen! (Tämän lahjavinkin takana on itseasiassa kestävä ystäväni ja niin ikään osa-aikainen maailmanparantaja Nea, kiitos! :)) Kaverini sen sijaan saavat tänä vuonna lahjaksi luonnonmukaista kosmetiikkaa. Kulutustavaraa, joka tulee varmasti käytettyä. Kestäviä lahjoja ovat tietyllä tavalla myös sellaiset lahjat, jotka muuten vain ilahduttavat pitkään. (3) Pitkäkestoisia lahjoja siis, esimerkiksi kirjat tai taide-esineet. Itse sain tänä vuonna vanhemmiltani taidelahjan: valitsemani taulun vammaisten kansallisen "Esteetön elämä" -kuvataidenäyttelyn kokelmasta. Valitsin Milla Mattilan balettitanssijaa esittävän öljyteoksen "Hento ja voimakas". Kestäviksi lahjoiksi voidaan tässä mielessä lukea myös sellaiset lahjat, joita saaja erityisesti toivoo. Siis sellaiset tavaralahjat, jotka tulevat tarpeeseen ja jotka lahjan saaja joka tapauksessa ostaisi. Lahjahankintojen lähtökohtana tulisi olla, ettei mitään turhaa ostettaisi vain ostamisen ja antamisen ihanasta ilosta. Minä tarvitsin uudet hansikkaat ja sellaiset paketista paljastuivatkin. Tulevat tarpeeseen ja varmasti kovaan käyttöön, kiitos!

- Anna jotain aineetonta.
Aina hyviä ja tervetulleita lahjoja ovat varmasti erilaiset palvelut. En keksi montaakaan, joka ei ilahtuisi lahjakortista hemmoteluun tai elokuviin. Helppoa ja takuuvarmaa. Jos hieronta ja elokuvaelämykset tuntuvat tylsiltä, voi aina keksiä jotain ihan muuta. Näitähän on pilvin pimein: soittotunteja, liikuntaa, meikkauskursseja, teatteria jne jne. Seuraparlamentin jäsenet saivat tänä vuonna Raision seuraparlamentilta joululahjaksi lahjakortit Ulpukan uimahalliin! Symboliikan ymmärtävät kaikki, jotka ovat seuranneet Turun valitettavaa uimahallitilannetta tällä hetkellä. :) Lahjakortteja ei ole myöskään pakko ostaa: äiti voisi ilahtua itse toteutetusta suursiivouksesta!

- Anna ajateltavaa.
Kirja on mielestäni aina hyvä lahja. Se pitää vain valita huolella ja saajaansa ajatellen. Klassikkokirjoilla, palkituilla kirjoilla ja oikein valituilla tietokirjoilla on vaikea mennä pieleen. Ihmisoikeuksista kiinnostunut ystäväni Ulla sai tänä vuonna minulta lahjaksi Amnestyn pitkäaikaisen pääsihteeri Irene Khanin kirjan "Kohtalona köyhyys? Miten oikeuksien puute syventää köyhyyttä" (WSOY). Sekä Samin isä että oma isäni saavat edelleen talvisodan ja Kiirastulen hengessä Vesa Karosen ja Panu Rajalan kirjan " Yrjö Jylhä, talvisodan runoilija" (Otava).

(viime vuoden lahjapostaus täällä.)

Onnea Suomi!

Itsenäisyyspäivä on hyvä päivä kirjoitella joulukortteja. Vielä ei ole hirmuinen kiire, mutta pääsee kuitenkin jo joulun tunnelmaan.

Olen vuosittain hankkinut joulukorttini jostain, mistä tiedän tuoton menevän hyvään tarkoitukseen. Joulukortit ovatkin hyvä ja helppo tapa ilahduttaa muitakin kuin kortin saajaa. Viime vuonna muistin ystäviäni UNICEFin korteilla ja lahjoilla.


Tänä vuonna on 70 vuotta talvisodan syttymisestä ja siihen liittyvät tämän vuotiset korttivalintanikin. Kortit tilattiin tällä kertaa Sotaveteraaniliitolta, jonka verkkokaupassa oli ihan mukava valikoima perinteisiä joulukortteja. Tekstin valintakaan ei tällä kertaa tuottanut vaikeutta, vaan aiheeseen sopiva runo osui eteen ihan kuin niin olisi tarkoitettukin.

Yhtenä päivänä viime viikolla toin kotiin Suomen Kuvalehden uusimman numeron, jonka kansijutussa kerrottiin runoilija Yrjö Jylhän elämästä. Samana päivänä Sami oli sattumalta saanut isältää lainaksi Jylhän talvisota-aiheisen klassikkorunoteoiksen Kiirastuli, joka on aikanaan kuulunut Samin isoisälle. Isoisä palveli samassa komppanjassa Jylhän kanssa ja on tehnyt kirjaan omakätisiä alleviivauksia ja merkintöjä. Kirjasta löytyy myös jouluruno Pyhä yö, jonka viereen on käsin kirjoitettu "Joulu 1939". Joulukortteihimme kirjoitamme tänä vuonna tuon samaisen runon viimeisen säkeen, joka kuuluu näin:

"Ja Suomen korpien yllä hohti /
nyt tähti suurempi muita, /
ja me kaikki käännyimme sitä kohti, /
ja meidät kaikki se kotiin johti, /
se tähti suurempi muita."

Itsenäisyyspäivän viettooni kuuluu tietysti myös Linnan juhlien lähetyksen seuraaminen, yhdessä vanhempieni kanssa.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Huonon päivän jälkeen on pakko tulla hyvä.

Pimeys ja harmaus, tai mikä lieneekään, pistää väsyttämään ja viimeaikojen kiireissä on unelle ollut tarvetta. Terveenä onneksi olen (kopkop) pysynyt. Parina aamuna kuitenkin nukuin pommiin, kun en enää herännyt edes kännykkäni ärsyttävimpään kilikolin-herätysräminään. Yhtenä aamuna heräsin puhelimen soittoon, kun puhelimen toisessa päässä radiotoimittaja pyysi osallistumaan suoraan lähetykseen. Eräänä toisena aamuna heräsin "missä sä oot, ootko tulossa?"- puheluun vartin sen jälkeen kun minun olisi jo pitänyt istua palaverissa. Silloin hyppäsin talvisaappaisiin ja rynnistin ulko-ovesta sellaisella vauhdilla, että sisäpuolelle jäivät niin koti-, kuin auton avaimet. Myöhemmin samana päivänä myöhästyin vielä junastakin ja jouduin ajamaan syysräntäsateessa Helsinkiin, sen sijaan että olisin voinut mukavasti junamatkalla valmistautua seminaariin, tai käyttää kaksituntisen matkan jotenkin muuten järkevästi.

No, sekin päivä onneksi päättyi ihan mukavasti ja huonon päivän jälkeen on ollut useampi hyväkin päivä. Erinomainen uutinen on, että pienten hallintokuntien ennaltaehkäisevään työhön aktiivisesti ajamani lisämääräraha näyttäisi olevan tulossa. Jos ja kun niin käy, on monta huonoa päivää pelastettu! Pitkällä tähtäimellä tällainen lisämääräraha ei toki ratkaise "vapaa-aikalautakuntien" surkeaa budjettikehitystä, mutta ainakin se on erittäin tervetullut linjaus näiden toimintojen tärkeydestä.Turhautumisen aste kevenee huomattavasti, kun paasaaminen ja huoli kuullaan, ja otetaan vakavasti. Varsinaisia päätöksiä tehdään sitten budjettivaltuustossa 30. päivä.

Huonoja ja hyviä päiviä on rytmittänyt myös hajanainen graduni kirjoittaminen. Kaikesta huolimatta kirjoitusprojekti etenee ja kasassa on tällä hetkellä noin 50 sivuinen tutkielma, joka sisältää jo tarvittavat osa-alueet teoriasta, metodologiasta ja empiriasta. Nyt pitää vielä kasata vähän "lihaa luiden ympärille", terävöittää teoreettista viitekehitystä, syventää analyysia ja niin edelleen. Gradun palauttamisella ei onneksi ole hirmuinen kiire, valmistuminen häämöttää joka tapauksessa aikaisintaan ensi keväänä. Olen muutenkin ajatellut, että jatkan opiskelijaelämää vielä ensi syksynkin suorittamalla silloin muutamia kielten kursseja. Koska suoritin kaikki pakolliset kielten kurssit heti opintojen alkuvaiheessa, on kielten opiskelu jäänyt viime vuosina vaihto-opiskeluja lukuun ottamatta vähän vähemmälle.

Huononkin päivän, erityisesti kylmän sellaisen, melkovarma pelastaja on liikuntahetki. Olen opetellut nollaamaan ajatuksia liikunnan avulla. Lenkkipolulla on toki hyvä pyöritellä päivän polttavia asioita, mutta vielä parempaa on, jos pystyy hetkeksi unohtamaan ympäröivän maailman ongelmat ja epäkohdat kokonaan. Minulla se onnistuu parhaiten sopivaa keskittymistä vaativilla jooga-, tai tanssitunnilla. Tänään pilaan ensin päiväni laskentatoimen tenttiin lukemisella, sitten pelastan sen sopivalla annoksella aivojennollausliikuntaa.

Ajantajusta, vuodenajoista ja lumisateesta

Viime hetken tekijä kun kerran olen, sain talvirenkaat vaihdetuksi juuri sopivasti kun säätiedotus lupasi huomiseksi jopa lumisadetta! Lunta soisi kyllä vähän tulevankin, vaikka sitten ihan hetkeksikin vain. Ulkona kun on niin pimeää ja mustaa, lumi toisi edes vähän valoa. Ja fiilistä talvesta. 

Elän oikeastaan vain kahta vuodenaikaa: kesää ja talvea. Jo varhain keväällä alan puhumaan alkukesästä ja loppukesä kestääkin mielestäni melkeinpä siihen asti, että on kaivettava talvivaatteet kellarista. Pidän kyllä välivuodenajoistakin, mutta en oikein osaa suhtautua niihin samalla tavalla. Talvella odotan kesän purjehdussäitä ja kesällä suunnittelen tulevan talven hiihtoreissuja. Lumentuloon suhtaudun samalla lapsenomaisella innokkuudella kuin kummityttöni, joiden kanssa käymme yhdessä laskemassa pulkkamäkeä. (Hyvää hyötyliikuntaa muuten!)

Seuratoiminnan ja opiskelujen osalta sen sijaan ajantajuni mieltää vuoden kulun täysin kevätkauteen ja syyskauteen. Järjestötoiminnan ja opiskelun näkövinkkelistä kesä ja talvi ovatkin ne välivuodenajat: jonkinlainen taukotila, jolloin ei tapahdu juurikaan mitään. En suunnittele vuottani; esimerkiksi kokousrytmiä suinkaan kvartaaleihin, vaan kevät- ja syyslukukausiin. Keväällä toimintakertomus ja tilinpäätös, syksyllä toimintasuunnitelma ja talousarvio. Ja niin edelleen. Asiaa monimutkaistavat vielä erilaiset sääntökäytännöt. Seurassamme ollaan nyt organisaatiomuutoksen myötä siirtymässä kevät- ja syyskokouskäytännöstä yhden vuosikokouksen käytäntöön, jolloin kaikki sääntömääräiset asiat käsitellään yhdellä kertaa.

Valmentajana katson ajankulua vieläkin eri suunnasta. Kun voimistelutoiminnassa vuosi jaetaan kausiin ajattelen peruskuntokautta, lajiharjoittelukautta, kilpailuihin valmistavaa kautta, kisakautta jne. Suunnittelua ja toimintaa rytmittävät harjoitusajat ja kilpailukalenteri. (Joukkuevoimistelussa tosin jaotellaan kilpailut vielä  kevään ja syksyn mukaan: keväällä kilpaillaan vapaaohjelmilla ja syksyllä välineellä.)

Ja vaikka opiskelijana tulee suunniteltua opintoja lukukausien ja vuoden neljän periodin mukaisesti, ei opintopisteitä yleensä ropise kovin tasaisesti. Opintojen etenemistä rytmittävät kurssitarjonta ja kurssien sisäiset deadlinet. Periodin loppu on aina helvetillistä kiirettä. Äkkiä kasaan kolme esseetä, kaksi raporttia ja ryhmätyö. Yleensä viimeisenä iltana, vaikka kuinka ennakoisi ja suunnittelisi. Missä onkaan ajantajuni silloin, kun taas kerran havahdun tenttiä edeltävänä päivänä metsästämään määriteltyä kirjallisuutta ja artikkelikokoelmia? Ja gradua kirjoittaessa se ajantaju vasta katoaakin. Paitsi että hinkkaan huomaamattani jotain otsikon muotoilua puolisen tuntia, havahduin järjestelmällisestä aikataulutuksesta huolimatta siihen, että ensimmäinen deadline on viikon päästä enkä ole päässyt analysoinnissa vielä alkuun. (Onneksi on viime tinka.)

No niin, ja kaikki tämä vain selittääkseni, lähinnä kai itselleni, miksi myöhästyin tänään aamun joogatunnilta ja miksi todennäköisesti joudun taas huomenna kiirehtimään aamuiseen tapaamiseen ja sieltä luennoille. Ajantajuni on mennyt sekaisin vuodenajoista. Ja huomenna sataa lunta.

Tässä hymyillään laskettelureissulla ja on talvi vuonna 2006 tai 2007.

Tässä nautitaan purjehduskeleistä vuonna 2005. Olisikohan alku- vai loppukesä?