keskiviikko 27. elokuuta 2008

Taiteellinen vapaus

Pitkin sattua; juuri kun olin suunnitellut taidevisiittiä Puolalanmäelle, ystäväni saapui sattumalta parin Taidemuseon vapaalipun kanssa lounaalle. Joten kävimme tosiaan eilen kahden kaverini kanssa tutustumassa Puolalanmäen taideantiin.

Turun taidemuseon päänäyttely Punaste lippude all esittelee Viron taidetta Stalinin ajalta (31.8. asti). "Sosialistista realismia" siis, säädeltyä, kurinalaista ja lavastettua Viron lähihistorian esittelyä (niin, tosiaan - Stalinin ajasta ei ole kauaakaan aikaa!) propagandajulisteiden, öljyvärimaalausten ja muutaman pronssiveistoksen muodossa.

Vaikuttavaa kertakaikkiaan, mutta samalla ahdistavaa, kuten toinen seuralaisitani kommentoi. Miten hienoa taidetta voi tehdä, jopa ilman taiteellista vapautta! (Ja ehkä juuri siksi!) Ja vaikka puolueen opit ovat tarkalleen määränneet taideteosten sisällön, ovat taitelijat kuitenkin pystyneet luomana jotain omaa, ehkä tuomaan omia tunnelmiaankin mukaan. Ainakin omasta mielestäni suurin osa (varsinkin yläkerran B-huoneen takaseinän) maalauksista oli surumielisiä ja tummasävyisiä. Ilmapiiri ei ole iloinen vaikka teoksessa maanviljelijät ohjeiden mukaisesti iloitsevat viljasadon luovuttamisesta valtiolle ja tuotantotavoitteiden nostamisesta entisestään. Asiasta sen enempää tietämättömänä, minulle tummat sävyt kuvastavat sitä ahdinkoa ja köyhyyttä, mitä kolhooseissa oikeasti noina aikoina kohdattiin.

Ihan hyviä arvoja Stalinilla kai muuten oli: perhe, koti ja isänmaa. Pieleen meni yhtäkaikki ja paljon on näiden arvojen edessä kärsitty.


Taidemuseon yläkerrassa on lisäksi nähtävillä kolme muuta näyttelyä: Studiossa Kati Immosen vesivärimaalauksia, Pimiössä Veli Gränön videoistallaatio "Puhdistus" ja kolmantena Jussi Mäntysen eläinaiheisia veistoksia. Näistä eniten puhutteli Turun Taideyhdistyksen stipendiaatti Immosen nykykulttuuria kuvaavat akvarellit. Tässä tenttisumussa etenkin eräs, jossa henkilö oli nukahtanut läppärinsä päälle. :) Immosen maalauksissa seikkaili myös maailmanmenoon kantaaottavia kissoja, tyyliin: "Kieltäkää pahat pitsat!" Etenkin punaisten lippujen taiteen jälkeen pehmeät ja unenomaiset akvarellit olivat jotenkin lähes rauhoittavia...

Gänön "Puhdistus" sen sijaan sai meidät kolme mukataiteellista hörhöä vähän kikattelemaankin Pimiön sohvalla. Videoistallaatiossa vanhempi herrasmies nimeltä Veikko Koskenvaara "puhdistaa" taloustarvikkeita lisäaineista ja säteilystä itse keksimänsä ja valmistamansa laitteen avulla (=todellisuudessa langan päässä roikkuva kristalli tms). Hän siis pyörittelee kristallia tavallisten esineiden; sipsipussin, kännykän, tomaatin, säilykehedelmien, Iltalehden päällä, kunnes tavarat ovat hänen sanojensa mukaan puhdistuneet. Veikko itse ei syö mitään, mitä ei ensin ole huolellisesti "puhdistanut". Ehkäpä teos kuvastaa sitä, miten itsestä järjettömiltä tuntuvat uskomukset ja ajatukset voivat sitkeästi tuntua täysin todelta jonkun toisen maailmassa. Veikkoon ainakin on purrut valistus lisäaineista ja säteilyvaarasta, keinot niiden kohtamiseen vain ovat vähän erit. :)


Vastapainona taidemuseon näyttelyille, varsinkin päänäyttelyn puuttuvalle taitelliselle vapaudelle, kävimme tutustumassa myös museon vierestä tämän viikon löytyvään Taideslummiin. Ehkä Alakulttuuriviikon rakentaminen oli tässä vaiheessa vielä vaiheessa, tai sitten taiteellinen vapaus oli yltänyt niinkin suureksi, etteivät "Turun vaihtoehtoisen taiteen nykymuseon" liepeillä hengailleet vaihtoehtokulttuurin tienraivaajat edes tervehtineet utelijoita slummiin tutustujia. Sääli, olisin mielelläni vaihtanut sanan tai pari. Ehkäpä huomenna Vimmassa järjestettävissä keskustelupaneelissa sitten? Aihe ainakin kiinnostaisi: "Ratkaisuja taitelijoiden tilaongelmiin". (Café Vimma klo 17)

Ei kommentteja: