Voih, hirmuinen lumimyräkkä täällä. Ei tee mieli laittaa nenänpäätä ulos lainkaan, hui. Mihin hävisi se ihana aurigonpaiste ja kevätkeli? Eilen oli vielä niin ihanan keväistä, mutta juuri kun kohdalle osuisi kokonainen vapaapäivä niin lunta tulee vaakasuoraan ja viimainen tuuli heittelee ympäri korvia. Niinpä, ilmastonmuutos se aiheuttaa arvaamattomia sääolosuhteiden muutoksia...
Tänään on tarkoituksena suunnata pitkästä aikaa Kööpenhaminaan. En ole käynyt siellä kertaakaan sen jälkeen, kun muutin takaisin Suomeen vuoden 2007 lopulla. Köpis on ihana kaupunki, kerrassaan vaan niin sopiva! Mukavan kokoinen metropoli, jossa kaikki on kuitenkin hyvien yhteyksien päässä ja tunnelma on leppoisa. Juna Malmöstä Kööpenhaminaan ei kestä paljoa varttia kauempaa (Kastrupiin muistaakseni aika tarkkaan vartti).
Viikonlopuksi saan vieraakseni ihanaisen ystäväni Saaran. Hän opiskelee Tanskassa graafista suunnittelua (tai jotain?) ja piipahtaa Köpispäivän päätteeksi pariksi päiväksi luokseni Linköpingiin. Saara on ikioma askarteluguruni ja tarkoituksena on ehkäpä uhrata muutama hetki myös äitini tulevien syntymäpäiväjuhlien pöytäkoristeisiin ja plaseerauslistoihin...
Keskiviikona ryhdin taas reissulasseksi ja suuntaan Turkuun. Torstaina osallistun Turun Kauppakorkeakoulun kutsuseminaariin, jossa keskustellaan siitä, tuoko integraation kilpailuetua. Kiinnostavan kuuloiset alustukset koskevat lisäksi muun muassa elinkeinoelämän odotuksia kehittämisen kärkihankkeista, yliopistojen vaikutusmahdollisuuksia ja kilpailukykyä, sekä kuntaliitosprosessin haasteita ja mahdollisuuksia.
Illemmalla vuorossa on Turun Riennon hallituksen kokous. Sääntömuutosprosessimme etenee ja jaostomme ovat jo saaneet omat rekisteröitymisensä byrokratian rattaisiin. Olemme myös hakeneet suoraa seuratukea päätoimisen palkkaamiseksi ensi syksyksi alkaen. Nyt siis jännitämme valintoja, kyseistä tukimuotoa haki lähes 500 muutakin seuraa (joista alueeltamme 68).
Perjantaina aamutuimaan kokonnumme Kokoomuksen Turun aluejärjestön hallituksen kanssa. Päivällä piipahdan pitkästä aikaa kotikouluni luentosalissa ihkaoikealla luennolla ja iltapäivä ja ilta onkin sitten pyhitetty itseoikeutetusti äitini pyöreiden juhlistamiseen Linnateatterissa.
Viikonloppuni hujahtaa Svolin luottamustehtävissä Helsingissä. Lauantaina pidämme Nuorten voimistelun työryhmän kokouksen, sunnuntaina kokousputkessa ovat hallituksen kokous, kevätkokous ja voimistelun toimialan yhteistyöryhmän kokous. Sunnuntaiaamuna Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä olivat kutsuneet kaupunginvaltuutetut Jumalanpalvelukseen Tuomiokirkkoon. Kirkossa tulee niin hirvittävän harvoin käytyä, että mielelläni olisi osallistunut elleivät luottamustoimet veisi tällä kertaa muualle.
Maanantaina palaveeraan yhdessä aluevalmentamme Ullan kanssa Syömishäiriöliiton edustajan kanssa. Olen jo useamman vuoden halunnut tehdä työtä symöishäiriöiden ehkäisemiseksi voimistelulajeissa ja nyt yhteistyö alueellamme toimivan Syömihäiriöperheiden tuki ry:n kanssa on lähtenyt oikein mukavasti käyntiin. Olemme lisäneet tietoutta aiheesta valmentajien keskuudessa alueellisen valmentajatiedotteen kautta ja myös ensimmäiset pilottityöpajat valmentajille ja voimistelijoille järjestettiin syksyisten joukkuevoimistelun valmennusleirien yhteydessä. Palaute sekä valmentajilta, että voimistelijoilta on ollut hyvää ja rohkaisevaa. Nyt suunnitteilla on räätälöity koulutuskokonaisuus voimisteluvalmentajille.
Maanantai-iltana suuntaamme liikuntalautakunnan voimin tutustumaan kaupunkimme eri liikuntapaikkoihin. On tärkeää, että lautakunnan jäsenet ovat paitsi tietoisia liikuntapaikkojemme tarjoamista liikuntamahdollisuuksista, myös näkevät paikat ja toiminnan omin silmin. Kaikkia satoja paikkoja emme toki yhdessä illassa ehdi kiertää, mutta ainakin kierros varmasti antaa hieman pintaa syvemmän mielikuvan lautakuntalaisille Turun liikuntatarjonnasta.
Tiistaina onkin sitten liikuntalautakunnan kokouksen vuoro, jossa suurimmaksi asiaksi noussee lisätalousarvio ja muutokset taloussuunnitelmiin. Niistä tarkemmin myöhemmin.
Siinä se viikko taas vierähtää mukavasti ja sitten eletäänkin jo pääsiäistä. Kevät menee niin nopeasti, vaikka juuri nyt tuntuu ihan sydäntalvelta jos ulos katsoo. Kun seuraavan kerran palaan Linköpingiin, eletäänkin jo huhtikuun puoliväliä ja vaihtoaikani täällä alkaa olla vähissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti