Puhe Turun kauppakorkeakoulun valmistumisjuhlassa 14.1

Perjantaina juhlittiin Turun kauppakorkeakoulussa vastavalmistuneita kauppatieteiden maistereita. Sain kunnian pitää juhlatilaisuudessa puheen valmistuneiden opiskelijoiden puolesta.

Turun kauppakorkeakoulun valmistumisjuhla

14.1.2011

Valmistuneen puhe

Saara-Sofia Sutela

Arvoisa kauppakorkeakoulun johtaja, hyvä juhlaväki, arvoisat kanssavalmistuneet,

Tällaisina hetkinä mieli on tyytyväinen, utelias ja haikea. Tyytyväinen täytyy olla itseensä, kun iso urakka, yksi elämän merkkipaalu, on saatu päätökseen. Uteliaana odotamme, mihin elämä, kohtalo ja sattuma seuraavaksi meitä kuljettavat. Haikeaa on jättää taakseen opiskeluaika ja kokonainen elämänvaihe, sillä siihen on mahtunut paljon.

Omaa opiskeluaikaansa miettiessä tulee nopeasti todettua, miten maailma on muuttunut. Vuonna 2005 aloitin opiskeluni erilaisessa Euroopassa, erilaisessa Suomessa, erilaisessa Turussa ja erilaisessa Turun kauppakorkeakoulussa, kuin mistä nyt valmistun. Näiden vuosien aikana on voitettu olympiamitaleita ja käyty monet vaalit. Vuosien varrella on solmittu rauhaa ja aloitettu uusia sotia. Suomeen on syntynyt uusia kuntia ja vanhoja poistunut kartalta. Opiskelujeni aikana Suomessa on hoidettu EU-puheenjohtajuus. On perustettu Youtube ja Spotify, tuotu markkinoille iPhone. Kioton sopimus on astunut voimaan ja on saatu ja kumottu uutta tietoa ilmastonmuutoksesta. On surtu koulusurmia ja iloittu Nobelin rauhanpalkinnosta. Viime vuosina on kärsitty lamasta ja ilmastokatastrofeista. Viime vuonna uusi yliopistolaki astui voimaan.

Jos on maailman ympärillä muuttunut, niin olen myös itse muuttunut. Minä ja ihmiset ympärilläni, olemme kasvaneet ja kehittyneet maailman muutosten mukana, kukin omaan suuntaamme. Kun muistelen itseäni opintojeni alkaessa… Olin toisaalta lähes angstinen, varautunutkin, toisaalta sinisilmäinen ja naiivi, mutta ennen kaikkea optimistinen, motivoitunut ja vastaanottavainen. Elin hetkessä enkä huolehtinut tulevasta. Ensimmäisellä vuosikurssilla minulle oli aina edessä huominen, seuraava yritys, ensi vuosi. Uusintatentti ja rästitehtävä.

Arjessa muutosta ei aina havaitse, varsinkaan itsessään. Mutta olen kyllä muuttunut ja kasvanut. Arki ja elämä opettivat, että jokainen rästitentti ja tekemättä jäänyt peruskurssi löytyy vielä edestä. Etteivät vaikeat asiat muutu helpommiksi siirtämällä niitä eteenpäin.

Ensimmäisellä vuosikurssilla opiskellessani minua ja kurssikavereitani eivät työllistymisnäkymät huolettaneet, olihan meistä kaikista tulossa businessmiehiä ja naisia. Reilut viisi vuotta sitten, ensimmäisen vuoden opiskelijana, opiskelijaelämällä oli enemmän tekemistä kaiken muun uuden ja kiinnostavan, kuin varsinaisen opiskelun kanssa. Yksi suurimmista taloustieteellisistä kysymyksistä päässämme oli se, miten opintotuki oli mahdollista saada riittämään asumiseen, ruokaan, koulukirjoihin ja yöttömiin öihin.

Tänä vuonna, kuudennen vuosikurssin opiskelijana, tiedostin jo turhankin hyvin tulevaisuuden haasteet: työttömyyden, ikärakenteen muutoksen, verovarojen riittämättömyyden ja valtion velan. Samalla me tiedostamme myös oman vastuumme tässä kaikessa. Juuri näitä yhteiskunnan haasteita varten meitä on koulutettu ja me olemme kouluja käyneet. Koska me ymmärrämme, että vain työllä voimme luoda hyvinvointia.

Olemme saaneet Turun kauppakorkeakoulusta erinomaisen tutkinnon ja hyvän koulutuspohjan siihen, mitä ikinä haluammekaan elämässämme tehdä. Turun kauppakorkeakoulun vahvuus on juuri se, jolla tulevaisuuden Suomen haasteisiin vastataan. Kauppatieteiden maistereiden koulutuksessa huomioidaan elinkeinoelämän tarpeet. Jokaisella ikäluokalla on omat haasteensa ja modernissa, innovatiivisessa korkeakoulussa osataan ja halutaan reagoida ympäristön muutoksiin. Opiskelu Turun kauppakorkeakoulussa on monipuolista ja kansainvälistä. Opiskelijoilla on mahdollisuus joustavasti suorittaa tutkintoaan, omien kiinnostuksenkohteiden ja elämäntilanteen mukaan. On kerrassaan upeaa, miten täällä kannustetaan vaihtoon lähtöön ja harjoittelumahdollisuuksien hyödyntämiseen ja miten opetusmenetelmiä ja –materiaaleja kehitetään. Täällä on hyvä yhteishenki ja matala hierarkia. Turun kauppakorkeakoulussa on ollut hyvä opiskella.

Koulutuksen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Vain osaamisella Suomi voi aidosti kilpailla globaaleilla markkinoilla. Koulutuksella on valtava merkitys myös talouskasvun kannalta. Osaaminen ja korkea, laadukas koulutus ovat Suomen kilpailuvaltteja.

Juuri opintonsa päättäneen näkökulmasta pelkkä koulutus ei kuitenkaan näyttäydy avaimena onneen. Etenkään Turun seudulla vastavalmistuneiden työllistyminen ei aina suju niin, kuin ensimmäisen vuosikurssin opiskelijana ajateltiin. Turun kauppakorkeakoulu kyllä kouluttaa maistereita elinkeinoelämän ja yritysten tarpeisiin, mutta jostain kertoo se, että koulutusta vastaavaa työtä on vaikea alueelta löytää. On koko Varsinais-Suomen aluetta koskeva, yhteinen ongelma, kun akateemisesti koulutetut joutuvat muuttamaan työn perässä muualle. Uskon kuitenkin, että elämä kuljettaa ja osaajille löytyy töitä. Jokainen meistä löytäköön oman paikkansa. Kenestä nyt muutenkaan oikeasti tulee isona juuri sitä, mitä nuorena ajatteli? Piti minustakin tulla näyttelijä ja upseeri.

Opiskeluelämäni ajalle onkin mahtunut monta identiteettikriisiä. Seuraava sellainen on edessäni juuri nyt. Olen ollut koko nuoruuteni opiskelija. Mikä minusta nyt tulee, miksi tituleeraan itseäni, mihin identifioin itseni? Opiskelijakorttiini ei tule enää uutta tarraa.

Toinenkin identiteettikriisi on käyty läpi. Aloitin opintoni Turun kauppakorkeakoulussa ja nyt valmistun Turun yliopistosta. Se ei ole pieni juttu. Muutoksessa on ollut työtä ja sulattelemista, mutta on ollut hienoa olla mukana juuri tässä murrosvaiheessa. Me saimme olla osa sekä itsenäistä omaa kauppakorkeaa, että yhtenäistä ja vaikuttavampaa yliopistoa. Yliopistolakiuudistus ja korkeakoulujemme yhdistyminen ovat osoittautuneet onnistuneiksi ja tulevaisuuteen katsoviksi muutoksiksi.

Kaiken tämän elämän, minän, ympäristön ja identiteetin muutoksessa on helpottavaa, että tietää jonkin olevan pysyvää. Jokainen meistä on näiden vuosien aikana solminut uusia ystävyyssuhteita, tutustunut kurssikavereihin ja vierustovereihin. Meidän kaikkien opintosuorituksiin on sisältynyt paljon ryhmätöitä ja tiimityöskentelyä, joista on monella tapaa iloksi ja opiksi jatkossa. Niiden kautta on muodostunut myös lukuisa joukko ystävyyksiä, jotka säilyvät koko loppuelämän. Ystävissämme on maailmamme pienoiskoossa ja siitä olemme oppineet varmasti lähes yhtä paljon kuin niin osaavilta opettajiltamme, lehtoreiltamme ja professoreiltamme. Olen kiitollinen siitä, että olen näiden viiden ja puolen vuoden aikana saanut muutaman tärkeän uuden ystävän.

Ja vaikka emme olisikaan vielä ystävystyneet ihan kaikkiin opiskelijakollegoihimme, muodostamme yhdessä jo nyt todella tiheän verkoston. Vielä vuosien päästä meitä yhdistävät yhteiset muistot ylykursseista, Montun bileistä, laskiksen uusinnoista ja pikkulaskiaisista. Ja vähintäänkin meitä yhdistää se kaikille viimeinen rutistus, lopputyö, johon kaikki kulminoituu. En tiedä ketään, joka ei olisi tuskaillut gradunsa kanssa. Sellainen kokemus luo yhteishenkeä vielä vuosienkin päästä, vähän niin kuin maraton.

Vähän kuin maratonin maaliin pääsyssä, tämän valmistumisjuhlan myötä korkeakoulutuksemme on tullut päätökseen. Opintiemme ei kuitenkaan pääty tähän, sillä nyt meille kaikille on myönnetty koko loppuelämän kestävä jatko-opinto-oikeus. Ja elämähän opettaa. Mitä meistä sitten ikinä isona tuleekaan (kirjanpitäjiä, markkinointisuunnittelijoita, controllereita, sijoitusneuvojia, johtajia, asiantuntijoita, tutkijoita tai poliitikkoja), olemme saaneet Turun kauppakorkeakoulusta hyvän pohjan. Viis siitä identiteettikriisistä. Me olemme kauppatieteiden maistereita. Meillä tulee aina olemaan jotain, jonka olemme saaneet suoritettua loppuun. Siitä on syytä olla ylpeä ja sitä on syytä juhlia.

Kiitos.

 Tässä tuore maisterin molempien mummien kanssa. Vasemmalla äitini äiti Irja ja oikealla isäni äiti Lyyli.

 Tässä perhepotretti. Oikealla oleva pikkuveljeni Niklas opiskelee myös Turun kauppakorkeakoulussa paria vuosikurssia itseäni alemmalla.