Jaahas, jo on joululomia vietelty. Seuraa pikakelaus viimeisten parin kuukauden tärkeimmistä tapahtumista.
JOULU
Joululomaa vietin Aasiassa perheeni kanssa. Veljeni opiskeli syksyn vaihdossa Kuala Lumpurissa ja matkustimme vanhempieni kanssa siihen maailmankolkkaan jouluksi. Piipahdimme veljeni kanssa reppureissulla Vietnamissa, mutta varsinaiset pyhät vietimme koko perhe Borneon saarella. Hieno kokemus! Lyhyessä ajassa tuli nähtyä kaupungin vilskettä ja sademetsää. Ajatuksenani oli alun perin adoptoida oranki, mutta projekti kaatui nopeasti logistisiin esteisiin, lähinnä siihen, ettei sademetsässä jossa kävimme ollut lainkaan orankeja. Sen sijaan perheemme harjoitti hyväntekeväisyyttä osallistumalla sponsorointiprojektiin, jossa paikalliset vähempiosaiset lapset saivat kirjoittaa tärkeimpiä lahjatoivomuksiaan joulukuusenkoristeisiin. Toteutimme 11-vuotiaan autistisen pojan joululahjatoiveen: hän sai kauko-ohjattavan helikopterin! :)
KOULU
Vuodenvaihteen jälkeen aloitin viimeisen opiskeluvuoteni. I hope. Tarkoitus on paahtaa kursseja kevään aikana ja saada gradu valmiiksi. Tutkinto alkaa suunnilleen olla kasassa kevään aikana ja valmistuminen häämöttää syksyllä. Tällä hetkellä painetaan tenttiviikkoa. Lukulistallani on peräti seitsemän tenttiä kuudessa päivässä: Itämerialueen liiketoimintaa, monimuuttujamenetelmiä, tieteen filosofiaa, eettisiä standardeja, markkinointitutkimusta, kansainvälisiä neuvottelutaitoja ja kirjanpitoa. Aikamoinen urakka!
GRADU
Tenttiviikon jälkeen paneudun paremmin taas graduuni. Rakenne on kasassa ja lähinnä tutkimukseni tulokset vaativat vielä syvempää analyysiä. Gradusta myöhemmin lisää, mutta sanottakoon sen verran että suomalaisten pörssiyritysten yhteiskuntavastuuviestinnästä löytyy vielä kehittämisen paikkoja...
MUU ELÄMÄ
Valtuusto on tämän vuoden puolella kokontunut pari kertaa, käsittelyssä ei ole ollut mitään mullistavia kokonaisuuksia. Eniten keskustelua on herättänyt sairaanhoitopiiriin liittyvät muutokset.
Asiasta olen päässyt keskustelemaan myös uudessa roolissa, nimittäin alkuvuodesta valtuustoryhmämme valitsi minut työvaliokunnan jäseneksi. Tämä oli hieno luottamuksen osoitus ryhmältämme! Työvaliokunnassa pääsen tutustumaan ajankohtaisiin asioihin aikaisempaa syvemmin ja kaiken kaikkiaan se tulee varmasti tuomaan lisää laajuutta päätöksentekooni.
Liikuntalautakunta on niinikään kokoontunut kahdesti. Lisäksi osallistuimme lautakunta- ja virkamiesedustuksen voimin viime viikolla Liikunnan Neuvottelupäiville Hämeenlinnassa. Minulla oli ilo paitsi kuulla mielenkiintoisia alustuksia, myös päästä itse pitämään alustus toisena seminaaripäivänä. Aiheenani oli luottamushenkilön rooli ja vaikutusmahdollisuudet.
Muutkin luottamustehtävät ovat toki pyörähtäneet käyntiin, joten kokouksissa istumista on tullut harrastettua ihan entiseen malliin. Muutkin harrastukset ihan ennallaan.
Siinäpä tärkeimmät.
PS. Uusimmasta Citylehdestä 4/2010 (Turku) löytyy myös kuulumisiani henkilöhaastattelusta otsikolla "Valtuustojuniori".
Edit. Kuva Hämeenlinnan neuvottelupäiviltä lisätty.
tiistai 23. helmikuuta 2010
sunnuntai 13. joulukuuta 2009
Lahjavinkkejä
Ah, joulunaikaa. Puurojuhlia, joulujuhlia, joulunäytöksiä, joululounaita, glögiä, piparkakkuja, tähtitorttuja ja tietenkin jouluostoksia.
Pari viikkoa sitten, juurikin jouluostosajan alkaessa, osallistuin ystäväni kanssa Studia Generalia -sarjan kestävä kuluttaminen -tilaisuuteen. Keskustelutilaisuudessa lähestyttiin kuluttamista sekä teoreettisesta, että käytännönläheisestä näkökulmasta ja johtopäätös oli yksinkertaisuudessaan seuraava: ainoa varma tapa kuluttaa kestävästi, on olla kuluttamatta lainkaan.
Kestävä kuluttaminen on kaiken kaikkiaan aiheena paitsi oikein mielenkiintoinen, myös monimutkainen ja vaikeakin. Merkki- ja termistöviidakon edessä valveutunutkin kuluttaja saa hetkessä päänsä pyörälle. Jos sinulla on tunnin verran luppoaikaa, keskustelutilaisuuden videointi löytyy täältä viimeisenä. (Alemmasta linkistä "luento 5 keskustelu" aukeaa tilaisuuden keskusteluosion videointi, jossa itsekin höpöttelen esim. 4.13 ja 8.30 alkaen.)
Kuitenkin on niin, että nykymaailmassamme kuluttaminen kuuluu valitettavan tärkeänä osana jouluun. Kulutushysteriaan ei kuitenkaan ole pakko lähteä mukaan. Kun lahjahankinnat tekee harkiten, on mahdollista antaa paitsi laajemmin hyvää mieltä, myös monesta näkökulmasta kestäviä lahjoja.
Koska vietän itse tänä vuonna joulun ulkomailla, olen omat lahjahankintani jo tehnyt. Lahjakierros on tehty, joten ainakaan kovin montaa yllätystä en toivottavasti pilaa paljastamalla lahjavinkkini täällä. Luotan siihen, ettei kukaan kummilapsista omatoimisesti lue tätä blogia. :) Tässä siis ajatuksiani lahjaostosten tiimoilta.
- Anna hyvään tarkoitukseen.
Helppo, nopea, vaivaton, ajankohtainen ja onneksi melko trendikäskin lahja menee hyväntekeväisyyteen. Tänä vuonna ystäväni saavat yläriman Tansaniassa! :) LiiKe ry:n valikoimista löytyy myös muita liikunnallisia lahjoja alkaen 5 euroa. Muita lahjakauppoja:
UNICEF / Pehmeä paketti
Kirkon Ulkomaanapu / Toisenlainen lahja
World Vision / Lahjaksi lehmä
Punainen Risti / Hyvän Mielen lahja
Suomen Pakolaisapu / Parempi Lahja
Pelastakaa Lapset / Toivekauppa
Jos välttämättä haluaa antaa aineellisen lahjan, niin verkkokaupoista löytyy hyvään tarkoitukseen mm. t-paitoja:
Amnesty / Store
WWF / Verkkokauppa
MLL / Verkkokauppa
Ja jos ei millään osaa kuvitella antavansa tämän tyyppistä erilaista lahjaa, niin ainakin joulukortit voi hankkia paikasta, jossa tuotto menee hyvään tarkoitukseen. Lähes kaikki edellä mainitut tahot myyvät myös erilaisia kortteja. Yksi erityisen mielenkiintoinen korttikauppa pitää mainita erikseen: Muzungu Crafts. Sieltä saa esimerkiksi Costa Ricalaisten lasten käsin maalaamia joulukortteja!
- Anna jotain kestävää.
Kuten sanottua, lahja voi olla kestävä monella tavalla. Jos satsaat laadukkaaseen lahjaan, on todennäköisempää, ettei lahjan saajan tarvitse hankkia tilalle uutta heti jonkun sauman, mutterin tai nippelin pettäessä. (1) Kestävä lahja siis ihan kirjaimellisesti. Ekologisesta näkökulmasta kestävät lahjat on tehty kierrätysmateriaaleista. (2) Kestäviä lahjoja tässä mielessä myy esimerkiksi turkulainen matteriashop. Itse hankin tänä vuonna pienelle kummitytölleni kierrätyskartongista valmistetun nukkekodin, jonka pikkuneiti voi vaikka itse värittää mieleisekseen! (Tämän lahjavinkin takana on itseasiassa kestävä ystäväni ja niin ikään osa-aikainen maailmanparantaja Nea, kiitos! :)) Kaverini sen sijaan saavat tänä vuonna lahjaksi luonnonmukaista kosmetiikkaa. Kulutustavaraa, joka tulee varmasti käytettyä. Kestäviä lahjoja ovat tietyllä tavalla myös sellaiset lahjat, jotka muuten vain ilahduttavat pitkään. (3) Pitkäkestoisia lahjoja siis, esimerkiksi kirjat tai taide-esineet. Itse sain tänä vuonna vanhemmiltani taidelahjan: valitsemani taulun vammaisten kansallisen "Esteetön elämä" -kuvataidenäyttelyn kokelmasta. Valitsin Milla Mattilan balettitanssijaa esittävän öljyteoksen "Hento ja voimakas". Kestäviksi lahjoiksi voidaan tässä mielessä lukea myös sellaiset lahjat, joita saaja erityisesti toivoo. Siis sellaiset tavaralahjat, jotka tulevat tarpeeseen ja jotka lahjan saaja joka tapauksessa ostaisi. Lahjahankintojen lähtökohtana tulisi olla, ettei mitään turhaa ostettaisi vain ostamisen ja antamisen ihanasta ilosta. Minä tarvitsin uudet hansikkaat ja sellaiset paketista paljastuivatkin. Tulevat tarpeeseen ja varmasti kovaan käyttöön, kiitos!
- Anna jotain aineetonta.
Aina hyviä ja tervetulleita lahjoja ovat varmasti erilaiset palvelut. En keksi montaakaan, joka ei ilahtuisi lahjakortista hemmoteluun tai elokuviin. Helppoa ja takuuvarmaa. Jos hieronta ja elokuvaelämykset tuntuvat tylsiltä, voi aina keksiä jotain ihan muuta. Näitähän on pilvin pimein: soittotunteja, liikuntaa, meikkauskursseja, teatteria jne jne. Seuraparlamentin jäsenet saivat tänä vuonna Raision seuraparlamentilta joululahjaksi lahjakortit Ulpukan uimahalliin! Symboliikan ymmärtävät kaikki, jotka ovat seuranneet Turun valitettavaa uimahallitilannetta tällä hetkellä. :) Lahjakortteja ei ole myöskään pakko ostaa: äiti voisi ilahtua itse toteutetusta suursiivouksesta!
- Anna ajateltavaa.
Kirja on mielestäni aina hyvä lahja. Se pitää vain valita huolella ja saajaansa ajatellen. Klassikkokirjoilla, palkituilla kirjoilla ja oikein valituilla tietokirjoilla on vaikea mennä pieleen. Ihmisoikeuksista kiinnostunut ystäväni Ulla sai tänä vuonna minulta lahjaksi Amnestyn pitkäaikaisen pääsihteeri Irene Khanin kirjan "Kohtalona köyhyys? Miten oikeuksien puute syventää köyhyyttä" (WSOY). Sekä Samin isä että oma isäni saavat edelleen talvisodan ja Kiirastulen hengessä Vesa Karosen ja Panu Rajalan kirjan " Yrjö Jylhä, talvisodan runoilija" (Otava).
(viime vuoden lahjapostaus täällä.)
Pari viikkoa sitten, juurikin jouluostosajan alkaessa, osallistuin ystäväni kanssa Studia Generalia -sarjan kestävä kuluttaminen -tilaisuuteen. Keskustelutilaisuudessa lähestyttiin kuluttamista sekä teoreettisesta, että käytännönläheisestä näkökulmasta ja johtopäätös oli yksinkertaisuudessaan seuraava: ainoa varma tapa kuluttaa kestävästi, on olla kuluttamatta lainkaan.
Kestävä kuluttaminen on kaiken kaikkiaan aiheena paitsi oikein mielenkiintoinen, myös monimutkainen ja vaikeakin. Merkki- ja termistöviidakon edessä valveutunutkin kuluttaja saa hetkessä päänsä pyörälle. Jos sinulla on tunnin verran luppoaikaa, keskustelutilaisuuden videointi löytyy täältä viimeisenä. (Alemmasta linkistä "luento 5 keskustelu" aukeaa tilaisuuden keskusteluosion videointi, jossa itsekin höpöttelen esim. 4.13 ja 8.30 alkaen.)
Kuitenkin on niin, että nykymaailmassamme kuluttaminen kuuluu valitettavan tärkeänä osana jouluun. Kulutushysteriaan ei kuitenkaan ole pakko lähteä mukaan. Kun lahjahankinnat tekee harkiten, on mahdollista antaa paitsi laajemmin hyvää mieltä, myös monesta näkökulmasta kestäviä lahjoja.
Koska vietän itse tänä vuonna joulun ulkomailla, olen omat lahjahankintani jo tehnyt. Lahjakierros on tehty, joten ainakaan kovin montaa yllätystä en toivottavasti pilaa paljastamalla lahjavinkkini täällä. Luotan siihen, ettei kukaan kummilapsista omatoimisesti lue tätä blogia. :) Tässä siis ajatuksiani lahjaostosten tiimoilta.
- Anna hyvään tarkoitukseen.
Helppo, nopea, vaivaton, ajankohtainen ja onneksi melko trendikäskin lahja menee hyväntekeväisyyteen. Tänä vuonna ystäväni saavat yläriman Tansaniassa! :) LiiKe ry:n valikoimista löytyy myös muita liikunnallisia lahjoja alkaen 5 euroa. Muita lahjakauppoja:
UNICEF / Pehmeä paketti
Kirkon Ulkomaanapu / Toisenlainen lahja
World Vision / Lahjaksi lehmä
Punainen Risti / Hyvän Mielen lahja
Suomen Pakolaisapu / Parempi Lahja
Pelastakaa Lapset / Toivekauppa
Jos välttämättä haluaa antaa aineellisen lahjan, niin verkkokaupoista löytyy hyvään tarkoitukseen mm. t-paitoja:
Amnesty / Store
WWF / Verkkokauppa
MLL / Verkkokauppa
Ja jos ei millään osaa kuvitella antavansa tämän tyyppistä erilaista lahjaa, niin ainakin joulukortit voi hankkia paikasta, jossa tuotto menee hyvään tarkoitukseen. Lähes kaikki edellä mainitut tahot myyvät myös erilaisia kortteja. Yksi erityisen mielenkiintoinen korttikauppa pitää mainita erikseen: Muzungu Crafts. Sieltä saa esimerkiksi Costa Ricalaisten lasten käsin maalaamia joulukortteja!
- Anna jotain kestävää.
Kuten sanottua, lahja voi olla kestävä monella tavalla. Jos satsaat laadukkaaseen lahjaan, on todennäköisempää, ettei lahjan saajan tarvitse hankkia tilalle uutta heti jonkun sauman, mutterin tai nippelin pettäessä. (1) Kestävä lahja siis ihan kirjaimellisesti. Ekologisesta näkökulmasta kestävät lahjat on tehty kierrätysmateriaaleista. (2) Kestäviä lahjoja tässä mielessä myy esimerkiksi turkulainen matteriashop. Itse hankin tänä vuonna pienelle kummitytölleni kierrätyskartongista valmistetun nukkekodin, jonka pikkuneiti voi vaikka itse värittää mieleisekseen! (Tämän lahjavinkin takana on itseasiassa kestävä ystäväni ja niin ikään osa-aikainen maailmanparantaja Nea, kiitos! :)) Kaverini sen sijaan saavat tänä vuonna lahjaksi luonnonmukaista kosmetiikkaa. Kulutustavaraa, joka tulee varmasti käytettyä. Kestäviä lahjoja ovat tietyllä tavalla myös sellaiset lahjat, jotka muuten vain ilahduttavat pitkään. (3) Pitkäkestoisia lahjoja siis, esimerkiksi kirjat tai taide-esineet. Itse sain tänä vuonna vanhemmiltani taidelahjan: valitsemani taulun vammaisten kansallisen "Esteetön elämä" -kuvataidenäyttelyn kokelmasta. Valitsin Milla Mattilan balettitanssijaa esittävän öljyteoksen "Hento ja voimakas". Kestäviksi lahjoiksi voidaan tässä mielessä lukea myös sellaiset lahjat, joita saaja erityisesti toivoo. Siis sellaiset tavaralahjat, jotka tulevat tarpeeseen ja jotka lahjan saaja joka tapauksessa ostaisi. Lahjahankintojen lähtökohtana tulisi olla, ettei mitään turhaa ostettaisi vain ostamisen ja antamisen ihanasta ilosta. Minä tarvitsin uudet hansikkaat ja sellaiset paketista paljastuivatkin. Tulevat tarpeeseen ja varmasti kovaan käyttöön, kiitos!
- Anna jotain aineetonta.
Aina hyviä ja tervetulleita lahjoja ovat varmasti erilaiset palvelut. En keksi montaakaan, joka ei ilahtuisi lahjakortista hemmoteluun tai elokuviin. Helppoa ja takuuvarmaa. Jos hieronta ja elokuvaelämykset tuntuvat tylsiltä, voi aina keksiä jotain ihan muuta. Näitähän on pilvin pimein: soittotunteja, liikuntaa, meikkauskursseja, teatteria jne jne. Seuraparlamentin jäsenet saivat tänä vuonna Raision seuraparlamentilta joululahjaksi lahjakortit Ulpukan uimahalliin! Symboliikan ymmärtävät kaikki, jotka ovat seuranneet Turun valitettavaa uimahallitilannetta tällä hetkellä. :) Lahjakortteja ei ole myöskään pakko ostaa: äiti voisi ilahtua itse toteutetusta suursiivouksesta!
- Anna ajateltavaa.
Kirja on mielestäni aina hyvä lahja. Se pitää vain valita huolella ja saajaansa ajatellen. Klassikkokirjoilla, palkituilla kirjoilla ja oikein valituilla tietokirjoilla on vaikea mennä pieleen. Ihmisoikeuksista kiinnostunut ystäväni Ulla sai tänä vuonna minulta lahjaksi Amnestyn pitkäaikaisen pääsihteeri Irene Khanin kirjan "Kohtalona köyhyys? Miten oikeuksien puute syventää köyhyyttä" (WSOY). Sekä Samin isä että oma isäni saavat edelleen talvisodan ja Kiirastulen hengessä Vesa Karosen ja Panu Rajalan kirjan " Yrjö Jylhä, talvisodan runoilija" (Otava).
(viime vuoden lahjapostaus täällä.)
sunnuntai 6. joulukuuta 2009
Onnea Suomi!
Itsenäisyyspäivä on hyvä päivä kirjoitella joulukortteja. Vielä ei ole hirmuinen kiire, mutta pääsee kuitenkin jo joulun tunnelmaan.
Olen vuosittain hankkinut joulukorttini jostain, mistä tiedän tuoton menevän hyvään tarkoitukseen. Joulukortit ovatkin hyvä ja helppo tapa ilahduttaa muitakin kuin kortin saajaa. Viime vuonna muistin ystäviäni UNICEFin korteilla ja lahjoilla.
Tänä vuonna on 70 vuotta talvisodan syttymisestä ja siihen liittyvät tämän vuotiset korttivalintanikin. Kortit tilattiin tällä kertaa Sotaveteraaniliitolta, jonka verkkokaupassa oli ihan mukava valikoima perinteisiä joulukortteja. Tekstin valintakaan ei tällä kertaa tuottanut vaikeutta, vaan aiheeseen sopiva runo osui eteen ihan kuin niin olisi tarkoitettukin.
Yhtenä päivänä viime viikolla toin kotiin Suomen Kuvalehden uusimman numeron, jonka kansijutussa kerrottiin runoilija Yrjö Jylhän elämästä. Samana päivänä Sami oli sattumalta saanut isältää lainaksi Jylhän talvisota-aiheisen klassikkorunoteoiksen Kiirastuli, joka on aikanaan kuulunut Samin isoisälle. Isoisä palveli samassa komppanjassa Jylhän kanssa ja on tehnyt kirjaan omakätisiä alleviivauksia ja merkintöjä. Kirjasta löytyy myös jouluruno Pyhä yö, jonka viereen on käsin kirjoitettu "Joulu 1939". Joulukortteihimme kirjoitamme tänä vuonna tuon samaisen runon viimeisen säkeen, joka kuuluu näin:
Itsenäisyyspäivän viettooni kuuluu tietysti myös Linnan juhlien lähetyksen seuraaminen, yhdessä vanhempieni kanssa.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Olen vuosittain hankkinut joulukorttini jostain, mistä tiedän tuoton menevän hyvään tarkoitukseen. Joulukortit ovatkin hyvä ja helppo tapa ilahduttaa muitakin kuin kortin saajaa. Viime vuonna muistin ystäviäni UNICEFin korteilla ja lahjoilla.
Tänä vuonna on 70 vuotta talvisodan syttymisestä ja siihen liittyvät tämän vuotiset korttivalintanikin. Kortit tilattiin tällä kertaa Sotaveteraaniliitolta, jonka verkkokaupassa oli ihan mukava valikoima perinteisiä joulukortteja. Tekstin valintakaan ei tällä kertaa tuottanut vaikeutta, vaan aiheeseen sopiva runo osui eteen ihan kuin niin olisi tarkoitettukin.
Yhtenä päivänä viime viikolla toin kotiin Suomen Kuvalehden uusimman numeron, jonka kansijutussa kerrottiin runoilija Yrjö Jylhän elämästä. Samana päivänä Sami oli sattumalta saanut isältää lainaksi Jylhän talvisota-aiheisen klassikkorunoteoiksen Kiirastuli, joka on aikanaan kuulunut Samin isoisälle. Isoisä palveli samassa komppanjassa Jylhän kanssa ja on tehnyt kirjaan omakätisiä alleviivauksia ja merkintöjä. Kirjasta löytyy myös jouluruno Pyhä yö, jonka viereen on käsin kirjoitettu "Joulu 1939". Joulukortteihimme kirjoitamme tänä vuonna tuon samaisen runon viimeisen säkeen, joka kuuluu näin:
"Ja Suomen korpien yllä hohti /
nyt tähti suurempi muita, /
ja me kaikki käännyimme sitä kohti, /
ja meidät kaikki se kotiin johti, /
se tähti suurempi muita."
Itsenäisyyspäivän viettooni kuuluu tietysti myös Linnan juhlien lähetyksen seuraaminen, yhdessä vanhempieni kanssa.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
torstai 19. marraskuuta 2009
Huonon päivän jälkeen on pakko tulla hyvä.
Pimeys ja harmaus, tai mikä lieneekään, pistää väsyttämään ja viimeaikojen kiireissä on unelle ollut tarvetta. Terveenä onneksi olen (kopkop) pysynyt. Parina aamuna kuitenkin nukuin pommiin, kun en enää herännyt edes kännykkäni ärsyttävimpään kilikolin-herätysräminään. Yhtenä aamuna heräsin puhelimen soittoon, kun puhelimen toisessa päässä radiotoimittaja pyysi osallistumaan suoraan lähetykseen. Eräänä toisena aamuna heräsin "missä sä oot, ootko tulossa?"- puheluun vartin sen jälkeen kun minun olisi jo pitänyt istua palaverissa. Silloin hyppäsin talvisaappaisiin ja rynnistin ulko-ovesta sellaisella vauhdilla, että sisäpuolelle jäivät niin koti-, kuin auton avaimet. Myöhemmin samana päivänä myöhästyin vielä junastakin ja jouduin ajamaan syysräntäsateessa Helsinkiin, sen sijaan että olisin voinut mukavasti junamatkalla valmistautua seminaariin, tai käyttää kaksituntisen matkan jotenkin muuten järkevästi.
No, sekin päivä onneksi päättyi ihan mukavasti ja huonon päivän jälkeen on ollut useampi hyväkin päivä. Erinomainen uutinen on, että pienten hallintokuntien ennaltaehkäisevään työhön aktiivisesti ajamani lisämääräraha näyttäisi olevan tulossa. Jos ja kun niin käy, on monta huonoa päivää pelastettu! Pitkällä tähtäimellä tällainen lisämääräraha ei toki ratkaise "vapaa-aikalautakuntien" surkeaa budjettikehitystä, mutta ainakin se on erittäin tervetullut linjaus näiden toimintojen tärkeydestä.Turhautumisen aste kevenee huomattavasti, kun paasaaminen ja huoli kuullaan, ja otetaan vakavasti. Varsinaisia päätöksiä tehdään sitten budjettivaltuustossa 30. päivä.
Huonoja ja hyviä päiviä on rytmittänyt myös hajanainen graduni kirjoittaminen. Kaikesta huolimatta kirjoitusprojekti etenee ja kasassa on tällä hetkellä noin 50 sivuinen tutkielma, joka sisältää jo tarvittavat osa-alueet teoriasta, metodologiasta ja empiriasta. Nyt pitää vielä kasata vähän "lihaa luiden ympärille", terävöittää teoreettista viitekehitystä, syventää analyysia ja niin edelleen. Gradun palauttamisella ei onneksi ole hirmuinen kiire, valmistuminen häämöttää joka tapauksessa aikaisintaan ensi keväänä. Olen muutenkin ajatellut, että jatkan opiskelijaelämää vielä ensi syksynkin suorittamalla silloin muutamia kielten kursseja. Koska suoritin kaikki pakolliset kielten kurssit heti opintojen alkuvaiheessa, on kielten opiskelu jäänyt viime vuosina vaihto-opiskeluja lukuun ottamatta vähän vähemmälle.
Huononkin päivän, erityisesti kylmän sellaisen, melkovarma pelastaja on liikuntahetki. Olen opetellut nollaamaan ajatuksia liikunnan avulla. Lenkkipolulla on toki hyvä pyöritellä päivän polttavia asioita, mutta vielä parempaa on, jos pystyy hetkeksi unohtamaan ympäröivän maailman ongelmat ja epäkohdat kokonaan. Minulla se onnistuu parhaiten sopivaa keskittymistä vaativilla jooga-, tai tanssitunnilla. Tänään pilaan ensin päiväni laskentatoimen tenttiin lukemisella, sitten pelastan sen sopivalla annoksella aivojennollausliikuntaa.
No, sekin päivä onneksi päättyi ihan mukavasti ja huonon päivän jälkeen on ollut useampi hyväkin päivä. Erinomainen uutinen on, että pienten hallintokuntien ennaltaehkäisevään työhön aktiivisesti ajamani lisämääräraha näyttäisi olevan tulossa. Jos ja kun niin käy, on monta huonoa päivää pelastettu! Pitkällä tähtäimellä tällainen lisämääräraha ei toki ratkaise "vapaa-aikalautakuntien" surkeaa budjettikehitystä, mutta ainakin se on erittäin tervetullut linjaus näiden toimintojen tärkeydestä.Turhautumisen aste kevenee huomattavasti, kun paasaaminen ja huoli kuullaan, ja otetaan vakavasti. Varsinaisia päätöksiä tehdään sitten budjettivaltuustossa 30. päivä.
Huonoja ja hyviä päiviä on rytmittänyt myös hajanainen graduni kirjoittaminen. Kaikesta huolimatta kirjoitusprojekti etenee ja kasassa on tällä hetkellä noin 50 sivuinen tutkielma, joka sisältää jo tarvittavat osa-alueet teoriasta, metodologiasta ja empiriasta. Nyt pitää vielä kasata vähän "lihaa luiden ympärille", terävöittää teoreettista viitekehitystä, syventää analyysia ja niin edelleen. Gradun palauttamisella ei onneksi ole hirmuinen kiire, valmistuminen häämöttää joka tapauksessa aikaisintaan ensi keväänä. Olen muutenkin ajatellut, että jatkan opiskelijaelämää vielä ensi syksynkin suorittamalla silloin muutamia kielten kursseja. Koska suoritin kaikki pakolliset kielten kurssit heti opintojen alkuvaiheessa, on kielten opiskelu jäänyt viime vuosina vaihto-opiskeluja lukuun ottamatta vähän vähemmälle.
Huononkin päivän, erityisesti kylmän sellaisen, melkovarma pelastaja on liikuntahetki. Olen opetellut nollaamaan ajatuksia liikunnan avulla. Lenkkipolulla on toki hyvä pyöritellä päivän polttavia asioita, mutta vielä parempaa on, jos pystyy hetkeksi unohtamaan ympäröivän maailman ongelmat ja epäkohdat kokonaan. Minulla se onnistuu parhaiten sopivaa keskittymistä vaativilla jooga-, tai tanssitunnilla. Tänään pilaan ensin päiväni laskentatoimen tenttiin lukemisella, sitten pelastan sen sopivalla annoksella aivojennollausliikuntaa.
FC TPS ja Paavo Nurmi
Viimeisten kahden kuukauden aikana on melko paljon ollut esillä FC TPS Turku Oy:n liikuntalautakunnalle esittämä anomus Paavo Nurmen stadionin käytöstä Veikkausliigaotteluihinsa ensi kaudella.
Haluan vielä kertaalleen korostaa asiaan liittyen muutamaa seikkaa. Ensinnäkin, anomus on liikuntalautakunnan näkökulmasta ennen kaikkea vuorojakoperiaatteellinen. Lautakuntahan päättää vuorojakojen yleisistä periaatteista, eikä yleensä siis niinkään ota kantaa yksittäisten vuorojen jakamiseen kaupungissamme. On myös huomioitava, ettei lautakunta ota päätöksessään kantaa niihin seikkoihin, joilla FC TPS on anomustaan perustellut. Toiseksi, ei liene minkäänlaista erimielisyyttä siitä, etteikö Kupittaan stadion olisi kaikkien osapuolten kannalta järkevin ja kestävin vaihtoehto pelata huippujalkapalloa Turussa. Kupittaan aluetta on kehitetty nimenomaan jalkapallon näkökulmasta (ja PN-stadionin aluetta yleisurheilun näkökulmasta). Kolmanneksi koskien Veikkausliigan vaatimuksia: on alusta asti ollut selvää, ettei kaupunki osallistu olosuhteiden parantamiseksi vaadittaviin mahdollisiin investointeihin (liittyen esimerkiksi valaistukseen ja kentän lämmitykseen). FC TPS ei myöskään ole esittänyt tämänkaltaisia toivomuksia. Ja vielä neljänneksi: mikäli FC TPS pelaisi Paavo Nurmella ensi kaudella 13 Veikkausliigaotteluaan, tultaisiin tämä järjestelyt toteuttamaan niin, että pyritään minimoimaan aiheutuvat haitat ja häiriöt yleisurheilulle.
Lautakunta käsitteli asiaa kaikkiaan kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla anomus jäi pöydälle ja toisella kertaa se palautettiin äänestyksen jälkeen valmisteluun. Tiistaisessa kokouksessamme päätös tehtiin ehdotuksen mukaisesti. Koska asia tuntuu kovasti kiinnostava, laitetaan päätös vielä tähän:
Tämä FC TPS:n anomus on ollut esillä julkisuudessa ja minäkin olen saanut asiaa monessa mediassa kommentoida. En linkitä medianäkyvyyttä nyt tällä kertaa erikseen.
Haluan vielä kertaalleen korostaa asiaan liittyen muutamaa seikkaa. Ensinnäkin, anomus on liikuntalautakunnan näkökulmasta ennen kaikkea vuorojakoperiaatteellinen. Lautakuntahan päättää vuorojakojen yleisistä periaatteista, eikä yleensä siis niinkään ota kantaa yksittäisten vuorojen jakamiseen kaupungissamme. On myös huomioitava, ettei lautakunta ota päätöksessään kantaa niihin seikkoihin, joilla FC TPS on anomustaan perustellut. Toiseksi, ei liene minkäänlaista erimielisyyttä siitä, etteikö Kupittaan stadion olisi kaikkien osapuolten kannalta järkevin ja kestävin vaihtoehto pelata huippujalkapalloa Turussa. Kupittaan aluetta on kehitetty nimenomaan jalkapallon näkökulmasta (ja PN-stadionin aluetta yleisurheilun näkökulmasta). Kolmanneksi koskien Veikkausliigan vaatimuksia: on alusta asti ollut selvää, ettei kaupunki osallistu olosuhteiden parantamiseksi vaadittaviin mahdollisiin investointeihin (liittyen esimerkiksi valaistukseen ja kentän lämmitykseen). FC TPS ei myöskään ole esittänyt tämänkaltaisia toivomuksia. Ja vielä neljänneksi: mikäli FC TPS pelaisi Paavo Nurmella ensi kaudella 13 Veikkausliigaotteluaan, tultaisiin tämä järjestelyt toteuttamaan niin, että pyritään minimoimaan aiheutuvat haitat ja häiriöt yleisurheilulle.
Lautakunta käsitteli asiaa kaikkiaan kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla anomus jäi pöydälle ja toisella kertaa se palautettiin äänestyksen jälkeen valmisteluun. Tiistaisessa kokouksessamme päätös tehtiin ehdotuksen mukaisesti. Koska asia tuntuu kovasti kiinnostava, laitetaan päätös vielä tähän:
Liikuntalautakunta päätti, että se ei näe vuorojakoperiaatteisiin liittyvää estettä TPS-jalkapallon kauden 2010 Veikkausliigaottelujen pelaamiselle Paavo Nurmen stadionilla, mikäli valmistelutekstissä annetut reunaehdot täyttyvät. Päätöksen vuorojen myöntämisestä tietyille pelipäiville tekee liikuntapalvelukeskus FC TPS Oy:n erillisestä anomuksesta, mikäli neuvottelut Veritas Stadionin käytöstä eivät johda tulokseen. Lisäksi liikuntalautakunta päätti, että vuoroista tehdään erillinen sopimus, joka tuodaan tiedoksi lautakunnalle ja että asia voidaan panna täytäntöön heti mahdollisista valituksista huolimatta.Päätöksessä viitataan seuraaviin reunaehtoihin, joilla pyritään varmistamaan se, että TPS:n mahdollinen pelaaminen PN-stadionilla aiheuttaisi mahdollisimman vähän harmia yleisurheilulle.
Pöytäkirjan ko. kohta löytyy kokonaisuudessaan täältä.
- Pelattavia otteluita voi olla enintään 13 ja harjoitusvuoroja kentälle ei myönnetä.
- Jalkapallo-ottelut sijoitetaan järkevästi pääkäyttäjäryhmien ehdoilla. Mikäli ottelut ajoittuvat vähintään kansallisen tason yleisurheilukilpailun kanssa samaan ajankohtaan, vuoro myönnetään yleisurheilulle.
- Tapahtumassa pitäydytään sulkemasta kenttää yli 8 tunniksi.
- Tapahtuma ei sulje välikenttää, Karikon lenkkiä, tenniskenttiä tai muita Urheilupuiston yleisiä tiloja.
- Kentän käyttömaksu määräytyy liikuntalautakunnan hyväksymän voimassa olevan hinnaston perusteella.
- Asiasta ei aiheudu liikuntalautakunnalle kustannuksia ja että liigalisenssin vaatimaan valaistukseen, kentän lämmitykseen tai muihin rakennus- ja ehostustöihin liikuntatoimi ei osallistu.
- Vuorot myönnetään vain, mikäli sopua Veritas Stadionin käytöstä ei neuvotteluissa synny.
Tämä FC TPS:n anomus on ollut esillä julkisuudessa ja minäkin olen saanut asiaa monessa mediassa kommentoida. En linkitä medianäkyvyyttä nyt tällä kertaa erikseen.
perjantai 13. marraskuuta 2009
Kolumni tylkkärissä
Vieraskynä-kirjoitukseni Turun Ylioppilaslehdessä löytyy täältä.
Nuoret ja nuorten tulevaisuusajattelu
Poliittista uraa aloitellessani olen saanut tottua olemaan ennen kaikkea nuori. Välillä se tarkoittaa, että täytyy huutaa vähän kovempaa, mutta yleensä kaupunginvaltuuston nuorinkin jäsen otetaan päätöksenteossa vakavasti. Vastakkainasettelua syntyykin lähinnä silloin, kun eri osapuolten ajatusmaailmat eivät syystä tai toisesta kohtaa. Erään eroavaisuuden voisi liittää ikäeroon.
Olen nimittäin talouskeskusteluun osallistuessani huomannut, miten eri-ikäiset ihmiset katsovat asioita erilaisella aikakäsityksellä. Yleensä nuoret edustavat pidemmän aikavälin näkökulmaa: osataan katsoa yli ensi vuoden ja yli vaalikauden. Varmaankin juuri siksi, että tulevaisuus koskettaa meitä enemmän. Me löydämme edestämme ne kymmenien miljoonien velat, jotka nyt päätetään ottaa.
Sen sijaan, että keskitytään pohtimaan miten kasvavat sosiaali- ja terveysmenot saadaan ensi vuonna kustannettua, tulisikin keskustelua laajentaa pidemmälle eteenpäin.
Kun kaikki ymmärrämme, ettei Turun taloutta tasapainoteta hetkessä, pitäisi keskustelun painopisteenkin olla kauempana tulevaisuudessa. Se ei tarkoita sitä, ettei tasapainottamiseen tähtääviä päätöksiä pitäisi tehdä heti. Jo kuntalain alijäämän kattamisvelvoite määrää, että vaikeiden päätösten aika on nyt. Mutta tasapainoon voidaan pyrkiä useammalla tavalla: keinoilla, jotka näkyvät heti, mutteivät ole kovin kestäviä, tai vähän pidemmän tähtäimen keinoilla, joiden säästövaikutukset näkyvät tulevaisuudessa. Esimerkiksi satsaukset ennaltaehkäisevään nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntatyöhön tuottavat moninkertaiset säästöt 5-8 vuoden viiveellä. Siinä olisi jo sitä tulevaisuusnäkökulmaa.
Tulevaisuussuuntautuneella otteella päätöksentekoa katsoo myös 30 000 turkulaisen opiskelijan joukko. Ryhmä 30 000 julkaisi ennen vaaleja kunnallispoliittisen ohjelman, jossa tartutaan tärkeisiin asioihin nimenomaan pidemmän tähtäimen näkökulmasta.
Esimerkiksi liikennejärjestelyjen kestävä kehittäminen ja nuorten työllistymisen tukeminen vaativat kaupungilta pieniä satsauksia, mutta maksavat itsensä takaisin tulevaisuudessa. Aktiivinen ryhmä 30 000 on tuonut opiskelijoiden näkökulmaa ohjelman muodossa ansiokkaasti esiin, mutta päätöksentekoon täytyy vaikuttaa myös suoraan. Sen olen jo ehtinyt oppia, että hyvät ohjelmakirjaukset sellaisenaan eivät kehitä yhtään mitään. Kannattaa myös muistaa, että tulevaisuudestamme päättävät sellaiset henkilöt, jotka saavat vaaleissa ääniä. 30 000 opiskelijan äänellä olisi ehkä voinut saada valtuustoon useammankin opiskelijan, tai alta kolmekymppisen.
Onneksi yhteinen näkökulma on kuitenkin mahdollista löytää myös sukupolvien välillä. Toisinaan olen saanut käydä oikeinkin rakentavia tulevaisuuskeskusteluja eri-ikäisten ihmisten kanssa. Pian nähdään jääkö ”tulevaisuuden Turku” -ajattelu vain hienoiksi strategisiksi ohjelmakirjauksiksi.
Saara-Sofia Sutela,
kirjoittaja on Turun kaupunginvaltuutettu ja liikuntalautakunnan puheenjohtaja (kok).
14/09, Vieraskynä
maanantai 9. marraskuuta 2009
Hyvinvointipolitiikka-koulutus
Hyvä ystävä,
Tervetuloa keskiviikkona 11.11. Kokoomuksen Turun Aluejärjestön hyvinvointiseminaariin. Tilaisuudessa käsitellään ennaltaehkäisevää hyvinvointipolitiikkaa. Tilaisuus alkaa klo 18.
Piiritoimiston alakerrassa aihepiiristä alustaa kasvatuksen teologi Heikki Arikka Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän Kasvatusasiain keskuksesta. Turun kaupungin näkökulman aiheeseen tuovat liikuntalautakunnan puheenjohtaja Saara-Sofia Sutela ja nuorisolautakunnan puheenjohtaja Maija Niskala.
Kahvitarjoilu.
Kokoomuksen Turun Aluejärjestö
Varsinais-Suomen Kokoomuksen piiritoimisto, Uudenmaankatu 19 A
Tervetuloa keskiviikkona 11.11. Kokoomuksen Turun Aluejärjestön hyvinvointiseminaariin. Tilaisuudessa käsitellään ennaltaehkäisevää hyvinvointipolitiikkaa. Tilaisuus alkaa klo 18.
Piiritoimiston alakerrassa aihepiiristä alustaa kasvatuksen teologi Heikki Arikka Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän Kasvatusasiain keskuksesta. Turun kaupungin näkökulman aiheeseen tuovat liikuntalautakunnan puheenjohtaja Saara-Sofia Sutela ja nuorisolautakunnan puheenjohtaja Maija Niskala.
Kahvitarjoilu.
Kokoomuksen Turun Aluejärjestö
Varsinais-Suomen Kokoomuksen piiritoimisto, Uudenmaankatu 19 A
torstai 5. marraskuuta 2009
Ajantajusta, vuodenajoista ja lumisateesta
Viime hetken tekijä kun kerran olen, sain talvirenkaat vaihdetuksi juuri sopivasti kun säätiedotus lupasi huomiseksi jopa lumisadetta! Lunta soisi kyllä vähän tulevankin, vaikka sitten ihan hetkeksikin vain. Ulkona kun on niin pimeää ja mustaa, lumi toisi edes vähän valoa. Ja fiilistä talvesta.
Elän oikeastaan vain kahta vuodenaikaa: kesää ja talvea. Jo varhain keväällä alan puhumaan alkukesästä ja loppukesä kestääkin mielestäni melkeinpä siihen asti, että on kaivettava talvivaatteet kellarista. Pidän kyllä välivuodenajoistakin, mutta en oikein osaa suhtautua niihin samalla tavalla. Talvella odotan kesän purjehdussäitä ja kesällä suunnittelen tulevan talven hiihtoreissuja. Lumentuloon suhtaudun samalla lapsenomaisella innokkuudella kuin kummityttöni, joiden kanssa käymme yhdessä laskemassa pulkkamäkeä. (Hyvää hyötyliikuntaa muuten!)
Seuratoiminnan ja opiskelujen osalta sen sijaan ajantajuni mieltää vuoden kulun täysin kevätkauteen ja syyskauteen. Järjestötoiminnan ja opiskelun näkövinkkelistä kesä ja talvi ovatkin ne välivuodenajat: jonkinlainen taukotila, jolloin ei tapahdu juurikaan mitään. En suunnittele vuottani; esimerkiksi kokousrytmiä suinkaan kvartaaleihin, vaan kevät- ja syyslukukausiin. Keväällä toimintakertomus ja tilinpäätös, syksyllä toimintasuunnitelma ja talousarvio. Ja niin edelleen. Asiaa monimutkaistavat vielä erilaiset sääntökäytännöt. Seurassamme ollaan nyt organisaatiomuutoksen myötä siirtymässä kevät- ja syyskokouskäytännöstä yhden vuosikokouksen käytäntöön, jolloin kaikki sääntömääräiset asiat käsitellään yhdellä kertaa.
Valmentajana katson ajankulua vieläkin eri suunnasta. Kun voimistelutoiminnassa vuosi jaetaan kausiin ajattelen peruskuntokautta, lajiharjoittelukautta, kilpailuihin valmistavaa kautta, kisakautta jne. Suunnittelua ja toimintaa rytmittävät harjoitusajat ja kilpailukalenteri. (Joukkuevoimistelussa tosin jaotellaan kilpailut vielä kevään ja syksyn mukaan: keväällä kilpaillaan vapaaohjelmilla ja syksyllä välineellä.)
Ja vaikka opiskelijana tulee suunniteltua opintoja lukukausien ja vuoden neljän periodin mukaisesti, ei opintopisteitä yleensä ropise kovin tasaisesti. Opintojen etenemistä rytmittävät kurssitarjonta ja kurssien sisäiset deadlinet. Periodin loppu on aina helvetillistä kiirettä. Äkkiä kasaan kolme esseetä, kaksi raporttia ja ryhmätyö. Yleensä viimeisenä iltana, vaikka kuinka ennakoisi ja suunnittelisi. Missä onkaan ajantajuni silloin, kun taas kerran havahdun tenttiä edeltävänä päivänä metsästämään määriteltyä kirjallisuutta ja artikkelikokoelmia? Ja gradua kirjoittaessa se ajantaju vasta katoaakin. Paitsi että hinkkaan huomaamattani jotain otsikon muotoilua puolisen tuntia, havahduin järjestelmällisestä aikataulutuksesta huolimatta siihen, että ensimmäinen deadline on viikon päästä enkä ole päässyt analysoinnissa vielä alkuun. (Onneksi on viime tinka.)
No niin, ja kaikki tämä vain selittääkseni, lähinnä kai itselleni, miksi myöhästyin tänään aamun joogatunnilta ja miksi todennäköisesti joudun taas huomenna kiirehtimään aamuiseen tapaamiseen ja sieltä luennoille. Ajantajuni on mennyt sekaisin vuodenajoista. Ja huomenna sataa lunta.
Tässä hymyillään laskettelureissulla ja on talvi vuonna 2006 tai 2007.
Tässä nautitaan purjehduskeleistä vuonna 2005. Olisikohan alku- vai loppukesä?
Elän oikeastaan vain kahta vuodenaikaa: kesää ja talvea. Jo varhain keväällä alan puhumaan alkukesästä ja loppukesä kestääkin mielestäni melkeinpä siihen asti, että on kaivettava talvivaatteet kellarista. Pidän kyllä välivuodenajoistakin, mutta en oikein osaa suhtautua niihin samalla tavalla. Talvella odotan kesän purjehdussäitä ja kesällä suunnittelen tulevan talven hiihtoreissuja. Lumentuloon suhtaudun samalla lapsenomaisella innokkuudella kuin kummityttöni, joiden kanssa käymme yhdessä laskemassa pulkkamäkeä. (Hyvää hyötyliikuntaa muuten!)
Seuratoiminnan ja opiskelujen osalta sen sijaan ajantajuni mieltää vuoden kulun täysin kevätkauteen ja syyskauteen. Järjestötoiminnan ja opiskelun näkövinkkelistä kesä ja talvi ovatkin ne välivuodenajat: jonkinlainen taukotila, jolloin ei tapahdu juurikaan mitään. En suunnittele vuottani; esimerkiksi kokousrytmiä suinkaan kvartaaleihin, vaan kevät- ja syyslukukausiin. Keväällä toimintakertomus ja tilinpäätös, syksyllä toimintasuunnitelma ja talousarvio. Ja niin edelleen. Asiaa monimutkaistavat vielä erilaiset sääntökäytännöt. Seurassamme ollaan nyt organisaatiomuutoksen myötä siirtymässä kevät- ja syyskokouskäytännöstä yhden vuosikokouksen käytäntöön, jolloin kaikki sääntömääräiset asiat käsitellään yhdellä kertaa.
Valmentajana katson ajankulua vieläkin eri suunnasta. Kun voimistelutoiminnassa vuosi jaetaan kausiin ajattelen peruskuntokautta, lajiharjoittelukautta, kilpailuihin valmistavaa kautta, kisakautta jne. Suunnittelua ja toimintaa rytmittävät harjoitusajat ja kilpailukalenteri. (Joukkuevoimistelussa tosin jaotellaan kilpailut vielä kevään ja syksyn mukaan: keväällä kilpaillaan vapaaohjelmilla ja syksyllä välineellä.)
Ja vaikka opiskelijana tulee suunniteltua opintoja lukukausien ja vuoden neljän periodin mukaisesti, ei opintopisteitä yleensä ropise kovin tasaisesti. Opintojen etenemistä rytmittävät kurssitarjonta ja kurssien sisäiset deadlinet. Periodin loppu on aina helvetillistä kiirettä. Äkkiä kasaan kolme esseetä, kaksi raporttia ja ryhmätyö. Yleensä viimeisenä iltana, vaikka kuinka ennakoisi ja suunnittelisi. Missä onkaan ajantajuni silloin, kun taas kerran havahdun tenttiä edeltävänä päivänä metsästämään määriteltyä kirjallisuutta ja artikkelikokoelmia? Ja gradua kirjoittaessa se ajantaju vasta katoaakin. Paitsi että hinkkaan huomaamattani jotain otsikon muotoilua puolisen tuntia, havahduin järjestelmällisestä aikataulutuksesta huolimatta siihen, että ensimmäinen deadline on viikon päästä enkä ole päässyt analysoinnissa vielä alkuun. (Onneksi on viime tinka.)
No niin, ja kaikki tämä vain selittääkseni, lähinnä kai itselleni, miksi myöhästyin tänään aamun joogatunnilta ja miksi todennäköisesti joudun taas huomenna kiirehtimään aamuiseen tapaamiseen ja sieltä luennoille. Ajantajuni on mennyt sekaisin vuodenajoista. Ja huomenna sataa lunta.
Tässä hymyillään laskettelureissulla ja on talvi vuonna 2006 tai 2007.
tiistai 3. marraskuuta 2009
Puhetta ennaltaehkäisyn puolesta
Ensi vuoden talousarvion ja vuosien 2010-2012 taloussuunnitelman käsittely valtuustossa lähenee ja siksipä olenkin puolustanut ennaltaehkäisyn asiaa viimeaikoina vähän kaikilla mahdollisilla foorumeilla. Aiheeseen liittyvä julkilausuma löytyykin jo täältä päiväkirjasta ja eilen pidin hyvin samansisältöisen puheenvuoron valtuustossa.
Eilisessä valtuustossa budjettiesitys oli ainoastaan informaatiotasolla, eli kokoukseen ei vielä liittynyt päätöksentekoa asiasta. Koska tarkoitus oli lähinnä esittää kysymyksiä kaupunginjohtajan esityksestä, rajasi puheenjohtaja puheenvuorojen pituuden kahteen minuuttiin. Kovinkaan syviä pohdintoja ei siinä kohtaa ollut siis mahdollista esittää, eikä niiden paikka kyseisessä kokouksessa varmasti olisi ollutkaan.
Mitään varsinaista puhetta en siis tällä kertaa ollut kirjoittanut, mutta esitin asiani muutaman ranskalaisen viivan tukemana. Toin esille tutut tärkeät pointtini koskien liikunta-, nuoriso- ja kulttuuritoimien budjettikehitystä:
Eilisessä valtuustossa budjettiesitys oli ainoastaan informaatiotasolla, eli kokoukseen ei vielä liittynyt päätöksentekoa asiasta. Koska tarkoitus oli lähinnä esittää kysymyksiä kaupunginjohtajan esityksestä, rajasi puheenjohtaja puheenvuorojen pituuden kahteen minuuttiin. Kovinkaan syviä pohdintoja ei siinä kohtaa ollut siis mahdollista esittää, eikä niiden paikka kyseisessä kokouksessa varmasti olisi ollutkaan.
Mitään varsinaista puhetta en siis tällä kertaa ollut kirjoittanut, mutta esitin asiani muutaman ranskalaisen viivan tukemana. Toin esille tutut tärkeät pointtini koskien liikunta-, nuoriso- ja kulttuuritoimien budjettikehitystä:
- Talouden tasapainottaminen vaatii kykä katsoa asioita pidemmällä näkökulmalla, eli kuluvan valtuustokauden yli.
- Tilanne on tällä hetkellä se, että sosiaali- ja terveysmenot muodostavat jo nyt yli puolet kokonaisbudjetista ja kasvun on arvioitu jatkuvan voimakkaana (arvion mukaan tätä menoa sote-menot muodostavat jopa 73% budjetista vuonna 2020!).
- Samaan aikaan pienten ennaltaehkäisevien hallintokuntien budjetit ovat saaneet tyytyä nollakasvuun, tai liikuntatoimen osalta jopa negatiiviseen kasvuun.
- Ryhmien välisessä sopimuksessa ja kaupungin toimintaa ohjaavissa hyvinvointiohjelmissa korostetut kauniit puheet ennaltaehkäisyn merkityksestä eivät siis näy missään. Pikemminkin päinvastoin: jo ennestään pienistä budjeteista ollaan nyt jälleen leikkaamassa.
- Vähintäänkin olisi kohtuullista, että ko. hallintokunnat saisivat itse päättää mistä annetut säästöt ovat löydettävissä sen sijaan, että leikkaukset ohjataan suoraan esim. avustustoimintaan.
- Liikunta-, nuoriso- ja kulttuuritoimien leikkaukset ovat kaupungin mittakaavassa pieniä summia. Kyse on kymmenistä-, tai sadoista tuhansista. Yhteensä puhutaan maksimissaan puolesta miljoonasta eurosta. (Varsin marginaalinen summa siihen nähden, että kaupunki joutuu jo nyt ottamaan kymmeniä miljoonia euroja lisää velkaa pelkästään ensi vuonna.)
- Kyseessä on siis pienet summat, jotka kuitenkin heikentävät ennaltaehkäiseviä palveluita merkittävästi. Sellaisia palveluita, jotka tuottaisivat moninkertaiset säästöt muutaman vuoden viiveellä!!
- Jos katsotaan edes vähän pidemmällä tähtäimellä, ei siis pitäisi säästää pienten hallintokuntien budjeteista. Kaupungille on edullisempaa suunnata resursseja niihin nyt, kuin maksaa leikkauksista aiheutuvia kustannuksia myöhemmin. (Kuten edelleen maksetaan 90-luvun laman vastaavista virheistä.)
- Pienten hallintokuntien budjetit ovat viimeisten vuosien aikana pitäneet aina ja niiden toiminta on jo nyt äärimmäisen kustannustehokasta. Ennaltaehkäisevistä toimista säästäminen ei ole sitä kauaskantoista talouden tasapainottamista, johon meidän pitäisi nyt yhdessä tähdätä.
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
Nuoret komeetat
Tämän päivän Turun Sanomissa (TS 1.11) on koko sivun juttu nuorista kuntapäättäjistä. Hienoa, että alueemme nuoria luottamushenkilöitä nostetaan esille! Haastateltavina ovat nuorisolautakunnan pj., kokoomuksen Maija Niskala, sekä SDP:n V-S piirin järjestösihteeri Pasi Ahola. Neljä alle 30-vuotiasta Turun kaupunginvaltuutettua on mainuttu sivupalkissa: allekirjoittanut Saara-Sofia Sutela (kok), Katriina Kerttula (kok), Mikaela Sundqvist (vihr) ja Johannes Yrttiaho (vas).
Aivan mainossa jutussa tuodaan nuoria yhdistävinä asioina esille esimerkiksi huoli ympäristöasioista ja kyky katsoa päätöksiä pidemmällä tähtäimellä. Nämä asiat nousevatkin kaikkein selvimmin esille eri-ikäisten valtuutettujen näkemyseroissa. Nuori poliitikko saa joka paikassa tapella siitä, että päätöksenteossa uskallettaisiin katsoa edes vähän pidemmälle kuin kuluvalle vaalikaudelle! (Kuten itse saan jatkuvasti puolustella ennaltaehkäisyn tärkeyttä juurikin talouden tasapainottamisen välineenä tulevaisuudessa...huoh.) Juuri siksi nuoria tulisikin saada lisää mukaan päätöksentekoon! Kun ihmetellään, miksi yli 30 000 opiskelijan kaupungista valtuustoon valikoituu vain neljä alle kolmekymppistä, ei syytä oikein voi hakea mistään muualta kuin nuorten äänestysaktiivisuudesta. Valtuustoon pääsevät ne, jotka saavat taakseen suurimman luottamuksen äänestäjiltä.
Poliittiseen päätöksentekoon pääsee kuitenkin mukaan ylipäänsä aktiivisella toiminnalla. Usean jutussa mainitun nuoren kuntapäättäjän kohdalla valtuustopaikka ei auennut, mutta aktiivinen toiminta ja asioihin tarttuminen ovat avanneet ovia tärkeille paikoille. Ja juuri niinhän sen pitääkin mennä!
"Yhdenkään valtuustopuolueen kunnallisjärjestöä ei johda alle 30-vuotias", TS:n jutussa vielä mainitaan. Se pitää paikkansa, mutta sen verran tähän nyt lisäisin, että nuoret ovat kyllä ainakin Kokoomuksen Turun Aluejärjestön hallituksessa ihan mukavasti esillä. Vaikka järjestön puheenjohtajaa ei voida nuoreksi laskea niin varapuheenjohtajan kyllä jo voi: kuluvalla kaudella varapuheenjohtajana toimin nimittäin minä! Lisäkseni hallituksessa on vaikuttanut kolme alta kolmekymppistä ja nuorten määrä pysyy (osin mandaattipaikkojen ansiosta) samana myös syyskokouksessa valitun uuden hallituksen kokoonpanossa. Huomionarvoista voisi olla myös se, että Turun Kokoomuksen poliittinen sihteeri on 26-vuotias Joonas Kallio.

TS:n jutun toisessa puolessa toivotaan nuoria komeettoja maakunnan taivaalle ja heitellään nimiä Varsinais-Suomen vaalipiirin nuorista poliittisista lupauksista. Nuoria kyllä todellakin tarvittaisiin laskemaan alueemme kansanedustajien keski-ikää. Kymmenen alueemme nuorta vaikuttajaa koristaa jutun kuvitusta tähti pään takana, minä yhtenä komeettana keskellä. (Tiedoksi siltä varalta, että joku ei tunnistanut minua kuvasta tuimassa ilmeessä, hiukset tiukalla ponnarilla ja silmälasit päässä...:))
Kun Turun Sanomat kerran aloitti nimien heittelyn, niin ajattelin listata jutussa mainitut "kollegat" tähän, jos joku ei vaikka paperiversiota ole nähnyt (verkkoversiosta en juttua löytänyt). Listasin myös nykyiset luottamuspaikat, iät, sekä äänimäärät viime kunnallisvaaleissa sikäli kun tiedän, jutussa oli mainittu, tai oli kohtuullisen helposti löydettävissä.
KOKOOMUS
Saara-Sofia Sutela, 23v., Turku, kaupunginvaltuutettu, liikuntalautakunnan pj., Kokoomuksen Turun Aluejärjestö vpj., ääniä kunnallisvaaleissa 2008: 534
Katriina Kerttula, 24, Turku, valtuutettu, ymp.- ja kaavoituslautakunnan jäsen, ääniä: 331
Maija Niskala, 24, Turku, nuorisolautakunnan pj., 223
Tuomas Viljamaa, 24, Turku, V-S Kokoomusnuorten pj, 170
Matti Rantanen, Naantali, kaupunginhallituksen jäsen, 222
Annika Viitanen, 23, Salo, valtuutettu, 177
VIHREÄT
Mikaela Sundqvist, 26, Turku, valtuutettu, ymp.- ja kaavoitusltk jäsen, 335
Sini Terävä, 25, Turku, liikuntalautakunnan jäsen, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden toinen pj., 239
Ville-Veikko Mastomäki, 25, Turku, ymp.- ja kaavoitusltk jäsen, 244
Saara Ilvessalo, 20, Turku, Turun Vihreät nuoret pj., 200
Katja Sauvola, 27, Turku, TYY:n pääsihteeri, 190
Samuli Lintula, 29, Turku, kh:n varajäsen, 134
Aleksi Laine, 25, Turku, 144
Aapo Rantanen, 29, Turku, nuorisolautakunnan jäsen, 128
Emma Kolu, Turku, 86
SDP
Ahmed Al Chibib, 24, Turku, nuorisolautakunnan vpj., 200
Toni Eklund, 26, Turku, joukkoliikenneltk jäsen, 134
Pasi Ahola, 28, Turku, kh:n varajäsen, SDP:n V-S piirin järjestösihteeri, 76
Juuso Alatalo, Mynämäki, V-S Demarinuoret pj., 54
KESKUSTA
Matias Ollila, 26, Turku, V-S Keskustanuorten pj., maakuntahallituksen jäsen, 76
Annika Saarikko, 25, Turku (ei ehdolla kunnallisvaaleissa 2008)
VASEMMISTOLIITTO
Johannes Yrttiaho, 28, Turku, valtuutettu, opetusltk jäsen, tarkastusltk jäsen, 436
Li Andersson, 22, Turku, kulttuuriltk jäsen, 175
Elias Laitinen, Turku (ei ehdolla kunnallisvaaleissa 2008)
Terhi Vesterinen, Naantali, valtuutettu, 103
Sanna Lovén, Uusikaupunki, valtuutettu, 83
RKP
Anniina Pirttimaa, 25, Turku, kh:n varajäsen, 201
PS
Heikki Tamminen, 27, Salo, Perussuomalaiset Nuoret toiminnanjoht., V-S Perussuomalaiset nuoret pj., (ei ehdolla kunnallisvaaleissa 2008)
Lea Vainiotalo, Laitila, valtuutettu, 65
Pahoittelen jo etukäteen mahdollisia virheitä listauksen tiedoissa. Korjauksista tai lisäyksistä voi ilmoittaa esim. kommenttilaatikossa tai sähköpostilla saarasofia@saarasofia.fi.
EDIT. Varsinainen juttu löytyykin verkosta täällä.
Poliittiseen päätöksentekoon pääsee kuitenkin mukaan ylipäänsä aktiivisella toiminnalla. Usean jutussa mainitun nuoren kuntapäättäjän kohdalla valtuustopaikka ei auennut, mutta aktiivinen toiminta ja asioihin tarttuminen ovat avanneet ovia tärkeille paikoille. Ja juuri niinhän sen pitääkin mennä!
"Yhdenkään valtuustopuolueen kunnallisjärjestöä ei johda alle 30-vuotias", TS:n jutussa vielä mainitaan. Se pitää paikkansa, mutta sen verran tähän nyt lisäisin, että nuoret ovat kyllä ainakin Kokoomuksen Turun Aluejärjestön hallituksessa ihan mukavasti esillä. Vaikka järjestön puheenjohtajaa ei voida nuoreksi laskea niin varapuheenjohtajan kyllä jo voi: kuluvalla kaudella varapuheenjohtajana toimin nimittäin minä! Lisäkseni hallituksessa on vaikuttanut kolme alta kolmekymppistä ja nuorten määrä pysyy (osin mandaattipaikkojen ansiosta) samana myös syyskokouksessa valitun uuden hallituksen kokoonpanossa. Huomionarvoista voisi olla myös se, että Turun Kokoomuksen poliittinen sihteeri on 26-vuotias Joonas Kallio.
TS:n jutun toisessa puolessa toivotaan nuoria komeettoja maakunnan taivaalle ja heitellään nimiä Varsinais-Suomen vaalipiirin nuorista poliittisista lupauksista. Nuoria kyllä todellakin tarvittaisiin laskemaan alueemme kansanedustajien keski-ikää. Kymmenen alueemme nuorta vaikuttajaa koristaa jutun kuvitusta tähti pään takana, minä yhtenä komeettana keskellä. (Tiedoksi siltä varalta, että joku ei tunnistanut minua kuvasta tuimassa ilmeessä, hiukset tiukalla ponnarilla ja silmälasit päässä...:))
Kun Turun Sanomat kerran aloitti nimien heittelyn, niin ajattelin listata jutussa mainitut "kollegat" tähän, jos joku ei vaikka paperiversiota ole nähnyt (verkkoversiosta en juttua löytänyt). Listasin myös nykyiset luottamuspaikat, iät, sekä äänimäärät viime kunnallisvaaleissa sikäli kun tiedän, jutussa oli mainittu, tai oli kohtuullisen helposti löydettävissä.
KOKOOMUS
Saara-Sofia Sutela, 23v., Turku, kaupunginvaltuutettu, liikuntalautakunnan pj., Kokoomuksen Turun Aluejärjestö vpj., ääniä kunnallisvaaleissa 2008: 534
Katriina Kerttula, 24, Turku, valtuutettu, ymp.- ja kaavoituslautakunnan jäsen, ääniä: 331
Maija Niskala, 24, Turku, nuorisolautakunnan pj., 223
Tuomas Viljamaa, 24, Turku, V-S Kokoomusnuorten pj, 170
Matti Rantanen, Naantali, kaupunginhallituksen jäsen, 222
Annika Viitanen, 23, Salo, valtuutettu, 177
VIHREÄT
Mikaela Sundqvist, 26, Turku, valtuutettu, ymp.- ja kaavoitusltk jäsen, 335
Sini Terävä, 25, Turku, liikuntalautakunnan jäsen, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden toinen pj., 239
Ville-Veikko Mastomäki, 25, Turku, ymp.- ja kaavoitusltk jäsen, 244
Saara Ilvessalo, 20, Turku, Turun Vihreät nuoret pj., 200
Katja Sauvola, 27, Turku, TYY:n pääsihteeri, 190
Samuli Lintula, 29, Turku, kh:n varajäsen, 134
Aleksi Laine, 25, Turku, 144
Aapo Rantanen, 29, Turku, nuorisolautakunnan jäsen, 128
Emma Kolu, Turku, 86
SDP
Ahmed Al Chibib, 24, Turku, nuorisolautakunnan vpj., 200
Toni Eklund, 26, Turku, joukkoliikenneltk jäsen, 134
Pasi Ahola, 28, Turku, kh:n varajäsen, SDP:n V-S piirin järjestösihteeri, 76
Juuso Alatalo, Mynämäki, V-S Demarinuoret pj., 54
KESKUSTA
Matias Ollila, 26, Turku, V-S Keskustanuorten pj., maakuntahallituksen jäsen, 76
Annika Saarikko, 25, Turku (ei ehdolla kunnallisvaaleissa 2008)
VASEMMISTOLIITTO
Johannes Yrttiaho, 28, Turku, valtuutettu, opetusltk jäsen, tarkastusltk jäsen, 436
Li Andersson, 22, Turku, kulttuuriltk jäsen, 175
Elias Laitinen, Turku (ei ehdolla kunnallisvaaleissa 2008)
Terhi Vesterinen, Naantali, valtuutettu, 103
Sanna Lovén, Uusikaupunki, valtuutettu, 83
RKP
Anniina Pirttimaa, 25, Turku, kh:n varajäsen, 201
PS
Heikki Tamminen, 27, Salo, Perussuomalaiset Nuoret toiminnanjoht., V-S Perussuomalaiset nuoret pj., (ei ehdolla kunnallisvaaleissa 2008)
Lea Vainiotalo, Laitila, valtuutettu, 65
Pahoittelen jo etukäteen mahdollisia virheitä listauksen tiedoissa. Korjauksista tai lisäyksistä voi ilmoittaa esim. kommenttilaatikossa tai sähköpostilla saarasofia@saarasofia.fi.
EDIT. Varsinainen juttu löytyykin verkosta täällä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)