Tänään kaupunginvaltuuston kokouksessa päätetään ensi vuoden veroprosentista. Mahdollinen veronkorotus tuntuu hallitsevan koko talousarviokeskustelua. On totta, että veronkorotus ei ole kestävä tapa tasapainottaa taloutta. Se on liian helppo tie, eikä ratkaise varsinaisia ongelmia. Meininkiä pitää muuttaa, muutoin velkaantuminen ei taitu eikä talous tasapainotu. Kukaan ei mielellään korota veroja. Moni arvaa, ettei varsinkaan kokoomuslainen. Mielestäni veronkorotus on kuitenkin välttämätön. Kerron miksi.
Elämme koko ajan yli varojemme, eli velaksi. Kokonaisvelkamme
kasvaa aikaisempaa kovemmalla kulmakertoimella. Ryhmien välisessä sopimuksessa
määriteltiin tavoitteet nettovelan kasvuun, eikä tähän tulla pääsemään vaikka nyt
tekisimme mitä taikatemppuja. Luopuminen on vaikeaa, kun kaikki on tärkeää.
Edessä on vain vaikeita päätöksiä. Mutta ne ovat välttämättömiä.
Täytyy myös muistaa, että tällä hetkellä pöydällä olevat
vaikeat päätökset ovat vasta alkua. Vaikka toteuttaisimme kaikki
uudistamisohjelmassa olevat 128 toimenpidettä (joista suurin osa on
poliittisesti haastavia), emme saisi vielä taloutta tasapainoon.
Kaupunginjohtajan talousarvioehdotus on 11me alijäämäinen. Otamme edelleen 60me
lisää velkaa.
 |
| Kuva: www.turku.fi/talousarvio2014 |
Meillä on toki tapoja yrittää kuroa menojen ja tulojen välistä käppiä kiinni. Esimerkiksi:
1) Voidaan koettaa leikata palveluista. Tämä on hankalaa,
koska suurin osa budjetista menee sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä
opetukseen ja nämähän ovat pääosin lain määräämiä palveluista. Harva
muutoinkaan on valmis leikkaamaan lapsilta, nuorilta, vanhuksilta, sairailta, vammaisilta
tai syystä tai toisesta vaikeassa elämäntilanteessa olevilta. Heikoista pitää
pitää huolta. Muiden palveluiden osalta puhutaan sen verran pienistä summista,
ettei niillä kaupungin taloutta pelasteta (esim. peruspalvelulautakunnan
budjettiylitys on saman verran kuin koko kaupungin liikuntapalveluihin
käytettävä budjetti).
2) Voidaan karsia investointeja. Ja on niitä karsittukin.
Hallintokuntien tekemän investointiehdotukset ylittivät annetun
investointiraamin mennen tullen. Punakynää on siis käytetty. Mutta aivan paikalleenkaan
emme voi jäädä. Kyllä kaupunkia pitää viedä eteenpäin. Se se vasta kalliiksi
tulee, jos jätämme kaupungin omistamat rakennukset oman onnensa nojaan. Tiloja
täytyy remontoida ja uusiakin tarvitaan. Kaikkea ei voida tehdä, joten täytyy
priorisoida. Priorisoimalla pyritään siihen, että investointeihin käytettäisiin
100me vuodessa. Kuulostaa paljolta, mutta tähänkin summaan pääsemiseksi pitää
jättää paljon tärkeää tekemättä. Ja lopulta tässäkin ehdotuksessa investointien
määrä on lähes kaksinkertainen poistoihin nähden.
3) Voidaan myydä omaisuutta. Näitä toimenpiteitä sisältyy myös uudistamisohjelmaan ja niitä tullaan varmasti toteuttamaan, vaikka nämäkin ovat poliittisesti hyvin haastavia. Omaisuuden myyntikään ei kuitenkaan ole ratkaisu talouden pitkäjänteiseen tasapainottamiseen. Omaisuutta voi myydä vain kerran. Kaikkiaan kaupungin omaisuutta tulee pyrkiä hallinnoimaan mahdollisimman järkevästi. Jos omaisuus vain makaa eivätkä pääomat hyödytä mitenkään, täytyy pohtia voidaanko omaisuutta saada tehokkaampaan käyttöön tai sitten luopua niistä. Sellaisista kiinteistöistä, jotka eivät hyödytä tai eivät ole järkevästi käytössä voidaan luopua.
4) Voidaan korottaa veroa.
Helppoa ja varmaa, muttei ratkaise taustalla olevia ongelmia. Veronkorotus ei
siksi saa olla ensisijainen keino. Jos meininki jatkuu entisellään, on edessä
ensi vuonna taas uusi korotus. Ja seuraavana toinen. Homman pihvi on kuitenkin
tässä: Tosiasia on, että ehdotetut
toimenpiteet eivät riitä talouden tasapainottamiseksi, vaikka toteuttaisimme ne
kaikki ja lisäksi korotamme veroa. Kaikkia keinoja tarvitaan ja siksi myös
veronkorotusta. Se ei poista sitä tosiasiaa, että enemmän täytyy tehdä.
Meininkiä täytyy muuttaa.
Asioita pitää siis pyrkiä tekemään paremmin ja tehokkaammin.
Nämä ovat niitä paljon puhuttuja rakenteellisia uudistuksia. Niitä tarvitaan
pikaisesti. Konkreettisia ehdotuksia ei kuitenkaan ole pilvin pimein ilmassa.
Ei meillä ole mitään mystistä pimeää hallintoa, josta voisimme noin vaan karsia
parikymmentä miljoonaa. Onneksi ja valitettavasti.
Selkein resepti kohti tasapainoisemman
talouden tulevaisuutta on yksinkertainen: lisää työpaikkoja. Työpaikkojen puute on mielestäni Turun
suurin haaste. Kaikkein suurin. Jos meillä vain olisi kiinnostavia
työpaikkoja, meillä olisi enemmän ja parempia veronmaksajia. Moni muuttaisi
mielellään Turkuun, jos vaan kiinnostavaa työtä olisi tarjolla. Moni jäisi
mielellään Turkuun, jos ei tarvitsisi lähteä työn perässä muualle, yleensä
pääkaupunkiseudulle.
Tein viime vuonna aiheesta oikein kyselynkin. Sen tulokset
eivät olleet valtavan yllättäviä, mutta mielenkiintoisia yhtä kaikki. Sen
verran mielenkiintoisia, että ansaitsevat oman kirjoituksen. Palaan asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti