Vaalirahoituksesta

Tänään on ollut viimeinen päivä jättää vaalirahoitusilmoitus. Vaalirahoitusilmoituksen tekevät kansanedustajat ja ensimmäiset varakansanedustajat.

Vaalirahoituslaki muuttui ja nyt tehdyt ilmoitukset tulisi olla tehtynä uusien sääntöjen mukaisesti. On hyvä, että yhteisiä pelisääntöjä on nyt tarkennettu. Valitettavaa on, että ainakin kampanjan aikana uudet ohjeet eivät olleet menneet kaikille ehdokkaille perille. Esimerkiksi monista lehti-ilmoituksista ja kadunvarsimainoksista puuttui tieto ilmoituksen maksajasta. Toivoa sopii, että valitut kansanedustajat ja ensimmäiset varat ovat kuitenkin nyt täyttäneet vaalirahoitusilmoituksensa tarkasti Lauri Tarastin vaalirahoitusohjeita noudattaen.


Ennen varsinaisten lukujen iskemistä pöytään muutama sana omasta vaalirahoituksestani.

Itselleni oli selvää alusta alkaen, että haluan tehdä oman vaalirahoitukseni mahdollisimman avoimesti ja läpinäkyvästi. Siksi vaalirahoitukseni kerääntymistä oli mahdollista seurata kotisivujeni kautta jo kauan ennen varsinaisen kampanja-ajan alkamista. Virallisestihan kampanja-aika oli 6 kuukautta ennen ja 2 viikkoa jälkeen vaalipäivän. Päivitin kotisivuilleni ajantasaisen vaalirahoitustilanteen sitä mukaa, kun tukea vaalikirstuun kilahti.

Käytännössä vaalirahoituksen päivittäminen nettisivuille ei kuitenkaan toiminut aivan niin mutkattomasti, kuin olisin toivonut. Päivitin itse kotisivujani kun taas minulla itselläni ei ollut tekemistä lainkaan rahaliikenteen kanssa. Kampanjani rahoitus pyöritettiin tukiyhdistykseni Sopivan vihreä ry:n kautta ja kirjanpitoa taas hoiti täysin ulkopuolinen tilitoimisto. Aivan reaaliajassa en siis itse pystynyt tilannetta seuraamaan ja päivittämään, vaan sain tilannetiedon aina jonkin verran jälkijunassa. Suuri osa tuesta vielä painottui aivan kampanjan loppupäähän ja tästä johtuen kotisivujen seuranta oli loppuvaiheessa turhan paljon jäljessä.

Kampanjaa suunniteltaessa emme myöskään osanneet ennakoida vaalirahoituksen kokonaissummaa. Lähdimme rakentamaan kampanjaa 25000-30000 euron budjetille, josta 10000 olisi omaa rahaa ja loput muuta tukea. Itselleni oli tärkeää, että mukana on myös omaa panosta.

Saamani tuki ylitti mennen tullen kaikki arviot ja toiveet. Olen edelleen aivan pyörällä päästäni, kun ajattelen miten paljon yksityiset henkilöt ja yritykset ovat minua halunneet tukea. Kampanjaani tuettiin yhteensä lähes 47000 eurolla. Kysymys on siis suurista summista! Tuntui aivan käsittämättömältä syöttää lukuja vaalirahoitusilmoitukseen. Kiitos kaikille tukijoilleni siitä, että uskoitte minuun ja tuitte kampanjaani! Teidän tukenne ylitti kaikki odotukseni.


Vaalirahoitusilmoitukseni on siis laatinut tilitoimisto. Ilmoituksessa on huomioitu kaikki tukiyhdistykseni rahaliikenne ja kaikki kampanjatukeni on käytetty tukiyhdistyksen tilin kautta. Itse en ole ollut tekemisissä kampanjan tai kannatusyhdistyksen rahaliikenteen kanssa mitenkään.

Vaalikampanjani rahoituksessa on laskettu yhteen kaikki kampanjatyölleni ja tukiyhdistykselleni osoitettu tuki. Kokonaissummassa on mukana myös kaikki ennen varsinaisen kampanja-ajan alkamista saadut tuet. Osa kampanjatuesta on annettu käteisenä rahana, mutta silloinkin kaikki lahjoitukset on siirretty kampanjayhdistyksen tilille ja käytetty sitä kautta. Näinollen kaikki annettu tuki todellakin on saatu laskettua mukaan.

Rahoitus sisältää omia varojani lähes 10000 euroa. Tästä 9000 euroa on ohjattu Kokoomuksen Nuortenliitolle, joka taasen on tukenut kampanjaani samanmoisella summalla. KNL on siis maksanut kampanjalaskujani tämän yhteissumman 18000 euron arvosta. Vastaavaa tukea ovat saaneet myös muut alle 30-vuotiaat Kokoomusehdokkaat. Lisäksi sain 1000 euron tuen Varsinais-Suomen Kokoomusnuorilta.Omarahoituksestani jäljelle jäävät 820 euroa olen itse siirtänyt kannatusyhdistykseni tilille kampanjalaskujen maksamista varten.

Rahoitus sisältää yksityishenkilöiltä saatua tukea yli 15000 euroa. Yksityisiä lahjoituksia tuli lähemmäs sadalta henkilöltä! Niistä suurin osa on pieniä lahjoituksia ystäviltä, sukulaisilta ja tutuilta. Pienin lahjoitussumma oli 15 euroa ja suurin 3000 euroa. Suurimman, ja ainoan yli 1500 euron, lahoituksen teki Erkki Tuovinen. Alle 1500 euron lahjoituksista ei tarvitse ilmoittaa lahjoittajaa. Mielelläni olisin ilmoittanut myös pienempien lahjoitusten tekijöiden nimiä. Käytännössä homma toimii kuitenkin niin, että nimen julkaisemista varten olisi pitänyt kysyä lupa. Juuri kukaan lahjoittajista ei erikseen kieltänyt nimensä julkaisemista, mutta tämähän ei vielä riitä. Olisi pitänyt erikseen kysyä kaikilta kymmeniltä lahjoittajila lupa nimen julkaisemiseen ja se jäi nyt valitettavasti tekemättä.

Yrityksiltä saatua tukea rahoitukseni sisältää lähes 12000 euroa. Tämä on erityisen huikeaa, sillä emme mitenkään erityisen järjestelmällisesti edes keräänneet vaalirahoitusta. Yhteensä kampanjaani tuki 11 yritystä. Pienin lahjoitus oli 500 euroa ja suurin 1499 euroa. Yksi kampanjaani tukeneista yrityksistä on äitini pilatesyritys Pilates-Balanssi. Äiti järjesti pilateskoulutuksen, jonka tuoton hän ohjasi suoraan tukiyhdistykselleni. Myös isäni tuki kampanjaani vastaavasti järjestämällä purjehduskurssin. Hän teki tämän kuitenkin yksityishenkilönä. Yksi yritystuista oli kampanjatoimistomme vuokran maksu. Kampanjatoimisto vuokrattiin muutamaksi viikoksi avoimilta markkinoilta, eikä tuen arvo ylitä 1500 euron rajaa. 

Kampanjani rahoitukseen on lisäksi laskettu mukaan palvelun muodossa saamani tuki. Mainostoimistossa työskentelevä tuttavani tuki kampanjaani auttamalla mainonnan suunnittelussa. Hän arvioi tukensa arvon käyttämiensä tuntien perusteella seuraavasti: 1400 euron arvosta yksityishenkilönä ja 1200 euroa yrityksensä kautta. Rahaa tässä tapauksessa ei siis liikkunut mihinkään suuntaan ja siksi kuluissakaan ei näy lainkaan mainonnan suunnittelun kuluja. (Tämä oli muuten todella hieno tapa tukea kampanjaa, ilman ammattilaisen apua mainonnan suunnittelu olisi ollut todella kökköä!)

Vaalikampanjani kuluihin on ohjeen mukaisesti laskettu yhteen kaikki varsinaisena kampanja-aikana syntyneet kulut. Toisin kuin ilmoituksen rahoitusosiossa, kuluissa on siis tosiaan huomioitu tukiyhdistyksen tilin tapahtumat ainoastaan 17.10.2010-1.5.011 väliseltä ajalta. Tiedän joidenkin ehdokkaiden harrastavan jonkinasteista karsintaa, mutta omassa ilmoituksessani on selkeyden takia todellakin mukana aivan kaikki tapahtumat tältä ajalta. Emme siis harrastaneet tulkinnanvaraista harkintaa. Se, että rahoituslaskelmissa on huomioitu kuluja pidempi ajanjakso, selittää osaltaan sitä että lopulta ilmoituksessa rahoitus on kuluja suurempi. 

Itseasiassa, ensimmäisessä vaalirahoitusilmoituksessani myös kulut oli laskettu koko yhdistyksen olemassaoloajalta, eli pitkälti ajalta ennen kampanja-aikaa. Tällöin rahoitus ja kulut olivat myös lähempänä toisiaan. Sain kuitenkin ohjeen ilmoittaa kuluissa ainoastaan kampanja-ajalla syntyneet kulut ja näin todetaan myös vaalirahoitusohjeissa. Ohjeen tarkoituksena on parantaa eri ehdokkaiden vaalirahoitusten vertailtavuutta. Tämä lienee ihan perusteltuakin, sillä kun mennään pitkälle ennen kampanja-ajan alkua, on jo vaikeampi arvioida ovatko kaikki kulut todellakin suoraan liitettävissä kampanjaan.

Vaalirahoitukseni
Rahoitus:
- Omat varat 9820
- Yksityiset lahjoitukset 15236,90
- Yritysten lahjoitukset 11707,72
- Puolueyhdistysten tuki 10000
Rahoitus yhteensä: 46764,62

Kulut:
- Vaalimainonta 32429,71
- Vaalitilaisuudet 517,26
- Vastikkeellisen tuen hankintakulut 2460
- Muut kulut 1221,15
Kulut yhteensä: 36628,12

Koko vaalirahoitusilmoitukseni täällä.

PS. Tylkkäri teki vaalien alla jutun opiskelijaehdokkaiden vaalirahoituksesta. Jutussa mainitaan minun arvioineen menoiksi 20000 euroa. Tässä on itseasiassa käynyt toimituksessa lyöntivirhe. Ilmoitin arviokseni sähköpostitse 30000 euroa (tarkistin vielä jutun ilmestymisen jälkeen). Tästä arviosta menot myöhemmin vielä nousivat, lähinnä koska päätimme aivan kampanjan loppumetreillä tehdä vielä lyhyen tv-kampanjan.

Pieni tarina

Kokoomus julkisti vähän ennen vaaleja Pieniä suuria tarinoita Kokoomuksesta -kirjan. Kirjaan valittiin kolmisenkymmentä tekstiä kirjoituskilpailun perusteella. Mukana on mm. Jan Vapaavuori ja Sari Sarkomaa. Kirjoituskilpailun raadissa istuivat Taru Tujunen, Jyrki Katainen, Riitta Uosukainen, Iiro Viinanen ja Kirsi Piha.

Osallistuin itsekin kilpailuun ja tekstini tuli valituksi mukaan kirjaan! Julkaisen kirjoitukseni nyt myös täällä blogissa. Jotenkin se tuntuu ajankohtaiselta vaalien jälkeenkin. En itse päässyt julkistamistilaisuuteen paikalle, enkä vielä ole saanut omaa kopiotani kirjasta, joten en tiedä varmasti onko tekstiäni muokattu tai lyhennetty. Tässä kuitenkin kirjoitus siinä muodossa, missä olen sen kilpailuun lähettänyt.

Minulta kysyttiin myös kampanjani aikana moneen kertaan sitä, miten tulin alun perin lähteneeksi mukaan politiikkaan. Minun pieni tarinani kertoo siitä.

Pieniä suuria tarinoita Kokoomuksesta -kirjaa voi tiedustella mm. Akateemisesta kirjakaupasta ja Lasipalatsin kirjakauppa Kirjasta.

Pieniä suuria tarinoita Kokoomuksesta – totta ja toivoa
Toim. Sonja Lende
Helsinki: Kansalliskustannus Oy
85 sivua
ISBN: 978-952-92-8853-3

Poliittinen päätöksentekijä

Istun kylmässä, parkkiruutuun pysäköidyssä autossa ja tuijotan edessäni ruutupaperia. Paperi on peräisin kouluvihkostani, olen piirtänyt siihen nelikentän ja kirjoittanut epämääräisiä muistiinpanoja auton rattia vasten. Meille opetettiin jollakin kauppakorkeakoulun peruskurssilla, että SWOT-analyysiä käytetään strategian luomisessa, ongelman ratkaisemisessa tai päätöksenteon tukena. Nyt tarvitsen nimenomaan strategiaa, ongelmanratkaisua ja tukea päätöksentekoon. Kyseessä on minun elämäni, se mitä minusta tulee, miten minut nähdään ja mitä minusta ajatellaan.

Miten ne minua tulivat edes ajatelleeksi? Enhän minä ole mitenkään poliittinen tyyppi. Sitä paitsi, minulla on aina muutenkin kädet täynnä töitä: on opiskelu ja harrastukset, ystävät ja illanvietot, mitä nyt kaksikymmentäkaksivuotiaalla elämässään on. Käyn tanssitunneilla ja valmennan pieniä voimistelijoita.

Urheilutaustani kautta minä kai tähänkin tilanteeseen päädyin. Olen ollut aktiivinen seurani toiminnassa ja sieltä sitten päätynyt erilaisiin liittoihin ja järjestöihin. Nykyään harrastan siksi myös kokouksissa istumista. Minulla on mielipiteitä ja ajatuksia, joita olen kertonut ympärilläni oleville ihmisille. Olen aktiivinen ja olen saanut näkemyksiäni eteenpäin. Nyt kun on niin paljon tätä liikuntajärjestötyötä, en oikein tiedä onko minulla enää aikaa millekään politiikalle, kiitos vaan kysymästä.

Nelikenttään olen kirjannut vahvuuksia ja heikkouksia, joita päätös elämääni toisi. Toisaalta olen pohtinut sen mahdollisuuksia ja uhkia ympäristölleni ja lähipiirilleni.

Heikkouksien alle ensimmäiseksi ajanpuute.

Mutta onhan tämä hieno mahdollisuus, nyt jos koskaan pitäisi uskaltaa. Kirjaan ajatuksen mahdollisuuksien ruutuun.

Kokoomusnuorten stereotyyppinen imago on mielessäni uhka, samoin puolueen jäsenkirjan antama ikuinen leima.

”Neutraaliuden menettäminen” kirjoitan heikkouksiin.

Mietittää, mitä sukulaiset ajattelisivat.

Mitä jos en saa yhtään ääntä?

Vahvuuksien listallakin on jo useampi kohta. Ehdokkuus voisi avata uusia ovia ja tarjota hyviä kontakteja. Minulla on sanottavaa: tässä kaupungissa on epäkohtia, joihin haluaisin vaikuttaa. Sen sijaan että tyytyisin valittamaan taustalla, voisin olla mukana muuttamassa asioita paremmaksi. Ehkä voisin pärjätäkin. Ainakin saisin itselleni tärkeitä teemoja esille.

Olen lukenut kolmen puolueen puolueohjelmia ja vertaillut arvoja. Päätöstäni vahvistaa tieto siitä, että Kokoomuksen ajatukset ovat lähellä omiani. Kirjaan tämänkin ruudukkooni ja perään plusmerkin.

Silmäilen aikaansaamaani nelikenttäanalyysiä ja totean plussia tuleen enemmän kuin miinuksia. Vaihdan ruutupaperin tilalle valmiiksi täyttämäni lomakkeen ja vedän sen alle nimikirjoitukseni. Vähän hirvittää. Piiritoimistosta annettiin aikaa ehdokassopimuksen palauttamiseen kello kahteen asti. Auton digitaalinäytössä vaihtuu numeroiksi 13.53.

Kavutessani portaita kohti toimiston ovea tajuan olleeni yhdessä asiassa väärässä. Olen koko ajan ollut poliittinen tyyppi! Politiikkahan on yhteisten asioiden hoitamista ja juuri sitä minä olen aina tehnyt kaiken maailman oppilaskunnissa, urheiluseuroissa, järjestöissä ja liitoissa. Minä välitän siitä, mitä ympärilläni tapahtuu, haluan vaikuttaa. Ehkä puolueeseen liittyminen onkin vain luonteva seuraava askel. Ehkä minusta todellakin voisi tulla kaupunginvaltuutettu. ”Ainakin minusta tulee nyt kokoomuslainen”, ajattelen ojentaessani ehdokaslomakkeeni piirisihteerille.

Kirjoittaja Saara-Sofia Sutela on nyt 24-vuotias Turun kaupunginvaltuutettu ja liikuntalautakunnan puheenjohtaja

Kiitos!

Näissä eduskuntavaaleissa riittää analysoitavaa pitkäksi aikaa. Kokoomus teki historiaa nousemalla suurimmaksi puolueeksi, mikä on todella hienoa! Tämä oli yhteinen tavoitteemme, jonka eteen me kaikki ehdokkaat ja tiimit teimme töitä. Edessä ovat vaikeat hallitusneuvottelut ja joka tapauksessa todella haastava vaalikausi.

Vaikka nousimmekin suurimmaksi puolueeksi, vei Perussuomalaisten uskomaton nousu kuitenkin meiltä paikkoja. Täällä Varsinais-Suomessa menetimme tärkeän viidennen paikan. Tässä mielessä tulos on Varsinais-Suomen Kokoomukselle pettymys, sillä tavoitteenamme oli alun perin peräti kuusikin paikkaa. Nyt saimme tyytyä neljään.

Tuo viides paikka olisi ollut juuri minulle tärkeä. Nousin 17 ehdokkaastamme viidenneksi ja olin siis listallamme ensimmäinen istuvien neljän kansanedustajan jälkeen. Ekakertalaiselta nuorelta ehdokkaalta tämä on tottakai hieno tulos, johon tulee olla tyytyväinen. Tietysti paikan menettäminen kuitenkin harmittaa, etenkin kun jäin koko vaalipiiristä ensimmäisenä ulos. Läpimeno oli niin lähellä, mutta niin kaukana.

Harmituksesta huolimatta päällimmäisenä tunteena ei suinkaan ole pettymys, vaan kiitollisuus. Läpi kampanjan olen ollut aivan häkeltynyt kaikesta saamastani avusta ja tuesta. Minulla on aivan käsittämättömän upea kampanjatiimi, joka teki hienon kampanjan kanssani. Nöyrä kiitokseni aivan jokaiselle, joka on ollut tavalla tai toisella kampanjaani tukemassa! Tiimini on tehnyt vuoden verran töitä ahkerasti ja itsensä likoon laittaen. Kampanjassamme on koko ajan säilynyt todella hyvä henki ja yhteinen tsemppi. Olemme tehneet hirmusti töitä, mutta koko ajan ilolla ja hymyllä. Juuri positiivisuudesta, energisyydestä ja aktiivisuudesta olemme saaneet todella paljon kiitosta koko kampanjan ajan! Erikseen haluan lisäksi kiittää mainostoimisto Revolverin osaavia ammattilaisia. Heidän kanssaan oli todella ilo tehdä yhteistyötä. Tämä oli näköiseni kampanja. Olen kampanjasta ja tiimistäni onnellinen ja ylpeä. Kiitos!

Erityiskiitos kolmelle upealle kampanjapäällikölleni: Maijalle, Katriinalle ja Kristalle. He tekivät niin paljon töitä tämän kampanjan eteen, ettei sitä oikein käsitäkään. En tiedä, miten ikinä voisin kiittää tarpeeksi. Toivon, että minulla on joskus mahdollisuus auttaa heitä tavoittelemaan unelmiaan, kuten he auttoivat minua tavoittelemaan omaani.

Valtavat kiitokset tietenkin kaikille 3960 äänestäjälleni! Tuntuu uskomattomalta ja hämmentävältäkin, miten suuri joukko on antanut ainoan äänensä juuri minulle. Lähes neljätuhatta äänestäjää oli sitä mieltä, että minä olin kaikista varsinaissuomalaisista ehdokkaista paras! Kiitos luottamuksestanne ja myös rohkeudestanne antaa äänenne selkeästi nuorelle uuden sukupolven ehdokkaalle.

Eduskuntaan on kaivattu nuorennusleikkausta. Itse jäin nyt varasijalle, mutta olen todella iloinen, että muissa vaalipiireissä Kokoomus sai läpi upeita nuoria kansanedustajia! Sofia Vikman Pirkanmaalta, Heikki Autto Lapista ja Sanni Grahn-Laasonen Hämeestä tekivät upeat tulokset kukin.

Lämpimät onnitteluni kaikille muillekin läpimenijöille!

...

Äänimääräni: 3960 (ennen tarkastuslaskentaa)

Vertausluku: 11938,00
Kuntakohtaiset äänimäärät täällä.
Varsinais-Suomen ehdokkaiden äänimäärät täällä.


Turun Sanomien juttu täällä.
Turun Sanomien kommentti täällä.
Verkkouutisten kommentti ensimmäisistä putoajista täällä.  

Miksi Saara eduskuntaan?

Haastattelu Turun Sanomissa 5.4

Tänään Turun Sanomissa on kokosivun juttu liikuntapolitiikasta ja erityisesti siitä, miten liikkumattomuus uhkaa kansanterveyttämme. Jutun yhteydessä on haastateltu kuutta kansanedustajaehdokasta, joilta kaikilta oli kysytty samat kysymykset.

Koska painettuun lehteen mahtuu vain rajallinen määrä tekstiä, oli perusteluita ymmärrettävästi lyhennetty. Julkaisen kuitenkin täällä vastaukseni myös kokonaisuudessaan:

1. Miten hallitus on mielestäsi onnistunut liikuntapolitiikassa?

On hienoa, että liikuntajärjestöjen valtiontuki on ollut kasvusuunnassa ja kasvoi myös tällä hallituskaudella. Liikunta on myös ollut hyvin esillä hallituksen politiikkaohjelmissa. On erittäin valitettavaa, että Kokoomuksen ministeri Virkkusen johdolla esittämä peruskoulun tuntijakouudistus kaatui Keskustan vastustukseen. Uudistukseen olisi sisältynyt koulujen valinnaisaineiden (mm. liikunta) lisäys. Olen mielissäni siitä, miten liikunta on ymmärretty laajasti osaksi hyvinvointipolitiikkaa. Lisäksi tulee tietysti huomioida, että liikuntaan vaikuttaa myös moni muu politiikan alue, kuten koulutus-, verotus-, ja terveyspolitiikka.

2. Onko mielestäsi oikein, että liikuntaa rahoitetaan veikkausvoittovaroilla? 

Kyllä. Veikkausvoittovarat ovat elinehto suomalaiselle liikunta- ja urheilujärjestötoiminnalle. Veikkausvoittovarojen kasvu on mahdollistanut budjettivaroja paremman kasvun liikuntaan.

3. Kuinka monta viikkotuntia liikuntaa yläasteella pitäisi olla?

Lasten ja nuorten tulisi oppia liikunnallinen, aktiivinen elämäntapa. Tässä tavoitteessa kouluilla on keskeinen merkitys, sillä kouluissa tavoitetaan koko ikäluokka. Mielestäni yläasteen liikuntatuntimäärää tulisi nostaa vähintään yhdellä kolmeen, mielellään jopa tuplaten neljään. Tällä hetkellähän seiskaluokkalaisilla on vain kaksi tuntia liikuntaa viikossa. 8.- ja 9.-luokkalaisilla on lisäksi mahdollisuus kahteen vapaaehtoiseen liikuntatuntiin. Varsinaisen liikuntatuntien lisäksi tulee kiinnittää huomiota mahdollisuuksiin käyttää esimerkiksi väli- ja hyppytunnit liikunnallisiin aktiviteetteihin. Koulupäivän jälkeisiä kerhotoimintamahdollisuuksia tulisi kehittää, esim. yhteistyössä paikallisten urheiluseurojen kanssa. (Välitunti- ja iltapäiväkerholiikunta koskevat tietysti myös alakoulua.)

4. Pitäisikö varusmiespalveluksesta karsia huonokuntoisimmat kuntotestillä pois?

Ei. On erittäin huolestuttavaa, että yhä harvempi nuori pärjää armeijassa. Ennemminkin tarvitsemme toimenpiteitä, joilla huonokuntoisten määrää saadaan pienemmäksi. Huonokuntoisille nuorille armeijalla on tärkeä merkitys kunnonkohottajana ja aktiivisemman elämäntavan opettajana. Varusmiesten kuntokeskiarvothan nousevat varusmiespalveluksen aikana.

5. Miten mielestäsi liikkumattomuuteen voi vaikuttaa? 

Liian vähäinen liikunta maksaa sosiaali- ja terveysmenoina satoja miljoonia euroja joka vuosi. Meillä ei ole varaa olla puuttumatta liikkumattomuuteen. Tämä edellyttää painopisteen siirtämistä korjaavista toimista ennaltaehkäiseviin. Lasten liikunnalliset elämäntavat ovat ensisijaisessa asemassa, joten myös kotien kasvatusvastuu tulee huomioida. Jokainen lapsi tarvitsee vähintään pari tuntia liikuntaa joka päivä. Mikäli elämäntapa muuten on istuva ja passiivinen, ei tämä määrä usein täyty silloinkaan kun lapsi harrastaa seurassa. Tärkeää on kiinnittää huomiota myös työhyvinvointiin mm. työpaikkaliikunnan ja liikuntamahdollisuuksien kautta. Turussa tulisi tiivistää entisestään poikkihallinnollista yhteistyötä liikuntatoimen ja esim. sote:n ja kaavoituksen kanssa nimenomaan aktiivisen elinympäristön näkökulmasta. Tässä työssä voidaan hyödyntää THL:n TEAviisaria (=terveydenedistämisen aktiivisuus). Myös kevyenliikenteenväyliä tulee parantaa (erityisesti keskusta- ja yliopistoalueet).

6. Mihin Turussa tulisi rakentaa palloiluhalli?  

Poliittinen prosessi on vielä kesken ja työryhmän raportti vasta tulossa liikuntalautakunnan lausunnolle. Omasta mielestäni luontevin paikka olisi Kupittaa. Se monipuolistaisi ja täydentäisi hienoa Kupittaan aluetta nimenomaan liikunta-alueeksi. Kupittaa on sijainniltaan hyvä, lähellä keskustaa ja kouluja. Tämä mahdollistaa kattavan päiväkäytön. Ymmärtääkseni myös Turkulaiset urheiluseurat ovat pitäneet Kupittaan aluetta ensisijaisena vaihtoehtona palloiluhallille.

Radiohaastatteluja

Viime viikolla olin mukana parissakin radiohaastattelussa.

30.3 osallistuin Radio Sadan vaaliväittelyyn Perussuomalaisten Kike Elomaan kanssa. Aiheena talous ja muun muassa verotus. Kooste haastattelusta kuunneltavissa täältä.

31.3 osallistuin Zoom FM:n vaalipaneeliin Vasemmistoliiton Elias Laitisen ja Liberaalien Jouni Flemmingin kanssa. Paneeli kuunneltavissa Liberaalien sivuilla täältä.

Haastattelu Turun Sanomissa 19.3

Lauantain Turun Sanomista löytyy eduskuntavaalikampanjaani koskeva haastattelu (sivulla 9). Haastattelu on osa Turkkarin "Haluan kansanedustajaksi"-juttusarjaa. Juttu on luettavissa myös täällä.

Kokoomuksen komeetta kampanjoi vihreillä arvoilla

Turun Sanomat
JARI HEINO

Onko 24-vuotias Saara-Sofia Sutela (kok) liian nuori ja kokematon kansanedustajaksi?
  Ei ole. Nuoren naisen ansioluettelo on sellainen, että useimmat meistä lasketaan hautaan paljon lyhyemmän kanssa.
  Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Pekka Ravin avustaja, Turun kaupunginvaltuutettu, liikuntalautakunnan puheenjohtaja, kokoomuksen Turun aluejärjestön varapuheenjohtaja, Syömishäiriöliiton puheenjohtaja ja Suomen voimisteluliiton hallituksen jäsen on entinen Turun Riennon sekä Liikunnan ja urheilun nuorisokomitean puheenjohtaja. Kauppatieteiden maisteri on ennättänyt Turun kauppakorkean lisäksi opiskella Ruotsissa, Yhdysvalloissa ja Jordaniassa.
  Kaikki alkoi siitä, kun 14-vuotias voimistelija rikkoi selkänsä. Urheiluseura alkoi houkutella reipasta jäsentään järjestöpuolelle. Kannatti houkutella.
  – Luottamustehtävät täydentävät toisiaan. Ei tunnu, että repisin itseäni sataan paikkaan, hän vakuuttaa.
  Sutela uskoo, että yksi ihminen pystyy muuttamaan maailmaa. Tai ainakin vaikuttamaan asioihin, jotka ottavat pannuun. Kuten vaikka byrokratian hitaat rattaat. Noita rattaita rasvaamaan hän lähtee 30 000 euron vaalibudjetilla. Tavoitteena on kuntavaalien äänimäärän kymmenkertaistaminen ja paikka eduskunnassa.
  Sutelan kampanjan kivijalka on kestävä kehitys. Se jakaantuu taloudelliseen ja sosiaaliseen vastuuseen sekä ympäristövastuuseen. Kaikki kolme asiaa pitäisi huomioida kaikessa päätöksenteossa. Löytyy häneltä myös yksittäisiä esityksiä. Esimerkiksi urheiluseurojen jäsenmaksut voisivat olla verovähennyskelpoisia.
  Myöskään Varsinais-Suomen asiaa ei unohdeta.
  – Pitää saada Elsa-rata Turusta Helsinkiin. Ja kasitie kuntoon. Varsinais-Suomessa on paljon korkeakouluja, mutta valmistuvat nuoret eivät saa täältä töitä, hän listaa.
  Yksin ei kokenut järjestöhirmu noita asioita aja.
  – Meillä on ihan mahtava tiimi. On kolme kampanjapäällikköä, ja tiiviimpi parinkymmenen hengen porukka. Sähköpostilistalta löytyy 70 nimeä ja Facebookista varmaan 400, hän iloitsee.

Myös vihreät oli vaihtoehto

Kumpi vetää sinua enemmän: urheilu vai politiikka?
  – Tällä hetkellä politiikka. Liikunta ja urheilu ovat hyvää vastapainoa vapaa-ajalla. Mutta urheilu on myös merkittävä osa sitä politiikkaa, jota teen.

Entä kansainvälinen bisnesura vai kansanedustajan tehtävä?
  – Kansanedustajan tehtävä. Vaikka en ole alunperin suunnitellut mitään poliittista uraa, niin näiden vaiheiden jälkeen se tuntuu luontevalta.

Nettisivuillasi puhut vihreistä arvoista. Miksi kokoomus eikä vihreät?
– Hyvä kysymys. Pohdin myös toista vaihtoehtoa ennen kuin lähdin kokoomuksen ehdokkaaksi. Koin, että kokoomuksessa on laajemmin esillä ne näkemykset ja arvot, jotka allekirjoitan. Vaikka en olisikaan kaikista asioista samaa mieltä.

Alkoholikeskustelun näkökulmia

Alkoholin verotus puhututtaa säännöllisin väliajoin. Taustalla on huoli suomalaisten alkoholinkäytöstä. Huoli on toki oikea, mutta keskustelusta unohtuu helposti eräs merkittävä näkökulma. 

Kansanterveyslaitoksen tutkijoiden mukaan alkoholiveron laskulla vuonna 2004 oli selvä vaikutus alkoholin kulutukseen suomessa. Lisääntyneiden terveyshaittojen ja alkoholisyisten kuolemien vuoksi alkoholiveroa päätettiin nostaa 10 % vuonna 2008. Seuraavana vuonna alkoholiveroa nostettiin kymmenellä prosentilla kahdesti. Nyt alkoholiveron nosto on jälleen ollut esillä.

Alkoholiveron nosto on helposti perusteltavissa terveydellisistä näkökulmista. Ravintola-alalle alkoholiverotuksen korotukset ovat kuitenkin olleet kovia paikkoja. Ravintoloitsijat maksavat ravintolaan sisään ostamastaan alkoholista saman hinnan kuin yksityinen kuluttaja. Kun alkoholi jälleenmyydään asiakkaalle, on sen hintaan jyvitetty palkka-, vuokra- ja muita toimintakuluja. Tästä johtuu alkoholijuomien korkea hinta ravintoloissa.

Kun kansanterveydestä ollaan huolissaan, voitaisiin alkoholinkulutusta oikeastaan ohjata nimenomaan ravintolakulutuksen suuntaan, sillä ravintoloissa anniskelua sääntelee laki. Laki kieltää anniskelemasta päihtyneelle tai alaikäisellä ja ravintolassa järjestyksen turvaa järjestyksenvalvoja. Alkoholiveron korottaminen kuitenkin aiheuttaa hinnankorotuspaineita ravintoloissa ja korkeat hinnat ohjaavat asiakkaita muualle. Muutaman vuoden sisällä toteutetut kolme alkoholiveronkorotusta ovat ajaneet monet ravintola-alan yrittäjät konkurssiin ja myös harmaatalous alalla on kasvanut rajusti. 

Helmikuun lopussa osallistuin Varsinais-Suomen Kokoomuksen ministerikiertueelle, jossa mukana oli peruspalveluministeri Paula Risikko. Kysyin Laitilassa pidetyssä keskustelutilaisuudessa ministeriltä alkoholiverotuksen problematiikasta nimenomaan yritysten näkökulmasta. Risikon mukaan EU-lainsäädäntö estää ravintoloiden erioikeuden alkoholiverotuksessa. Tämä tarkoittaa sitä, ettei meillä ole mahdollisuutta määrittää anniskeluravintoloille kuluttajaa matalampaa veroa.

Mielenkiintoisen kiemuran alkoholinkulutuksen ohjailuyrityksiin Suomessa aiheuttaa Ahvenanmaan erityisasema alkoholiverotuksesta vapaana alueena. Tämän erioikeuden mahdollistaa samainen EU lainsäädäntö. On tunnettu tosiasia, että alkoholiverotuksen kiristyessä viinanhakumatkailu Ahvenanmaalla pysähtyville laivoille ja Tallinnaan lisääntyy. Veronkiristys ajaa asiakkaat ravintoloista ja siirtää kulutuksen pois Alkosta. On toki koko Varsinais-Suomen näkökulmasta tärkeää, että laivabisnes pärjää. Viinarallimatkustajien lisääntyminen ei kuitenkaan ole pelkästään positiivinen ilmiö: ei terveydellisistä näkökulmista, eikä suomalaisten ravintola-alan yrittäjien kannalta. 

Olen ehdottoman huolissani alkoholin vaikutuksista kansanterveyteen ja mielestäni alkoholin ongelmakulutukseen on tärkeää löytää ratkaisuja. Alkoholiveron korotuksia esitettäessä on kuitenkin pidettävä mielessä sen vaikutukset ravintola-alaan. On hyvä muistaa, miten merkittäviä työllistäjiä ravintolayritykset pienestä suureen Suomessa ovet. Alkoholiverojen korotuksista keskusteltaessa ei mielestäni tuoda tarpeeksi esille korotusten vaikutuksia ravintola-alan yrittäjyyteen ja sitä kautta työllisyyteen.

Haastattelu Tylkkärissä

Annoin viime viikolla haastattelun Turun ylioppilaslehdelle. Kyseessä on debattihaastattelusarja, jossa kaksi nuorta ehdokasta vastaa tiettyä aihealuetta koskeviin kysymyksiin. Kanssani haastattelussa oli Vihreiden Ville-Veikko Mastomäki.

Iso käsi ympäristölle
Eduskuntavaalidebatti
Tylkkäri 02/2011


Ilmastolaki saa ehdokkailta kannatusta, mutta ydinvoima jakaa mielipiteet.

Tulisiko Suomeen säätää ilmastolaki ja mitä se pitäisi sisällään?
Saara-Sofia Sutela: Polttavan kysymys-kampanjan ajama ilmastolaki on oikealla asialla. Meidän, joilla on siihen mahdollisuus, pitäisi olla edelläkävijöitä ympäristönsuojelussa. Meidän tulisi pystyä toteuttamaan ne tavoitteet, joihin olemme jo eri sopimuksissa sitoutuneet. Jälleen pitää toki ottaa huomioon myös ne kestävän kehityksen muut osa-alueet, eli esimerkiksi miten se vaikuttaa esimerkiksi Suomen kilpailukykyyn.
Ville-Veikko Mastomäki: Olen itse mukana ilmastolakia ajavassa Polttava kysymys- kampanjassa ja kannatan ilmastolain säätämistä. Ilmastolaki asettaisi Suomelle muun muassa vuosittaiset yli viiden prosentin päästövähennystavoitteet. Laki siis sitoisi toteuttamaan vuosittaiset päästövähennykset, jolloin nykyisten ilmastostrategioiden ongelma eli tavoitteiden toteutumatta jääminen ei onnistuisi. Kun ryhdytään nyt heti tekemään leikkauksia päästöissä, se helpottaa päästöjen vähentämistä myöhemmin tulevaisuudessa, sillä vuoteen 2015 mennessä globaalit päästöt tulisi saada kääntymään laskuun.

Miten energiaverotus tulisi Suomessa järjestää? Miten kulutusverojen kasvatus säilyttää verotuksen progressiivisuuden?
VM: Energiaverotus on mennyt oikeaan suuntaan, eli verotuksen pitää perustua hiilidioksidipäästöihin. Ekologisessa veromallissa puhtaat polttoaineet olisivat halvempia. Nyt ikäväksi poikkeukseksi uudessa energiaveromallissa jäi turve, joka on jopa kivihiiltä likaisempi polttoaine. Vihreiden veromallissa progressiivisuus säilytetään laskemalla vähätuloisten tuloveroja, jolloin kokonaisprogressio pysyisi nykyisellään.
SS: Oikeaan suuntaan on menty. Oma puolueenikaan ei tasaveroa kannata. Kulutus- ja ympäristöverotuksen kiristäminen ovat hyviä asioita. Verotusta tulisi muuten viedä työntekoon kannustavaan suuntaan.

Miten suhtaudut ydinvoimaan? Mitä uusia energiamuotoja Suomeen tulisi luoda?
SS: Ydinvoima on itselleni todella vaikea kysymys. Toivoisin, että meidän ei tarvitsisi rakentaa ydinvoimaa, mutta koska kannatan myös päästöttömyyttä ja me tarvitsemme myös lisää energiaa, en näe ydinvoimalle vaihtoehtoa. Suomen tulisi myös kasvattaa uusiutuvan energian käyttöä niin paljon kuin mahdollista. Ydinvoiman lisärakentaminen ei sulje pois uusiutuvien energialähteiden kehittämistä ja lisärakentamista.
VM: Henkilökohtaisesti vastustan ydinvoimaa kuten puolueeni. On olemassa suuri liuta erilaisia energiasektorin tutkimuksia, joissa on osoitettu, että on muitakin keinoja kattaa Suomen tarvitsema energiatarve kuin rakentaa ydinvoimaloita. Esimerkiksi metsäteollisuuden vähetessä Suomessa maan energiatarve ei tule nousemaan teollisuuden tarpeen takia, kuten useina perustellaan. Vaikka ydinvoiman hiilidioksidipäästöt ovat vähäiset, klassiset ongelmat, kuten uraanin louhinta ja ydinjätteen loppusijoittaminen tekevät ydinvoimasta vähemmän houkuttelevan suhteessa muihin ilmastoystävällisempiin energiamuotoihin.

Miten julkista liikennettä tulisi mielestäsi Suomessa kehittää?
SS: Rataverkko tulee saada toimimaan, sillä nykyisellään VR ei siihen tunnu pystyvän. Junaliikenteen osalta voisi selvittää osittaisen kilpailutuksen mahdollisuuksia paremman palvelun aikaansaamiseksi. Turku-Helsinki välille tulee myös rakentaa oikorata, jolla liikenne saataisiin sujuvammaksi. Julkinen liikenne tulee rakentaa helposti lähestyttäväksi ja kätevämmäksi kuin yksityisautoilu. Vaikka julkinen liikenne olisi ilmaista, ihmiset eivät sitä käytä, ennen kuin se on toimivaa. Myös yhteydet Turusta pohjoiseen, Satakunnan suuntaan, ovat varsin huonot, joten myös junarata Porin olisi hyvä rakentaa.
VM: Ensinnäkin jo kaavoituksessa tulisi huomioida ihmisten liikkuvuus ja julkisen liikenteen rakentaminen, sillä jokaisella omakotitaloalueen kadulla ei voi pyöriä ratikka. Kaupunkirakennetta on tiivistettävä, jotta joukkoliikenne olisi järkevää. Suurin osa valtion liikenneinvestoinneista tulisi sijoittaa raideliikenteeseen. En kannata VR:n yksityistämistä ja raideliikenteen kilpailuttamista, sillä siitä on huonona esimerkkinä mm. Iso-Britannia. Turkuun ja Tampereelle pitäisi rakentaa raitiovaunut ja kaupunkien bussiliikenteeseen tulisi ottaa käyttöön hybridibussit. Ruuhkamaksujen käyttöönotto olisi myös hyvä isojen kaupunkien alueella, sillä ne palvelisivat sekä ympäristöä että kaikkia teillä liikkujia vähentämällä ruuhkia.

Mitä mieltä olet degrowth-ajattelusta?
VM: Tämä on yhteiskunnallemme älyttömän vaikea kysymys. Meidän tulee tehdä sellaista politiikkaa, jossa luonnon monimuotoisuus säilyy myös jatkossa ja missä ilmastonmuutos pystytään oikeasti pitämään aisoissa, alle kahdessa celsiusasteessa. Näiden toteuttaminen vaatii globaalisti todella dramaattisia muutoksia ja jos niiden toteuttamisesta seuraa talouslaskua eli degrowhtia, se on mielestäni hyväksyttävää. En kuitenkaan suhtaudu degrowthiin fundamentalisti siten, että nyt meillä on ympäristöongelmia, joten on pakko siirtyä talouslaskuun.
SS: Taloudellinen vastuu mielestäni tarkoittaa sitä, että talous kasvaa maltillisesti ja on tasapainossa. Sitä kautta me voidaan luoda hyvinvointia ja kun meillä on hyvinvoiva, tasapainoinen yhteiskunta, niin me voidaan kestävästi kehittyä. Kaikki ihmiset varmasti pystyvät tekemään nykyistä enemmän ja tästä lähtikin kokoomuksen 5 miljoonaa vihreän sävyä–kampanja, jossa jokainen voi tehdä jotain ympäristön hyväksi, ennen kuin meidän tarvitsee edes tinkiä elintasostamme.
VM: Uudessa järjestelmässä ihmiset varmasti joutuvat luopumaan jostain materiaalisesta hyvinvoinnistaan, lähinnä sen vuoksi, että se tehdään kalliiksi. Samalla pitää muistaa tehdä sellaista sosiaali- ja tulonjakopolitiikkaa, jossa ainoastaan köyhät joutuvat elintasosta luopujan rooliin. Noista kokoomuksen viidestä miljoonasta vihreän sävystä sanoisin sen verran, että jos valtakunnallisen puolueen ympäristötavoitteet ovat sitä, että ihmiset tekevät kotonaan hyviä juttuja, niin toivoisin puolueella olevan myös oikeita poliittisia tavoitteita ympäristön suhteen.

SAMULI MAXENIUS

Saara- Sofia Sutela
24-vuotias kauppatieteiden maisteri
Turun kaupunginvaltuutettu
Kokoomuksen kansanedustajaehdokas
Ville-Veikko Mastomäki
26-vuotias kestävän kehityksen opiskelija, Turun AMK sekä maantieteen opiskelija, TY
Turun kaupungin varavaltuutettu
Vihreiden kansanedustajaehdokas

Juttu kuvineen Tylkkärin 2/2011 paperiversiossa, tekstiosa sähköisesti myös täällä.

Puhe menestyneille urheilijoille

Puhuin eilen menestyneiden urheilijoiden vastaanotolla kaupungintalolla. Menestyneiden urheilijoiden juhla on perinne, jolla kaupunki haluaa muistaa ja onnitella edellisenä vuonna menestyneitä urheilijoita. Juhlaan kutsutaan SM-kultamitalistit, sekä PM, EM ja MM -tason kilpailuissa mitalisijoille päässeet. Vastaanotolla on aina mukava ja välitön tunnelma. Eri lajien toimijat kokoontuvat valitettavan harvoin yhteen.

Menestyneiden urheilijoiden juhla

27.1.2011

Avauspuhe

Saara-Sofia Sutela

Arvoisat urheilijat, hyvä juhlaväki,

Tämä on liikuntalautakunnan näkökulmasta hieno viikko. Kausi on tasan puolessavälissä, kaksi vuotta takana ja kaksi edessä. Tiistaina liikuntalautakunta kokoontui vuoden ensimmäiseen kokoukseen ja tälle vuodelle on edessä monia urheilun kannalta merkittäviä päätöksiä ja hankkeita.

Liikuntalautakunnan puheenjohtajalle tämä ilta on yksi vuoden mukavimmista. Mikä voisikaan olla miellyttävämpi tapa aloittaa uusi kausi ja uusi vuosi, kuin kiittämällä ja onnittelemalla niitä, jotka ovat viime vuonna menestyneet. Te olette vuonna 2010 saavuttaneet ja voittaneet urheilussa jotain, jolla on merkitystä paitsi teille itsellenne, myös teidän kotiseurallenne, Turulle ja koko seutukunnalle.

Hyvät urheilijat,

kun te osallistutte SM, PM, EM tai MM –tason kilpailuihin, turnauksiin ja tapahtumiin, toivonkin että näkisitte oman roolinne juurikin niin: edustamassa itseänne, taustajoukkoanne ja kotiseutuanne. Teidän menestyksenne on merkityksekästä monesta näkökulmasta.

Teidän menestystänne ympäröi eräänlainen tapahtumaketju. Te harrastatte liikuntaa, omaa itsellenne tärkeää urheilulajia - ja olette siinä hyviä, ehkä parhaita. Teidän ympärillänne on koko laaja seuratoiminnan kirjo ja taustajoukot, joihin voi kuulua pienempi tai suurempi määrä henkilöitä.

Seuratyö Suomessa taasen pohjautuu suurelta osalta vapaaehtoistyölle. Tuhannet ja taas tuhannet vapaaehtoiset pyörittävät suomalaista liikunta- ja urheilutoimintaa tuhansissa ja tuhansissa urheiluseuroissa. Siinä työssä on kaiken urheilun perusta.

Tällä kaikella taas on merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Me kaikki tiedämme liikunnan ja terveyden hyvinvointi-, terveyttä edistävät - ja sosiaaliset positiiviset vaikutukset. Ja teillä, hyvät menestyneet urheilijat, on urheilijan roolin ohella myös toinen rooli.

Menestyneinä turkulaisina urheilijoina te olette roolimalleja. Teidän joukkonne on esikuva eri lajien junioreille, joista paitsi nousee tulevaisuuden menestyjiä, muodostuu myös tulevaisuuden seuratoimijoiden joukko. Näitä seuratoimijoita tarvitaan, jotta liikunta- ja seuratoimintamme ylipäänsä on mahdollista.

Teidän esimerkkinne myös kannustaa muita liikkumaan ja pitämään huolta itsestään. Teidän esimerkkinne rohkaisee nuorempia harjoittelemaan ja yrittämään vielä enemmän ja jonakin päivänä heistäkin voi tulla, kuten teistä, menestyneitä urheilijoita.

Hyvät ystävät,

Tänä vuonna, kuten tiedätte, Turussa vietetään Euroopan kulttuuripääkaupunkivuotta. Se koskee myös teitä ja te olette iso osa sitä. Kulttuuri ymmärretään nyt laajasti ja myös urheilukulttuuri on totta kai merkittävä osa kulttuurin kokonaisuutta. Turussa kulttuuripääkaupunkivuoden yhdeksi kantavaksi teemaksi on nostettu nimenomaan hyvinvointi. Liikunta ja hyvinvointi kulkevat tietysti käsi kädessä ja te olette turkulaisen liikunnan ja urheilun mannekiineja.

Urheilu näkyy ja kuuluu, ja sen tuleekin näkyä ja kuulua, Turussa tänä vuonna. Turku2011 –säätiön toimitusjohtaja Cay Sevón tulee hetken päästä kertomaan vuoden tapahtumista tarkemmin, mutta tuon esille yhden esimerkin: UEFAn tuottaman Only a game –näyttelyn Logomossa. Siellä on esillä muun muassa jalkapallon arvostetuimmat palkinnot. Niitä ei ole aikaisemmin Suomessa muutoin nähty, mutta kun meillä on Turussa erinomaisesti toimivia hyviä urheiluseuroja ja niissä urheilevia esimerkillisiä menestyneitä urheilijoita, kuka tietää mitä kaikkia mestareita ja mitalisteja tässäkin juhlassa tulevina vuosina juhlitaankaan?

Arvoisat menestyneet urheilijat,

Liikuntalautakunnan ja liikuntapalvelukeskuksen puolesta minulla on ilo lämpimästi onnitella teitä viime vuonna saavutetusta menestyksestänne. Samalla kiitän ja onnittelen myös kaikkia urheilutoimintaa Turussa toteuttavia urheiluseuroja. Niissä tehdään käsittämättömän tärkeää työtä. Tänään palkitsemme kaksi uutta turkulaista sinettiseuraa sekä vuoden seuratyöntekijän.

Hyvä juhlaväki,

mitä parhaimmat onnittelut, mukavaa iltaa, sekä menestyksekästä alkanutta vuotta 2011 teille kaikille!

Kiitos.