Tänään kävin valmennettavieni kanssa seuramme toimistolla ja salissa. Vastassa oli melko lohduton näky. Aikaisemmin päivällä jo kuulin, että kiinteistöön oli murtauduttu, sorkkaraudalla väkivaltaisesti. Perinteisesti siis.
Mitään ei oltu viety, sillä kyseisessä huoneistossa ei ole mitään viemisen arvoista. Turun Riento ry on yleishyödyllinen urheiluseura, jonka kerhotilassa ei säilytetä mitään arvokasta. Käteistä rahaliikennettä ei ole nimeksikään, eikä tiloissa ole edes tietokonetta. Jonkin kaapin perukoilta löytynyt ikivanha videokamera ei ollut voroille kelvannut.
Vaikka mitään ei oltu viety, oltiin paikka sotkettu melkoiseen kuntoon. Jokainen kaappi oli avattu, vähemmän tai enemmän väkivaltaisesti, ja kaikki sisältö levitetty pitkin lattioita. Keittiössä kuulemma roskapussien sisällötkin levitetty tasoille.
Mitä luuli murtautuja löytävänsä sellaisen kaapin perältä, joka ihan selvästi sisälsi vain ja ainoastaan valmennusohjelmia siististi mapeissaan, kilpailumusiikkeja ja lasten cd-levyjä, vanhoja esiintymisasuja? Ei niin yhtään mitään. Emme ole piilottaneet kisameikkipussukoiden sisälle rahakääröjä, turhaan kaadoitte sisällön pukuhuoneen penkeille.
Taas menee siis ovet vaihtoon, ties monettako kertaa. Ei taida auttaa kuin asentaa hälytysjärjestelmä. Kaikki eivät ilmeisesti vieläkään tunne suomalaisen seuratyön rakennetta. Sen arvo kun ei todellakaan perustu millekään, mikä olisi rahaksi muutettavissa. Vapaaehtoiset seuraihmisemme joutuvat siivoushommiin, vaikka tärkeämpääkin tekemistä olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti