Tiedote valinnasta Syömishäiriöliitto - SYLI:n puheenjohtajaksi

Tiedote
JULKAISUVAPAA HETI

Saara-Sofia Sutelasta Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n puheenjohtaja

Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n vuosikokous valitsi liiton uudeksi puheenjohtajaksi turkulaisen Saara-Sofia Sutelan.

”Koen syömishäiriöiden ennaltaehkäisyn, sekä sairastuneiden hoidon edistämisen äärimmäisen tärkeinä asioina. Liiton toiminta on lähtenyt hyvin käyntiin ja nyt on otollinen aika lähteä mukaan toiminnan kehittämistyöhön. Syömishäiriöiden määrä on valitettavassa kasvussa ja myös sen laaja yhteiskunnallinen haaste tulee tunnustaa”, Sutela kommentoi valintaansa.

Saara-Sofia Sutelaa liiton puheenjohtajaksi ehdotti Lounais-Suomen syömishäiriöperheet ry. Yhdistyksellä on reilu vuoden mittainen kokemus yhteistyöstä Sutelan kanssa liittyen Suomen voimisteluliitto Svoli ry:n Länsi-Suomen alueen kanssa tehtävään syömishäiriöitä ennaltaehkäisevään työhön. Sutela on paneutunut yhteistyöhön koko sydämellään ja ollut itse aktiivisesti viemässä syömishäiriöasiaa eteenpäin. Lisäksi hänen laaja ja pitkäaikainen kokemuksensa yhdistystoiminnasta eri tasoilla teki vaikutuksen ja antoi vahvistusta sille, että Sutelalla on paljon annettavaa myös Syömishäiriöliitto – SYLI ry:lle. Liiton muut jäsenyhdistykset kokivat samoin ja Sutela valittiin yksimielisesti liiton puheenjohtajaksi vuosikokouksessa lauantaina 10.4. Turussa.

Uusiksi hallituksen jäseniksi valittiin Tampereen Tyttöjen Talon johtaja Taina Karman Tampereelta, esh Marja Nieminen Naantalista sekä varajäseneksi Niko Heikka Helsingistä. Hallituksen jäseninä jatkavat varapuheenjohtaja Eija Salo-Rankila Seinäjoelta, Aimo Joensuu Alajärveltä, Paula Rekilä Oulusta ja asiantuntijajäsenenä TtM, ft. projektikoordinaattori Sirkku Mikkola Turusta, varajäsenenä jatkaa Anna-Liisa Luova Kouvolasta.

Vuonna 2004 perustettu Syömishäiriöliitto - SYLI ry on valtakunnallinen syömishäiriöön sairastuneita ja heidän läheisiään edustava järjestö, jonka tehtävänä on lisätä kokemukseen perustuvaa syömishäiriötietoutta ja -osaamista. Liiton tarkoituksena on edistää syömishäiriöön sairastuneiden hoitoa ja kuntoutusta, toimia jäsenistönsä oikeuksien valvojana, tehdä tunnetuksi edustamiensa ryhmien erityispiirteitä sekä tukea alueellisten jäsenyhdistystensä toimintaa.

Jäsenyhdistykset vastaavat paikallisesta toiminnasta, mm. läheisille ja sairastuneille suunnatusta vertaistukitoiminnasta. Jäsenyhdistyksiä on tällä hetkellä viisi:
• Lounais-Suomen syömishäiriöperheet ry (kotipaikka Turku)
• Etelä-Suomen syömishäiriöperheet ry (Helsinki)
• Pohjanmaan syömishäiriöperheet ry (Kokkola)
• Väli-Suomen syömishäiriöperheet ry (Tampere)
• Pohjois-Suomen syömishäiriöperheet ry (Rovaniemi)
Jäsenyhdistyksistä kahdella (Lounais-Suomen ja Etelä-Suomen yhdistykset) on työntekijät. Muut yhdistykset toimivat täysin vapaaehtoisvoimin. Jäsenyhdistyksissä on yhteensä yli 500 henkilöjäsentä.

Lisätietoja:
Puheenjohtaja Saara-Sofia Sutela
040 7322 542
pj@syomishairioliitto.fi

Toiminnanjohtaja Marja-Leena Laiho-Lehto
040 5585 262
marja-leena.laiho-lehto@syomishairioliitto.fi

http://www.syomishairioliitto.fi/

Ehdolla ehdolle eduskuntaan

Olen mukana Varsinais-Suomen Kokoomuksen jäsenäänestyksessä, jonka pohjalta valitaan eduskuntavaaliehdokkaat. Mukana jäsenäänestyksessä on lisäkseni 25 ehdokasta, joista valitaan 17 kansanedustajaehdokkaan lista.

Jäsenäänestys suoritetaan 26.-30.4 postiäänestyksellä. Äänioikeutettuja ovat V-S Kokoomuksen jäsenet, jotka ovat maksaneet jäsenmaksunsa viime vuonna.

Mahdollista ehdokkuuttani olen ehtinyt miettimään monelta kantilta ja mitä enemmän asiaa pohdin, sitä enemmän siitä innostun. Uskon, että minulla olisi paljon annettavaa kansanedustajan työhön ja nyt voisi olla minun aikani. Eduskuntaan tarvitaan nuorta tuoretta näkemystä ja kunnallispolitiikassa olen saanut jo esimakua myös poliittisesta osaamisesta. Osaltani hyvin sujuneet kunnallisvaalit kertovat mielestäni siitä, että politiikkaan kaivataan uusia tekijöitä. Kaupunginvaltuutettuna ja lautakunnan puheenjohtajana olen saanut kiitosta aktiivisuudestani ja muutenkin oikein kannustavaa ja rohkaisevaa palautetta. Poliittinen ura tuntuu nyt luontevalta ja motivoivalta, vaikken vielä kaksi vuotta sitten osannut lainkaan suunnitella työskenteleväni politiikan parissa. Valmistun syksyllä kauppatieteiden maisteriksi, joten senkin puolesta vaalit sattuvat juurikin sopivaan vaiheeseen. Tästä näkökulmasta katsonkin eduskuntavaaleja ikään kuin isona, omannäköisenäni työnhakuprosessina. Olen lähdössä vaalityöhön tosissani.

Lisätietoja jäsenäänestyksestä täällä.

Eduskuntavaalit käydään vuoden päästä, huhtikuussa 2011. Kokoomuksella on tavoitteena Varsinais-Suomesta kuusi kansanedustajapaikkaa.

Syömishäiriöliiton puheenjohtajaksi

Minut valittiin Syömishäiriöliitto - SYLI:n uudeksi puheenjohtajaksi liiton vuosikokouksessa viime lauantaina 10.4.2010. Kiitän lämpimästi luottamuksesta. Uuden tehtäväni otan vastaan innostuneena ja motivoituneena. Koen syömishäiriöiden ennaltaehkäisyn, sekä sairastuneiden hoidon, tuen ja kuntoutuksen edistämisen äärimmäisen tärkeäksi. Olen nähnyt liian monta syömishäiriöhelvettiä läheltä ja toisinaan turhautunut siitä, etten ole osannut auttaa.

Puheenjohtajaehdokkaaksi minut pyysi SYLI:n alueellinen jäsenyhdistys Lounais-Suomen Syömishäiriöperheet ry. Olen ollut käynnistämässä Voimisteluliiton ja Syömishäiriöperheiden yhteistyötä Varsinais-Suomen alueella. Osana yhteistyötämme olemme muun muassa lisäänneet SYLI:n hyvinvointityöpajat osaksi joukkuevoimistelun alueellisia valmennusleirejä. Pilottihankkeemme on edennyt erinomaisesti ja yhteistyömme on saanut voimistelijoilta ja valmentajilta paljon kannustavaa palautetta. Tätä työtä kannattaa jatkaa. On tärkeää että aiheesta puhutaan, jaetaan tietoa ja viedään viestiä eteenpäin.

Näen syömishäiriöit myös laajempana yhteiskunnallisena haasteena. Kauppalehti uutisoi 6.4 miten erityisesti nuorten naisten työkyvyttömyys on järkyttävässä kasvussa. Nuorten eläköityminen maksaa yhteiskunnalle miljardeja vuosittain hoitokustannuksina ja menetettyinä verotuloina. Siinä se oikea eläkepommi on. Suomen nuorten eläköityminen elämänsä alussa, parhaassa työiässä, on paitsi yksilön kannalta äärimmäisen surullista, myös yhteiskunnan kannalta äärimmäisen kallista.

Vaikkeivat syömishäiriöt ole sidottuja ikään tai sukupuoleen, on suurin osa sairastuneista nuoria naisia tai tyttöjä. Tutkittua tietoa asiasta ei valitettavasti ole, mutta on arvioitu, että jopa joka viides nainen sairastaa syömishäiriötä jossakin muodossa. Itse uskon määrän olevan vielä jopa suurempi. Valitettavan harva hakeutuu hoitoon.

Erityisesti nuorten naisten masennus on yhä yleisempi nuorena eläköitymisen syy. Myös syömishäiriöillä on suuri osuus työkyvyttömyyden ja sairauspoissaolojen lisääntymisessä. Nuorten naisten masennusoireilu on tuplasti yleisempää kuin nuorten miesten. Syömishäiriöiden määrä on kasvussa ja suurimman riskiryhmän muodostavat kiltit ja tunnolliset tytöt. Tulevaisuutemme toivot.

Yhteiskuntavastuusta

Olen opinnoissani erikoistunut voimakkaasti yritysten yhteiskuntavastuuseen, vastuulliseen hallintotapaan ja kestävään kehitykseen. Aiheeseen liittyen kirjoitan nyt gradua ja myös kandityöni koski monikansallisten yritysten yhteiskuntavastuusta (Corporate Social Responsibility). Samalla olen suorittanut vastuullisen liiketoiminnan ja kestävän kehityksen opintokokonaisuudet. Näihin opintoihin liittyen on tullut tehtyä jos jonkinlaisia kirjoitustöitä ja ajattelin, että joitakin niistä voisi julkaista täällä blogissakin.

Tässä ensimmäiseksi talousmaantieteen Eettiset standardit ja ohjeet -kurssille kirjoitettu lyhyt essee yhteiskuntavastuusta.

ESIMERKKEJÄ MAAILMALTA

Maailmantalouden kansainvälistyminen on muuttanut yritysmaailmaa. Globalisaatio tarjoaa yrityksille ennenkuulumattomia mahdollisuuksia, joiden myötä tuotantoketjut ovat levinneet yhä syvemmälle kehittyviin maihin. Nämä muutokset ovat saattaneet yritykset myös kohtaamaan uusia sosiaalisia ja ympäristöhaasteita. Globalisaation kautta myös tietoisuus yritysten toiminnan aiheuttamista, usein tuhoisista, seurauksista leviää nopeasti ympäri maailman. Markkinatalouden hyötyjen epätasainen jakautuminen on johtanut siihen, että yritysten vastuullisuus on noussut yhä tärkeämmäksi teemaksi.  Yritykset toimivat nykypäivänä kasvavan valvonnan alla.

Yhteiskuntavastuu on teemana jatkuvan debatin ja keskustelun alla. Erityistä keskustelua on herättänyt termin laajat ja moninaiset määritelmät. Osa on jättänyt termin englanninkielisestä sanasta ”Corporate Social Responsibility” sosiaalista vastuuta kuvaavan sanan pois viitaten sen tarpeettomaan toistoon. Heidän mukaansa yritysten myötävaikutusta ympäröivään yhteiskuntaan ei voida nähdä perinteisistä voittoa tavoittelevista toiminnoista irrallisena, sillä kaikella liiketoiminnalla on myös yhteiskunnallinen ulottuvuus. On sosiaalisesti vastuullista valmistaa laadukkaita tuotteita, ja tuottaa sitä kautta voittoa – ihan samalla tavalla kun on sosiaalisesti vastuullista kohdella kaikkia sidosryhmiä toimia yrityksen arvoja noudattaen. Jatkuvasti kansainvälistyvällä yritysmaailmalla onkin paljon kannettavanaan. Noudattamalla vastuullisia toimintatapoja yrityksillä on mitä parhaimmat mahdollisuudet vaikuttaa toimintaympäristöönsä positiivisesti.  Jos tahtoa löytyy, on yritysten potentiaali muuttaa maailmaa ja tehdä oikeasti hyvää vahvempi, kuin millään muulla taholla – valtiolliset instanssit mukaan lukien.

Tämä potentiaali pitäisi vain tunnistaa ja hyödyntää. Yrityksiltä ei voi kuitenkaan odottaa tai vaatia liikoja, eivätkä yritykset voi omalla toiminnallaan ratkaista kaikkia maailman ongelmia. Mutta vaikka myös valtioilla on oma vastuunsa, voivat yritykset toimintaansa koskevilla päätöksillä joko parantaa tai pahentaa näitä ongelmia. Mikäli yritykset eivät ota vastuullisuutta huomioon toiminnoissaan, ei maailman tilan ole juurikaan mahdollista parantua.

Esimerkiksi ilmastonmuutosta koskevan tietoisuuden kasvaessa, on vastuullisuuden tunnistamista varten syntynyt lukuisia erilaisia aloitteita ja työkaluja.  OECD:n suuntaviivat, YK:n Global Compact, AA1000 eettinen standardi ja raportointijärjestelmä GRI ovat kaikki periaatteessa askelia eteenpäin. Ongelmana on kuitenkin paitsi niiden vapaaehtoisuus, myös tietty epämääräisyys. Vasta varsin pieni osa yritysmaailmasta on yhtynyt aloitteisiin.

Yhteiskuntavastuun ympärillä vellovasta keskustelusta onkin ollut paitsi hyötyä, myös haittaa. Termin esilläolo on varmasti nostanut tietoisuutta yritysten toiminnan seurauksista ja vastuullisuuden tärkeydestä. Parhaimmillaan yhteiskuntavastuuseen viittaamisella tarkoitetaankin kaikkien toimintojen vastuullisuutta: sitä, että vastuullisuus kuuluu kiinteänä osana yrityksen arvoihin ja että se otetaan aidosti huomioon kaikessa yrityksen toiminnassa. Termistön ja käsitteiden moninaisuus ja epämääräisyys on kuitenkin valitettavaa. Yhteiskuntavastuullisuuteen voidaan viitata ja vedota tilanteissa, joissa vastuullisuus on varsin pintapuolista tai keinotekoista. Näin ollen näennäiselläkin yhteiskuntavastuullisuudella voidaan oikeuttaa muussa mielessä epämiellyttäviä tai jopa epäeettisiä toimintoja.

Raja periaatteiden ja tarkoituksenmukaisuuden välillä on varsin häilyvä. Yhteiskuntavastuu nähdään hyvänä asiana, mutta sitä käytetään helposti laskelmoiden. Niin kutsuttu viherpesu, näennäinen ympäristöystävällisyys, on nykyliiketoiminnassa varsin yleistä. Yhteiskuntavastuusta haetaan myös kilpailuetua, tai strategista valttikorttia.

Tärkeää olisikin nähdä yhteiskuntavastuu periaatteellisena osana sekä yritysten ydintoimintoja, että kaikkien sidosryhmien kohtelua. ”Päälle liimatut” hyväntekeväisyystoimenpiteet pitäisi osata erottaa aidoista arvoista. Luonnollisesti yleiset keskeiset vastuullisuuden osa-alueet, liittyen esimerkiksi työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen, tulisi kuulua itsestään selvänä osana yrityksen toimintatapoihin, eikä niitä siten pitäisi sekoittaa muuhun arvopohjaiseen (yleensä vapaaehtoiseen) vastuuseen.

Monesti yritysmaailmassa yhteiskuntavastuu nähdään liiketoimintamallina, jossa lähtökohtana on rahallinen palkkio. Tässä ajattelumallissa kaikille toiminnoille tarvitaan taloudellinen oikeutus. Yritykset saattavat esimerkiksi laskea, että on halvempaa maksaa saastuttamisesta aiheutuva sakko, kuin sijoittaa saasteiden määrää pienentäviin toimenpiteisiin. Valitettavasti aina edes yritysten imagoon ja maineeseen liittyvät haitat (vaikka tulisivat kalliiksikin) eivät riitä kannustimeksi vastuullisempaan toimintaan.

Yhteiskuntavastuun suurimmat raja-aidat liittyvätkin siihen, mikä luetaan yrityksen ydintehtäväksi. Aito vastuullisuus edellyttäisi siirtymistä tuote- ja tuottokeskeisestä ajattelusta sidosryhmäajatteluun. Yritysten pitäisi nähdä tehtävänsä laajemmin kuin tuoton maksimointina: tavoitteena tulisi olla kaikkien sidosryhmien tarpeiden tyydyttäminen. Liian helposti yritysjohtajat keskittyvät ainoastaan lyhyen aikavälin taloudellisiin tekijöihin. Tämä on herättänyt keskustelua siitä, pitäisikö vastuullisuuteen velvoittaa aikaisempaa voimakkaammin myös lainsäädännöllä. Aikaisemmista esimerkeistä (esim. työolosuhteet) on nähty, että muutoksia saavutetaan huomattavasti vapaaehtoisia aloitteita tehokkaammin ulkopuolisella paineella. Kansainväliselle sääntelykehykselle mittareineen olisi juuri siksi tilausta. Liikemaailma tarvitsisi selkeän määrittelyn lisäksi kriteerit, joiden avulla sidosryhmien olisi mahdollista verrata yritysten vastuullisuutta myös toisiinsa.

Kaiken kaikkiaan nykymaailmassa ei juuri ole yrityksiä, joilla olisi varaa olla huomioimatta toimintojensa seurauksia ja niiden vastuullisuutta. Aito yhteiskuntavastuullisuus edellyttää sitä, että vastuullisuus sisällytetään arvona yrityksen strategiaan, ja että se huomioidaan kaikessa yrityksen toiminnassa. Vastuullisuutta ei saisi nähdä muista toiminnoista irrallisena. Yritykset voivat myös hyötyä vastuullisuudestaan (taloudellisestikin), mikäli osaavat viestiä siitä sidosryhmille. Loppujen lopuksi yhteiskuntavastuun kehittyminen liikemaailmassa vaatii ennen kaikkea hyvää johtamista.

(The ICCA Handbook on Corporate Social Responsibility)

TM22
Harjoitustyö 2
9.2.2010

Terveisiä mummolasta!

Vietän tämän viikonlopun Oulussa. Samalla kun osallistun Voimisteluliiton kevätkokoukseen, pääsen viettämään laatuaikaa isovanhempieni kanssa. Aamukahvien jälkeen katsoimme isoisäni kanssa Ihmisten puoluetta ja harjoittelimme yhdessä googlen käyttöä. Vaikka eipä harjoittelua hirveästi tarvita, tietokoneen käyttö sujuu pappalta erinomaisesti. Seuraavaksi lähdemme kuvaamaan isoja lumihankia ja kaupungille humputtelemaan. Toisessa mummolassa odottaa lisää kahvittelua ja kahvipöytäkeskustelua. Eipä ehdi nälkä tulla. Ihanat isovanhemmat.

Pommi pornokaupassa ja muita kuulumisia

Heti kun selvisin hurjasta tenttisumasta niin kevät alkoi. Seitsemän tenttiä viikon sisällä on kyllä vähän liikaa tehokkaallekin lukijalle.Varsinkin kun yksi niistä koostuu kolmesta moduulista ja kun samalle viikolle osuu vielä kolme kirjallisen työn deadlinea. Kiitos kofeiinin ja kohtuullisen kokousvapaan viikon, siitäkin selvittiin ja valmistuminen on nyt ison askeleen lähempänä. Annan neuvon aloittaville kauppatieteilijöille, saman jonka itse sain ensimmäisenä opiskeluvuotenani viisi vuotta sitten: älkää ihmeessä jättäkö pakollisia peruskursseja roikkumaan! Ne eivät muutu piiruakaan motivoivimmiksi gradun kirjoittamisen yhteydessä.

Viime viikolla tenttien jälkeen olikin sitten jo ihanan keväinen meininki. Vietin viikonlopun mahtavien ystävieni kanssa Tukholmassa. Laivojen törmäilyistä ja jäistä johtuvat myöhästymiset eivät häirinneet meidän matkaamme, nukuimme mielellämme muutaman tunnin pidempään aamulla ja nautimme hyvällä ruokahalulla korvaukseksi tarjotun aamiaisen. Muutenkin reissu oli mitä parhain ja naurua riitti. Ainoa vakavampi hetki koettiin, kun ystäväni alakerrassa sijaitsevassa pornokaupassa räjäytettiin pommi. Ihmettelimme aikamme ikkunan alla pörränneitä palomiehiä, poliiseja ja tv-kameroita, mutta pääsimme jatkamaan syntymäpäiväjuhliamme rauhassa. Onneksi ei käynyt pahemmin.

Sunnuntai-iltapäivän vietimme tutustuen Tukholman upeaan kaupungintaloon. 87-vuotiaan rakennuksen jokainen huone on eri tyylinen, eikä suunnittelussa olla suosittu symmetriaa. Mielenkiintoinen arkkitehtuurikohde siis. Nobel-juhlan illallinen tarjoillaan kaupungintalon "sinisessä salissa". Blå hallen -nimi johtaa kuitenkin harhaan, sali on nimittäin punainen. Tilan juhlallisia portaita voi astella juhlaluomuksissa turvallisin mielin, sillä arkkitehti Ragnar Österbergin vaimo vietti kaksi viikkoa testaillen eri porrasvaihtoehtoja valiten niistä ratkaisun, joka sopi parhaiten korkokengille ja pitkille iltapuvuille. Kuvassa Tukholman kaupunginvaltuuston kokoussali.

Omassa valtuustosalissamme täällä Turussa saimme eilen valtuuston kokouksen päätteeksi kaupunginjohtaja Pukkiselta katsauksen notkahtaneen Myllysillan tilanteeseen. Sillan painumista mitataan nyt automaattisesti ja eri vaihtoehtoja selvitellään. Varmaa on, että silta on poissa pelistä pitkään. Se aiheuttaa muutoksia lähinnä liikennejärjestelyissä, sillan yli kun on kulkenut vuorokaudessa yli 20 000 autoa. Parvekkeeni alta kuleva Martinsiltakin on nyt sitten kaksisuuntainen. Kaupungin nettisivuilla julkaistu sympaattinen käsinpiirretty liikennejärjestelykartta on jo vaihdettu suoraviivaisempaan, mutta nokkelimmat ehtivät valjastaa piirroksen fanituotteisiin. Ajankohtaista tietoa sillan tilanteesta ja esim. bussireittien muutoksista löytyy kaupungin nettisivuilta. Siellä voi seurata hymyilevän siltamme tilannetta myös webbikameran kautta. 

Siltarumban ja kevätauringon innostamana aloitin tänään pyöräilykauden. Paikoin jokirannassa on vielä sen verran paksu loska, ettei homma kyllä vielä täysin sujuvaa ole. Jääjarrutuksessa onnistuin lyömään polveni ohjaustankoon, onneksi shortsikeleihin on sentään vielä aikaa.

Iltapäivällä saatiin tieto siitä, että hätäkeskus säilyy Turussa. Oikein hyvä juttu! Alkuviikolla julkistettiin myös mukavia urheilu-uutisia, kun TPS kertoi pelaavansa tulevillakin kausilla jalkapalloa Kupittaalla. Yhteinen henki ja tahtotila antavat hyvät mahdollisuudet olosuhteiden kehittämiseksi alueella edelleen. Tämä ratkaisu on kaikkien osapuolten näkökulmasta oikea. Futiskausi starttaakin jo melko pian... Kupittaan stadionin pinnalta on tänään kuulemma lanattu 4000 kuutiota lunta! 

PS. Tällä otsikolla tulee taatusti hakukoneosumia! :D 
PPS. Haastatteluni lauantain 6.3 Aamusetin välissä ilmestyneessä Auransilta-lehdessä. Löytyy myös nettiversiosta, täällä.

Mitä maksat, koulutusvienti?

Opiskelijapolitiikassa on viime päivinä keskusteltu paljon nk. koulutusviennistä ja sen vaikutuksista koulutuksen maksuttomuuteen. Varsin todennäköistä on, että aihe tulee pysymään keskusteluissa vielä jonkin aikaa, hyvä niin. Ja keskusteluahan käydään nykyään facebookissa.

Koko juttu lähti tällä kertaa käyntiin erään työryhmän lausunnosta. Opetusministeriön alaisuudessa on viime kesästä työskennellyt työryhmä, jonka tehtävänä on ollut valmistella valtakunnallista koulutus-vientistrategiaa. Työryhmän tarkoitus on pohtia keinoja koulutusosaamisen viennin edistämiseksi. Takana on myös valtioneuvoston ajatus yritysklusterin perustamiseksi alalle.

Kuten tiedämme, suomalainen koulutus kiinnostaa maailmalla. Ehkäpä voisimme ajatella hyödyntävämme tätä kiinnostusta jotenkin?

Työryhmän lausunto ei esitä lukukausimaksuja mihinkään suuntaan, eikä varsinkaan suomalaisille opiskelijoille suomalaisiin yliopistoihin. Valitettavasti väärään tietoon perustuva vastakkainen viesti alkoi levitä, etenkin sosiaalisessa mediassa. Facebookin ”Vastustan Kokoomuksen suunnitelmia muuttaa opiskelu maksulliseksi!” – ryhmään kuuluu tällä hetkellä yli 34.000 jäsentä. Jotenkin tuntuu, että suurin osa ryhmään liittyneistä ei tiedä asian todellisia taustoja. Todellisuudessahan Kokoomus ei ole esittänyt yhtään mitään ja Opetusministeriön työryhmääkin on tulkittu väärin. Kyseisen facebookryhmän esittelytekstissä muun muassa väitetään, että opiskelua oltaisiin muuttamassa eliitin huviksi. Lopuksi kehotetaan äänestämään eduskuntavaaleissa vasemmistoliittoa, vihreitä, tai demareita. Ehkä vähän rumaa politiikkaa?


Koulutusvientistrategiaa valmisteleva työryhmä on ajatellut koulutusvientimme asiakkaiksi ulkomaisia valtioita ja liikeyrityksiä: tahoja, jotka järjestävät peruskoulutusta, tai jotka haluavat kehittää osaamista. Asia ei siis juurikaan koske Sinua, tai niitä kyseisen facebookryhmän jäseniä, jotka väärän tiedon luulossa miettivät nyt, miten pystyvät rahoittamaan lastensa tulevat opinnot. Koulutusvientiä ei ole suunnattu yksityishenkilöille, joten kukaan ei ole tekemässä suomalaisista opiskelijoista koulutuksestaan maksavia asiakkaita! Kyllä koulutusta ja koulutusvientiä voidaan kehittää muillakin keinoilla.

Hyvä on kuitenkin muistaa, ettei koulutus ole ilmaista. Se on maksutonta nyt ja tärkeää on, että laadukasta koulutusta pystytään paitsi tarjoamaan maksuttomasti jatkossakin, myös kehittämään edelleen. Koulutusviennissä on potentiaalia. Paitsi suomalaisten opiskelijoiden kouluttamista ulkomailla ja ulkomaisten Suomessa, Opetusministeriön työryhmä on myös tarkastellut muun muassa konsultoinnin, opettajien jatkokoulutuksen, sekä opetusmateriaalin ja –teknologian vientimahdollisuuksia. Meillä on osaamista, josta ulkomailla ollaan kiinnostuneita. Miksi emme haluaisi myydä sitä?

Onneksi oppia on saatavilla muuallakin kuin facebookissa. Oikeasti kun lienemme kaikki suunnilleen samaa siitä, että suomalaisilla tulisi olla mahdollisuus kouluttautua jatkossakin varallisuudestaan riippumatta, ihan niin pitkälle kun sielu sietää. Kannatan maksutonta opiskelua.

Long Time No See

Jaahas, jo on joululomia vietelty. Seuraa pikakelaus viimeisten parin kuukauden tärkeimmistä tapahtumista.

JOULU
Joululomaa vietin Aasiassa perheeni kanssa. Veljeni opiskeli syksyn vaihdossa Kuala Lumpurissa ja matkustimme vanhempieni kanssa siihen maailmankolkkaan jouluksi. Piipahdimme veljeni kanssa reppureissulla Vietnamissa, mutta varsinaiset pyhät vietimme koko perhe Borneon saarella. Hieno kokemus! Lyhyessä ajassa tuli nähtyä kaupungin vilskettä ja sademetsää. Ajatuksenani oli alun perin adoptoida oranki, mutta projekti kaatui nopeasti logistisiin esteisiin, lähinnä siihen, ettei sademetsässä jossa kävimme ollut lainkaan orankeja. Sen sijaan perheemme harjoitti hyväntekeväisyyttä osallistumalla sponsorointiprojektiin, jossa paikalliset vähempiosaiset lapset saivat kirjoittaa tärkeimpiä lahjatoivomuksiaan joulukuusenkoristeisiin. Toteutimme 11-vuotiaan autistisen pojan joululahjatoiveen: hän sai kauko-ohjattavan helikopterin! :)

KOULU
Vuodenvaihteen jälkeen aloitin viimeisen opiskeluvuoteni. I hope. Tarkoitus on paahtaa kursseja kevään aikana ja saada gradu valmiiksi. Tutkinto alkaa suunnilleen olla kasassa kevään aikana ja valmistuminen häämöttää syksyllä. Tällä hetkellä painetaan tenttiviikkoa. Lukulistallani on peräti seitsemän tenttiä kuudessa päivässä: Itämerialueen liiketoimintaa, monimuuttujamenetelmiä, tieteen filosofiaa, eettisiä standardeja, markkinointitutkimusta, kansainvälisiä neuvottelutaitoja ja kirjanpitoa. Aikamoinen urakka!

GRADU
Tenttiviikon jälkeen paneudun paremmin taas graduuni. Rakenne on kasassa ja lähinnä tutkimukseni tulokset vaativat vielä syvempää analyysiä. Gradusta myöhemmin lisää, mutta sanottakoon sen verran että suomalaisten pörssiyritysten yhteiskuntavastuuviestinnästä löytyy vielä kehittämisen paikkoja...

MUU ELÄMÄ
Valtuusto on tämän vuoden puolella kokontunut pari kertaa, käsittelyssä ei ole ollut mitään mullistavia kokonaisuuksia. Eniten keskustelua on herättänyt sairaanhoitopiiriin liittyvät muutokset.

Asiasta olen päässyt keskustelemaan myös uudessa roolissa, nimittäin alkuvuodesta valtuustoryhmämme valitsi minut työvaliokunnan jäseneksi. Tämä oli hieno luottamuksen osoitus ryhmältämme! Työvaliokunnassa pääsen tutustumaan ajankohtaisiin asioihin aikaisempaa syvemmin ja kaiken kaikkiaan se tulee varmasti tuomaan lisää laajuutta päätöksentekooni.

Liikuntalautakunta on niinikään kokoontunut kahdesti. Lisäksi osallistuimme lautakunta- ja virkamiesedustuksen voimin viime viikolla Liikunnan Neuvottelupäiville Hämeenlinnassa. Minulla oli ilo paitsi kuulla mielenkiintoisia alustuksia, myös päästä itse pitämään alustus toisena seminaaripäivänä. Aiheenani oli luottamushenkilön rooli ja vaikutusmahdollisuudet.

Muutkin luottamustehtävät ovat toki pyörähtäneet käyntiin, joten kokouksissa istumista on tullut harrastettua ihan entiseen malliin. Muutkin harrastukset ihan ennallaan.

Siinäpä tärkeimmät.

PS. Uusimmasta Citylehdestä 4/2010 (Turku) löytyy myös kuulumisiani henkilöhaastattelusta otsikolla "Valtuustojuniori".

Edit. Kuva Hämeenlinnan neuvottelupäiviltä lisätty.

Lahjavinkkejä

Ah, joulunaikaa. Puurojuhlia, joulujuhlia, joulunäytöksiä, joululounaita, glögiä, piparkakkuja, tähtitorttuja ja tietenkin jouluostoksia.

Pari viikkoa sitten, juurikin jouluostosajan alkaessa, osallistuin ystäväni kanssa Studia Generalia -sarjan kestävä kuluttaminen -tilaisuuteen. Keskustelutilaisuudessa lähestyttiin kuluttamista sekä teoreettisesta, että käytännönläheisestä näkökulmasta ja johtopäätös oli yksinkertaisuudessaan seuraava: ainoa varma tapa kuluttaa kestävästi, on olla kuluttamatta lainkaan.

Kestävä kuluttaminen on kaiken kaikkiaan aiheena paitsi oikein mielenkiintoinen, myös monimutkainen ja vaikeakin. Merkki- ja termistöviidakon edessä valveutunutkin kuluttaja saa hetkessä päänsä pyörälle. Jos sinulla on tunnin verran luppoaikaa, keskustelutilaisuuden videointi löytyy täältä viimeisenä. (Alemmasta linkistä "luento 5 keskustelu" aukeaa tilaisuuden keskusteluosion videointi, jossa itsekin höpöttelen esim. 4.13 ja 8.30 alkaen.)


Kuitenkin on niin, että nykymaailmassamme kuluttaminen kuuluu valitettavan tärkeänä osana jouluun. Kulutushysteriaan ei kuitenkaan ole pakko lähteä mukaan. Kun lahjahankinnat tekee harkiten, on mahdollista antaa paitsi laajemmin hyvää mieltä, myös monesta näkökulmasta kestäviä lahjoja.

Koska vietän itse tänä vuonna joulun ulkomailla, olen omat lahjahankintani jo tehnyt. Lahjakierros on tehty, joten ainakaan kovin montaa yllätystä en toivottavasti pilaa paljastamalla lahjavinkkini täällä. Luotan siihen, ettei kukaan kummilapsista omatoimisesti lue tätä blogia. :) Tässä siis ajatuksiani lahjaostosten tiimoilta.

- Anna hyvään tarkoitukseen.
Helppo, nopea, vaivaton, ajankohtainen ja onneksi melko trendikäskin lahja menee hyväntekeväisyyteen. Tänä vuonna ystäväni saavat yläriman Tansaniassa! :) LiiKe ry:n valikoimista löytyy myös muita liikunnallisia lahjoja alkaen 5 euroa. Muita lahjakauppoja:
UNICEF / Pehmeä paketti
Kirkon Ulkomaanapu / Toisenlainen lahja
World Vision / Lahjaksi lehmä
Punainen Risti / Hyvän Mielen lahja
Suomen Pakolaisapu / Parempi Lahja
Pelastakaa Lapset / Toivekauppa
Jos välttämättä haluaa antaa aineellisen lahjan, niin verkkokaupoista löytyy hyvään tarkoitukseen mm. t-paitoja: 
Amnesty / Store
WWF / Verkkokauppa
MLL / Verkkokauppa
Ja jos ei millään osaa kuvitella antavansa tämän tyyppistä erilaista lahjaa, niin ainakin joulukortit voi hankkia paikasta, jossa tuotto menee hyvään tarkoitukseen. Lähes kaikki edellä mainitut tahot myyvät myös erilaisia kortteja. Yksi erityisen mielenkiintoinen korttikauppa pitää mainita erikseen: Muzungu Crafts. Sieltä saa esimerkiksi Costa Ricalaisten lasten käsin maalaamia joulukortteja!

- Anna jotain kestävää.
Kuten sanottua, lahja voi olla kestävä monella tavalla. Jos satsaat laadukkaaseen lahjaan, on todennäköisempää, ettei lahjan saajan tarvitse hankkia tilalle uutta heti jonkun sauman, mutterin tai nippelin pettäessä. (1) Kestävä lahja siis ihan kirjaimellisesti. Ekologisesta näkökulmasta kestävät lahjat on tehty kierrätysmateriaaleista. (2) Kestäviä lahjoja tässä mielessä myy esimerkiksi turkulainen matteriashop. Itse hankin tänä vuonna pienelle kummitytölleni kierrätyskartongista valmistetun nukkekodin, jonka pikkuneiti voi vaikka itse värittää mieleisekseen! (Tämän lahjavinkin takana on itseasiassa kestävä ystäväni ja niin ikään osa-aikainen maailmanparantaja Nea, kiitos! :)) Kaverini sen sijaan saavat tänä vuonna lahjaksi luonnonmukaista kosmetiikkaa. Kulutustavaraa, joka tulee varmasti käytettyä. Kestäviä lahjoja ovat tietyllä tavalla myös sellaiset lahjat, jotka muuten vain ilahduttavat pitkään. (3) Pitkäkestoisia lahjoja siis, esimerkiksi kirjat tai taide-esineet. Itse sain tänä vuonna vanhemmiltani taidelahjan: valitsemani taulun vammaisten kansallisen "Esteetön elämä" -kuvataidenäyttelyn kokelmasta. Valitsin Milla Mattilan balettitanssijaa esittävän öljyteoksen "Hento ja voimakas". Kestäviksi lahjoiksi voidaan tässä mielessä lukea myös sellaiset lahjat, joita saaja erityisesti toivoo. Siis sellaiset tavaralahjat, jotka tulevat tarpeeseen ja jotka lahjan saaja joka tapauksessa ostaisi. Lahjahankintojen lähtökohtana tulisi olla, ettei mitään turhaa ostettaisi vain ostamisen ja antamisen ihanasta ilosta. Minä tarvitsin uudet hansikkaat ja sellaiset paketista paljastuivatkin. Tulevat tarpeeseen ja varmasti kovaan käyttöön, kiitos!

- Anna jotain aineetonta.
Aina hyviä ja tervetulleita lahjoja ovat varmasti erilaiset palvelut. En keksi montaakaan, joka ei ilahtuisi lahjakortista hemmoteluun tai elokuviin. Helppoa ja takuuvarmaa. Jos hieronta ja elokuvaelämykset tuntuvat tylsiltä, voi aina keksiä jotain ihan muuta. Näitähän on pilvin pimein: soittotunteja, liikuntaa, meikkauskursseja, teatteria jne jne. Seuraparlamentin jäsenet saivat tänä vuonna Raision seuraparlamentilta joululahjaksi lahjakortit Ulpukan uimahalliin! Symboliikan ymmärtävät kaikki, jotka ovat seuranneet Turun valitettavaa uimahallitilannetta tällä hetkellä. :) Lahjakortteja ei ole myöskään pakko ostaa: äiti voisi ilahtua itse toteutetusta suursiivouksesta!

- Anna ajateltavaa.
Kirja on mielestäni aina hyvä lahja. Se pitää vain valita huolella ja saajaansa ajatellen. Klassikkokirjoilla, palkituilla kirjoilla ja oikein valituilla tietokirjoilla on vaikea mennä pieleen. Ihmisoikeuksista kiinnostunut ystäväni Ulla sai tänä vuonna minulta lahjaksi Amnestyn pitkäaikaisen pääsihteeri Irene Khanin kirjan "Kohtalona köyhyys? Miten oikeuksien puute syventää köyhyyttä" (WSOY). Sekä Samin isä että oma isäni saavat edelleen talvisodan ja Kiirastulen hengessä Vesa Karosen ja Panu Rajalan kirjan " Yrjö Jylhä, talvisodan runoilija" (Otava).

(viime vuoden lahjapostaus täällä.)

Onnea Suomi!

Itsenäisyyspäivä on hyvä päivä kirjoitella joulukortteja. Vielä ei ole hirmuinen kiire, mutta pääsee kuitenkin jo joulun tunnelmaan.

Olen vuosittain hankkinut joulukorttini jostain, mistä tiedän tuoton menevän hyvään tarkoitukseen. Joulukortit ovatkin hyvä ja helppo tapa ilahduttaa muitakin kuin kortin saajaa. Viime vuonna muistin ystäviäni UNICEFin korteilla ja lahjoilla.


Tänä vuonna on 70 vuotta talvisodan syttymisestä ja siihen liittyvät tämän vuotiset korttivalintanikin. Kortit tilattiin tällä kertaa Sotaveteraaniliitolta, jonka verkkokaupassa oli ihan mukava valikoima perinteisiä joulukortteja. Tekstin valintakaan ei tällä kertaa tuottanut vaikeutta, vaan aiheeseen sopiva runo osui eteen ihan kuin niin olisi tarkoitettukin.

Yhtenä päivänä viime viikolla toin kotiin Suomen Kuvalehden uusimman numeron, jonka kansijutussa kerrottiin runoilija Yrjö Jylhän elämästä. Samana päivänä Sami oli sattumalta saanut isältää lainaksi Jylhän talvisota-aiheisen klassikkorunoteoiksen Kiirastuli, joka on aikanaan kuulunut Samin isoisälle. Isoisä palveli samassa komppanjassa Jylhän kanssa ja on tehnyt kirjaan omakätisiä alleviivauksia ja merkintöjä. Kirjasta löytyy myös jouluruno Pyhä yö, jonka viereen on käsin kirjoitettu "Joulu 1939". Joulukortteihimme kirjoitamme tänä vuonna tuon samaisen runon viimeisen säkeen, joka kuuluu näin:

"Ja Suomen korpien yllä hohti /
nyt tähti suurempi muita, /
ja me kaikki käännyimme sitä kohti, /
ja meidät kaikki se kotiin johti, /
se tähti suurempi muita."

Itsenäisyyspäivän viettooni kuuluu tietysti myös Linnan juhlien lähetyksen seuraaminen, yhdessä vanhempieni kanssa.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!