KTA:n syyskokouksen julkilausuma

Torstaina kokoustettiin Kokoomuksen Turun Aluejärjestön syyskokouksen merkeissä. Puheenjohtajana jatkamaan valittiin  Harry Nordqvist.  


Alla kokouksen julkilausuma itselleni kovinkin läheisestä aiheesta.

Kokoomuksen Turun Aluejärjestö

Syyskokous 29.10.2009                   Julkilausuma

Ennaltaehkäisevällä hyvinvoinnilla taantuman torjuntaan

Kokoomuksen Turun Aluejärjestö katsoo, ettei ennaltaehkäiseviä palveluita tarjoavien pienten hallintokuntien budjetteja tulisi leikata. Talousarvioehdotuksen mukaiset säästöt ovat kokonaisuudessa niin pieniä, että talouden tasapainottamisen kannalta niiden merkitys on lähinnä marginaalinen. Sen sijaan säästöehdotukset heikentävät kaupunkilaisille tarjottavia ennaltaehkäiseviä palveluita huomattavasti. Erityisen huolestuttavana Kokoomuksen Turun Aluejärjestö pitää sitä, ettei nuoriso- liikunta ja kulttuurilautakunnille ole annettu mahdollisuutta etsiä annettuja säästöjä itse toiminnastaan, vaan leikkaukset on kohdistettu suoraan esimerkiksi avustustoimintaan. Pieniä hallintokuntia koskeva paras asiantuntemus löytyy niistä itsestään. 

Siinä missä korjaavien terveys- ja sosiaalipalveluiden nettomenot ovat viime vuosien aikana kasvaneet voimakkaasti, ovat ennaltaehkäisevät pienemmät hallintokunnat joutuneet tyytymään nolla- tai jopa negatiiviseen budjettikehitykseen. Sosiaali- ja terveysmenojen jo nyt muodostaessa puolet Turun kokonaisbudjetista, ei kaupungilla ole enää varaa säästää ennaltaehkäisevistä toimista. Tämän suuntaisen huolestuttavan kehityksen katkaiseminen vaatii Kokoomuksen Turun Aluejärjestön mielestä ennaltaehkäisyn huomioon ottamista ohjelmakirjausten lisäksi myös talousarviossa. 

Sekä valtuustoryhmien välisessä sopimuksessa, että Turun kaupungin strategisissa hyvinvointi-ohjelmissa korostetaan ennaltaehkäisevän työn merkitystä. Etenkin lasten ja nuorten elämäntavan passivoituminen ja harrastamattomuus luetaan laajalti hyvinvoinnin kriittisiksi uhkatekijöiksi. Tästä huolimatta tuore talousarvioehdotus ei tue lainkaan ennaltaehkäisevää toimintaa, kauniit puheet ennaltaehkäisevän toiminnan lisäämisestä uhkaavat jäädä pelkiksi korulauseiksi.

Ehdotetut leikkaukset merkitsisivät ennaltaehkäisevien palveluiden heikkenemistä. Kokoomuksen Turun Aluejärjestön mielestä kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntatoimien jo nyt erittäin kustannustehokkaasta toiminnasta säästäminen ei ole sitä kauaskantoista talouden tasapainottamista, johon kaupungin pitäisi nyt tähdätä. Pitkällä aikavälillä kaupungille on huomattavasti edullisempaa suunnata resursseja ennaltaehkäisevään toimintaan nyt, kuin maksaa pienten hallintokuntien leikkauksista aiheutuvia moninkertaisia kustannuksia tulevaisuudessa. Nuorisotyöhön, kulttuuriin ja liikuntaan satsatut resurssit näkyvät tulevaisuudessa moninkertaisina säästöinä terveys- ja sosiaalipalveluissa.

Julkilausuma sai pienesti näkyvyyttä ainakin tämän päivän Turun Sanomissa.

Juttu Turkulaisessa

Uusimmasta paikallislehti Turkulaisesta (21.10.2009) löytyy pieni haastattelujuttu otsikolla "Sutela puskee palloiluhallia liikkeelle". 

Sähköiseen versioon pääsee tutustumaan täällä (nettiversiossa samaisen jutun otsikko onkin näköjään "Sutelalla riittää energiaa lenkkipolulle ja luottamustoimiin". )


PS. Tiistain ja keskiviikon Turun Sanomien urheilusivuilta löytyy kommenttini koskien liikuntalautakunnassa ajankohtaisia asioita, mm. FC TPS:n anomusta pelata Paavo Nurmen stadionilla. Ei taida löytyä verkkoversiosta.

Nostalgiaa

Heh, ystäväni nimitti osuvasti tenttiviikkoa "koti kuntoon-viikoksi". Luku-urakan keskellä tulee näet helposti keksittyä kaikkea muuta pakottavaa tekemistä, jotka on vain hoidettava ennen kuin kirjavuoreen voi todenteolla tarttua...

Niinpä minäkin olen tänään viettänyt tenttiviikon ensimmäistä päivää käymällä läpi kaiken maailman paperipinoja. Arkistoja paisuttavat totaalisen järjettömät määrät esityslistoja, pöytäkirjoja ja liitteitä, muutenkin suurin osa on silkkaa turhaan säilytettyä roskaa, mutta löytyipäs historiani uumenista muutama helmikin.

Muun muassa sekä yläasteen, että lukion kronikat. Ah, teini-ikää...Näin kuvasivat ystäväni minua yläasteaikana:

9E:n KRONIKKA (1999-2002)

SAARA-SOFIA MARIA SUTELA

(Saaruski, Sophie, Saaruliini, Sutela, Suski, Haara)

Saara on luokkamme oikea hymytyttö ja sydäntenvalloittaja!! :) Saaralla on kotona koira nimeltä Sani ja puhelimen päässä poika nimeltä Klaus. Niin se vain on... Saara ei enää kuulu sinkkujen klubiin. :( Luokallamme Saara tunnetaan erittäin avoimesta luonteesta, sekä siitä, että Saaralla on isot... SILMÄT! ;) Saara toimi myös koko 9-luokan oppilaskuntamme puheenjohtajana!

Saaralla on paljon tarttuvia lausahduksia, kuten esimerkiksi hyvin usein kuultu tokaisu, erityisesti omalle pikkuveljelleen Nikelle: "Onpas sulla pornot housut tänään!" (Nikellä verskat jalassa) tai "voisiksä pliiiiiiis mulkata viäl VÄHÄ enemmä??!!" Näin sanoi Saara Italiassa eräälle miehelle, jota hän luuli paikalliseksi ja mies tokaisikin takaisin selvällä suomen kielellä: "Ai, täällä on muitakin suomalaisia...".

Saaralla riittää harrastuksia!! On joukkuevoimistelua, showtanssia, aerobiciä (jota hän myös vetää), pianon soittoa, äitinsä Minnan kanssa juoksemista ympäri hirvensaloa klo 7.00 aamulla ym. ym. Saara harrastaa aina!!  Kaikkien kiireidensä ohella ehtii Saara myös nostamaan isänsä Sepon verenpainetta huuuuuuuuimilla puhelinlaskuilla (n.500 egee /kk).

Oletkos muuten koskaan ollut Saaran kanssa ostoksilla? Jos olet, se olikin sitten viimeinen kerta! :) Saara on vaatteiden & kenkien suhteen maailman nirsoin ihminen!!!!! Täydellisissäkin kengissä tai vaatteissa on aina joku vika... Ehkäpä juuri siksi Saaran kengät ovatkin aina sellaisia, joissa ei ole ollenkaan kantapäitä. Tällöin on aina yksi alue vähemmän, jossa voisi olla jotain vikaa. :) Muutenkin Saaran kanssa kaupungilla käyminen on mahdotonta! Siinä tuntee itsensä ihan kakkakärpäseksi, kun Saaran kännykkä soi KOKO ajan ja joka toinen ihminen moikkaa.:)

Ei ihme että kännykkä pirisee, sillä Saara on TODELLAKIN tuntemisen arvoinen tyyppi!! Uskomattoman hauskaa & ihanaa seuraa!!

Joitakin piirteitä tuntuu säilyneen lukioaikaiseen kuvaukseen. Silloin ystäväni kuvasivat minua seuraavasti:

Kronikka

Luostarivuoren Lukio

2005

D02

Saara-Sofia Sutela

Saaran elämässä tapahtuu aina. Useimmiten Saaran kännykän raivostuttava kilinkolin-soittoääni hiljenee vasta akun loputtua. On mahdotonta käsittää, miten Saara kykenee elämään kiireistä aikatauluaan sekoamatta. Hänen aikaansa vievät niin pikkutyttöjen valmennus, järjestötoiminta SVoLissa kuin lukuisat harrastuksetkin, joita oman voimistelu-uran jälkeen ja aikana on kertynyt (piano, laulu, Motivus-jumpat, laskettelu, tanssi, golf, purjehdus...) Lisäksi Saara harrastaa koulunkäyntiä, juoksee maratoneja, järjestää joulujuhlia ja muita tilaisuuksia. Saaran organisointikyvyt ja sosiaaliset taidot saavatkin ihailua osakseen, eivätkä suotta. Juttu lentää lunkisti niin johtoportaan herrojen kuin pienten voimistelijan alkujenkin kanssa.

Ajokortin saannin jälkeen Saara on ahkertasti käyttänyt pientä harmaata Upiaan, jolla hän päivittäin karauttaa vakio-"sakko"-paikalleen. Tämä ilmeisesti ärsyttää joitakuita ja Saara saikin tuulilasiinsa "ystävällisen" kehotuksen opetella parkkeeraamaan. (Punapukuinen tätikin on Saaraa muistanut muutamaan otteeseen.) Lisäksi Upi on tähänastisen elämänsä aikana seikkaillut pensaissa ja vieraillut korjaamolla (muutenkin kuin talvirenkaiden vaihdossa...)

Farkkuostokset Saaran kanssa ovat hommaa, johon täytyy varata aikaa ja kärsivällisyyttä. Oikeat farkut saattavat olla ne ensimmäiset joita koitetaan tai ne miljoonannet, mutta joka kauppa kolutaan ja aivan täydellisiä housuja harvemmin löytyy...

Teinivuosina tämä yläasteen oppilaskunnan puheenjohtaja oli villi ja hänet muistetaan bileistä, jonne huhun mukaan eksyi usein suuri joukko tuntemattomia vieraita. Nykyään tämä "ihan OK kissa" on rauhoittunut huomattavasti, sillä hänellä on jo pidempään ollut tohinaa erään suomenruotsalaisen jääkiekkoilijan kanssa. (Eikä bileissäkään enää kovin usein ole montaa tuntematonta naamaa.) Miespuolisia ihailijoita Saara kerää myös purjehduspiireissä, syynä ei tosin niinkään ole Saaran vailla vertaa olevat purjehdustaidot vaan perheen suuri ja hieno purjevene.

Saara on jo pitkään aikaa ollut varma tulevaisuudensuunnitelmistaan ja kauppakorkean pääsykoekirjat on jo ostettu. Toivottavasti hän kuitenkin selailee niitä hieman ahkerammin kuin lukiokirjojaan. Loppuun voisi vielä lisätä kommentin Saaran piilevästä blondiudesta, sillä ei ihan joka tyttö kävele Henkalla päin peiliä =).

Yläasteen kronikkaa kuvittanut otos ei löytynyt sähköisenä versiona, mutta tämä lukiokronikan vappuposeeraus sen sijaan löytyi.

PS.
Väärinkäsitysten välttämiseks muutamia jälkikommenttejani:
- Poika nimeltä Klaus ja suomenruotsalainen jääkiekkoilija ovat molemmat oikein mainioita tyyppejä, joskaan "tohinat" eivät kantaneet tähän päivään asti.
- 500 euron puhelinlasku on tainnut olla ylilyönti tai vähintäänkin jonkin sortin erityistapaus... Huimien puhelinlaskujen maksamiseen sain itse osallistua, viikkorahaa ansaittiin kotitöillä.
- Henkilökohtaisesti olen kohtalaisen vakuuttunut, että ensimmäistä autoani "Upia" vaivasi huono karma. Siksi haluankin tässä yhteydessä huomauttaa, ettei uusi versio "Hugi" ole kertaakaan seikkaillut pusikoissa tai korjaamolla! (Punapukuinen täti on tosin sitäkin joskus muistanut.)
- Tekstien kirjoittajat ovat huipputyyppejä ja edelleen erittäin läheisiä ystäviäni. 

Menneille sukupolville

Pidin tänään puheen Kokoomuksen Naisten Liiton edustajakokouksen juhlallisissa avajaisissa. Nämä puheet menneille sukupolville ovat perinteisesti ponnekkaan isänmaallisia. Tässä omani.

Puhe menneille sukupolville, Saara-Sofia Sutela

Kokoomuksen Naisten Liitto

Edustajakokous, 90-vuotisjuhlat

17.10.2009 Naantalin kylpylä

Arvoisa kokousväki, arvoisa juhlaväki,

hyvät naiset,

Antiikin Roomassa sanottiin historian olevan silmien edessä, mutta tulevaisuuden selän takana. Mielestäni se tarkoittaa sitä, että voimme ymmärtää tulevaisuutta ainaostaan menneiden sukupolvien kautta. Minä olen, koska minulla on historia. Siksi on paljon kiitettävää.

Mitä ovat ne menneet sukupolvet, jotka ovat muokanneet minun historiaani? Ketkä ovat sen suvun ja perinnön takana, josta saan olla kiitollinen?

Isäni iso-isä haki vuosisadan alussa oppeja maailmalta, Amerikasta asti. Palasi rakentamaan Suomea, viljelemään maata ja kasvattamaan perhettään, jälkikasvuaan. Toimi myös suojeluskunta-aktiivina. Hänen poikansa, isäni isä, palveli isänmaatamme talvisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassa. Taistelu vammautti hänet loppuiäkseen. Äitini isoäiti menetti sotien aikana veljensä, isänsä ja kaksi tytärtään. Läpi surun auttoi usko, joka antoi voimia kasvattaa ne lapset joita keuhkokuume tai joki eivät vieneet mennessään. Hoidettiin karjaa, kasvatettiin viljaa. Äitini äiti toimi kampaaja-alan yrittäjänä. Aloitti tyhjästä, teki pitkän uran, työllisti samalla muitakin. Kasvatti lapset, hoiti kodin.

Ja omat vanhempani. Isäni, joka teki pitkän uran, toimi kansainvälisesti ja  sai olla mukana nostamassa Suomen tärkeintä vientityritystä loistoonsa. Äitini, joka valmistui useammalla tutkinnolla. Kirjoitti gradun samalla kun kasvatti kaksi lasta. Hän jaksaa työssään erityisopettajana edelleen kantaa huolta niistä lapsista, joille on annettu vähemmän.

Näitä äitejä, isejä ja isovanhempia on Suomessa satoja, tuhansia. Miljoonia. Jokainen heistä on tehnyt oman osuutensa, tehnyt parhaansa omalla sarallaan, niiden mahdollisuuksien puitteissa, jotka jokaiselle yhdessä tai erikseen on annettu. Heistä jokainen on rakentanut sitä maata, jolle me nyt rakennamme omaa tulevaisuuttamme. Eikä menneiden sukupolvien roolia sille tulevaisuudelle voi nuori sukupolvi arvottaa. Olen kiitollinen isoisäni ansioista rintamalla, kuten olen kiitollinen hänen panostuksistaan työelämässä ja isänä. Olen ylpeä isoäitini työstä pikku-lottana, kuten olen kiitollinen hänen tavastaan muistaa lapsenlapsiaan villasukilla jouluisin. Olen ylpeä äidistäni, joka opiskeli ja teki kolmea työtä yhtäaikaa, kuten olen kiitollinen siitä, miten hän on lapsuudenkotiimme luonut lämpöä ja tunnelmaa.

Työn arvokkuutta ei voi verrata: onko merkityksellisempää varakkuutta ja hyvinvointia kasvattava liike-elämä, vaiko sen sijaan työ jota tehdään niiden eteen, joille elämä ei anna parhaita eväitä? Tärkeintä onkin mahdollisuuksien tasa-arvo: oikeus kasvaa, kouluttautua, tehdä töitä ja hoivata. Näiden asioiden eteen Kokoomusnaisetkin ovat toimintansa pohjanneet aina vuodesta 1919 asti.  

90-vuoden aikana Suomi on muuttunut, menneiden polvien teot ovat maatamme muokanneet. Vuosikymmeniä leimaavat nousut ja laskut, ilot ja surut, ahdinko ja vapauden tunne. Korkeimman siunauksen alla on eri aikoina saatu kiitää eri asioista.

20-luvulla oltiin iloisia ja vallattomia, riemuittiin itsenäisyydestä ja vapaudesta. Aikakausi oli modernismin ja uuden alun.

30-luvulla kärsittiin suuri lama. Oli syytä kiittää ponnistuksista, joiden voimalla taisteltiin yli pulavuosien.

40-50-luku olivat jälleenrakentamisen aikaa. Kiitettiin jälleen sotien loppumisesta. Suomen kansa yhtenäistyi. Kiitettiin sotakorvausten päättymisestä. Järjestettiin olympialaiset.

60-luvulta alkoi rakennemuutos kohti hyvinvointivaltion aikaa. Silloin kiitettiin vaurastumisesta ja kehittymisestä. Maailmalla alkoi myös tasa-arvon aalto.

70-luvulla kansa kiitti kansainvälistymisestä ja vientoteollisuuden ponnistuksista. Silloin tulivat muotiin myös korkeat korkokengät.

80-luvulla maailmalla elettiin kylmän sodan viimeistä vuosikymmentä. Suomessa kiitettiin nousukaudesta, hyvinvoinnista ja elektroniikan kehityksestä.

90-luvulla kiitettiin selviytymisestä pankkikriisistä ja lamasta. Liityttiin Euroopan Unioniin. On myös syytä kiittää Internetistä ja Nokiasta.

Nyt 2000 luvulla Euroopan unionin laajeminen ja integraation ovat jatkuneet. Ja vaikka yhä edelleen perheiden naiset ovat maassamme niitä, jotka kantavat suurimman vastuun lasten- ja kodinhoidosta, kiitetään myös siitä, miten tasa-arvo on maassamme kehittynyt.

Kaikesta tästä minä kiitän menneitä sukupolvia. Olen kiitollinen ja ylpeä vapaasta, itsenäisestä Suomesta. Kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvoisat menneet sukupolvet kaikilta vuosikymmeniltä, teitä haluan nöyrimmiten kiittää.

Kiitos siitä pohjasta, jonka te olette minun sukupolvelleni rakentaneet. Kiitos myös siitä ajatusmaailmasta, jonka olen teiltä perinyt ja jota itse nyt vien eteenpäin. Saan toimia yhteisten arvojemme pohjalta: vapauden, vastuun ja demogratian.

Ja haluan sanoa menneille sukupolville: älkää huoliko. Me uusi sukupolvi, mekin teemme kyllä oman osamme. Jatkamme teidän työtänne, kehitämme maata ja maailmaa teidän perintönne pohjalta. Emme ehkä tee asioita samalla tavalla, teemme uudella tavalla, teemme virheitä ja kehitymme. Me teemme osamme ja teemme sen niin hyvin kuin pystymme. Koska kunnioitamme historiaa, joka antaa meille mahdollisuuksien maailman. Toivottavasti tulevat sukupolvet voivat kiittää meitä siitä, että olemme tehneet siitä paremman.

Eurooppalainen yhteinäisyys rakentuu arvoille, jotka nekin periytyvät aina antiikin Roomasta asti: koti, uskonto, isänmaa. Minä tiedän nyt, kuka minä olen. Olen suomalainen. Olen suomalainen nainen, olen kokoomuslainen. Ja minä kiitän menneitä sukupolvia.

Lähetämme tämän seppeleen sankarivainajien muistomerkille Naantalin kirkkomaalle.

Häpeä, rosvo!

Tänään kävin valmennettavieni kanssa seuramme toimistolla  ja salissa. Vastassa oli melko lohduton näky. Aikaisemmin päivällä jo kuulin, että kiinteistöön oli murtauduttu, sorkkaraudalla väkivaltaisesti. Perinteisesti siis.

Mitään ei oltu viety, sillä kyseisessä huoneistossa ei ole mitään viemisen arvoista. Turun Riento ry on yleishyödyllinen urheiluseura, jonka kerhotilassa ei säilytetä mitään arvokasta. Käteistä rahaliikennettä ei ole nimeksikään, eikä tiloissa ole edes tietokonetta. Jonkin kaapin perukoilta löytynyt ikivanha videokamera ei ollut voroille kelvannut.

Vaikka mitään ei oltu viety, oltiin paikka sotkettu melkoiseen kuntoon. Jokainen kaappi oli avattu, vähemmän tai enemmän väkivaltaisesti, ja kaikki sisältö levitetty pitkin lattioita. Keittiössä kuulemma roskapussien sisällötkin levitetty tasoille.

Mitä luuli murtautuja löytävänsä sellaisen kaapin perältä, joka ihan selvästi sisälsi vain ja ainoastaan valmennusohjelmia siististi mapeissaan, kilpailumusiikkeja ja lasten cd-levyjä, vanhoja esiintymisasuja? Ei niin yhtään mitään. Emme ole piilottaneet kisameikkipussukoiden sisälle rahakääröjä, turhaan kaadoitte sisällön pukuhuoneen penkeille.

Taas menee siis ovet vaihtoon, ties monettako kertaa. Ei taida auttaa kuin asentaa hälytysjärjestelmä. Kaikki eivät ilmeisesti vieläkään tunne suomalaisen seuratyön rakennetta. Sen arvo kun ei todellakaan perustu millekään, mikä olisi rahaksi muutettavissa. Vapaaehtoiset seuraihmisemme joutuvat siivoushommiin, vaikka tärkeämpääkin tekemistä olisi.

Tyhjä sivu

Deadlinen lähestyessä ei olisi aikaa potea kirjoittamisen tuskaa, mutta niinhän se aina menee. Asioita lykkää viime hetkeen eikä mitään saisi tehtyä ellei olisi viime tinkaa. Sitten sitä tuijotetaan tyhjällä sivulla vilkkuvaa kursoria kunnes ensimmäiset sanat pakonomaisesti ilmestyvät ruudulle. Loppu onkin jo onneksi helpompaa.

Tyhjää sivua tulee tuijoteltua nyt vähän väliä. Gradun sivuilla on jo jonkin verran tekstiä siellä täällä, mutta paljon on tyhjää vielä täytettävänä. Koska nyt eletään lukukauden puoliväliä ja periodi vaihtuu, on kohdalla useampi muukin kirjoitustyö. Ryhmätyö sinne, oppimispäiväkirja tänne, raportti tuonne ja päälle pari esseetä. Yksikin yö tuli kirjoitettua kaksi mokomaa. Luottamustoimet tuovat lisäksi omat kirjoitustyönsä: puhe, lausunto, kolumni... tai sitten ihan esityslista, pöytäkirja, sääntömuutos, toimintasuunnitelma. Näitähän riittää. Ja voi sitä paperin määrää! Onneksi valtuuston luokattoman suuret kokousnivaskat liitteineen on mahdollista saada myös sähköisenä versiona. (Aikaisemmin ongelman tässä aiheuttivat levitettävät kaavakartat - niitä ei ole mahdollista tihrustaa netistä. Nyt olen toivonut, että homma onnistuisi niin, että kotiin kannettaisiin vain sellaiset isot materiaalit, joita ei ole mahdollista saada sähköisenä - muut voin katsoa netistä.)


Muutama sana siitä gradusta. Aihe on laajuudessaan monikansallisten yritysten yhteiskuntavastuu (CSR in MNCs). Tutkin sitä, miten suuret kuluttajatuotemarkkinoilla toimivat pörssiyritykset viestivät yhteiskuntavastuustaan Internetissä. Tutkimukseen kuuluu caseyritysten CSR-sivustojen dokumenttianalyysi koodaamalla, sekä muutama syventävä asiantuntijahaastattelu. Koossa on tällä hetkellä suurin osa teoreettisesta viitekehyksestä (=tausta tutkimukselle), sekä metodologiakappale (=miten aion tutkimuksen suorittaa) noin suurin piirtein. Varsinainen analyysityö on siis vielä käytännössä ns. aloittamista vaille valmis, joskin  alustavia koodauksia olen jo ehtinyt pohtimaan. Valmista pitäisi olla viimeistään alkukeväästä.

Kirjallisuuden Nobel-palkintoja aikaisemmin jakanut Horace Engdahl on todennut kirjoittamisen tuskasta viisaasti:

"Mutta yksi vastaus kirjoittajalla on oltava. 

Jokainen hänen kirjoittamansa sana on matkalla kohti sinää, joka täydentää kirjoitettua ja tekee sen mielekkääksi." 

Ehkä se vähän motivoi.
Ja muutenkin, lopussa kiitos seisoo, kuten sanotaan.Vähän sama juttu kuin siivouksessa.

Let's talk money

Tällä hetkellä kunnallispolitiikkassa keskitytään pääasiassa ohjelmatyöskentelyyn (eli Turun strategiaan, joka nykyään siis koostuu erilaisista ohjelmista), sekä ensi vuoden talousarvioon. Kun taloustietoa ja budjetteihin liittyviä mielipiteitä tulee nyt vähän joka suunnasta, ajattelin koota omia ajatuksiani tänne. 


Aloitetaan perusteista. Kuntien talousnäkymät ovat heikkoja siitä yksinkertaisesta syystä, että tulot ovat romahtaneet samanaikaisesti kun menot ovat voimakkaasti kasvaneet. Sekä taantumaan, että väestön ikääntymisestä aiheutuvaan kustannusten kasvuun on ympäri maan varauduttu huonosti. 


Näihin seikkoihin on nyt pohdittu ratkaisuja valtakunnan tasolla, esimerkiksi valtionosuusuudistuksen kautta valtionosuuksia nostamalla. Myös yhteisöveron kuntaosuutta nostetaan ja kiinteistöveron vähimmäis- ja enimmäisrajojen kautta kuntien verotulot on tarkoitus saada nousuun ensi vuonna. Yhtälailla työnantajan eläkemaksun poistumisen kautta pyritään vahvistamaan kuntataloutta. Ja mainitaan nyt vielä se PARAS-hanke.


Näillä toimilla ei kuitenkaan vielä kuntataloutta pelasteta. Valtuutetut ovat jo useaan eri otteeseen saaneet nähdä taloustotuuksia talousjohtaja Mäkisen kalvoesityksistä. Tiesittekö, että Turun kokonaismenot ovat yli miljardin? Entä, että siitä miljardista sosiaali- ja terveysmenoja on puolet? Eikä siinä vielä todellakaan kaikki. Mäkisen antaman arvion mukaan sote-menot kasvavat nykymenolla vuoteen 2020 mennessä jopa 73 prosenttiin. Viivan alle on heitetty arvioita miinus sadasta miljoonasta eurosta vuodessa. Sata miljoonaa euroa alijäämää. Vuodessa.


Maalaisjärjelläkin ajateltuna ratkaisuvaihtoehtoja on aika vähän: resurssien lisääminen, palveluiden karsiminen tai tuottavuuden kasvattaminen. Kaikkia niistä varmasti tarvitaan. Oltiinpa kunnallisveronkorotuksesta sitten mitä mieltä tahansa, on ihan selvää ettei ahdingosta selvitä ilman konkreettisia ja loppuun asti vietyjä rakennemuutoksia. Niistä pitää nyt päästä yhteisymmärrykseen.



Lautakunnat ovat jo tehneet omat päätöksensä koskien vuoden 2010 talousarviota ja tulevien vuosien taloussuunnitelmaa.  Mediassakin on nyt keskusteltu siitä, miten useampikin lautakunta on päätynyt talousarviossaan ylittämään annetun ohjeluvun. Peruspalvelulautakunnan talousarvioesitys ylittää annetun raamin yli 40 miljoonalla eurolla. Liikuntalautakunta sen sijaan päätyi, omasta ehdotuksestani, esittämään 160 000 euron ylitystä ohjelukuun. Kerron miksi. (Perustelujeni avainsanat kursiivilla. ;))


Ensinnäkin, on hyvä huomata että liikuntatoimi on jo vuosia ollut mallioppilas taloudenhoidossa: hallintokunta on kautta linjan pysynyt annetuissa raameissa. Hyvästä ja pitkäjänteisestä taloudenpidosta ei kuitenkaan ole ollut tapana palkita - pikemminkin päinvastoin. Järjestelmä ei ole varsinaisesti kannustanut säästeliäisyyteen. 


Liikuntatoimen budjetti on melko pieni osa kaupungin kokonaisbudjetista. Toimintakulut ovat noin 17 miljoonaa euroa vuodessa, vertailun vuoksi mainittakoon suurimman hallintokunnan eli peruspalvelulautakunnan vastaavan olevan muistaakseni yli 525 miljoonaa euroa. Liikuntatoimen toimintakuluja nostavat ensi vuonna siitä itsestään riippumattomat seikat. Valtuuston päätöksellä nk. seniorikortin ikärajaa lasketaan 70 vuodesta 65 vuoteen. Muutos tulee maksamaan liikuntatoimelle noin 100 000 euroa vuodessa. Toinen toimintakuluja lisäävä asia on ehdotettu sisäisten vuokrien korotus. Korotustarpeeksi on nyt koko kaupungin osalta arvioitu 3% ja se tullaan perimään hallintokunnilta täysimääräisesti. Vaikutus on erityisen merkittävä liikuntatoimelle, jonka talousarviosta vuokrien osuus on jopa 40 prosenttia! Näitä korotuksia ei olla kompensoimassa, joten valitettavasti voimme joutua tilanteeseen, jossa palveluita on pakko supistaa. 


Yhtä kaikki, yksi suurimmista syistä, joiden johdosta päädyin ehdottamaan ohjeluvun ylittämistä tulee tässä: Sosiaali-, terveys- ja sivistystoimen hallintokuntien nettomenojen muutosta vertailtaesssa liikuntalautakunnan budjettikehitys näyttäytyy kaikessa surkeudessaan. Kun menojen prosentuaalista muutosta vudoesta 1997 vuoteen 2008 kuvataan hallintokunnittain pylväin, jää yksin liikuntalautakunta niin sanotusti viivan alle. Ja selvästi: 

Pahoitteluni vähän epäselvästä grafiikasta, en osannut liittää pdf-tiedostoa järkevästi blogiin, joten tässä suora valokuva lautakunnan liitteenä tulleesta kaaviosta. Kuvan saa klikattua suuremmaksi.

Vasemmanpuoleisin pylväs kuvaa siis terveyslautakunnan nettomenojen kasvua ja sen viereinen pylväs sosiaalilautakunnan. Nykyisen peruspalvelulautakunnan pylväs on siis nämä kaksi reunimmaista pylvästä yhdessä. Kolmas pylväs vasemmalta on opetuslautakunnan. 


Oikeanpuoleisin pylväs taasen kuvaa liikuntalautakunnan suhteessa negatiivista nettomenomuutosta. Ainoana siis viivan alla, there you go. Siitä seuraavat pylväät vasempaan ovat, kuten arvata saattaa, kulttuurilautakunta ja nuorisolautakunta. Keskellä ammattiopetuslautakunta. Rohkenen jälleen väittää, että lisäämällä rahkeita kolmeen oikean puoleiseen, saataisiin vasemman puoleisia pylväitä lyhennettyä.
(Nettomenojen muutokset lukuina: Terveyslautakunta 96,8; Sosiaalilautakunta 57,5; Opetuslautakunta 76,6; Ammattiopetuslautakunta 39,1; Nuorisolautakunta 40,8; Kultuurilautakunta 37,4; Liikuntalutakunta 24,1)




Toinen syy on tietysti lempiaiheeni ennaltaehkäisy. Jos 90-luvun lamasta jotain on opittu, pitäisi sen olla se, ettei ennaltaehkäisystä tulisi tinkiä. Ennaltaehkäisy tuntuu laajemminkin olevan puhujanpöntössä viljelty poliitikkojen lempisana, mutta arvokeskustelun tullen ollaan kuitenkin kumman valmiita karsimaan juurikin pienten, korjaavien toimintojen sijaan ennaltaehkäsyyn keskittyvien hallintokuntien määrärahoista. 


Liikuntalautakunta ehdotti määrärahan ylitystä lasten ja nuorten liikkumaan aktivointiin, joka on erityisen tärkeää näin aikoina. Lisämäärärahalla tuettaisiin niitä urheiluseuroja, jotka joutuvat harjoittelemaan markkinahintaisissa liikuntatiloissa. Tässä vielä koko ehdotus perusteluineen:

Liikuntalautakunta haluaa talousarvion ja taloussuunnitelman yhteydessä jälleen alleviivata liikunnan, urheilun ja seuratoiminnan ennaltaehkäisevää merkitystä. Kaupungissamme puhutaan kyllä usein ennaltaehkäisyn merkityksestä yhteisön ja kaupunkilaisten hyvinvoinnille, mutta valitettavasti teot eivät kohtaa näitä puheita. Ennaltaehkäisyn sijaan yhä suurempi osa kaupungin resursseista ohjataan ns. korjaaviin palveluihin, vaikka liikuntapalveluihin satsaamalla voitaisiin saada merkittäviä säästöjä esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimissa. Pitkällä aikavälillä kaupungin näkökulmasta on edullisempaa satsata liikuntaan ja urheiluun, kuin säästää siitä: vähäisen liikunnan aiheuttamat kustannukset tulevat tulevaisuudessa kaupungille paljon kalliimmaksi, kuin ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin satsaaminen nyt.

Liikunta edistää tutkitusti terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia, lisäksi erityisesti urheiluseuratoiminnan yhteisöllinen merkitys kaupunkilaisten kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille on suuri. Urheiluseurat tekevät korvaamatonta työtä turkulaisten lasten ja nuorten hyvinvoinnin, terveyden, yhteisöllisyyden ja itsetunnon kohottamiseksi - usein vapaaehtoisvoimin. Heikon taloudellisen tilanteen myötä seurojen rahoitusmahdollisuudet ovat kaventuneet entisestään.

Turussa on tuhansia nuoria, jotka harjoittelevat maksullisissa liikuntatiloissa. Monesti liikuntaharrastuksen edellytyksenä on vanhempien mahdollisuus kustantaa vuosimaksut, jotka voivat monissa lajeissa kohota jopa tuhansiin euroihin. Tältä osin tavoitteet tasa-arvosta eivät liikuntatilojen kohdalla Turussa täyty: osassa lajeja kun tilat on mahdollista saada lasten ja nuorten käyttöön maksutta. Talouden lama ajaa yhä useampia turkulaislapsia ja – nuoria luopumaan urheiluharrastuksesta esimerkiksi vanhempien työttömyyden aiheuttamien maksuvaikeuksien takia. Kaupungin tulisikin heikosta taloudellisesta tilanteesta huolimatta – ja juuri siksi, turvata liikunta- ja urheiluseurojen toimintaedellytykset ja sitä kautta harrastusmahdollisuudet eri lajeja harrastaville lapsille ja nuorille.

Liikunnasta syrjäytyminen ja liikkumattomuus aiheuttavat nuorten pahoinvointia ja huonokuntoisuutta, joiden kustannukset näkyvät tulevaisuudessa yhä edelleen kasvavina sosiaali- ja terveysmenoina. Liikunnasta, urheilusta ja seuratoiminnasta säästäminen ei ole sitä kauaskantoista säästämistä, johon kaupungin tulisi nyt tähdätä.

Eri lajien välisten kustannuserojen kaventamiseksi ja sitä kautta lasten ja nuorten aktivoimiseksi liikkumaan liikuntalautakunta ehdottaa 160.000 euron uutta määrärahaa pääosin seura-avustuksiin niille seuroille, joiden lapsi- ja nuorisojäsenet joutuvat kaupungin puutteellisista liikuntaolosuhteista johtuen käyttämään maksullisia liikuntatiloja markkinahintaan.

Saa nähdä, miten ehdotuksemme lopulta käy.


Niistä ohjelmista vielä. Eilisessä valtuustossa tosiaan hyväksyttiin pitkän keskustelun jälkeen asukkaiden hyvinvointi-teemaan sisältyvät ohjelmat 2009-2013: Lasten ja nuorten hyvinvointiohjelma, Työikäisten hyvinvointiohjelma ja Ikääntymispoliittinen strategia. Lasten ja nuorten hyvinvointiohjelmasta olin kirjoittamassa kokoomuksen valtuustoryhmän puolesta lausuntoakin ja liikuntalautakunnan puolesta olemme toki lausuneet niistä kaikkiin. Lopulliseen versioon painopisteineen olen varsin tyytyväinen, liikunta on siellä lopulta mukavasti esillä ennaltaehkäisevine teemoineen. Erityisen mukava oli kirjaus esimerkkimittariksi: "Ennaltaehkäiseviin palveluihin suunnatut resurssit". Toivon todella, että niihin myös ihan oikeasti saadaan ohjelman myötä kasvua. 


Maanantaisessa valtuuston kokouksessa käsiteltävänä ovat sitten mm. Osaamis- ja elinkeino-ohjelma, Asunto- ja maankäyttöohjelma, Ilmasto- ja ympäristöohjelma, sekä Omistajapolitiikka. Ohjelmaa kerrakseen. 

Haastattelu SLU:n verkkolehti LUM:ssa

Liikunnan ja urheilun maailma LUM on SLU:n joka toinen viikko ilmestyvä verkkolehti. Kyseessä on ainoa liikuntapolitiikkaan ja liikuntakulttuuriin erikoistunut julkaisu Suomessa ja suosittelenkin kaikille liikuntajärjestötyöstä vähänkään kiinnostuneille otsikkolinkkien tilaamista sähköpostiin. Sen voi tehdä täällä.

Tänään ilmestyneestä numerosta löytyy juttu, johon on avattu YLE:lle aikaisemmin antamani haastattelu. Artikkeli löytyy täältä.

Testaamassa Kupittaan puistokuntosalilaitteita

Kalenteri täyttyy

Tiedättekö sen ihmistyypin, joka rakastaa listoja? Tunnustan kuuluvani heihin: jäsennän mielelläni asiat järjestykseen ja pidän listojen kokoamisesta. Tiedättehän: ostoslista, lukemattomien kirjojen lista, vieraslista ja tietenkin todo-lista. Lista paikoista, joissa haluaisin käydä ja lista kursseista, jotka vielä on suorittamatta. Ja niin edelleen.

Taustalla on tietenkin se, miten tekemättömiin töihin on helpompi käydä kiinni, kun hommien jälkeen saa palkita itsensä vetämällä kyseisen kohdan listalta yli. Jo vuosia olen kalenterini takakanteen listannut kyseiselle vuodelle velvollisuuksia, luottamustoimia, töitä, tehtäviä ja tavoitteita. Toiset säilyvät vuodesta toiseen, toiset jäävät pois ja aina tulee lisää. Kivaa.

Ja vaikka en pidäkään siitä, että vuodenaikojen vaihtuminen katsotaan kalenterista; omalta osaltani syyskausi alkaa virallisesti tulevana maanantaina. Arki koittaa vauhdikkaasti lukukauden ja valtuustokauden startatessa samana päivänä. Syksyn osalta kalenteri on täyttynyt kiitettävää vauhtia ja samalla on toki tullut päivitettyä ne takakannen listat... Tänä syksynä minut pitää kiireisenä:

- opiskelu. Syksyn aikana on tarkoitus saada gradu ja useampi syventävä kurssi pulkkaan. Valmistuminen häämöttää jossain kohtaa ensi vuonna.

- kaupunginvaltuusto. Valtuusto palaa kesätauolta synkkien tulevaisuudenkuvien pariin. Arviot talouden kehittymisestä eivät näytä lupaavilta ja luvassa on ainoastaan niukkuuden jakamista; vaikeita ja ikäviä päätöksiä. Valtuustotyöskentelyssä täytyy nyt osata priorisoida ja pitää näkökulma tarpeeksi pitkällä tähtäimellä.

- liikuntalautakunta. Lautakuntamme kanssa olemme palanneet jo työn ääreen ensimmäisen kokouksen ja talousseminaarin merkeissä viime viikolla. Työn alla ovat luonnollisestikin ensi vuoden budjetti ja tuleva talousarvio, sekä syksyn aikana valmistuva strategia.

- seuratyö. Turun Riennon sääntömuutosprosessi alkaa olla lopuillaan ja syksyn aikana pääsemme vihdoin tositoimiin uudessa organisaatiorakenteessa.

- muut luottamustoimet. Kokousaikataulu pysyy kiireisenä edellä mainittujen lisäksi esimerkiksi

• TYY:n edustajiston
• Kokoomuksen aluejärjestön hallituksen,
• Oy Turkuhallin hallituksen,
• Nuoren Suomen hallituksen,
• SLU:n kv-valiokunnan,
• Suomen Voimisteluliiton hallituksen ja
• Liikunnan ja urheilun nuorisokomitean

säännöllisen kokousrytmin ansiosta.
(See, taas lista!)

- voimistelu. Turun Riennon voimistelujaosto muuttuu syksyn aikana Turun Riennon Voimistelu ry:ksi ja jatkanen uuden seuran hallituksessa. Ruohonjuuritasolla palaan takaisin itse asian pariin valmentajan roolissa. Valmennan yli 16-vuotiaiden harrastejoukkuetta 2-3 kertaa viikossa ja olen tästä uudesta lisästä syksyn listaani erityisen innoissani! :) Voimistelu työllistää toki muissakin rooleissa: vedän nuorten harrastevoimistelua Suomen Voimisteluliitto Svolissa ko. työryhmän puheenjohtajana. Alueellisesti jatkan voimistelun toimialan työryhmässä ja sitä kautta Syömishäiriöliiton kanssa starttaamamme hienon yhteistyön parissa. Lisäksi toimitan valmentajille kerran kaudessa ilmestyvää sähköistä valmentajapostia.

- muut harrastukset. Haluan harrastaa muutakin kuin kokouksissa istumista ja siksi kalenteriin täytyy erikseen varata aikaa omalle liikunnalle! Tänä syksynä olen palannut rakkaan, ja moneksi vuodeksi unholaan jääneen, tanssiharrastuksen pariin. Tanssisalissa on aivan mahtavaa ja kyllä ne piruetitkin tässä syksyn mittaan varmaankin taas alkavat osua kohdalleen... Lisäksi syksyn harrastuslistalla jatkavat tutut jooga ja kuntosali. Myös se mukava vesijuoksu niin kauan kun säät vain sallivat! Kokousmateriaalien, -asiakirjojen ja -liitteiden lisäksi haluan harrastaa myös muuta lukemista, joten syksyn harrastuslistalle pääsee myös lukemattomien kirjojen listan lyhentäminen! (Lista lempikirjoista tulossa ;))

Harrastukset-kohdan alle kuulunee myös tämä blogin päivitys. Kuten päivitystahdista huomaa, se ei kuulu ihan prioriteettilistani kärkipäähän, mutta kerran viikossa tuntuu tahtina sopivalta. Päivittelen silloin, kun aikaa ja asiaa on.

Hmm, kaikesta päätellen Big Brotheria ei tarvitse tänäkään vuonna alkaa seuraamaan, hah!

PS. Tarkoitus on syksyn aikana saada käyttöön myös kotisivuiltani löytyvä Kalenteri-osio. Sieltä voi sitten seurata missä olen milloinkin menossa ja mitä menoja on tulossa. So stay tuned.

Biisien taisto

Minut haastettiin Auran Aaltojen Biisien Taisto - skabaan. Siinä toimittajan ja haastateltavan valitsemat biisit kisaavat kuuntelijoiden äänistä - enemmän ääniä saanut kipale kuulaan radiossa perjantaina ennen kahdeksaa aamulla. Pieni haastattelu tulee ulos Auran Aalloilta ja Radio Melodialta tulevana tiistaina.

Valitsin musiikkikategoriaksi nuoret nousevat naisartistit ja omaksi kappaleekseni Ladyhawken Magic. Tuntemattomampi lahjakkuus on tällä hetkellä auttamattomasti jäljessä toista lemppariani, toimittajan valitsemaa Lily Allenia. Äänestää voitte täällä.