torstai 6. tammikuuta 2011

Anna nuorelle tulevaisuus

Loppusyksystä olin mukana Turun yliopiston ja OCM Varsinais-Suomi ry:n järjestämässä ajankohtaiseminaarissa, jonka teemoina olivat lasten ja nuorten hyvinvointi sekä syrjäytymisen ehkäisy. "Anna nuorelle tulevaisuus" -nimellä kulkenut seminaari oli erittäin laadukas ja mielenkiintoinen, varmastikin yksi parhaista kokonaisuuksista joissa minulla on ilo ollut olla mukana. Lisäkseni seminaarissa olivat äänessä muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kari Välimäki, työ- ja elinkeinomisiteriön ylijohtaja Tuija Oivo, poliisiylijohtaja Mikko Paatero, emeritusarkkipiispa John Vikström ja ministeri Stefan Wallin. Puheenjohtajana toimi professori Toivo T. Salmi. Itse sain kunnian pitää kommenttipuheenvuoron seminaarin työtä, vapaa-aikaa ja vapaaehtoistyötä koskevassa osiossa.

Itselleni tyypillisesti olin valmistellut puheenvuoron lyhyin tukisanoin ja ranskalaisin viivoin, eikä niistä ole oikein ollut lisättäväksi tänne blogiin. Nyt kirjoitin kuitenkin järjestäjien toiveesta epämääräiset muistiinpanoni kokonaisiksi lauseiksi. Ymmärtääkseni tarkoitus on koota osa seminaarin alustuksista yksiin kansiin. Tässäpä siis vihdoin jo reilut pari kuukautta sitten pitämäni puheenvuoro. Tuttua asiaa.


Saara-Sofia Sutela
29.10.2010
Anna nuorelle tulevaisuus –seminaari
Minun näkemykseni, liikuntalautakunnan puheenjohtaja Saara-Sofia Sutela, Turun kaupunki

Arvoisat kuulijat, hyvä seminaariväki,

on kunnia saada tuoda oma näkemykseni tähän korkeatasoiseen seminaariin. Kaikki edellä kuullut alustukset ja puheenvuorot ovat antaneet hienoja, erilaisia näkökulmia yhteiseen tärkeään aiheeseemme. Lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja syrjäytymisen ehkäisystä on puhuttu paljon. Itse haluan omassa puheenvuorossa tuoda esille urheiluseuratyön ja liikunnan merkityksen. Vaikka poliittinen urani onkin vielä melko lyhyt, olen jo oppinut että asioita tulee osata perustella luvuilla. Haluankin siksi kertoa pieniä otteita tilastoista ja tutkimuksista.

Hyvinvoinnista ja liikunnan merkityksestä tiedetään muun muassa, että jokainen nuorisotyöhön laitettu euro vähentää sosiaali- ja terveysmenoja seitsemällä eurolla. Jokainen syrjäytynyt nuori sen sijaan maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa. Tiedämme lisäksi, että ennaltaehkäisyyn sijoitetut rahat maksavat itsensä muutamassa vuodessa ja että keskimäärin nämä investoinnit tulevat säästöinä peräti kolminkertaisesti takaisin. Pelkästään liian vähäinen liikunta aiheuttaa sosiaali- ja terveysministeriön mukaan Suomessa 300-400 miljoonan euron menot joka vuosi.

Yhteiskunnan näkökulmasta kyseessä ovat isot summat, joihin meillä ei yksinkertaisesti ole varaa. Puhumattakaan siitä henkilökohtaisesta tragediasta, joka surullisiin tarinoihin aina liittyy yksilön näkökulmasta.

Vaikka tiedämme kaiken tämän, ei liikuntajärjestö- ja seuratyö läheskään aina saa sitä kunniaa, jonka ne mielestäni ansaitsisivat. Jostain syystä tuntuu, että urheiluseuratoimintaa pidetään edelleen helposti jonkinlaisena kivana vapaa-ajan puuhasteluna. Kiitos vanhemmalle rikoskonstaapeli Sami Isoniemelle, joka jakoi täällä oman, ajatuksia herättävän selviytymistarinansa. Ymmärtääkseni hänenkin kokemuksissaan jalkapallolla on ollut suuri merkitys. Urheiluharrastus ja oma seura ovat edustaneet jotain pysyvää, sellaista yhdessä tekemistä, mikä säilyy silloinkin kun elämässä muuten joutuu kohtaamaan vaikeita asioita. Jokainen, joka on joskus pukenut seuraverkkarit päällensä tietää, miltä se tuntuu kun kuuluu johonkin, on osa omaa joukkuetta ja omaa porukkaa. Urheiluseuratoiminta on tuhansille nuorille erittäin merkittävä osa elämää, eikä sitä siis missään nimessä tulisi nähdä minään puuhasteluna. Liikunnan terveyttä edistävän merkityksen lisäksi tuleekin huomioida harrastusten sosiaaliset ja yhteisölliset merkitykset.

On myös hyvä muistaa, että urheiluseurojen ja liikuntajärjestöjen kautta on mahdollista tavoittaa suuri osa lapsista ja nuorista. Lähes puolet 3-18 –vuotiaista suomalaisista kuuluu urheiluseuraan. Samalla kun kaupungin nuorisotoimi tavoittaa alle 10 prosenttia ja erilaiset nuorisojärjestöt noin 30 prosenttia nuorista, tavoitetaan seuratoiminnan kautta siis peräti joka toinen.

Suomalaisen urheilun perusta on yhä edelleen vapaaehtoistyössä, jota toteuttaa noin 7000 urheiluseuraa. Mikäli tämä vapaaehtoisten työpanos korvattaisiin palkkatyöllä, nousisi hintalappu SLU:n arvion mukaan minimipalkallakin arvioituna vähintään 2 miljardiin euroon vuodessa. Tulevaisuudessa vapaaehtoistyön arvo tulee vain nousemaan. Suomalaiset osallistuvat mielellään seuratoimintaan erilaisissa vapaaehtoisrooleissa. Jokainen suomalainen tekee keskimäärin kolme tuntia vapaaehtoistyötä joka viikko, mikä tarkoittaa vuositasolla yhteensä noin 150 000 henkilötyövuotta.

Suurin osa vapaaehtoistoiminnasta syntyy erilaisissa yhdistyksissä ja järjestöissä. Jo pelkästään kaikkien edellä mainittujen lukujen valossa on selvää, miten tärkeää näiden toimintamahdollisuuksien turvaaminen on lasten ja nuorten hyvinvoinnin sekä syrjäytymisen ehkäisyn kannalta.

Kiitos.

Ei kommentteja: