Pimeys ja harmaus, tai mikä lieneekään, pistää väsyttämään ja viimeaikojen kiireissä on unelle ollut tarvetta. Terveenä onneksi olen (kopkop) pysynyt. Parina aamuna kuitenkin nukuin pommiin, kun en enää herännyt edes kännykkäni ärsyttävimpään kilikolin-herätysräminään. Yhtenä aamuna heräsin puhelimen soittoon, kun puhelimen toisessa päässä radiotoimittaja pyysi osallistumaan suoraan lähetykseen. Eräänä toisena aamuna heräsin "missä sä oot, ootko tulossa?"- puheluun vartin sen jälkeen kun minun olisi jo pitänyt istua palaverissa. Silloin hyppäsin talvisaappaisiin ja rynnistin ulko-ovesta sellaisella vauhdilla, että sisäpuolelle jäivät niin koti-, kuin auton avaimet. Myöhemmin samana päivänä myöhästyin vielä junastakin ja jouduin ajamaan syysräntäsateessa Helsinkiin, sen sijaan että olisin voinut mukavasti junamatkalla valmistautua seminaariin, tai käyttää kaksituntisen matkan jotenkin muuten järkevästi.
No, sekin päivä onneksi päättyi ihan mukavasti ja huonon päivän jälkeen on ollut useampi hyväkin päivä. Erinomainen uutinen on, että pienten hallintokuntien ennaltaehkäisevään työhön aktiivisesti ajamani lisämääräraha näyttäisi olevan tulossa. Jos ja kun niin käy, on monta huonoa päivää pelastettu! Pitkällä tähtäimellä tällainen lisämääräraha ei toki ratkaise "vapaa-aikalautakuntien" surkeaa budjettikehitystä, mutta ainakin se on erittäin tervetullut linjaus näiden toimintojen tärkeydestä.Turhautumisen aste kevenee huomattavasti, kun paasaaminen ja huoli kuullaan, ja otetaan vakavasti. Varsinaisia päätöksiä tehdään sitten budjettivaltuustossa 30. päivä.
Huonoja ja hyviä päiviä on rytmittänyt myös hajanainen graduni kirjoittaminen. Kaikesta huolimatta kirjoitusprojekti etenee ja kasassa on tällä hetkellä noin 50 sivuinen tutkielma, joka sisältää jo tarvittavat osa-alueet teoriasta, metodologiasta ja empiriasta. Nyt pitää vielä kasata vähän "lihaa luiden ympärille", terävöittää teoreettista viitekehitystä, syventää analyysia ja niin edelleen. Gradun palauttamisella ei onneksi ole hirmuinen kiire, valmistuminen häämöttää joka tapauksessa aikaisintaan ensi keväänä. Olen muutenkin ajatellut, että jatkan opiskelijaelämää vielä ensi syksynkin suorittamalla silloin muutamia kielten kursseja. Koska suoritin kaikki pakolliset kielten kurssit heti opintojen alkuvaiheessa, on kielten opiskelu jäänyt viime vuosina vaihto-opiskeluja lukuun ottamatta vähän vähemmälle.
Huononkin päivän, erityisesti kylmän sellaisen, melkovarma pelastaja on liikuntahetki. Olen opetellut nollaamaan ajatuksia liikunnan avulla. Lenkkipolulla on toki hyvä pyöritellä päivän polttavia asioita, mutta vielä parempaa on, jos pystyy hetkeksi unohtamaan ympäröivän maailman ongelmat ja epäkohdat kokonaan. Minulla se onnistuu parhaiten sopivaa keskittymistä vaativilla jooga-, tai tanssitunnilla. Tänään pilaan ensin päiväni laskentatoimen tenttiin lukemisella, sitten pelastan sen sopivalla annoksella aivojennollausliikuntaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti