Osallistuin itsekin kilpailuun ja tekstini tuli valituksi mukaan kirjaan! Julkaisen kirjoitukseni nyt myös täällä blogissa. Jotenkin se tuntuu ajankohtaiselta vaalien jälkeenkin. En itse päässyt julkistamistilaisuuteen paikalle, enkä vielä ole saanut omaa kopiotani kirjasta, joten en tiedä varmasti onko tekstiäni muokattu tai lyhennetty. Tässä kuitenkin kirjoitus siinä muodossa, missä olen sen kilpailuun lähettänyt.
Minulta kysyttiin myös kampanjani aikana moneen kertaan sitä, miten tulin alun perin lähteneeksi mukaan politiikkaan. Minun pieni tarinani kertoo siitä.
Pieniä suuria tarinoita Kokoomuksesta -kirjaa voi tiedustella mm. Akateemisesta kirjakaupasta ja Lasipalatsin kirjakauppa Kirjasta.
Pieniä suuria tarinoita Kokoomuksesta – totta ja toivoa
Toim. Sonja Lende
Helsinki: Kansalliskustannus Oy
85 sivua
ISBN: 978-952-92-8853-3
Poliittinen päätöksentekijä
Istun kylmässä, parkkiruutuun pysäköidyssä autossa ja tuijotan edessäni ruutupaperia. Paperi on peräisin kouluvihkostani, olen piirtänyt siihen nelikentän ja kirjoittanut epämääräisiä muistiinpanoja auton rattia vasten. Meille opetettiin jollakin kauppakorkeakoulun peruskurssilla, että SWOT-analyysiä käytetään strategian luomisessa, ongelman ratkaisemisessa tai päätöksenteon tukena. Nyt tarvitsen nimenomaan strategiaa, ongelmanratkaisua ja tukea päätöksentekoon. Kyseessä on minun elämäni, se mitä minusta tulee, miten minut nähdään ja mitä minusta ajatellaan.
Miten ne minua tulivat edes ajatelleeksi? Enhän minä ole mitenkään poliittinen tyyppi. Sitä paitsi, minulla on aina muutenkin kädet täynnä töitä: on opiskelu ja harrastukset, ystävät ja illanvietot, mitä nyt kaksikymmentäkaksivuotiaalla elämässään on. Käyn tanssitunneilla ja valmennan pieniä voimistelijoita.
Urheilutaustani kautta minä kai tähänkin tilanteeseen päädyin. Olen ollut aktiivinen seurani toiminnassa ja sieltä sitten päätynyt erilaisiin liittoihin ja järjestöihin. Nykyään harrastan siksi myös kokouksissa istumista. Minulla on mielipiteitä ja ajatuksia, joita olen kertonut ympärilläni oleville ihmisille. Olen aktiivinen ja olen saanut näkemyksiäni eteenpäin. Nyt kun on niin paljon tätä liikuntajärjestötyötä, en oikein tiedä onko minulla enää aikaa millekään politiikalle, kiitos vaan kysymästä.
Nelikenttään olen kirjannut vahvuuksia ja heikkouksia, joita päätös elämääni toisi. Toisaalta olen pohtinut sen mahdollisuuksia ja uhkia ympäristölleni ja lähipiirilleni.
Heikkouksien alle ensimmäiseksi ajanpuute.Mutta onhan tämä hieno mahdollisuus, nyt jos koskaan pitäisi uskaltaa. Kirjaan ajatuksen mahdollisuuksien ruutuun.Kokoomusnuorten stereotyyppinen imago on mielessäni uhka, samoin puolueen jäsenkirjan antama ikuinen leima.”Neutraaliuden menettäminen” kirjoitan heikkouksiin.Mietittää, mitä sukulaiset ajattelisivat.Mitä jos en saa yhtään ääntä?
Vahvuuksien listallakin on jo useampi kohta. Ehdokkuus voisi avata uusia ovia ja tarjota hyviä kontakteja. Minulla on sanottavaa: tässä kaupungissa on epäkohtia, joihin haluaisin vaikuttaa. Sen sijaan että tyytyisin valittamaan taustalla, voisin olla mukana muuttamassa asioita paremmaksi. Ehkä voisin pärjätäkin. Ainakin saisin itselleni tärkeitä teemoja esille.
Olen lukenut kolmen puolueen puolueohjelmia ja vertaillut arvoja. Päätöstäni vahvistaa tieto siitä, että Kokoomuksen ajatukset ovat lähellä omiani. Kirjaan tämänkin ruudukkooni ja perään plusmerkin.
Silmäilen aikaansaamaani nelikenttäanalyysiä ja totean plussia tuleen enemmän kuin miinuksia. Vaihdan ruutupaperin tilalle valmiiksi täyttämäni lomakkeen ja vedän sen alle nimikirjoitukseni. Vähän hirvittää. Piiritoimistosta annettiin aikaa ehdokassopimuksen palauttamiseen kello kahteen asti. Auton digitaalinäytössä vaihtuu numeroiksi 13.53.
Kavutessani portaita kohti toimiston ovea tajuan olleeni yhdessä asiassa väärässä. Olen koko ajan ollut poliittinen tyyppi! Politiikkahan on yhteisten asioiden hoitamista ja juuri sitä minä olen aina tehnyt kaiken maailman oppilaskunnissa, urheiluseuroissa, järjestöissä ja liitoissa. Minä välitän siitä, mitä ympärilläni tapahtuu, haluan vaikuttaa. Ehkä puolueeseen liittyminen onkin vain luonteva seuraava askel. Ehkä minusta todellakin voisi tulla kaupunginvaltuutettu. ”Ainakin minusta tulee nyt kokoomuslainen”, ajattelen ojentaessani ehdokaslomakkeeni piirisihteerille.
Kirjoittaja Saara-Sofia Sutela on nyt 24-vuotias Turun kaupunginvaltuutettu ja liikuntalautakunnan puheenjohtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti