maanantai 29. maaliskuuta 2010

Yhteiskuntavastuusta

Olen opinnoissani erikoistunut voimakkaasti yritysten yhteiskuntavastuuseen, vastuulliseen hallintotapaan ja kestävään kehitykseen. Aiheeseen liittyen kirjoitan nyt gradua ja myös kandityöni koski monikansallisten yritysten yhteiskuntavastuusta (Corporate Social Responsibility). Samalla olen suorittanut vastuullisen liiketoiminnan ja kestävän kehityksen opintokokonaisuudet. Näihin opintoihin liittyen on tullut tehtyä jos jonkinlaisia kirjoitustöitä ja ajattelin, että joitakin niistä voisi julkaista täällä blogissakin.

Tässä ensimmäiseksi talousmaantieteen Eettiset standardit ja ohjeet -kurssille kirjoitettu lyhyt essee yhteiskuntavastuusta.


ESIMERKKEJÄ MAAILMALTA
Maailmantalouden kansainvälistyminen on muuttanut yritysmaailmaa. Globalisaatio tarjoaa yrityksille ennenkuulumattomia mahdollisuuksia, joiden myötä tuotantoketjut ovat levinneet yhä syvemmälle kehittyviin maihin. Nämä muutokset ovat saattaneet yritykset myös kohtaamaan uusia sosiaalisia ja ympäristöhaasteita. Globalisaation kautta myös tietoisuus yritysten toiminnan aiheuttamista, usein tuhoisista, seurauksista leviää nopeasti ympäri maailman. Markkinatalouden hyötyjen epätasainen jakautuminen on johtanut siihen, että yritysten vastuullisuus on noussut yhä tärkeämmäksi teemaksi.  Yritykset toimivat nykypäivänä kasvavan valvonnan alla.
Yhteiskuntavastuu on teemana jatkuvan debatin ja keskustelun alla. Erityistä keskustelua on herättänyt termin laajat ja moninaiset määritelmät. Osa on jättänyt termin englanninkielisestä sanasta ”Corporate Social Responsibility” sosiaalista vastuuta kuvaavan sanan pois viitaten sen tarpeettomaan toistoon. Heidän mukaansa yritysten myötävaikutusta ympäröivään yhteiskuntaan ei voida nähdä perinteisistä voittoa tavoittelevista toiminnoista irrallisena, sillä kaikella liiketoiminnalla on myös yhteiskunnallinen ulottuvuus. On sosiaalisesti vastuullista valmistaa laadukkaita tuotteita, ja tuottaa sitä kautta voittoa – ihan samalla tavalla kun on sosiaalisesti vastuullista kohdella kaikkia sidosryhmiä toimia yrityksen arvoja noudattaen. Jatkuvasti kansainvälistyvällä yritysmaailmalla onkin paljon kannettavanaan. Noudattamalla vastuullisia toimintatapoja yrityksillä on mitä parhaimmat mahdollisuudet vaikuttaa toimintaympäristöönsä positiivisesti.  Jos tahtoa löytyy, on yritysten potentiaali muuttaa maailmaa ja tehdä oikeasti hyvää vahvempi, kuin millään muulla taholla – valtiolliset instanssit mukaan lukien.
Tämä potentiaali pitäisi vain tunnistaa ja hyödyntää. Yrityksiltä ei voi kuitenkaan odottaa tai vaatia liikoja, eivätkä yritykset voi omalla toiminnallaan ratkaista kaikkia maailman ongelmia. Mutta vaikka myös valtioilla on oma vastuunsa, voivat yritykset toimintaansa koskevilla päätöksillä joko parantaa tai pahentaa näitä ongelmia. Mikäli yritykset eivät ota vastuullisuutta huomioon toiminnoissaan, ei maailman tilan ole juurikaan mahdollista parantua.
Esimerkiksi ilmastonmuutosta koskevan tietoisuuden kasvaessa, on vastuullisuuden tunnistamista varten syntynyt lukuisia erilaisia aloitteita ja työkaluja.  OECD:n suuntaviivat, YK:n Global Compact, AA1000 eettinen standardi ja raportointijärjestelmä GRI ovat kaikki periaatteessa askelia eteenpäin. Ongelmana on kuitenkin paitsi niiden vapaaehtoisuus, myös tietty epämääräisyys. Vasta varsin pieni osa yritysmaailmasta on yhtynyt aloitteisiin.
Yhteiskuntavastuun ympärillä vellovasta keskustelusta onkin ollut paitsi hyötyä, myös haittaa. Termin esilläolo on varmasti nostanut tietoisuutta yritysten toiminnan seurauksista ja vastuullisuuden tärkeydestä. Parhaimmillaan yhteiskuntavastuuseen viittaamisella tarkoitetaankin kaikkien toimintojen vastuullisuutta: sitä, että vastuullisuus kuuluu kiinteänä osana yrityksen arvoihin ja että se otetaan aidosti huomioon kaikessa yrityksen toiminnassa. Termistön ja käsitteiden moninaisuus ja epämääräisyys on kuitenkin valitettavaa. Yhteiskuntavastuullisuuteen voidaan viitata ja vedota tilanteissa, joissa vastuullisuus on varsin pintapuolista tai keinotekoista. Näin ollen näennäiselläkin yhteiskuntavastuullisuudella voidaan oikeuttaa muussa mielessä epämiellyttäviä tai jopa epäeettisiä toimintoja.
Raja periaatteiden ja tarkoituksenmukaisuuden välillä on varsin häilyvä. Yhteiskuntavastuu nähdään hyvänä asiana, mutta sitä käytetään helposti laskelmoiden. Niin kutsuttu viherpesu, näennäinen ympäristöystävällisyys, on nykyliiketoiminnassa varsin yleistä. Yhteiskuntavastuusta haetaan myös kilpailuetua, tai strategista valttikorttia.
Tärkeää olisikin nähdä yhteiskuntavastuu periaatteellisena osana sekä yritysten ydintoimintoja, että kaikkien sidosryhmien kohtelua. ”Päälle liimatut” hyväntekeväisyystoimenpiteet pitäisi osata erottaa aidoista arvoista. Luonnollisesti yleiset keskeiset vastuullisuuden osa-alueet, liittyen esimerkiksi työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen, tulisi kuulua itsestään selvänä osana yrityksen toimintatapoihin, eikä niitä siten pitäisi sekoittaa muuhun arvopohjaiseen (yleensä vapaaehtoiseen) vastuuseen.
Monesti yritysmaailmassa yhteiskuntavastuu nähdään liiketoimintamallina, jossa lähtökohtana on rahallinen palkkio. Tässä ajattelumallissa kaikille toiminnoille tarvitaan taloudellinen oikeutus. Yritykset saattavat esimerkiksi laskea, että on halvempaa maksaa saastuttamisesta aiheutuva sakko, kuin sijoittaa saasteiden määrää pienentäviin toimenpiteisiin. Valitettavasti aina edes yritysten imagoon ja maineeseen liittyvät haitat (vaikka tulisivat kalliiksikin) eivät riitä kannustimeksi vastuullisempaan toimintaan.
Yhteiskuntavastuun suurimmat raja-aidat liittyvätkin siihen, mikä luetaan yrityksen ydintehtäväksi. Aito vastuullisuus edellyttäisi siirtymistä tuote- ja tuottokeskeisestä ajattelusta sidosryhmäajatteluun. Yritysten pitäisi nähdä tehtävänsä laajemmin kuin tuoton maksimointina: tavoitteena tulisi olla kaikkien sidosryhmien tarpeiden tyydyttäminen. Liian helposti yritysjohtajat keskittyvät ainoastaan lyhyen aikavälin taloudellisiin tekijöihin. Tämä on herättänyt keskustelua siitä, pitäisikö vastuullisuuteen velvoittaa aikaisempaa voimakkaammin myös lainsäädännöllä. Aikaisemmista esimerkeistä (esim. työolosuhteet) on nähty, että muutoksia saavutetaan huomattavasti vapaaehtoisia aloitteita tehokkaammin ulkopuolisella paineella. Kansainväliselle sääntelykehykselle mittareineen olisi juuri siksi tilausta. Liikemaailma tarvitsisi selkeän määrittelyn lisäksi kriteerit, joiden avulla sidosryhmien olisi mahdollista verrata yritysten vastuullisuutta myös toisiinsa.
Kaiken kaikkiaan nykymaailmassa ei juuri ole yrityksiä, joilla olisi varaa olla huomioimatta toimintojensa seurauksia ja niiden vastuullisuutta. Aito yhteiskuntavastuullisuus edellyttää sitä, että vastuullisuus sisällytetään arvona yrityksen strategiaan, ja että se huomioidaan kaikessa yrityksen toiminnassa. Vastuullisuutta ei saisi nähdä muista toiminnoista irrallisena. Yritykset voivat myös hyötyä vastuullisuudestaan (taloudellisestikin), mikäli osaavat viestiä siitä sidosryhmille. Loppujen lopuksi yhteiskuntavastuun kehittyminen liikemaailmassa vaatii ennen kaikkea hyvää johtamista.
(The ICCA Handbook on Corporate Social Responsibility)
TM22
Harjoitustyö 2
9.2.2010

Ei kommentteja: