Pidin tänään puheen Kokoomuksen Naisten Liiton edustajakokouksen juhlallisissa avajaisissa. Nämä puheet menneille sukupolville ovat perinteisesti ponnekkaan isänmaallisia. Tässä omani.
Puhe menneille sukupolville, Saara-Sofia Sutela
Kokoomuksen Naisten Liitto
Edustajakokous, 90-vuotisjuhlat
17.10.2009 Naantalin kylpylä
Arvoisa kokousväki, arvoisa juhlaväki,
hyvät naiset,
Antiikin Roomassa sanottiin historian olevan silmien edessä, mutta tulevaisuuden selän takana. Mielestäni se tarkoittaa sitä, että voimme ymmärtää tulevaisuutta ainaostaan menneiden sukupolvien kautta. Minä olen, koska minulla on historia. Siksi on paljon kiitettävää.
Mitä ovat ne menneet sukupolvet, jotka ovat muokanneet minun historiaani? Ketkä ovat sen suvun ja perinnön takana, josta saan olla kiitollinen?
Isäni iso-isä haki vuosisadan alussa oppeja maailmalta, Amerikasta asti. Palasi rakentamaan Suomea, viljelemään maata ja kasvattamaan perhettään, jälkikasvuaan. Toimi myös suojeluskunta-aktiivina. Hänen poikansa, isäni isä, palveli isänmaatamme talvisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassa. Taistelu vammautti hänet loppuiäkseen. Äitini isoäiti menetti sotien aikana veljensä, isänsä ja kaksi tytärtään. Läpi surun auttoi usko, joka antoi voimia kasvattaa ne lapset joita keuhkokuume tai joki eivät vieneet mennessään. Hoidettiin karjaa, kasvatettiin viljaa. Äitini äiti toimi kampaaja-alan yrittäjänä. Aloitti tyhjästä, teki pitkän uran, työllisti samalla muitakin. Kasvatti lapset, hoiti kodin.
Ja omat vanhempani. Isäni, joka teki pitkän uran, toimi kansainvälisesti ja sai olla mukana nostamassa Suomen tärkeintä vientityritystä loistoonsa. Äitini, joka valmistui useammalla tutkinnolla. Kirjoitti gradun samalla kun kasvatti kaksi lasta. Hän jaksaa työssään erityisopettajana edelleen kantaa huolta niistä lapsista, joille on annettu vähemmän.
Näitä äitejä, isejä ja isovanhempia on Suomessa satoja, tuhansia. Miljoonia. Jokainen heistä on tehnyt oman osuutensa, tehnyt parhaansa omalla sarallaan, niiden mahdollisuuksien puitteissa, jotka jokaiselle yhdessä tai erikseen on annettu. Heistä jokainen on rakentanut sitä maata, jolle me nyt rakennamme omaa tulevaisuuttamme. Eikä menneiden sukupolvien roolia sille tulevaisuudelle voi nuori sukupolvi arvottaa. Olen kiitollinen isoisäni ansioista rintamalla, kuten olen kiitollinen hänen panostuksistaan työelämässä ja isänä. Olen ylpeä isoäitini työstä pikku-lottana, kuten olen kiitollinen hänen tavastaan muistaa lapsenlapsiaan villasukilla jouluisin. Olen ylpeä äidistäni, joka opiskeli ja teki kolmea työtä yhtäaikaa, kuten olen kiitollinen siitä, miten hän on lapsuudenkotiimme luonut lämpöä ja tunnelmaa.
Työn arvokkuutta ei voi verrata: onko merkityksellisempää varakkuutta ja hyvinvointia kasvattava liike-elämä, vaiko sen sijaan työ jota tehdään niiden eteen, joille elämä ei anna parhaita eväitä? Tärkeintä onkin mahdollisuuksien tasa-arvo: oikeus kasvaa, kouluttautua, tehdä töitä ja hoivata. Näiden asioiden eteen Kokoomusnaisetkin ovat toimintansa pohjanneet aina vuodesta 1919 asti.
90-vuoden aikana Suomi on muuttunut, menneiden polvien teot ovat maatamme muokanneet. Vuosikymmeniä leimaavat nousut ja laskut, ilot ja surut, ahdinko ja vapauden tunne. Korkeimman siunauksen alla on eri aikoina saatu kiitää eri asioista.
20-luvulla oltiin iloisia ja vallattomia, riemuittiin itsenäisyydestä ja vapaudesta. Aikakausi oli modernismin ja uuden alun.
30-luvulla kärsittiin suuri lama. Oli syytä kiittää ponnistuksista, joiden voimalla taisteltiin yli pulavuosien.
40-50-luku olivat jälleenrakentamisen aikaa. Kiitettiin jälleen sotien loppumisesta. Suomen kansa yhtenäistyi. Kiitettiin sotakorvausten päättymisestä. Järjestettiin olympialaiset.
60-luvulta alkoi rakennemuutos kohti hyvinvointivaltion aikaa. Silloin kiitettiin vaurastumisesta ja kehittymisestä. Maailmalla alkoi myös tasa-arvon aalto.
70-luvulla kansa kiitti kansainvälistymisestä ja vientoteollisuuden ponnistuksista. Silloin tulivat muotiin myös korkeat korkokengät.
80-luvulla maailmalla elettiin kylmän sodan viimeistä vuosikymmentä. Suomessa kiitettiin nousukaudesta, hyvinvoinnista ja elektroniikan kehityksestä.
90-luvulla kiitettiin selviytymisestä pankkikriisistä ja lamasta. Liityttiin Euroopan Unioniin. On myös syytä kiittää Internetistä ja Nokiasta.
Nyt 2000 luvulla Euroopan unionin laajeminen ja integraation ovat jatkuneet. Ja vaikka yhä edelleen perheiden naiset ovat maassamme niitä, jotka kantavat suurimman vastuun lasten- ja kodinhoidosta, kiitetään myös siitä, miten tasa-arvo on maassamme kehittynyt.
Kaikesta tästä minä kiitän menneitä sukupolvia. Olen kiitollinen ja ylpeä vapaasta, itsenäisestä Suomesta. Kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvoisat menneet sukupolvet kaikilta vuosikymmeniltä, teitä haluan nöyrimmiten kiittää.
Kiitos siitä pohjasta, jonka te olette minun sukupolvelleni rakentaneet. Kiitos myös siitä ajatusmaailmasta, jonka olen teiltä perinyt ja jota itse nyt vien eteenpäin. Saan toimia yhteisten arvojemme pohjalta: vapauden, vastuun ja demogratian.
Ja haluan sanoa menneille sukupolville: älkää huoliko. Me uusi sukupolvi, mekin teemme kyllä oman osamme. Jatkamme teidän työtänne, kehitämme maata ja maailmaa teidän perintönne pohjalta. Emme ehkä tee asioita samalla tavalla, teemme uudella tavalla, teemme virheitä ja kehitymme. Me teemme osamme ja teemme sen niin hyvin kuin pystymme. Koska kunnioitamme historiaa, joka antaa meille mahdollisuuksien maailman. Toivottavasti tulevat sukupolvet voivat kiittää meitä siitä, että olemme tehneet siitä paremman.
Eurooppalainen yhteinäisyys rakentuu arvoille, jotka nekin periytyvät aina antiikin Roomasta asti: koti, uskonto, isänmaa. Minä tiedän nyt, kuka minä olen. Olen suomalainen. Olen suomalainen nainen, olen kokoomuslainen. Ja minä kiitän menneitä sukupolvia.
Lähetämme tämän seppeleen sankarivainajien muistomerkille Naantalin kirkkomaalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti