Kannanotto: Varhaisen vaiheen puuttuminen ei toteudu

Viime viikolla järjestettiin Turussa valtakunnalliset Syömishäiriöpäivät. Nyt toista kertaa järjestetty seminaariviikonloppu onnistui erinomaisesti. Aihe selvästi kiinnostaa, sillä osallistujamäärä ylitti reippaasti odotukset ja paikalla oli pitkälti toistasataa terveys-, sosiaali-, kasvatus- ja opetusalan ammattilaista ja syömishäiriöitä muuten työssään kohtaavia. Palaute oli positiivista ja keskustelu saa varmasti jatkoa. Järjestelyt toimivat mainiosti, suuri kiitos mahtavalle tekijäporukalle!

Syömishäiriöpäivillä avattiin myös taidenäyttely "Joka viides meistä?". Taidenäyttelyyn on koottu sairastaneiden taidetta eri puolilta Suomea. Kerrassaan vaikuttava ja tunteita herättävä näyttely, jonka kautta sairauteen liittyvät ajatukset ja tuntemukset välittyvät vahvasti myös sellaisille, jotka eivät ole itse sairautta kokeneet. Taidenäyttely lähtee nyt valtakunnalliselle kiertueelle, se on nähtävillä mm. monissa kirjastoissa. Kannattaa käydä tutustumassa, jos osuu omaan kaupunkiin!

Syömishäiriöpäivien yhteydessä julkaistiin myös alla oleva liiton kannanotto.

Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n kannanotto
JULKAISUVAPAA 19.1.2011

Varhaisen vaiheen puuttuminen ei toteudu

Lähtökohtainen ongelma syömishäiriöiden hoidossa se, että läheskään kaikki eivät pääse hoidon piiriin. Perusterveydenhuollon keinot tunnistaa syömishäiriöön sairastuneet ovat puutteelliset. Painoindeksillä on edelleen liian suuri merkitys hoitoon pääsyn kriteerinä, vaikka valtaosa syömishäiriöistä ei näy mitenkään ulospäin. Erityisesti aikuisten sekä ylipainoisten, ahmimisella oireilevien syömishäiriöt jäävät tunnistamatta. Kokemusten mukaan, aikuisten syömishäiriöitä ei myöskään uskalleta ottaa puheeksi, vaikka oireilu olisi silminnähtävää.

Tunnistamiseen ja puheeksi ottamiseen liittyvien vaikeuksien lisäksi, haasteena varhaisen vaiheen interventiolle on matalan kynnyksen palvelujen puuttuminen. Syömishäiriötä hoidetaan joko perusterveydenhuollossa tai toisessa ääripäässä erikoissairaanhoidon keinoin. Kynnys erikoissairaanhoitoon lähettämiselle on korkea, mutta toisaalta perusterveydenhuollon keinot hoitaa ovat usein riittämättömät.

● Tunnistamisessa ja avun saannissa on vahvistettava anoreksiakeskeisyyden sijaan laajempaa näkemystä syömishäiriöistä. Huomio pitää kiinnittää ensisijaisesti siihen, miten paljon syömishäiriö vaikuttaa sairastuneen arkipäivään ja toimintakykyyn. Vakavien fyysisten ja psyykkisten oireiden ilmaantumisen odottaminen on vastoin sitä tietoa, että varhainen puuttuminen parantaa syömishäiriöistä parantumisen ennustetta.

● Varhaisen vaiheen puuttumisen avuksi tarvitaan matalan kynnyksen vuorovaikutuksellista, ei-diagnoosikeskeistä tukea. Ajatuksesta "milloin on pakko hoitaa" on siirryttävä ajatukseen "miten voin auttaa". Terveydenhuollon ammattilaisilta kaivataan rohkeutta puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja tarvittaessa ottaa enemmän vastuuta silloin, kun sairastunut ei itse ymmärrä tilansa vakavuutta.